Sosiaali- ja terveyspalvelut Suomessa 2018 : Asiantuntija-arvio

From information to assessment: aiming for better service

The intake of inorganic arsenic from long grain rice and rice-based baby food in Finland : Low safety margin warrants follow up

AbstractWe evaluated total and inorganic arsenic levels in long grain rice and rice based baby foods on Finnish market. Inorganic arsenic was analysed with an HPLC–ICP-MS system. The total arsenic concentration was determined with an ICP-MS method. In this study, the inorganic arsenic levels in long grain rice varied from 0.09 to 0.28mg/kg (n=8) and the total arsenic levels from 0.11 to 0.65mg/kg. There was a good correlation between the total and inorganic arsenic levels in long grain rice at a confidence level of 95%. The total arsenic levels of rice-based baby foods were in the range 0.02 – 0.29mg/kg (n=10), however, the level of inorganic arsenic could only be quantitated in four samples, on average they were 0.11mg/kg. Our estimation of inorganic arsenic intake from long grain rice and rice-based baby food in Finland indicate that in every age group the intake is close to the lowest BMDL0.1 value 0.3μg/kg bw/day set by EFSA. According to our data, the intake of inorganic arsenic should be more extensively evaluated

Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosille 2022–2027 : Osa 1: Vesienhoitoaluekohtaiset tiedot

Vesienhoitosuunnitelmaan on koottu tiedot vesien tilasta sekä vesien tilan parantamiseksi ja ylläpitämiseksi tarvittavista toimenpiteistä Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalueella. Luokiteltujen virtavesien yhteen lasketusta pituudesta 64 % ja järvien pinta-alasta 94 % vastaa erinomaisen tai hyvän ekologisen tilan kriteerejä. Rannikkovesien tilaluokat ovat laajalti heikentyneet edelliseen luokitteluun verrattuna. Pinta-alasta alle viidennes on hyvässä ekologisessa tilassa. Pintavesien ekologista tilaa heikentää yleisesti rehevöityminen ja liettyminen. Kuormitusta syntyy maan kuivauksesta ja muokkaamisesta, mutta myös pistemäisellä kuormituksella on vaikutusta. Muita paineita ovat hydrologiset ja morfologiset muutokset, rannikon tuntumassa happamoittavien aineiden kuormitus ja varsinkin Kuusamon alueella vesirutto. Yksikään pintavesimuodostumista ei ole kemialliselta tilaltaan hyvä. Tämä johtuu kaikkialla esiintyvien bromattujen difenyylieettereiden ympäristölaatunormin ylityksestä, Oulujoen vesistössä ja sen eteläpuoleisissa vesistöissä myös maaperään vuosikymmenten aikana kertyneestä elohopeasta. Kaikkien pohjavesimuodostumien kemiallinen ja määrällinen tila on hyvä. Vesienhoitoalueella on tunnistettu 35 riski-pohjavesialuetta ja 44 selvityskohteesta tarvitaan lisää tietoa. Rehevyyteen liittyviä parantamistarpeita on koko vesienhoitoalueella painottuen kuitenkin sen eteläisiin ja läntisiin osiin. Vesienhoitosuunnitelmassa esitettävillä toimenpiteillä vähennetään rehevöitymisen lisäksi vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden esiintymistä, happamuuskuormitusta sekä vesistöjen rakenteessa ja hydrologiassa tapahtuneiden muutosten vaikutuksia. Tarkemmat, vesistökohtaiset tiedot toimenpiteistä ja niiden kohdentumisesta löytyvät vesienhoitoalueen toimenpideohjelmasta. Esitettyjen toimenpiteiden kokonaiskustannukset ovat noin 160 miljoonaa euroa. Tästä noin 40 miljoonaa euroa on muun lainsäädännön perusteella toteutettavien ja 120 miljoonaa euroa vesienhoidon täydentävien toimenpiteiden osuus. Arviolta 25 järveä, 29 jokea ja yksi rannikkovesimuodostuma eivät toimenpiteistä huolimatta tule saavuttamaan hyvää ekologista tilaa vielä vuonna 2027. Vesien tila on kuitenkin laajalti kohentumassa vesienhoitotoimenpiteiden toteutuksen myötä

Microgrids as part of electrical energy system - Pricing scheme for network tariff of DSO

In the Smart Grid environment, one novel concept is the microgrid, which can be either a very small entity or a larger one. For example, the microgrid can consists of resources of an individual small customer or of several customers each with their own energy resources inside a low-voltage network. The microgrid can also consist of a large area with various energy resources and a connection to the distribution grid. Especially, when the number of these large-scale microgrids increases, a central question is what kind of network tariff structure should be applied to them. The network tariffs can affect whether the microgrids will have a connection to the distribution grid. In this paper, a novel tariff structure for a large-scale microgrid is proposed. The results show that the benefits of the microgrid can be shared more fairly between it and the distribution system by applying a novel network tariff.acceptedVersionPeer reviewe

Vesien tila hyväksi yhdessä : Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi 2016-2021

Tähän vesienhoitosuunnitelmaan vuosiksi 2016–2021 on koottu tiedot vesien tilasta sekä tarvittavista toimenpiteistä vesien tilan parantamiseksi ja ylläpitämiseksi Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. Vesienhoitoalueen jokien yhteen lasketusta pituudesta noin 60 % on erinomaisessa tai hyvässä, 40 % tyydyttävässä tai välttävässä ja 1 % huonossa ekologisessa tilassa. Järvipinta-alasta noin 90 % on erinomaisessa tai hyvässä, 10 % tyydyttävässä tai välttävässä ja alle prosentti huonossa ekologisessa tilassa. Rannikkovesien pinta-alasta lähes kaksi kolmannesta on hyvässä ja loput tyydyttävässä ekologisessa tilassa. Pintavesien ekologista tilaa heikentää hajakuormitus, joka on valtaosin peräisin maa- ja metsätaloudesta sekä haja-asutuksesta, mutta jossain määrin myös pistekuormituslähteistä. Muita paineita ovat hydrologiset ja morfologiset muutokset, happamoittavien aineiden sekä haitallisten ja vaarallisten aineiden kuormitus, vähemmässä määrin vedenotto sekä vieraslajit. Hyvässä kemiallisessa tilassa on yli puolet vesienhoitoalueen yhteenlasketusta jokipituudesta, kaksi kolmannesta järvipinta-alasta sekä kaikki rannikkovedet. Hyvän kemiallisen tilan saavuttamisen esteenä on pääosin elohopea, joka on laajalti peräisin ilman kautta tulevasta laskeumasta. Kaikkien pohjavesimuodostumien määrällinen tila on hyvä ja yhden kemiallinen tila huono. Rehevyyteen liittyviä parantamistarpeita on koko vesienhoitoalueella painottuen kuitenkin sen eteläisiin ja läntisiin osiin. Vesienhoitosuunnitelmassa esitettävillä toimenpiteillä vähennetään rehevöitymisen lisäksi vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden esiintymistä, happamuuskuormitusta sekä vesistöjen rakenteessa ja hydrologiassa tapahtuneiden muutosten vaikutuksia. Tarkemmat, vesistökohtaiset tiedot toimenpiteistä ja niiden kohdentumisesta löytyvät vesienhoitoalueen toimenpideohjelmasta. Esitettyjen toimenpiteiden kokonaiskustannukset ovat noin 185 miljoonaa euroa. Tästä 133 miljoonaa euroa on muun lainsäädännön perusteella toteutettavien ja 52 miljoonaa euroa vesienhoidon täydentävien toimenpiteiden osuus. Arviolta 27 järveä (48 km2), 38 jokea (873 km) ja kaksi rannikkovesimuodostumaa (2 km2) ei tule toimenpiteistä huolimatta saavuttamaan hyvää ekologista tilaa vielä vuonna 2021. Myös vesienhoitoalueen ainoan huonossa kemiallisessa tilassa olevan pohjavesialueen hyvän kemiallisen tilan saavuttaminen tuolloin on epävarmaa. Vesien tila on kuitenkin laajalti kohentumassa vesienhoitotoimenpiteiden toteutuksen myötä

Processing biogas plant digestates into value-added products - BIOVIRTA

vo

Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille 2022–2027 : Osa 1. Lähtökohdat toimenpiteiden suunnittelulle Osa 2. Vesienhoidon toimenpiteet

Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa vuosille 2022–2027 on kaksi osaa. Osassa 1 kuvataan vesien tilaan vaikuttavia toimintoja ja käynnissä olevien toimenpiteiden edistymistä. Toimenpideohjelman osa 2 sisältää yksityiskohtaiset tiedot pinta- ja pohjavesien tilan parantamistarpeista, niille vesienhoitokaudella 2022–2027 kohdistettavista toimenpiteistä sekä arviot toimenpiteiden toteutuksen kustannuksista ja muista vaikutuksista

Biokaasulaitosten lopputuotteet lannoitevalmisteina

Biokaasulaitosten lopputuotteiden käyttöä tutkittiin kasvinravitsemuksen ja maatalouden näkökulmasta. Työssä pyrittiin löytämään typelle ja fosforille yleispätevät analyysimenetelmät, jotka soveltuvat erityyppisten lannoitevalmisteiden lannoitusvaikutuksen ennustamiseen. Samalla tutkittiin myös tuotteiden hajoamista maaperässä. Työhön sisältyi sekä laboratorio- että kenttämittakaavan kokeita. Lisäksi tutkittiin tuotteiden stabiilisuutta ja mahdollista toksisuutta kasveille sekä selvitettiin haitallisten aineiden ja mikrobiologisen riskin esiintymistä niissä. Tavoitteena oli tarjota tietoa tuotteiden ominaisuuksista ja käytettävyydestä niiden valmistajille, käyttäjille sekä valvoville viranomaisille. Testatuista analyysimenetelmistä 1:60-vesiuutto oli paras yleismenetelmä kuvaamaan kasvukauden aikana kasvien käytettävissä olevan liukoisen typen määrää erityyppisillä orgaanisilla lannoitevalmisteilla. Nestemäisissä lannoitevalmisteissa typpi on nopeammin kasveille käyttökelpoisessa muodossa kuin kiinteillä lannoitevalmisteilla ja tuotantovaikutus on verrattavissa mineraalilannoitteiden vaikutukseen. Kiinteiden orgaanisten lannoitevalmisteiden tuotantovaikutus on hieman alhaisempi kuin mineraalilannoitteiden vaikutus, koska ne levitetään pintalevityksenä ja sekoitetaan tasaisesti koko muokkauskerrokseen. Niiden saatavuus kasveille on siten huonompi kuin sijoitetulla mineraalilannoitteella. Kiinteät lannoitevalmisteet sisältävät runsaasti kokonaisfosforia, mutta sen liukoisuus on alhainen. Liukenemista voi kuitenkin tapahtua pitkän ajan kuluessa, jolloin vesiuutto aliarvioi fosforin käyttökelpoisuuden. Etenkin nykyisin lannoitevalmistelain käyttämä 1:5 aliarvioi selvästi fosforin käyttökelpoisuutta. Koska orgaanisten lannoitevalmisteiden satovaste on herkempi olosuhteiden vaihtelulle kuin mineraalilannoitteiden, on suositeltavaa käyttää levitysstrategiaa, jossa osa liukoisesta typestä tulee orgaanisesta lannoitevalmisteesta ja osa mineraalilannoitteesta. Lainsäädännön rajoitusten takia on käytettävä viiden vuoden tasausjaksoa, jolloin käyttömäärä on sama kuin jos orgaaninen lannoitevalmiste olisi ainoa typen lähde. Nestemäiset paljon ammoniumtyppeä sisältävät lannoitevalmisteet tulisi levittää sijoittamalla ja kiinteät tuotteet tulisi mullata välittömästi pintalevityksen jälkeen haihtumisesta johtuvien ammoniakkitappioiden minimoimiseksi. Biokaasulaitosten lopputuotteet kasvinravinnekäytössä eivät nosta peltomaan mikrobiologista aktiivisuutta merkittävästi, eikä stabiilisuuden mittaaminen näin ollen ole välttämätöntä tuotteiden maatalouskäytössä. Myöskään merkittävää haitallisuutta kasveille eli fytotoksisuutta ei havaittu. Tuotteet eivät ole myrkyllisiä biotesteissä kasvinravinnekäyttöä vastaavissa pitoisuuksissa. Biokaasulaitosten raaka-aineet voivat sisältää ihmis-, eläin- tai kasviperäisiä taudinaiheuttajia sekä haitallisia orgaanisia aineita. Laadun varmistamiseksi tulisikin erityisesti huomioida: raaka-ainevalinta, tehokas esikäsittely (mm. partikkelikoko), käsittelyprosessin optimointi (varsinkin lämpötila ja aika), ohivirtauksien ja ristikontaminaation estäminen. Asianmukaisesti käsiteltyjä biokaasulaitosten lopputuotteita voidaan tämän tutkimuksen tulosten perusteella pitää turvallisina lannoitevalmisteina.The use of end-products from biogas plants was studied from the perspective of plant nutrition and agriculture. The tasks included development of generally applicable methods for determining nitrogen and phosphorus in different fertiliser products in order to predict their fertiliser effect. The degradation of the products in soil was also studied. The work included both laboratory and field scale experiments. Additionally, the stability and possible phytotoxicity of the products was studied. The content of harmful contaminants and microbiological risks of the products were determined. The aim was to offer information on the characteristics and usability of the products for producers and users of the products and for supervising officials. Of the analysis methods tested, 1:60 water extraction was the best general method to describe the content of soluble, plant-available nitrogen in different organic fertiliser products. In liquid fertiliser products, nitrogen is more readily available for plants than in solid products and the fertilising effect is comparable to that of mineral fertilisers. The fertilising effect of solid organic fertiliser products is somewhat lower than that of mineral fertilisers due to surface application and mixing into the cultivation layer. This results in lower plant-availability than with mineral fertilisers which are injected into soil. Solid products contain significant amounts of total phosphorus, the solubility of which is low. As it may be solubilised over long periods of time, the 1:5 water extraction required by the current Finnish legislation of fertiliser products underestimates the usability of phosphorus. Due to the more sensitive yield response of organic fertiliser products to changes in conditions, as opposed to mineral fertilisers, it is also recommended to use an application strategy in which part of the soluble nitrogen originates from organic fertilisers and part from mineral fertilisers. Also due to legislative limitations, a balancing period of five years is required resulting in the same amount of fertiliser used as with the organic fertiliser as the sole nitrogen source. Liquid fertilisers with high concentration of ammonium nitrogen should be applied by injection and solid fertilisers should be mulched immediately after surface application in order to minimise nitrogen losses via ammonia evaporation. The use of end-products from biogas plants in plant nutrition do not significantly increase the microbiological activity of field soils. Thus, the measurement of stability is not necessary in agricultural use. No significant phytotoxicity was detected, either. The products are not toxic in the concentrations used in plant nutrition. The substrates of biogas plants may contain pathogens and organic compounds originating from humans, animals and plants. In order to ensure high quality of the products the following should be considered; choice of substrates, efficient pre-treatment (e.g. particle size), optimisation of the digestion process (esp. temperature and time) and prevention of bypass and cross-contamination. Based on the results of this study, properly treated end-products from biogas plants may be considered safe fertiliser products.vo