Alaikäisten rikoksentekijöiden kokemuksia rikosprosessista

Maisterintutkielma on laadullinen tutkimus nuorten kokemuksista rikosprosessiin liittyen. Suomessa ei ole tehty aikaisempaa tutkimusta nuorten kokemuksista rikosprosessista ja sosiaalityön tutkimus aiheeseen liittyen on muutoinkin suhteellisen vähäistä. Myös kansanvälistä tutkimusta on nuorten kokemuksien näkökulmasta verrattain vähän. Tutkielman aineisto on kerätty keväällä 2020. Aineisto on kerätty haastattelemalla viittä nuorta, jotka ovat tehneet rikoksen alaikäisenä. Sekä aineiston keruu että analyysi on toteutettu fenomenologisen tutkimusperinteen mukaisesti. Fenomenologiassa olen lähtenyt liikkeelle Husserlin fenomenologiasta ja aineiston olen analysoinut Juha Perttulan analyysimenetelmän mukaisesti. Tutkielman teoreettisena kehyksenä olen hyödyntänyt kriminologian alan tutkimusta nuorisorikollisuuteen liittyen sekä tutkimusta sosiaalityöstä rikoksentekijöiden parissa. Keskeisinä käsitteinä tutkielmassa ovat institutionaalisuus ja nuoruus institutionaalisessa ympäristössä sekä moraalijärjestys. Rikosprosessina tässä tutkielmassa käsitän ajanjakson rikoksen tekohetkestä asian käsittelyyn tuomioistuimessa. Tutkielman yleiset merkitysverkostot muodostuivat rikosprosessin aiheiden ympärille. Tutkielma on fenomenologisen tutkimusperinteen mukaisesti aineistolähtöinen. Saamiani tuloksia vertasin aikaisempaan tutkimukseen rikosprosessista. Tutkielman kannalta keskeisiksi teemoiksi nousivat tasa-arvoinen kohtelu viranomaisessa, nuoren osallisuus ja nuori institutionaalisessa ympäristössä. Nuoret kokivat rikosprosessin kokonaisuudessaan negatiiviseksi. Korostuneesti rikosprosessin ikävin vaihe oli poliisivankilassa kiinniotettuna oleminen. Lastensuojelun sosiaalityö koettiin myös joko hyödyttömäksi tai kokemukset siitä huonoiksi. Nuorten positiiviset kokemukset rikosprosessista liittyivät muun muassa asianajajien ammattitaitoon. Alaikäisenä rikoksen tehneiden nuorten rikosprosessia olisi mahdollista kehittää asiakasystävällisemmäksi esimerkiksi kehittämällä nuorten systemaattista kuulemista ja kiinnittämällä huomiota tasa-arvoiseen kohteluun. Nuorille tulisi myös informoida prosessin kulusta huolellisesti

"Jos näkisin oikean kummituksen, purisin sitä!" : lasten pelot ja pelkojen käsittely

Opinnäytetyömme tavoitteena oli tutkia millaisia pelkoja 5–7-vuotiailla lapsilla esiintyy sekä pohtia keinoja, joita päiväkodin henkilökunta voisi hyödyntää käsitellessään lasten pelkoja. Aineistonkeruumenetelmänä käytimme lasten haastatteluja. Haastattelut toteutimme Saksalan päiväkodissa, joka on opinnäytetyömme toimeksiantaja. Haastatteluiden ohella lapset piirsivät kuvia peloistaan, ja näitä käytimme elävöittämässä työtämme. Kirjallisuudesta sekä Internetistä saadun teoriatiedon lisäksi hyödynsimme opinnäytetyössämme kolmea aiheesta aiemmin tehtyä tutkimusta. Haastatteluihin osallistui kahdeksantoista lasta. Lapset toivat haastatteluissa esille 37 erilaista pelkoa aiheuttavaa tekijää. Luokittelimme nämä pelot kahdeksaan pääryhmään. Pelkojen pääryhmät kohdistuivat pimeään, eläimiin, kuvitteellisiin olentoihin, painajaisuniin, televisio-ohjelmiin ja peleihin, kuolemaan, läheisiin ihmisiin sekä kouluun. Haastatteluihin osallistuneista lapsista kolmetoista nimesi yhden tai useamman pelkojen hallintakeinon. Erilaisia hallintakeinoja lapset nimesivät yhteensä kahdeksan. Keinoja olivat vanhemmille kertominen, valojen päälle laittaminen, vanhempien luokse meneminen, karkin syöminen, television katseleminen, huoneessa pysyminen, peiton alle meneminen sekä pelottavasta tilanteesta pois lähteminen. Tutkimuksemme tuloksista kerätään aineisto, joka esitellään Saksalan päiväkodin henkilökunnalle. Aineiston avulla he saavat keinoja lasten pelkojen käsittelyyn sekä puheeksi ottamiseen. Työstämme on hyötyä kaikille lasten kanssa työskenteleville ja asiasta kiinnostuneilleThe goal of our thesis was to study what kind of fears do children from ages five to seven have. Our thesis also ponders different means that the day care staff can use when dealing with children’s fears. We collected material by interviewing the kids. These interviews were carried out in Saksala’s day care, which is also the client of our thesis. The children also drew pictures of their fears and those drawings were used as a way to liven up our work. We collected information from different literature pieces and the internet. In addition we studied three existing researches from the subject. The number of participants in our interview was 18 kids. The children mentioned 37 different fear causing factors. We categorized these factors into eight division that are darkness, nightmares, losing the people you love, death, imaginary fears, TV-programs, games, animals and fears associated with school and close people. The most common fear causing factor was definitely darkness, which was mentioned by 13 kids. The next common factors were animals, nightmares and imaginary creatures. Each of these was mentioned by six kids. After these came TV-programmes and games. Five children named these to be a fear causing factor. Fears associated with death, close people or school were mentioned by two kids from each group. From the eighteen kids that participated to the interview, thirteen named one or more ways to control the fear. They named altogether eight different means of controlling the fear. The most common one was telling one’s parents, seven kids named this. After this came putting the lights on and relying on one’s parents. These were both mentioned by four kids. The rest of the fear controlling ways were mentioned just once. These were eating candy, watching television, staying in one’s room, leaving the scary situation and going under the blanket. We plan to go and present our thesis to the Saksala’s day care staff and offer them different ways to deal with children’s fears and bringing it up with the children themselves. Our work brings help to all people working with kids and people who are interested in the matter

Syömishäiriöiden ennaltaehkäisy ja tunnistaminen kouluterveydenhuollossa

Behm, Anni & Kaukonen, Jenna. Syömishäiriöiden ennaltaehkäisy ja tunnistaminen kouluterveydenhuollossa. Kevät 2013, 62s, 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma. Terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto. Terveydenhoitaja (AMK). Tämän opinnäytetyön tarkoitus on kuvata millaisin keinoin kouluterveydenhoitajat ennaltaehkäisevät ja tunnistavat syömishäiriöitä yläkouluissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kouluterveydenhoitajien tämän hetkisiä taitoja ennaltaehkäistä ja tunnistaa syömishäiriöitä. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluna neljältä terveydenhoitajalta, jotka työskentelevät itäsuomalaisissa kouluissa. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Tämän jälkeen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimustuloksista nousi esiin syömishäiriöiden ennaltaehkäisyn ja tunnistamisen tärkeys kouluterveydenhuollossa. Terveellisistä ja tasapainoisista elämäntavoista puhuminen sekä hyvän minäkuvan korostaminen ja tukeminen koettiin tärkeimmiksi keinoiksi ehkäistä syömishäiriöitä. Tärkeimmiksi syömishäiriöiden tunnistamisen keinoiksi nousivat nuoren kokonaisvaltainen havainnoiminen, varhainen puuttuminen ja kouluterveydenhoitajan motivoiva työote. Yhteistyö opettajien, koulun muun henkilökunnan, vanhempien ja nuoren kanssa koettiin myös tärkeäksi. Haastateltavat kokivat syömishäiriöiden tunnistamisen haastavaksi, mutta ei mahdottomaksi. Jokainen terveydenhoitaja vastaa itse oman ammatillisen osaamisensa kehittämisestä. Haastateltavien mukaan kouluterveydenhoitajien on oltava perillä meneillään olevista ilmiöistä ja niiden vaikutuksesta nuorten hyvinvointiin. Opinnäytetyön tulosten avulla voidaan kehittää kouluterveydenhoitajien taitoja syömishäiriöiden ennaltaehkäisijöinä ja tunnistajina. Jatkotutkimusaiheena voitaisiin tutkia onko terveydenhoitajilla valtakunnallisesti samanlaisia keinoja ennaltaehkäistä ja tunnistaa syömishäiriöitä. Lisäksi voisi selvittää eroavatko kouluterveydenhoitajien keinot ennaltaehkäistä ja tunnistaa syömishäiriöitä alakouluissa, ammattioppilaitoksissa sekä lukioissa. Asiasanat: syömishäiriöt, tunnistaminen, ennaltaehkäisy, kouluterveydenhuolto, terveydenhoitajatBehm, Anni and Kaukonen, Jenna. Preventing and recognizing eating disorders in school healthcare. 62p, 4 appendices. Language: Finnish. Spring 2013. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Public Health Care. Degree: Public Health Nurse. Purpose of this study was to describe how school nurses prevent and recognize primary eating disorders in secondary schools. The aim was to find school nurses current skills in preventing and detecting eating disorders. This thesis is a qualitative study. The research interview was conducted in March 2013 in a secondary school in eastern Finland. Four school nurses participated in the interview. The data acquisition method was theme interview. The interviews were recorded and transcribed. Transcripts of data were studied by using content analysis. Results of the study raised the importance of preventing and recognizing eating disorders in school health services. In the interview the school nurse's role as a preventer and detector of eating disorders was especially emphasized. Continuous prevention, always since secondary school, was seen as the most important tool for preventing eating disorders. The school nurse´s approach to work should be motivating and encouraging. As means of identification of eating disorders, the comprehensive observation of the young rose as the most important tool. Cooperation with teachers, other school staff, parents and the young person was also seen as important. School nurses should be aware of current events, and those impacts on young people's well-being. Results of the study can be used to develop the skills of school nurses as eating disorders preventers and detectors. Further study could be to investigate whether health nurses have similar ways to prevent and detect eating disorders nationwide. Interesting study would be also to investigate how the tools of school nurse to prevent and detect eating disorders might diverge in secondary schools, vocational schools, and high schools