Kotieläintila sopii tutkimuksen toteutuspaikaksi vain osittain

Luonnonvarakeskuksen sika- ja siipikarjatutkimusta alettiin siirtää kumppanuustiloille vuosien 2012 ja 2013 aikana. Ensimmäiset laajemmat tutkimus- ja kehityshankkeet ovat nyt v. 2019 raportointivaiheessa ja siten on mahdollisuus arvioida toimintamallin toimivuutta eri näkökulmista. Kumppanuustilatutkimuksessa tutkija koordinoi maatilalla tehtävän tutkimuksen. Silti tutkija on maatilalla vain kyläilemässä ja sopeuttaa tutkimuksensa maatilan toimintoihin, tuotantopanoksiin ja sitoumuksiin. Riskien ottaminen tieteen nimissä kumppanuustilatutkimuksessa ei ole mahdollista. Osa eläinkoetoiminnasta on luvanvaraista. Jos lupa tarvitaan koeasetelmalle, se tarvitaan myös kokeen toteutuspaikalle. Kotieläintila ei välttämättä halua tällaista lupaa hakea, koska tilan oma liiketoiminta ei sellaista tarvitse ja viranomaiset työllistävät tilaa muutenkin ihan riittävästi. Kotieläintilan tuotantosopimukset saattavat edellyttää sitoutumista esim. yhteen rehutoimittajaan ja/tai yhteen tuotannon ostajaan. Ruokintatutkimuksessa tutkijalla on mahdollisuus ehdottaa muutoksia kaupallisten rehujen koostumuksiin. Kumppanuustilatutkimuksen omissa sopimuksissa sovitaan luottamuksellisten tietojen käsittelystä ja tutkimustulosten julkaisuoikeuksista. Tässä tutkijan täytyy olla tarkkana, koska julkisrahoitteisen hankkeen tulosten kuuluu olla julkisia, vaikka ne tuotettaisiin kaupallisen toimijan liikesalaisuuksia hyödyntäen. Koetoimintaa kotieläintilalle suunnitellessa täytyy tarkistaa, että tilalla on mahdollisuus osoittaa ylimääräistä työvoimaa tutkimuksesta johtuviin tehtäviin. Kotieläintilalla tehtävät järjestelyt yksittäistä koetta varten ovat usein ainutkertaiset ja vastaavan järjestelyn toistaminen tyypillisen kolmevuotisen hankkeen aikana voi olla vaikeaa. Siksi kumppanuustilatutkimuksen etukäteissuunnittelu rahoituksen hakuvaiheesta lähtien korostuu. Suunnitteluun kuuluu esim. koeasetelman luominen, koska se määrittelee mm. koekäsittelyjen ajoituksen, tiedonkeruumallin ja siten koetoiminnan hinnan. Koeasetelmaan vaikuttavat kumppanuustilan tekniset rakenteet kuten osastojen, karsinoiden ja eläinten ruokintapisteiden (venttiilien) lukumäärä. Siksi koeasetelma on aina tila- ja tutkimusaihekohtainen. Lisäksi kriittistä on tieto, pystytäänkö eläin tunnistamaan yksilöllisesti koko kokeen läpi, koska tämä useimmiten lisää tutkimuksen tarkkuuttaa verrattuna esimerkiksi pahnuekohtaisiin mittauksiin. Tarkkuuden lisääminen voi nostaa kokeen kustannuksia, mutta yksilömittaukset voivat myös laskea tarvittavaa eläinmäärää niin, että kokonaiskustannukset laskevat. Tämän vuoksi budjetoinnin yhteydessä mittaustarkkuus arvotetaan euroina. Lisäksi on huomioitava, että tulosten hajonta on suurempi maatilaolosuhteissa kuin tutkimuslaitoksessa tehdyissä mittauksissa. Koetoiminta kotieläintiloilla lisää vuoropuhelua tutkimuksen ja elinkeinon eri osapuolten välillä. Tieteellisen tutkimuksen toteutusmalliksi se soveltuu kuitenkin harvoin

Emakoiden fosforinerityksen vähentäminen rehun fosforipitoisuutta alentamalla

SiFos-hankkeessa tavoiteltiin sikojen ja siipikarjan ruokinnan kehittämisellä mm. maatilojen typpi- ja fosforierityksen minimointia. Lisäksi tavoiteltiin tilatason laskentatyökaluja, joiden avulla viljelijä voi tarkentaa tilansa ravinnekiertoa rehusta lantaan ja pellon kautta takaisin rehuun. Tässä SiFos-hankkeen osassa keskityttiin emakoiden tiineydenaikaisen fosforinerityksen vähentämisen keinoihin. Tilaseuranta toteutettiin varsinaissuomalaisella porsastuotantotilalla yhteistyössä rehu- ja lihateollisuuden kanssa. Kontrollikäsittelyssä emakoiden rehustus oli tilan tavanomainen rehustus (alkutilanne), josta tehtiin alkutilanneanalyysi analysoimalla tiineiden ja imettävien emakoiden rehu-, sonta-, virtsa- ja luunäytteitä. Alkutilanneanalyysiä varten yhteensä 166 emakolta otettiin sonta- ja virtsanäytteitä satunnaisesti kolmessa eri tiineyden vaiheessa. Lisäksi noin 100 teuraaksi menneestä emakosta kerättiin luunäytteitä analysoitavaksi ennen ja jälkeen rehumuutoksen. Mahdollisimman monelta emakolta kerättiin molemmat eritenäytteet. Koekäsittelyssä tiineiden emakoiden rehun kokonaisfosforipitoisuutta alennettiin. Eläinten riittävästä fosforinsaannista huolehdittiin siten, että rehujen sulavan fosforin laskennallinen pitoisuus pidettiin riittävän korkeana ja fosforin hyväksikäyttö varmistettiin oikealla fytaasientsyymiannoksella. Entsyymin tarkoitus on irrottaa rehuaineiden fytaattifosforia sian elimistön käyttöön. Koekäsittelyyn valittujen 52 emakon tiineyden aikana niiltä kerättiin sonta- ja virtsanäytteet tiineyden päivinä n. 30, 90 ja 103-114 tilan tuotantorytmiin sovittaen. Eritenäytteet otettiin aina ensimmäisen aamupäiväruokinnan yhteydessä aamupäivän aikana. Rehunäytteet otettiin liemirehun sekoittajasta yleensä eritenäytteiden ottopäivänä, koska emakoiden rehunvaihdokset ajoittuivat muille kuin näytteenottopäiville. Tilaseurannassa verrattiin emakoiden sontaan ja virtsaan erittyneen fosforin määrää ennen ja jälkeen rehumuutoksen. Luuston kunnon säilyminen varmistettiin analysoimalla luunäytteistä kivennäispitoisuudet ja murtolujuudet. Rehujen kivennäispitoisuudet ja fytaasiaktiivisuudet todennettiin laboratorioanalyyseillä. Emakoiden paino- ja silavamittatiedot saatiin tutkimuksen käyttöön tiineysajan lisäksi seurantatiineyden jälkeiseltä imetysajalta.  Hankkeen puitteissa oli myös mahdollisuus tarkastella tilan porsastuotannon tunnuslukuja ennen ja jälkeen rehumuutoksen. Tilaseurannan organisoiminen suurelle porsastuotantotilalle yhdessä rehu- ja lihateollisuuden kanssa vaati suunnitelmallisuutta ja organisointia kaikilta osapuolilta. Koska sikatilalla ei yleensä tarvita samaan tuotannon vaiheeseen useampaa eri rehua, erilaisia rehuseoksia voitiin testata vain peräkkäin toteutettavilla ruokintajaksoilla. Sen tekninen toteutus todettiin mahdolliseksi. Tulosten odotetaan palvelevan elinkeinon kehittämistä ympäristöystävällisempään suuntaan

Pohjoissuomenkarja lihantuottajana

Pohjoissuomenkarja on Lapin maakunnan alkuperäinen nautarotu, joka on hyvin sopeutunut arktisiin olosuhteisiin, mutta jonka kestävyyttä ja monia hyviä ominaisuuksia hyödynnetään vielä hyvin vähän sen tarjoamiin mahdollisuuksiin nähden. Vuonna 2020 pohjoissuomenkarjan lehmiä (lisääntyviä naaraita) oli koko Suomessa noin 864 yksilöä ja rotu onkin luokiteltu uhanalaiseksi. Pohjoissuomenkarjan määrä kaksinkertaistuu Lapissa hankkeen toiminta-aikana, kun valtion omistama lapinlehmien geenipankkikarja siirtyy Tervolan Louelle Ammattiopisto Lappian hoitoon. Tämä yhdessä pohjoissuomenkarjatilallisten ja yrittäjien lisääntyneen kiinnostuksen kanssa luo hyvät lähtökohdat kehittää pohjoissuomenkarjaan perustuvaa liiketoimintaa, joka on tämän hankkeen tavoitteena. Lapin yliopiston Arktinen keskus vastaa Lapinlehmään perustuvan erikoistumisen mahdollisuudet osana pohjoisia elinkeinoja (Lappari-elinkeino) -hankkeen toteutuksesta yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen ja Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappian kanssa. Yksi hankkeen tavoitteista on tuottaa tietoa pohjoissuomenkarjan lihantuotanto-ominaisuuksista sekä lihan koostumuksesta, laadusta ja aistinvaraisista ominaisuuksista. Näistä tiedoista kootaan mm. maatila-, matkailu- ja lihayrittäjille sekä kuluttajille tietopaketteja. Samalla tavoitellaan pohjoissuomenkarjan tuotantoon liittyvien maatalous- ja elintarvikeyrittäjien verkostojen ja yhteistyön tiivistymistä. Naudanlihantuotanto Suomessa perustuu pääasiassa maidontuotantoon, jonka valtarotu Suomessa on holstein. Pohjoissuomenkarjan lihan erityislaadun selvittäminen voi tuoda sille uusia markkinoita erikoislihana, jolloin lihaa voitaisiin hyödyntää erikoistuotteena ja sille saataisiin lisäarvoa. Tässä hankkeessa toteutettavassa tutkimuksessa verrataan pohjoissuomenkarjan härkien lihan laatuominaisuuksia holstein-rotuisiin härkiin. Kokeessa on 12 pohjoissuomenkarja-rodun ja 12 holstein-rodun härkää, jotka kasvatetaan koko kokeen ajan yksityisellä maatilalla Tervolassa.  Eläimet ruokitaan seosrehulla, joka koostuu nurmisäilörehusta ja rehuviljasta. Teurasikätavoite molempien rotujen eläimille on 19 kk. Eläimet teurastetaan useammassa teuraserässä normaalin teurastuskäytännön mukaisesti ja ruhojen painot punnitaan. Teurastuksen yhteydessä kustakin ruhosta otetaan ulkofilenäytteet, joista analysoidaan happamuus, väri, painotappio sekä lihan syöntilaatu ja kemiallinen koostumus. Koe alkoi keväällä 2021 ja se päättyy vuoden 2022 lopussa. Hankkeessa tuotetaan uutta tutkimustietoa ja käytännön osaamista pohjoissuomenkarjarotuisten eläinten kestävästä ja lisäarvoa tuottavasta hyödyntämisestä, ja pohjoissuomenkarjan lihan ominaisuuksista. Nämä lisäävät valmiuksia mm. pohjoissuomenkarjan lihan hyödyntämiseen ja pohjoissuomenkarjatuotteiden saamiseen markkinoille paikallisina erikoistuotteina

Lapinlehmään perustuvan erikoistumisen mahdollisuudet osana pohjoisia elinkeinoja : Lappari-elinkeino -hankkeen loppuraportti

Lapinlehmä eli pohjoissuomenkarja on uhanalainen alkuperäiskarjarotu, joka on hyvin sopeutunut pohjoisiin olosuhteisiin. Tässä raportissa esitellyn hankkeen tarkoituksena oli edistää lapinlehmiin perustuvaa elinkeinotoimintaa monitieteisen tutkimuksen ja käytännön kehittämistyön avulla ja tukea lapinlehmien määrän lisääntymistä maatiloilla. Hankkeessa tutkittiin lapinlehmän kasvatuksen nykytilannetta, maidon ja lihan erityisominaisuuksia ja kasvattajien kokemuksia lapinlehmien pidosta. Lisäksi selvitettiin lapinlehmän pidon ja tuotteiden kannattavuutta. Maitotutkimukseen haettiin tiloja, joilla kasvatettiin sekä pohjoissuomenkarjaa että verrokkirotuja (ayrshire, holstein) Lapissa ja muualla maassa. Tutkimukseen soveltuvien tilojen lypsylehmiltä (18 tilaa) kerättiin yksilölliset maitonäytteet, joista tehtiin rasvahappoanalyysit. Tutkimus tehtiin sisäruokintakaudella, jolloin lehmät olivat samantyyppisessä ruokinnassa. Lapinlehmien maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet eivät poikenneet merkitsevästi valtarotujen pitoisuuksista. Lapinlehmien maidossa oli hieman enemmän pehmeää rasvaa (mm. öljyhappo) kuin muilla roduilla, mutta erot olivat pieniä. Lapinlehmän hera sisälsi kaikkia ravitsemuksellisesti välttämättömiä aminohappoja. Lapinlehmän maito ja hera ovat korkealuokkaisia ja soveltuvat hyvin jatkojalostukseen. Lihatutkimusta varten kasvatettiin 12 pohjoissuomenkarja- ja 11 holstein-rotuista kastroitua sonnivasikkaa lappilaisella kasvatustilalla 20 kuukauden ikään saakka. Lihanäytteistä tehtiin lihateknologisia ja aistinvaraisia analyysejä. Pohjoissuomenkarjan härkien liha arvioitiin maultaan ja mehukkuudeltaan holsteinrotuisten härkien lihaa paremmaksi. Lapinlehmätuotteille tehdyissä laskelmissa löydettiin kannattavan liiketoiminnan mahdollisuuksia. Lapinlehmätilan pidon kannattavuuslaskelmat osoittivat, että lypsykarjatilan pito ei ole kannattavaa pelkästään raaka-aineen tuottajana, mutta voi olla tuottavaa, jos siihen yhdistetään suoramyyntiä, jatkojalostusta tai muuta monialaisuutta. Haastattelututkimuksessa selvitettiin karjatilallisten näkemyksiä lapinlehmän kasvattamisesta, rodun kestävyydestä ja mahdollisuuksista. Lapinlehmällä on erityinen, myönteinen ja arvostettu asema kasvattajiensa keskuudessa ja se nähdään kestävänä rotuna, mutta kannattavuuskysymysten takia lehmiä voidaan pitää nykyisellään vain pieniä määriä. Lapinlehmän kasvattajien työ tarvitsee suurempaa tukea ja tunnustusta, jotta lapinlehmien pito maatiloilla jatkuu ja kanta elpyy. Hankkeessa saadut tiedot ja kehittäminen lisäävät valmiuksia lapinlehmään liittyvän monialaisen maaseutuyrittäjyyden kehittämiseen, jota lapinlehmän erityisyys ja monimuotoisuus, kasvattajien kokemusperäinen tieto ja tarinat tukevat. Tulokset osoittavat tarvetta erityisen lapinlehmän brändityön käynnistämiseen.The Northern Finncattle (‘Cattle of Lapland’), is an endangered native breed well adapted to northern conditions. The goal of this project was to enhance possibilities for economic activities based on Northern Finncattle by combining multidisciplinary research and development work, and thereby promote the revival of the breed. The project focused on the current status of farming of Northern Finncattle, the characteristics of milk and meat, and farmers’ experiences of the breed. The profitability of Northern Finncattle farming was also investigated. For the milk research, the farms breeding both the Northern Finncattle and the reference breeds (Ayrshire, Holstein) were identified in Lapland and elsewhere in the country. Individual cow milk samples were collected from farms suitable for the study (18 farms) and analysed for fatty acid composition. The study was conducted during the indoor feeding period, when the cows were fed with a similar type of diet. The milk fat and protein contents of the Northern Finncattle cows were not significantly different from those of the reference breeds. Milk of Northern Finncattle had slightly more unsaturated fats (e.g. oleic acid) than milk of other breeds but the differences were small. The milk whey contained all nutritionally essential amino acids. The milk and whey of the Northern Finncattle are of high quality and suit well for further processing. For the meat study, 12 calves of Northern Finncattle and 11 calves of Holstein breed were reared on a farm in Lapland as steers to 20 months of age. Meat samples were subjected to meat technological and sensory analyses. The meat of Northern Finncattle steers was evaluated as tastier and juicier than that of Holstein steers. The calculations for Northern Finncattle products showed profitable business opportunities. Calculations on the profitability of farming based solely on Northern Finncattle cows as a single breed showed that the production system may not be profitable if only raw material, such as milk and meat, are produced but can be profitable if combined with direct farm sales, further processing or other type of business diversification. The farmers’ views on the breeding of the Northern Finncattle, its sustainability and potential were explored through fieldwork and interviews. The Northern Finncattle has a special, positive and valued position among its breeders, and the breed is seen as sustainable but due to pressures for high input-output production, cows are currently kept only in small numbers in the herds. The actions done by the farmers keeping Northern Finncattle needs greater support and recognition in order to ensure that the breed will be raised on farms and their number will increase in the future. The knowledge and knowhow generated in the project will promote further development of rural entrepreneurship based on Northern Finncattle. The results highlight the need to develop a special brand for the Lapland Cattle breed

Luken visio suomalaisesta eläintuotannosta ja sen tutkimuksesta vuoteen 2040

Suomalaisen eläintuotannon ja sen tutkimuksen tulevaisuuden visio vuoteen 2040 tehtiin vuosina 2021 ja 2022 Luken Ruokavisio 2040 -työn ohessa. Visio pohjautuu Luken tutkijoiden, asiantuntijoiden ja professorien keskustelutilaisuuksiin ja työpajoihin, sidosryhmäkeskusteluihin, kirjallisuuteen ja tutkimustuloksiin. Luken vision mukaan vuonna 2040 eläintuotanto on 1) osa ravitsevaa, terveellistä ja turvallista ruokavaliota, 2) osa omavaraista ja huoltovarmaa ruoantuotantoa, 3) kiertotalouteen perustuvaa, 4) ilmasto- ja ympäristökestävää, 5) biodiversiteettiä lisäävää, 6) kannattavaa ja kilpailukykyistä, 7) eläinten hyvinvoinnin ja eläinterveyden kattavasti huomioivaa, sekä 8) hyväksyttävää ja vastuullista. Tutkimuksen tuottama tieto ja ratkaisut sekä paikallisesti että globaalisti auttavat koko elinkeinoa saavuttamaan nämä tavoitteet. Visiossa on nostettu esille myös tulevaisuuden tutkimusaiheita tutkimusalakohtaisesti ja lisäksi hahmotettu seitsemän tulevaisuuden merkittävintä tutkimuskysymystä, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan pitkäjänteistä ja poikkitieteellistä tutkimusta. Vision muodostamista varten tunnistettiin kattavasti eläintuotannossa viime vuosikymmenten aikana tapahtuneita toimintaympäristön muutoksia. Muutoksia on tapahtunut muun muassa ruoan kysynnässä ja kulutuksessa, ilmastossa ja ympäristössä, omavaraisuuden merkityksessä, vientimahdollisuuksissa ja maatalouden rakenteessa. Näiden lisäksi pohdintaan on nostettu niin sanottuja entä jos -kysymyksiä, herättelemään ajatuksia mahdollisista radikaaleistakin muutoksista tulevaisuudessa. Tutkimusprojektien ja rahoituksen suunnitelmallisuus vaatii lyhyen ja pitkän aikavälin yhteistä näkemystä Luken sisällä ja tätä varten nyt kehitetty visio on hyödynnettävissä

Kokkolan Energia -yhtiöiden laadunhallintajärjestelmä : ISO 9001:2015

Opinnäytetyön tarkoituksena on luoda Kokkolan Energia -yhtiöille mukaillen ISO 9001-standardia oma käytännönläheinen laadunhallintajärjestelmä. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Kokkolan Energia -yhtiöiden johtoryhmän kanssa. Yhtiössä haluttiin aloittaa laadunhallintajärjestelmän rakentaminen ja käyttöönotto, koska nähtiin järjestelmän tukevan yhtiön toimintaa tulevaisuudessa. Ensimmäisessä osiossa opinnäytetyössä käydään läpi käsitteitä laadusta sekä laadunhallinnasta. Lisänä käsitellään laatujohtamista laadunhallintajärjestelmien näkökulmasta. Lisäksi ensimmäisessä osiossa käsitellään ISO 9001 standardin perusteita ja vaatimuksia. Toisessa osiossa keskitytään Kokkolan Energia -yhtiöiden laadunhallinnan kehittämiseen. Osiossa käydään läpi yhtiön laadunhallinnan lähtötilanne ja tavoitetila sekä laadunhallinnan tavoitteet. Työn tuloksena syntyi laadunhallintajärjestelmä sekä prosessikuvaukset yhtiön tärkeimmille prosesseille. Yhtiö voi hyödyntää työn tuloksia tulevaisuudessa hakiessaan laadunhallintajärjestelmälleen sertifiointia.The purpose of the thesis is to create a practical quality management system for Kokkola Energia companies, in accordance with ISO 9001 standard. The thesis was conducted in cooperation with the management team of Kokkola Energia companies. The company wanted to start building and implementing a quality management system, as it was seen that the system would support the company's operations in the future. The first thesis examines the concepts of quality and quality management. Quality management from the point of view of quality management systems is also discussed. In addition, the first section deals with the criteria and requirements of ISO 9001. The second section focuses on the development of quality management of Kokkola Energia companies. The section reviews the starting position and target status of the company's quality management as well as the objectives of quality management. The result of the work was a quality management system and process descriptions for the company's most important processes. The company can use the results of the work in the future when applying for certification for its quality management system

An MRI investigation into the function of the transversus abdominis muscle during "drawing-in" of the abdominal wall

Study Design. An operator blinded dual modality trial of measurement of the abdominal muscles during drawing-in of the abdominal wall. Objectives. 1) To investigate, using magnetic resonance imaging (MRI), the function of the transversus abdominis muscle bilaterally during a drawing-in of the abdominal wall. 2) To validate the use of real-time ultrasound imaging as a measure of the deep abdominal muscle during a drawing-in of the abdominal wall. Summary of Background Data. Previous research has implicated the deep abdominal muscle, transversus abdominis, in the support and protection of the spine and provided evidence that training this muscle is important in the rehabilitation of low back pain. One of the most important actions of the transversus abdominis is to draw-in the abdominal wall, and this action has been shown to stiffen the sacroiliac joints. It is hypothesized that in response to a draw in, the transversus abdominis muscle forms a deep musculofascial corset and that MRI could be used to view this corset and verify its mechanism of action on the lumbopelvic region. Methods. Thirteen healthy asymptomatic male elite cricket players aged 21.3 +/- 2.1 years were imaged using MRI and ultrasound imaging as they drew in their abdominal walls. Measurements of the thickness of the transversus abdominis and internal oblique muscles and the slide of the anterior abdominal fascia were measured using both MRI and ultrasound. Measurement of the whole abdominal cross-sectional area (CSA) was conducted using MRI. Results. Results of the MRI demonstrated that, as a result of draw-in, there was a significant increase in thickness of the transversus abdominis (P < 0.001) and the internal oblique muscles (P < 0.001). There was a significant decrease in the CSA of the trunk (P < 0.001). The mean slide ( +/- SD) of the anterior abdominal fascia was 1.54 +/- 0.38 cm for the left side and 1.48 +/- 0.35 cm for the right side. Ultrasound measurements of muscle thickness of both transversus abdominis and the internal oblique, as well as fascial slide, correlated with measures obtained using MRI (interclass correlations from 0.78 to 0.95). Conclusions. The MRI results demonstrated that during a drawing-in action, the transversus abdominis contracts bilaterally to form a musculofascial band that appears to tighten (like a corset) and most likely improves the stabilization of the lumbopelvic region. Real-time ultrasound imaging can also be used to measure changes in the transversus abdominis during the draw-in maneuver