The SuperCOSMOS Sky Survey. Paper III: Astrometry

In this, the third in a series of three papers concerning the SuperCOSMOS Sky Survey, we describe the astrometric properties of the database. We describe the algorithms employed in the derivation of the astrometric parameters of the data, and demonstrate their accuracies by comparison with external datasets using the first release of data, the South Galactic Cap survey. We show that the celestial coordinates, which are tied to the International Celestial Reference Frame via the Tycho-2 reference catalogue, are accurate to better than +/- 0.2 arcsec at J,R=19,18 rising to +/- 0.3 arcsec at J,R=22,21 with positional dependent systematic effects from bright to faint magnitudes at the +/- 0.1 arcsec level. The proper motion measurements are shown to be accurate to typically +/- 10 mas/yr at J,R=19,18 rising to +/- 50 mas/yr at J,R=22,21 and are tied to zero using the extragalactic reference frame. We show that the zeropoint errors in the proper motions are 17 and are no larger than 10 mas/yr for R < 17 mas/yr.Comment: 15 pages, 12 figures; accepted for publication in MNRA

Laajentavan lypsykarjatilan valinnat

vMTT Taloustutkimus (MTTL

Production costs, availability and harvesting realibility of reed canary grass and straw

vo

Harvesting, drying and logistics costs of cereals in Finland

Viljan tuotantokustannus on Suomessa korkeampi kuin samoilla markkinoilla toimivissa kilpailijamaissa. Suomen olosuhteet pitävät satotason alhaisena, mikä nostaa viljakiloa kohden laskettavaa tuotantokustannusta. Olosuhteet kasvattavat myös niitä kustannuksia, jotka aiheutuvat sen jälkeen, kun vilja on valmistunut pellolla puintivalmiiksi. Selvityksen mukaan valmiin viljan käsittelystä aiheutuvat kustannukset puinnista ostajan varastoon asti ovat keskimäärin 47 penniä kilolta, mikä on kaksi kolmasosaa viljelijän saamasta viljan markkinahinnasta. Hehtaaria kohden laskettuna kustannus on noin 1600 mk. Viljakilon keskimääräisestä 167 pennin tuotantokustannuksesta korjuu-, kuivaus- ja logistiikkakustannukset ovat 28 prosenttia. Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen ja Työtehoseuran yhteistyönä tekemässä tutkimuksessa on laskettu viljan korjuu-, kuivaus- ja logistiikkakustannukset Suomessa. Logistiikkakustannuksiin on tällöin luettu viljan kuljetus- ja varastointikustannukset. Selvitys perustuu Elintarviketiedon viime vuonna tekemään laajaan viljelijäkyselyyn sekä Työtehoseuran aineistoihin. Keskimääräisestä korjuu-, kuivaus- ja logistiikkakustannuksesta, 47 p/kg, puinti- ja kuivauskustannus on 70 prosenttia. Tilan sisäisten kuljetuskustannusten osuus on 8 prosenttia, varastointikustannus 12 prosenttia ja rahtikustannus maatilalta ostajalle 10 prosenttia. Edellä mainittujen kustannuserien lisäksi laskettiin laivarahdin kustannus vietäessä viljaa Keski-Eurooppaan. Kun tämä kustannus, 12 penniä viljakilolta, otetaan huomioon, viljan valmistumisen jälkeiset kustannukset ovat Suomessa yli 80 prosenttia viljan myyntihinnasta. Laskelma osoittaa tukien ratkaisevan merkityksen viljatilan tulonmuodostuksessa. Säästäminen korjuu-, kuivaus- ja logistiikkakustannuksissa on vaikeaa, sillä valtaosa niistä on koneista, laitteista ja rakennuksista aiheutuvia kiinteitä kustannuksia. Esimerkiksi sopii viljan puintikustannus. Viljan korjuuaika on Suomessa usein sateinen ja tehollisia puintipäiviä on vähän. Vaikeat korjuuolosuhteet ovat osaltaan aiheuttaneet sen, että Suomessa on suuri puimuritiheys. Puimurilla puidaan EU-maissa keskimäärin kaksinkertainen ala Suomeen verrattuna. Niinpä viljakilon puintikustannuksesta Suomessa yli 60 prosenttia on puimurista aiheutuvia kiinteitä kustannuksia. Viljan kuivauskustannuksesta keskimäärin 70 prosenttia on kuivurista aiheutuvia kiinteitä kustannuksia. Siten viljan kosteus vaikuttaa verrattain vähän kuivauskustannukseen. Oleellisinta on, että Suomen oloissa tehokas kuivuri on viljantuottajalle välttämättömyys. Tilan sisäiset logistiikkakustannukset ovat Suomessa korkeat johtuen peltojen pienestä lohkokoosta ja lohkojen sijoittumisesta epäedullisesti toisiinsa nähden. Tuotannon kannattavuuden heikkeneminen on aiheuttanut paineen tilakoon kasvattamiseen. Lisämaata on saatavissa harvoin tilan omien peltolohkojen välittömästä läheisyydestä. Näin ollen tilakoon kasvattaminen edelleen kasvattaa tilan sisäisiä logistiikkakustannuksia.This study has been carried out in cooperation between the Agricultural Economics Research Institute, Work Efficiency Institute and Food Facts Ltd. The study is based on data obtained by means of Datalaari post enquiry by the Food and Farm Facts Ltd. as well as data compiled at the Work Efficiency Institute. According to the enquiry, the years 1995-1997 refered in the study were better than the average in terms of weather conditions. Harvesting was started in August-September and it was completed at the end of August, in mid-September or, on many farms, in mid-October. In general, in Finland, the harvesting season is long because the efficient harvesting day is very short and the number of days with appropriate weather conditions is small. This is why the number of combine harvesters is relatively high in Finland. The average area harvested by means of one combine harvester is 29.5 ha per year, whereas the average area in the EU is 63 ha/combine harvester. Fixed costs account for about 62% of all harvesting costs, which totalled 12.4 p/kg. In Finland the humidity of the cereals during harvesting always exceeds the storage humidity (14%). In normal years, humidity corresponding 8-16%-points has to be removed, and there must be adequate drying capacity for this purpose. In practice, this means that cereals must be dried by means of efficient hot air driers. The drying cost of cereals is 21 p/kg on average. The share of the fixed costs is about 70%, and thus the variation in the humidity has a relatively small effect on the drying costs. In Finland the logistics costs of cereals are relatively high. The logistics costs within farms are determined by the farm size, size of parcels, location of parcels in relation to the economic centre, as well as the price and size of storage silos. The average transportation cost of cereals from the arable land to the economic centre is 3.7 p/kg and the storage cost is 5.6 p/kg. The logistics costs outside the farm are high in Finland due to the long distances and small number of cereal processors. About 7.3% of the area of Finland is farming land, whereas the average share of farming land in the EU is 23.6%. In Finland a thousand hectares of arable land can be found within a radius of 6.6 km, whereas in the EU the same area can be found within a radius of 3.7 km. In Finland the average cereal yield is 3,410 kg/ha, whereas the EU average is 5,070 kg/ha. Consequently, in Finland, 1,000 kg of cereals must be harvested within radius of 3.6 km, whereas on average in the EU the same amount can be obtained within a radius of 1.6 km. The transport costs from farmer to buyer are paid by the farmer, and the cost amounts to about 5 p/kg. The combined cost of harvesting, handling and logistics corresponds to 60-70 % of the producer price of cereals. It is difficult to reduce these costs because most of them are fixed costs.vokMTT Taloustutkimu

Laajamittaisen luomutuotannon teknologia - taloudellinen toteutettavuus ja ekologinen kestävyys

Tutkimuksessa selvitettiin luonnonmukaisen tuotannon yleistymisen esteitä ja keinoja esteiden poistamiseksi. Lisäksi tarkasteltiin luomutuotannon mahdollisuuksia vähentää maatalouden ravinnekuormitusta ja hyödyntää uusiutuvia resursseja. Luomuviljelyä pidetään työläämpänä tuotantomuotona kuin tavanomaista tuotantoa. Viljelykierron takia luomutilan on vaikeampi erikoistua ja saavuttaa niitä suurtuotannon etuja, joita on vastaavan kokoisella tavanomaisella tilalla. Lisäksi tavanomaisen tuotannon kemialliset panokset on korvattava mekaanisella työllä ja biologisella typensidonnalla. Tässä tutkimuksessa laadittujen tilamallien mukaan samankokoisilla tavanomaisilla ja luomutiloilla työmenekki on hieman yllättävästi melko samansuuruinen siirtymävaiheen jälkeen. Tuotantokustannukset sen sijaan ovat luomutuotannossa 20 100 % suuremmat. Jos tavoitteena on tuottaa molemmilla tuotantomuodoilla sama tuotemäärä, lisääntyvät peltoalan tarve sekä työmäärä luomussa selkeästi. Mikäli uusia tuottajia haluttaisiin saada luomuun taloudellisin perustein, olisi luomun lisähintoja tai tukea korotettava. Yleisesti käytetyissä ympäristövaikutusten mittaustavoissa havaittiin vakavia puutteita, jotka suosivat voimaperäistä tuotantoa. Tilojen välinen yhteistyö mahdollistaa luomutilojen erikoistumisen, mutta tilojen muodostama kokonaisuus säilyy silti monipuolisena. Työaikasäästöt ovat suurimmat yhteisten karjarakennusten tai viljelykiertojen avulla. Tuotantokustannukset saattavat laskea jopa 40 % yhteistuotannon avulla. Tuotantosuuntien välinen tilayhteistyö voi vähentää merkittävästi viljelyn aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Nykyinen ympäristötukijärjestelmä ei kuitenkaan kannusta yhteistyöhön. Tutkimuksessa esitetään muutamia tukimalleja, joiden avulla tuotantoa voitaisiin ohjata ympäristöystävällisemmäksi. Tukijärjestelmän monimutkaisuutta ei kuitenkaan saisi lisätä, sillä jo nyt se on viljelijöiden mukaan yksi luomutuotannon suurimpia ongelmia.The aim of this work was to find obstacles in the way of ecological farming and find solutions to them. In addition, some aspects of reducing agricultural nutrient loading and improving the utilisation of renewable resources with help of ecological farming were reviewed. Ecological farming is often seen as being more labour-intensive than conventional farming. Because of the dependence on crop rotation a high degree of specialisation and economies of scale cannot be reached as in conventional farming. In addition, some external chemical inputs must be replaced by work in ecological farming. According to the farm models built in this work, there is no clear difference in the demand for labour between conventional and organic farms after the conversion period as long as the farms are of equal size. However, production costs are 20-100% higher in organic farming. A larger field area and more working hours are needed in organic farming to achieve the same production level. It is obvious that more economic support or a higher premium price is needed to motivate new farmers to convert to ecological farming. However, a higher production level more often than not causes more negative environmental impacts compared to a lower intensity. The present evaluation methods are not really able to indicate this and an alternative evaluation method is presented. Co-operation between farms allows for specialisation even though the whole system is diverse enough for ecological production. Close co-operation, that is, collective buildings for livestock and collective crop rotations, saves the most working hours. The reduction of production costs can be up to 40%. Integration between crop farms and livestock farms clearly reduces negative environmental impacts. However, the present environmental policy in agriculture does not support it. Some suggestions to support more environmentally friendly production are given. The support system must be kept flexible and simple enough - too complicated a system is seen by farmers as one of the main difficulties in ecological farming.vokProduction technology of large-scale organic farming as an economic and ecological challeng

Ruokohelven viljely- ja korjuuketju energian ja kuidun tuotannossa

VokKV

Ruokohelven viljely ja korjuu energian tuotantoa varten

Ruokohelpi on monivuotinen heinäkasvi, jota on viljelty rehuksi. Tässä julkaisussa kuvataan ruokohelven viljely- ja korjuutekniikka energian tuotantoa varten. Ruokohelpi kylvetään puhtaana kasvustona Etelä-Suomessa viimeistään kesäkuun viimeisellä viikolla, pohjoisempana aikaisemmin. Typpilannoitukseksi kylvön yhteydessä riittää 40 kg/ha ja satovuosina 50-100 kg/ha maalajista ja multavuudesta riippuen. Fosfori- ja kaliumlannoitus tehdään maan viljavuusanalyysin perusteella. Länsi-Suomessa parhaiten menestyvät lajikkeet Palaton, Lara, Vantage ja Venture, Pohjois-Suomessa lisäksi Barphal 050 -lajike. Kun ruokohelven biomassa korjataan keväällä kuloheinänä, kylvöjen väli voi olla yli 10 vuotta. Ensimmäisen satovuoden jälkeen kuiva-ainesato on 6-8 t/ha. Ruokohelpi niitetään aikaisin keväällä matalaan sänkeen ja paalataan mahdollisimman tiukkoihin paaleihin pyörö- tai suurkanttipaalaimella. Paalit kuljetetaan aumalle erillisellä traktorilla/kuormaajalla tai traktori-perävaunu -yhdistelmällä. Paalausta tehostetaan leveän niittokoneen tekemällä karheella. Paalit säilyvät pilaantumatta, kun ne varastoidaan aumaan ja peitetään. Myös ruokohelven irtokorjuumenetelmää on kehitetty. Viljelyn lopettamisen jälkeen ruokohelpikasvusto hävitetään glyfosaatilla ja kynnetään syksyllä. Kahtena seuraavana vuonna viljellään kevätviljaa. Ruokohelven siemensato vaihtelee riippuen kasvuston iästä. Siementuotantokokeissa ensimmäisinä vuosina satoa saatiin enimmillään noin 300 kg/ha. Neljän vuoden keskimääräinen siemensato oli noin 100 kg/ha. Siemensadon paras korjuuaika on 15 päivää kukinnan päättymisestä. Keväällä korjattu ruokohelpi soveltuu seospolttoon sekoitettuna turpeeseen, hakkeeseen tai kuoren ja purun seokseen. Konekustannukset lannoitteiden ohella ovat merkittävimmät kustannuserät ruokohelven viljelyssä. Jos ruokohelven energiasisältö hinnoitellaan energiaturpeen mukaan, ruokohelpi pärjää hyvin kannattavuusvertailussa rehuohran viljelyn kanssa

Ruokohelven viljely ja korjuu energian tuotantoa varten

Päivitetty 2 versiollaRuokohelpi on monivuotinen heinäkasvi, jota on viljelty rehuksi. Tässä julkaisussa kuvataan ruokohelven viljely- ja korjuutekniikka energian tuotantoa varten. Ruokohelpi kylvetään puhtaana kasvustona Etelä-Suomessa viimeistään kesäkuun viimeisellä viikolla, pohjoisempana aikaisemmin. Typpilannoitukseksi kylvön yhteydessä riittää 40 kg/ha ja satovuosina 50-100 kg/ha maalajista ja multavuudesta riippuen. Fosfori- ja kaliumlannoitus tehdään maan viljavuusanalyysin perusteella. Länsi-Suomessa parhaiten menestyvät lajikkeet Palaton, Lara, Vantage ja Venture, Pohjois-Suomessa lisäksi Barphal 050 -lajike. Kun ruokohelven biomassa korjataan keväällä kuloheinänä, kylvöjen väli voi olla yli 10 vuotta. Ensimmäisen satovuoden jälkeen kuiva-ainesato on 6-8 t/ha. Ruokohelpi niitetään aikaisin keväällä matalaan sänkeen ja paalataan mahdollisimman tiukkoihin paaleihin pyörö- tai suurkanttipaalaimella. Paalit kuljetetaan aumalle erillisellä traktorilla/kuormaajalla tai traktori-perävaunu -yhdistelmällä. Paalausta tehostetaan leveän niittokoneen tekemällä karheella. Paalit säilyvät pilaantumatta, kun ne varastoidaan aumaan ja peitetään. Myös ruokohelven irtokorjuumenetelmää on kehitetty. Viljelyn lopettamisen jälkeen ruokohelpikasvusto hävitetään glyfosaatilla ja kynnetään syksyllä. Kahtena seuraavana vuonna viljellään kevätviljaa. Ruokohelven siemensato vaihtelee riippuen kasvuston iästä. Siementuotantokokeissa ensimmäisinä vuosina satoa saatiin enimmillään noin 300 kg/ha. Neljän vuoden keskimääräinen siemensato oli noin 100 kg/ha. Siemensadon paras korjuuaika on 15 päivää kukinnan päättymisestä. Keväällä korjattu ruokohelpi soveltuu seospolttoon sekoitettuna turpeeseen, hakkeeseen tai kuoren ja purun seokseen. Konekustannukset lannoitteiden ohella ovat merkittävimmät kustannuserät ruokohelven viljelyssä. Jos ruokohelven energiasisältö hinnoitellaan energiaturpeen mukaan, ruokohelpi pärjää hyvin kannattavuusvertailussa rehuohran viljelyn kanssa.vokMyynti MTT tietopalveluyksikkö. Yksikön huom.: KV