Tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus ei pelkisty ohjattavaksi ja mitattavaksi

publishedVersio

Selvitys tietoteollisuuden lisätoimenpideohjelman toteutumisesta ja tuloksista yliopistoissa

Selvitystyön tavoitteena oli tuottaa tiivis kuvaus tietoteollisuuden lisätoimenpideohjelman tavoitteista, ohjelmakauden aikaisista tapahtumista sekä saavutetuista tuloksista. Opetusministeriö käynnisti vuonna 1998 tietoteollisuuden lisätoimenpideohjelman, jonka tavoitteena yliopistojen osalta oli vastata tietoteollisuuden kasvavaan rekrytointitarpeeseen lisäämällä tietoteollisuusaloja (sähkö- ja tietotekniikka-, elektroniikka- sekä tietoliikenne- ja tietojenkäsittelyalat) koskettavaa, yliopistotutkintoihin johtavaa koulutusta. Ohjelman avulla lisättiin tuntuvasti tietoteollisuusalojen muuntokoulutusta ja sekä laajennettiin tietoteollisuusaloille suunnattua tutkijankoulutusta. Lisäksi tietoteollisuusalojen koulutustarjontaa laajennettiin lisäämällä perusopiskelijoiden sisäänottomääriä. Ohjelman kokonaisrahoitus oli selvityshetkellä yhteensä noin 197 miljoonaa euroa. Tästä summasta kansallisesti rahoitetun muuntokoulutuksen osuus oli noin 70 miljoonalla euroa, peruskoulutuksen laajennusten osuus noin 64 miljoonaa euroa. Ohjelman kokonaisrahoituksesta kohdennettiin lähes puolet (47,2 %) kolmelle suurimmalle toteuttajayliopistolle (TKK, OY, TTY). Vuoden 2005 alkuun mennessä oli kansallisesti rahoitetussa muuntokoulutuksessa suoritettu yhteensä 1 010 tutkintoa. Tutkinnon suorittaneita muuntokoulutusopiskelijoita on laskentavasta riippuen vain noin neljännes tai viidennes opiskelupaikan saaneista muuntokoulutusopiskelijoista. Ongelmia muuntokoulutuksessa ovat aiheuttaneet mm. aiempien opintojen alhainen hyväksilukemistaso, osaamis- ja oppimisvalmiuksiltaan heterogeeninen opiskelija-aines, muuntokoulutusopiskelijoiden työssäkäynti opintojen aikana, puutteelliset henkilö- ja tilaresurssit sekä opiskelijamäärien hallitsemattoman nopea kasvu. Tietoteollisuusalojen peruskoulutuspaikkojen laajennettu sisäänotto on toteutunut suunniteltua suurempana. Yliopistot ovat ylittäneet tulossopimuksissa sovitun aloituspaikkatason yhteensä 791 peruskoulutuspaikalla. Peruskoulutustutkintojen määrissä on havaittavissa lisäystä vuoden 1998 tasoon verrattuna. Varsinainen tutkintojen määrän lisäyksen suhde panostukseen voidaan kokonaisvaltaisesti selvittää aikaisintaan vasta vuonna 2008. Ohjelmaan sisältyvä tutkijakoulupaikkojen lisääminen toteutettiin kahdessa erässä vuosien 1999 (60 lisäpaikkaa) ja 2002 (100 lisäpaikkaa) tutkijakoulupäätösten yhteydessä. Suomen Akatemian tieteellisten toimikuntien suorittamien arviointien keskiarvojen kehityksen perusteella voidaan todeta, että tietoteollisuuspaikkoja sisältäneiden tutkijakoulujen suoritukset parantuivat vuosien 1998 ja 2002 välillä etenkin yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteistyön ja kansainvälisessä tutkimus- ja koulutusyhteistyön lisääntymisessä. Sen sijaan tutkijakoulun laadukkuuden ja tasokkuuden kohoamisessa suoritetut arvioinnit osoittivat negatiivista kehitystä. Tietoteollisuuden lisätoimenpideohjelma lisäsi yhteistyötä yliopistojen ja tietoteollisalojen yritysten välillä. Valtaosa ohjelman toimeenpanoon osallistuneista yliopistoista on käyttänyt ulkopuolisia asiantuntijoita tietoteollisuusalojen opetustehtävissä. Myös yritykset ovat hyödyntäneet tietoteollisuusalojen opiskelijoiden osaamista mm. opinnäytetöiden pohjalta luotujen innovaatioiden kautta. Yksittäisenä tapahtumana merkittävin yhteistyöhanke oli kuitenkin vuosina 1999–2001 toteutettu 23 tietoteollisuusalan yrityksen ja kolmen yliopiston yhteisesti toteuttama noin 5,9 miljoonaan euron arvoinen laitteistolahjoitushanke. Tämän lisäksi tietoteollisuuden lisätoimenpideohjelmaan kytkeytyi myös muita, pienempiä lahjoituksia ja yksittäisiä lahjoitushankkeita. Yhteensä 12 ohjelman toimeenpanoon osallistunutta yliopistoa raportoi vastaanottaneensa ulkopuolisia lahjoituksia. Lahjoitukset ovat sisältäneet mm. määräaikaisia lahjoitusvirkoja (professuuri, yliassistentuuri), tilojen varustamista, laitteistoja, ohjelmistoja sekä suoria rahalahjoituksia. Ohjelmalla saavutettujen tulosten osalta on tässä selvitystyössä kiinnitetty huomiota vain yliopistojen tuottamiin välittömiin tuotoksiin. Koska selvitystyö ei näin ollen muodosta kattavaa kuvaa koko ohjelman toteuttamisesta ja sen vaikutuksista, suositellaan vielä myöhemmin toteutettavan kokonaisarvioinnin järjestämistä. Kokonaisarvioinnin tavoitteena tulisi olla erityisesti ohjelmalla saavutettujen vaikutusten, erityisesti työllisyysvaikutusten arviointi. Kokonaiskuvan saamiseksi myös ammattikorkeakoulujen osuus ohjelman toteuttamisessa ja vaikutuksissa tulisi arvioida samanaikaisesti

COVID-19 and Finnish Universities : A Flexible Policy Response

acceptedVersionPeer reviewe

Management Education in Transformation - Current Challenges and Future Perspectives

This report identifies some of the most crucial current challenges and future perspectives facing university-level management education. By doing so, it aims to encourage and support the providers of management education in their quest for developing and offering more relevant and better education. The focus of the report is on education offered at universities, specifically in degree-based education (Bachelor’s and Master’s degree programmes) and in long-term professional post-graduate degree programmes (e.g. MBA, eMBA & MPA). The report brings together the international and Finnish dimensions in management education by utilising results of a comprehensive literature review and the interviews of 20 Finnish experts of management education

Balancing between accountability and autonomy : the impact and relevance of public steering mechanisms within higher education

Purpose This article studies the tensions between universities' accountability and autonomy in response to the demands of public steering mechanisms coordinating higher education institutions. Design/methodology/approach Demonstrating the tension between accountability and autonomy, the impact and relevance of public steering mechanisms coordinating higher education are studied via a survey with selected representative Finnish universities. The response rate was an exceptionally high 94%. In addition to the statistical analysis of the survey, open-ended questions were also analyzed to give a more in-depth understanding of the findings. The study uses paradox theory and institutional complexity as its theoretical lenses. Findings The empirical analysis of this study shows a considerable gap between the experienced impact and the experienced relevance of the steering mechanisms in higher education. The authors’ further analysis of the open-ended data shows that indicator-based funding allocation has undermined the perceived university autonomy. The authors highlight the paradoxical tensions of university autonomy and higher education institutions' steering mechanisms' requirement for accountability. Finding an acceptable balance between accountability and institutional autonomy plays an important role in designing higher education policies. Originality/value The authors found that even if a steering mechanism is experienced as impactful, it is not necessarily considered relevant. One of the key aspects in understanding the reasons behind this mismatch is related to university autonomy. Most impactful steering mechanisms become considered less relevant because they also endanger institutional autonomy. In this sense, it could be expected that steering mechanisms should better balance accountability and autonomy.© Tomi J. Kallio, Kirsi-Mari Kallio, Mira Huusko, Riitta Pyykkö and Jussi Kivistö. Published by Emerald Publishing Limited. This article is published under the Creative Commons Attribution (CC BY 4.0) licence. Anyone may reproduce, distribute, translate and create derivative works of this article (for both commercial and non-commercial purposes), subject to full attribution to the original publication and authors. The full terms of this licence may be seen at http://creativecommons.org/licences/by/4.0/legalcode.The authors would like to thank FINEEC for providing the data for this study.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Marginaaliryhmät korkeakoulutuksessa : opiskelemaan hakeutuminen, opiskelukokemukset ja tulevaisuuden suunnitelmat

Artikkeli on osa Eurostudent VII -julkaisusarjaa. Artikkelissa tarkastellaan korkeakoulutuksen marginaaliryhmien – maahanmuuttajataustaisten, vammaisten ja mielenterveysongelmista kärsivien – opiskelemaan hakeutumista, opiskelukokemuksia sekä tulevaisuuden suunnitelmia. Artikkelin keskeisenä johtopäätöksenä on, että marginaaliryhmiin kuuluvien ja muiden opiskelijoiden opiskelukokemusten ja tulevaisuuskuvan välillä on selviä eroja. Samalla on huomioitava, että myös marginaaliryhmien välillä on selvästi tunnistettavia eroja kokemuksissa. Mielenterveysongelmista kärsivillä on eniten ongelmia ja haasteita opiskelussaan, ja heillä kokonaisvaltainen tyytymättömyys näkyy myös suurena opintojen keskeyttämisriskinä. Sen sijaan maahanmuuttajataustaiset opiskelijat erottuvat ryhmänä, jolla on vähiten vaikeuksia opintopolullaan. Toisaalta pitää muistaa, että ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajien kokemukset ja tuen tarve ovat erilaiset. Myös vammaisia ja toimintarajoitteisia opiskelijoita kuvaa samanlainen heterogeenisyys: osalla opiskelijoista toimintarajoite haittaa huomattavasti opiskelujen etenemistä ja uskoa tulevaisuuteen, osa opiskelijoista ei juuri eroa ilman toimintarajoitetta olevista. Artikkelin lopuksi esitämme johtopäätöksiin ja aiempaan tutkimuskirjallisuuteen perustuvia suosituksia, joilla voidaan tukea marginaaliryhmien opiskelua ja ehkäistä opintojen keskeyttämistä.Eurostudent VII -tutkimuksen artikkelisarj

Exploring doctorate holders’ perceptions of the non-academic labour market and reputational problems they relate to their employment

Doctoral employment outside universities has been increasing, as universities cannot employ all doctorate holders. Nevertheless, it has been argued that the shift from doctoral programs to the non-academic labour market has been limited. In this qualitative study, more than 800 verbal answers given by doctorate holders to a pair of open-ended questions were content-analysed to explore doctorate holders’ perceptions of the nonacademic labour market and the reputational problems they relate to their employment. The study identifies four reputational problems which doctorate holders relate to their employment: the oversupply problem, the overeducation problem, the consistency problem and the communication problem. By identifying potential reputational problems on the doctorate holders level, this research contributes novel information in terms of both theory development and practitioner insights.</p