(De)constructing the White Man s Indian in James Welch's Fools Crow and Disney's The Lone Ranger

Tutkielmani käsittelee Amerikan intiaaneihin liittyviä stereotypioita. Ensisijaisena lähdemateriaalina tutkimuksessani on Blackfoot-kirjailija James Welchin romaani Petkuttaa Varista (1986) sekä Disney-elokuva The Lone Ranger (2013). Tutkielmani lähtökohtana on Robert Berkhofer Jr:n käsite valkoisen miehen intiaani, jota intiaaneihin liittyvät stereotypiat ilmentävät. Käsite kuvastaa sitä, miten intiaani on enemmänkin valkoisten luoma, keinotekoinen rakennelma kuin viittaus oikeisiin intiaaneihin. Valkoisen miehen intiaani on toistunut valkoisen, euroamerikkalaisen enemmistön tuottamissa intiaaneihin liittyvissä representaatioissa kautta historian, ja se siten edustaa hegemonian käsitystä intiaaneista. Tutkimukseni vahvistaa Berkhoferin näkemyksen siitä, että nämä varhaiset käsitykset eurooppalaisten näkökulmasta ovat säilyneet lähes muuttumattomina nykypäivään ja hallitsevat myös amerikkalaisten tämän hetkistä käsitystä Amerikan intiaaneista. Päällimmäisenä valkoisen miehen intiaanin piirteenä nousi esiin kuvausten selkeä kahtiajako jalon villin ja epäjalon villin kategorioihin. Koska valkoisen miehen intiaani liittyy yhteiskunnassa vallitseviin valtasuhteisiin, tutkin ilmiötä osana intiaaneihin liittyvää diskurssia. Käsitteellä viittaan Michel Foucaultin diskurssiteoriaan, jonka merkitystä Edward Said on laajentanut jälkikolonialistisessa kontekstissa. Jana Sequoya-Magdaleno on yhdistänyt diskurssikäsitteen myös intiaaneihin liittyvään teoreettiseen keskusteluun. Valkoisen miehen intiaani diskurssina on määritellyt, kuvannut ja juurruttanut käsityksiä intiaaneista. Metodina tässä prosessissa on ollut kolonistinen stereotypia, jonka päämääränä on todentaa länsimaista auktoriteettia ja valtaa määrittelemällä intiaaneja etnosentrisesti euronamerikkalaisiin normeihin pohjautuen. Näissä diskursiivisissa käytännöissä syntyvät merkitykset esitetään objektiivisena tietona, vaikka ne pohjautuvat harhakäsityksiin, puutteelliseen ymmärrykseen ja stereotyyppisiin yksinkertaistuksiin ja yleistyksiin. Useat kriitikot, kuten Stuart Hall ja Richard Dyer, tuovat esiin myös representaation ja populaarikulttuurin merkityksen hegemonisessa valtataistelussa ja vallitsevan tilan ylläpitämisessä ja hyödynnän työssäni siksi myös heidän näkemyksiään. Tämä on se teoriatausta, jonka pohjalta tutkin lähdemateriaalissa ilmeneviä intiaaneihin liittyviä stereotypioita. Analyysistani käy ilmi se, että yleiset intiaaneihin liittyvät stereotypiat toistuvat lähdemateriaalissa, vaikkakin niiden määrittely stereotypioiksi on tulkinnanvaraista. Kumpikaan lähdeteos ei kuitenkaan toista stereotypioita kritiikittömästi, vaan kumpikin omalta osaltaan osallistuu vallitsevien käsityksen haastamiseen ja purkamiseen, kuitenkaan siinä täysin onnistumatta. The Lone Ranger pyrkii autenttisuuteen ja osoittaa omalta osaltaan joitakin intiaaneihin liittyviä stereotypioita vääräksi. Vaikka elokuvan tarkoituksena on myös parodioida stereotypioita, se samalla myös osallistuu niiden vahvistamiseen toistamalla niitä. Petkuttaa varista puolestaan keskittyy esittämään kirjassa olevat intiaanit inhimillisinä ja monipuolisina, muutokseen kykenevinä yksilöinä, joten heitä on lähes mahdoton kategorisoida stereotyypeiksi. Welch käyttää myös kielellisiä vieraannuttamisstrategioita, jotka kiinnittävät huomion siihen, miten kieli muodostaa merkityksiä. Tutkimukseni osoittaa, että hegemoniset käsitykset intiaaneista toistuvat populaarikulttuurin lisäksi myös Amerikan intiaanien tuottamassa kirjallisuudessa ja että niiden kiistäminen on haastavaa

Fast text-only domain adaptation of RNN-transducer prediction network

Publisher Copyright: Copyright © 2021 ISCA.Adaption of end-to-end speech recognition systems to new tasks is known to be challenging. A number of solutions have been proposed which apply external language models with various fusion methods, possibly with a combination of two-pass decoding. Also TTS systems have been used to generate adaptation data for the end-to-end models. In this paper we show that RNN-transducer models can be effectively adapted to new domains using only small amounts of textual data. By taking advantage of model's inherent structure, where the prediction network is interpreted as a language model, we can apply fast adaptation to the model. Adapting the model avoids the need for complicated decoding time fusions and external language models. Using appropriate regularization, the prediction network can be adapted to new domains while still retaining good generalization capabilities. We show with multiple ASR evaluation tasks how this method can provide relative gains of 10-45% in target task WER. We also share insights how RNN-transducer prediction network performs as a language model.Peer reviewe

Intertester agreement and validity of identifying lumbar pain provocative movement patterns using active and passive accessory movement tests

Objective: The purpose of this study was to evaluate the interexaminer agreement and validity of active and passive pain provocation tests in the lumbar spine. Methods: Two blinded raters examined 36 participants, 18 of whom were asymptomatic and 18 reported subacute nonspecific low back pain (LBP). Two types of pain provocation tests were performed: (1) physiological movements in single (flexion/extension) and, when necessary, combined planes and (2) passive accessory intervertebral movement tests of each lumbar vertebra in prone with the lumbar spine in neutral, flexion, and extension position .Results: The interobserver agreement in both groups was good to excellent for the identification of flexion (κ =0.87-1) or extension (κ =0.65-0.74) as the most painful pattern of spinal movement. In healthy participants, 0% was identified as having a flexion provocative pattern and 8.8% were identified as having an extension provocative pattern. In the LBP group, 20% were identified as having flexion provocative pattern vs 60% with an extension provocative pattern. The average interexaminer agreement for passive accessory intervertebral movement tests in both groups was moderate to excellent (κ =0.42-0.83). The examiners showed good sensitivity (0.67-0.87) and specificity (0.82-0.85) to distinguish participants with LBP using this combined examination procedure. Conclusion: The use of a combination of pain provocative tests was found to have acceptable interexaminer reliability and good validity in identifying the main pain provocative movement pattern and the lumbar segmental level of involvement. These pain provocation tests were able to distinguish participants with LBP from asymptomatic participants and may help clinicians in directing manual therapy treatment

Review of methods used by chiropractors to determine the site for applying manipulation

Background: With the development of increasing evidence for the use of manipulation in the management of musculoskeletal conditions, there is growing interest in identifying the appropriate indications for care. Recently, attempts have been made to develop clinical prediction rules, however the validity of these clinical prediction rules remains unclear and their impact on care delivery has yet to be established. The current study was designed to evaluate the literature on the validity and reliability of the more common methods used by doctors of chiropractic to inform the choice of the site at which to apply spinal manipulation. Methods: Structured searches were conducted in Medline, PubMed, CINAHL and ICL, supported by hand searches of archives, to identify studies of the diagnostic reliability and validity of common methods used to identify the site of treatment application. To be included, studies were to present original data from studies of human subjects and be designed to address the region or location of care delivery. Only English language manuscripts from peer-reviewed journals were included. The quality of evidence was ranked using QUADAS for validity and QAREL for reliability, as appropriate. Data were extracted and synthesized, and were evaluated in terms of strength of evidence and the degree to which the evidence was favourable for clinical use of the method under investigation. Results: A total of 2594 titles were screened from which 201 articles met all inclusion criteria. The spectrum of manuscript quality was quite broad, as was the degree to which the evidence favoured clinical application of the diagnostic methods reviewed. The most convincing favourable evidence was for methods which confirmed or provoked pain at a specific spinal segmental level or region. There was also high quality evidence supporting the use, with limitations, of static and motion palpation, and measures of leg length inequality. Evidence of mixed quality supported the use, with limitations, of postural evaluation. The evidence was unclear on the applicability of measures of stiffness and the use of spinal x-rays. The evidence was of mixed quality, but unfavourable for the use of manual muscle testing, skin conductance, surface electromyography and skin temperature measurement. Conclusions: A considerable range of methods is in use for determining where in the spine to administer spinal manipulation. The currently published evidence falls across a spectrum ranging from strongly favourable to strongly unfavourable in regard to using these methods. In general, the stronger and more favourable evidence is for those procedures which take a direct measure of the presumptive site of care– methods involving pain provocation upon palpation or localized tissue examination. Procedures which involve some indirect assessment for identifying the manipulable lesion of the spine–such as skin conductance or thermography–tend not to be supported by the available evidence.https://doi.org/10.1186/2045-709X-21-3

Rakenteisen kirjaamisen ohjeen toteuttaminen : Vaajakosken Kuntohoidon fysioterapeutit

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on laatia opas rakenteisesta kirjaamisesta Vaajakosken Kuntohoidon fysioterapeuteille. Tarkoituksena on, että opasta hyödynnetään potilastietojen kirjaamisessa Diarium-käyttöjärjestelmään ja välitettäessä potilastiedot edelleen Kanta-arkistoon. Lisäksi opasta on tarkoitus hyödyntää uuden työntekijän perehdyttämisessä sekä omavalvontasuunnitelman päivityksessä. Opinnäytetyön toimeksiantaja on Vaajakosken Kuntohoito Oy. Potilastietojen sähköisen kirjaamisen on tapahduttava lakien ja säädösten mukaisesti. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä velvoittaa yksityiset terveydenhuollon organisaatiot ja ammatinharjoittajat tallentamaan potilastietonsa valtakunnallisesti keskitettyyn terveysarkistoon, Kantaan. Lailla pyritään parantamaan sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta, laatua ja kustannustehokkuutta. Opinnäytetyö sisältää opinnäytetyöraportin, jonka teoriaosuudessa käsitellään, kansallista terveysarkistoa, rakenteista kirjaamista, lakeja ja asetuksia sekä Diarium-käyttöjärjestelmää. Teoriaosuuden tarkoituksena syventää oppaan käyttäjän tietoa sähköisestä potilastietojen kirjaamisesta. Oppaan käyttöönotto tapahtui huhtikuussa 2016. Oppaan käyttöönotosta pidettiin koulutustilaisuus jokaiselle Vaajakosken Kuntohoito Oy:n fysioterapeutille. Palaute itse oppaasta oli positiivinen ja käytännönläheisyyttä kiiteltiin. Itse kirjaamisen tarpeellisuudesta käytiin monenlaisia keskusteluja sekä puolesta että vastaan.The aim of this thesis is to create a guide on the structured recording for Vaajakosken Kuntohoito’s physiotherapists. Intention is that the guide will be used daily in patient data recording to Diarium system and for forwarding the information to the Kanta archive. In addition, the guide is intended to assist in new employee orientation process and tentatively in the update of self monitoring manual development. Client of the thesis is Vaajakosken Kuntohoito Ltd. Electronic recording of patient data must take place in accordance with the laws and regulations. Act on Social and Healthcare Electronic Customer Database obliges that private health care organizations and practitioners must save patient records to nationwide Kanta archive. Aim of the the law is to improve the availability of social and healthcare services as well as the quality and cost-effectiveness of both of these. The thesis includes a final report with a theory part. This concentrates on national health archive, structure of the recording process, laws and regulations currently in use and to the Diarium operating system. The theoretical part is intended to broaden the information provided in the user manual on electronic recording of patient data. The introduction of the guide took place in April 2016. Every physiotherapist of Vaajakosken Kuntohoito Ltd took part on training individually on how to use the manual in their daily work. Feedback was positive and the practice based approach that manual focuses was appreciated. There were plenty of discussion and opinions for and against the recording process itself