Hoitavan lääkärin ei tarvitse esittää haittaluokkaa

Lääkärintodistusten kirjoittamista koskevan Lääkäriliiton ohjeen mukaan todistuksen laatijan ei yleensä ole syytä kirjata ¬todistukseen arviota haittaluokasta, ellei sitä nimenomaan kysytä. Monet lääkärit kirjaavat sen silti. Tämä on tarpeetonta työtä, josta lisäksi saattaa koitua harmia potilaalle

Hoitavan lääkärin ei tarvitse esittää haittaluokkaa

Lääkärintodistusten kirjoittamista koskevan Lääkäriliiton ohjeen mukaan todistuksen laatijan ei yleensä ole syytä kirjata ¬todistukseen arviota haittaluokasta, ellei sitä nimenomaan kysytä. Monet lääkärit kirjaavat sen silti. Tämä on tarpeetonta työtä, josta lisäksi saattaa koitua harmia potilaalle

Työttömän toiminta- ja työkyvyn hyvä arviointikäytäntö terveydenhuollossa

TOIMIA-suositu

Työkyvyn heikkenemisen varhainen tunnistaminen

TOIMIA-suositu

Veneenrakentajat – liuotinaltistuksen hallinta työkyvyn tukena

Hanke tuotti moniammatillisesti tietoa ja keinoja, joilla estää liuotinaltistumiseen liittyvät terveyshaitat veneenrakennuksessa. Terveyshaittojen ehkäisy toteutuu työpaikalla olevilla keinoilla, mikä lähtee turvallisten työolosuhteiden suunnittelusta ja turvallisen toiminnan edellytysten luomisesta sekä täydentyy hyvien työtapojen ja suojainten käytöllä. Selvitimme altistumista veneenrakennuksessa aikaisempien rekisteritietojen ja työpaikkakäyntien perusteella. Altistumista verrattiin Ruotsin tilanteeseen. Selvitimme työperäisten, pääasiassa liuotinaineiden aiheuttamien haittojen yleisyyttä veneenrakennuksessa. Tavoitteena oli tuoda esille ratkaisuja, joilla työntekijöiden altistumista voidaan vähentää ja terveyshaittoja estää ja tunnistaa varhaisessa vaiheessa

Health effects of occupational exposure to organic solvents and paint compounds

Väitöskirjatutkimus vahvistaa sen, että vesiohenteisiin maaleihin ei liity merkittäviä hermoston tai ihon terveysongelmia. Ei ole syytä palata vaarallisempien liuotinmaalien käyttöön. Tulokset tukevat teoriaa, jonka mukaan elinaikana kertyvällä liuotinaltistumisella ja pitkäaikaisilla hermostovaurio-oireilla on annos-vaste -suhde. Lisäksi liuottimien aineenvaihdunnalliset vaikutukset voivat olla laaja-alaisempia kuin on ajateltu. Tutkimus toi esille uutena havaintona vesiohenteisten kittien ja tasoitteiden käyttöön liittyvän ihottumariskin. Liuotinaineiden käyttö on maailmanlaajuisesti satoja miljoonia tonneja vuosittain. Nämä kemikaalit liuottavat öljyjä, rasvoja, kumia, lakkoja, vahoja ja muoveja. Tiedetään, että pitkäaikainen altistuminen korkeille liuotinpitoisuuksille on terveydelle, erityisesti hermostolle vahingollista. Vesiohenteisten tuotteiden lisääntynyt käyttö ja työprosessien kehittyminen ovat vähentäneet altistumista teollisuusmaissa. Ei tiedetä, missä määrin liuotinaltistumiseen liittyviä oireita ja sairauksia esiintyy ammateissa, joissa altistumistasot ovat laskeneet. Esimerkkinä tästä on rakennusmaalaus. Terveydenhuoltojärjestelmällä on rajalliset mahdollisuudet tunnistaa matalatasoiseen liuotinaltistumiseen liittyviä terveysvaikutuksia. Herkkiä ja helposti käytettäviä seulontamenetelmiä tarvitaan. Lisäksi on mahdollista, että liuotintuotteita korvanneet vesiohenteiset tuotteet aiheuttavat allergia-, iho- ja hengitystieoireita. Tutkimuksessa yhdistettiin altistumis- ja oirekysymyksiä suuressa liuotinaltistuneiden rakennusmaalareiden ja verrokkien otoksessa. Kyselylomake lähetettiin 1000 maalarille ja 1000 kirvesmiehelle. Kliinisessä koeasetelmassa tutkittiin yleisesti käytössä olevien laboratoriokokeiden merkitystä liuottimille altistuneiden työntekijöiden terveysselvityksessä. Toisessa koeasetelmassa selvitettiin uusien näköjärjestelmää tutkivien testien merkitystä liuotinvaurioiden osoittajana. Pitkäaikaisen liuotinaltistumisen ja muisti-, keskittymis- ja mielialaoireiden välillä todettiin tilastollisesti erittäin merkitseviä yhteyksiä. Viime vuosien matalatasoisella liuotinaltistumisella ei ollut vaikutusta. Liuotinaltistuminen lisäsi maksaentsyymien, veren sokerin, seerumin kolesterolin ja triglyseridien pitoisuuksia. Useimmat laboratorioarvot olivat kuitenkin viitealueiden puitteissa. Kokonaisuutena liuotinaltistumiseen liitetyt muutokset laboratorioarvoissa olivat samansuuntaisia kuin ns. metabolisessa syndroomassa tavattavat. Kahdessa uudessa visuaalisen haun testissä liuottimille altistuneet työntekijät olivat merkittävästi hitaampia kuin altistumattomat verrokkihenkilöt. Uudet testit vaikuttavat lupaavilta liuotinaivosairauden seulonnassa ja voivat täydentää jo käytössä olevia värinäkö- ja kontrastiherkkyystestejä. Rakennusmaalauksessa liuotinmaalien käyttö ja hermosto-oireet vähenevät, mutta hengitystieoireita ja kroonisen keuhkoputkentulehduksen oireita esiintyi selvästi useammin kuin kirvesmiehillä. Maalarit ilmoittivat myös enemmän iho-oireita kuin kirvesmiehet. Käsi-ihottuman riski oli suurin maalareilla, jotka käyttivät päivittäin liuotinohenteisia epoksi- ja uretaanimaaleja. Nämä maalit sekä ärsyttävät ihoa että voivat allergisoida. Käsi-ihottuman yhteydessä rakennusmaalauksen vesiohenteiset kitit ja tasoitteet ovat uusi riskitekijä. Tärkeä havainto oli, että eniten käytettyjen maalien eli vesiohenteisten maalien päivittäinen käyttö ei lisännyt käsi-ihottuman riskiä. Kittien ja tasoitteiden vaikutuksia ihoon ja hengityselimiin olisi tutkittava tarkemmin. Tasoite- ja hiontatöihin liittyvät työmenetelmät ja henkilökohtainen suojautuminen tulisi arvioida uudelleen. Kyselylomakemenetelmää voi suositella terveydenhuollon käyttöön liuottimien aiheuttamien hermostovaikutusten seulomiseksi, mutta yksilökohtainen altistumisen arvio on välttämätön. Näkötestejä voidaan käyttää osana kliinisiä tutkimuksia. Laboratoriokokeiden merkitys on täydentää muita menetelmiä.Solvents are widely used in industry because of their ability to dissolve other organic materials such as oils, fats, resins, rubber, lacquers, waxes and plastic. The exposure levels of solvents in industrialized countries have been declining since the 1970s due to the increasing use of water-based (WB) products and improved work processes. However, several hundred million tonnes of solvents are used annually worldwide. Long-term high-level exposure has adverse health effects especially to the nervous system. On the other hand, the prevalence of solvent-related symptoms and diseases among workers with declining exposure, e.g. in construction painting, remains unknown. At present, the recognition of organ system injury related to long-term, low-level solvent exposure is difficult in clinical practice, especially in occupational health services (OHS). Sensitive and easily applicable screening tests are therefore needed. Furthermore, it is possible that WB products can cause allergic, skin and respiratory symptoms, the mechanisms of which are not fully known. A questionnaire study was conducted in the year 2000 on a sample of 1000 construction painters and 1000 carpenters to assess the effects of past and recent solvent exposure on neurotoxic symptoms, and to evaluate the prevalence of work-related respiratory disorders and hand dermatitis among painters. Two clinical experiments were also carried out among workers with long-term solvent exposure to evaluate the feasibility of detailed exposure assessment combined with common laboratory tests, and to test three new vision tests in the screening and clinical evaluation of suspected solvent-induced disorders. Highly significant associations were found between cumulative intensity of long-term solvent exposure and symptoms of memory and concentration, and mood (p The painters reported significantly more often asthma-like, rhinitis, laryngeal and eye symptoms than did the carpenters (odds ratios, OR, 1.4 - 1.8). They also had more symptoms of hand dermatitis (12-month prevalence 22.5% and 14.2%, strict criteria 13.3% and 6.4%), and chronic bronchitis (12.7% and 7.3%, respectively). The adjusted ORs for hand dermatitis and chronic bronchitis were about two-fold higher than among carpenters. However, there was no difference in the prevalence of allergic rhinitis, conjunctivitis and asthma between all painters and carpenters. The painters with short painting experience of 1 - 10 years nevertheless had a three-fold risk of asthma compared to the carpenters. Smoking habits and age increased the risk of chronic bronchitis in both painters and carpenters. Atopy was an independent risk factor for all respiratory diseases and dermatitis. A dose-response relationship was found between painting years and chronic bronchitis, prolonged rhinitis and irritative eye symptoms, while the risk of hand dermatitis did not increase with painting years. The highest risk for hand dermatitis was among the painters who daily used solvent-based (SB) epoxy and urethane paints, ORs 5.3 for liberal and 6.8 for strict criteria. The daily users of WB putties and plasters had a two-fold higher risk compared to carpenters. The daily use of only WB paints, the most used paint products in the 1990s, did not increase the risk of hand dermatitis. Several positive relations (p In the two new visual search tests, the workers with long-term solvent exposure were slower (p The present study combined Euroquest neurotoxic symptom questions and Tuohilampi questions on respiratory and skin symptoms and atopy with detailed questions on exposure in a large solvent-exposed sample and a reference group. The results support the theory that life-time solvent exposure and long-term neurotoxic effects have a dose-response relationship. Work with only WB paints does not seem to include neurotoxic and dermal health hazards. In addition to decreasing neurotoxic effects, the following health issues should be considered in construction painting: an excess of respiratory symptoms and chronic bronchitis was found. The painters also reported more symptoms of hand dermatitis than did the carpenters, and here WB putties and plasters emerged as a new risk factor. More detailed research is needed on both the irritating and allergenic properties of putties and plasters and their dermal and respiratory effects in construction painting. Also, the working methods and personal protection in filling, plastering and sanding should be re-evaluated. Furthermore, this study contributes to the concept of multisystem health effects of solvent exposure, including adverse metabolic and cardiovascular effects whose exact mechanisms remain to be explored. At present, questionnaire screening of neurotoxic effects can be recommended for use in OHS, but individual exposure assessment is also needed. Clinical evaluation should be considered among workers having symptoms as well as a considerable exposure history. Vision tests can be used in this context, but the role of laboratory tests is to complement other clinical tests. Finally, the actual usefulness of neurotoxic questionnaire screening, vision and laboratory tests, should be verified in larger OHS health examination materials, combined with exposure assessment

Health effects of occupational exposure to organic solvents and paint compounds

Väitöskirjatutkimus vahvistaa sen, että vesiohenteisiin maaleihin ei liity merkittäviä hermoston tai ihon terveysongelmia. Ei ole syytä palata vaarallisempien liuotinmaalien käyttöön. Tulokset tukevat teoriaa, jonka mukaan elinaikana kertyvällä liuotinaltistumisella ja pitkäaikaisilla hermostovaurio-oireilla on annos-vaste -suhde. Lisäksi liuottimien aineenvaihdunnalliset vaikutukset voivat olla laaja-alaisempia kuin on ajateltu. Tutkimus toi esille uutena havaintona vesiohenteisten kittien ja tasoitteiden käyttöön liittyvän ihottumariskin. Liuotinaineiden käyttö on maailmanlaajuisesti satoja miljoonia tonneja vuosittain. Nämä kemikaalit liuottavat öljyjä, rasvoja, kumia, lakkoja, vahoja ja muoveja. Tiedetään, että pitkäaikainen altistuminen korkeille liuotinpitoisuuksille on terveydelle, erityisesti hermostolle vahingollista. Vesiohenteisten tuotteiden lisääntynyt käyttö ja työprosessien kehittyminen ovat vähentäneet altistumista teollisuusmaissa. Ei tiedetä, missä määrin liuotinaltistumiseen liittyviä oireita ja sairauksia esiintyy ammateissa, joissa altistumistasot ovat laskeneet. Esimerkkinä tästä on rakennusmaalaus. Terveydenhuoltojärjestelmällä on rajalliset mahdollisuudet tunnistaa matalatasoiseen liuotinaltistumiseen liittyviä terveysvaikutuksia. Herkkiä ja helposti käytettäviä seulontamenetelmiä tarvitaan. Lisäksi on mahdollista, että liuotintuotteita korvanneet vesiohenteiset tuotteet aiheuttavat allergia-, iho- ja hengitystieoireita. Tutkimuksessa yhdistettiin altistumis- ja oirekysymyksiä suuressa liuotinaltistuneiden rakennusmaalareiden ja verrokkien otoksessa. Kyselylomake lähetettiin 1000 maalarille ja 1000 kirvesmiehelle. Kliinisessä koeasetelmassa tutkittiin yleisesti käytössä olevien laboratoriokokeiden merkitystä liuottimille altistuneiden työntekijöiden terveysselvityksessä. Toisessa koeasetelmassa selvitettiin uusien näköjärjestelmää tutkivien testien merkitystä liuotinvaurioiden osoittajana. Pitkäaikaisen liuotinaltistumisen ja muisti-, keskittymis- ja mielialaoireiden välillä todettiin tilastollisesti erittäin merkitseviä yhteyksiä. Viime vuosien matalatasoisella liuotinaltistumisella ei ollut vaikutusta. Liuotinaltistuminen lisäsi maksaentsyymien, veren sokerin, seerumin kolesterolin ja triglyseridien pitoisuuksia. Useimmat laboratorioarvot olivat kuitenkin viitealueiden puitteissa. Kokonaisuutena liuotinaltistumiseen liitetyt muutokset laboratorioarvoissa olivat samansuuntaisia kuin ns. metabolisessa syndroomassa tavattavat. Kahdessa uudessa visuaalisen haun testissä liuottimille altistuneet työntekijät olivat merkittävästi hitaampia kuin altistumattomat verrokkihenkilöt. Uudet testit vaikuttavat lupaavilta liuotinaivosairauden seulonnassa ja voivat täydentää jo käytössä olevia värinäkö- ja kontrastiherkkyystestejä. Rakennusmaalauksessa liuotinmaalien käyttö ja hermosto-oireet vähenevät, mutta hengitystieoireita ja kroonisen keuhkoputkentulehduksen oireita esiintyi selvästi useammin kuin kirvesmiehillä. Maalarit ilmoittivat myös enemmän iho-oireita kuin kirvesmiehet. Käsi-ihottuman riski oli suurin maalareilla, jotka käyttivät päivittäin liuotinohenteisia epoksi- ja uretaanimaaleja. Nämä maalit sekä ärsyttävät ihoa että voivat allergisoida. Käsi-ihottuman yhteydessä rakennusmaalauksen vesiohenteiset kitit ja tasoitteet ovat uusi riskitekijä. Tärkeä havainto oli, että eniten käytettyjen maalien eli vesiohenteisten maalien päivittäinen käyttö ei lisännyt käsi-ihottuman riskiä. Kittien ja tasoitteiden vaikutuksia ihoon ja hengityselimiin olisi tutkittava tarkemmin. Tasoite- ja hiontatöihin liittyvät työmenetelmät ja henkilökohtainen suojautuminen tulisi arvioida uudelleen. Kyselylomakemenetelmää voi suositella terveydenhuollon käyttöön liuottimien aiheuttamien hermostovaikutusten seulomiseksi, mutta yksilökohtainen altistumisen arvio on välttämätön. Näkötestejä voidaan käyttää osana kliinisiä tutkimuksia. Laboratoriokokeiden merkitys on täydentää muita menetelmiä.Solvents are widely used in industry because of their ability to dissolve other organic materials such as oils, fats, resins, rubber, lacquers, waxes and plastic. The exposure levels of solvents in industrialized countries have been declining since the 1970s due to the increasing use of water-based (WB) products and improved work processes. However, several hundred million tonnes of solvents are used annually worldwide. Long-term high-level exposure has adverse health effects especially to the nervous system. On the other hand, the prevalence of solvent-related symptoms and diseases among workers with declining exposure, e.g. in construction painting, remains unknown. At present, the recognition of organ system injury related to long-term, low-level solvent exposure is difficult in clinical practice, especially in occupational health services (OHS). Sensitive and easily applicable screening tests are therefore needed. Furthermore, it is possible that WB products can cause allergic, skin and respiratory symptoms, the mechanisms of which are not fully known. A questionnaire study was conducted in the year 2000 on a sample of 1000 construction painters and 1000 carpenters to assess the effects of past and recent solvent exposure on neurotoxic symptoms, and to evaluate the prevalence of work-related respiratory disorders and hand dermatitis among painters. Two clinical experiments were also carried out among workers with long-term solvent exposure to evaluate the feasibility of detailed exposure assessment combined with common laboratory tests, and to test three new vision tests in the screening and clinical evaluation of suspected solvent-induced disorders. Highly significant associations were found between cumulative intensity of long-term solvent exposure and symptoms of memory and concentration, and mood (p The painters reported significantly more often asthma-like, rhinitis, laryngeal and eye symptoms than did the carpenters (odds ratios, OR, 1.4 - 1.8). They also had more symptoms of hand dermatitis (12-month prevalence 22.5% and 14.2%, strict criteria 13.3% and 6.4%), and chronic bronchitis (12.7% and 7.3%, respectively). The adjusted ORs for hand dermatitis and chronic bronchitis were about two-fold higher than among carpenters. However, there was no difference in the prevalence of allergic rhinitis, conjunctivitis and asthma between all painters and carpenters. The painters with short painting experience of 1 - 10 years nevertheless had a three-fold risk of asthma compared to the carpenters. Smoking habits and age increased the risk of chronic bronchitis in both painters and carpenters. Atopy was an independent risk factor for all respiratory diseases and dermatitis. A dose-response relationship was found between painting years and chronic bronchitis, prolonged rhinitis and irritative eye symptoms, while the risk of hand dermatitis did not increase with painting years. The highest risk for hand dermatitis was among the painters who daily used solvent-based (SB) epoxy and urethane paints, ORs 5.3 for liberal and 6.8 for strict criteria. The daily users of WB putties and plasters had a two-fold higher risk compared to carpenters. The daily use of only WB paints, the most used paint products in the 1990s, did not increase the risk of hand dermatitis. Several positive relations (p In the two new visual search tests, the workers with long-term solvent exposure were slower (p The present study combined Euroquest neurotoxic symptom questions and Tuohilampi questions on respiratory and skin symptoms and atopy with detailed questions on exposure in a large solvent-exposed sample and a reference group. The results support the theory that life-time solvent exposure and long-term neurotoxic effects have a dose-response relationship. Work with only WB paints does not seem to include neurotoxic and dermal health hazards. In addition to decreasing neurotoxic effects, the following health issues should be considered in construction painting: an excess of respiratory symptoms and chronic bronchitis was found. The painters also reported more symptoms of hand dermatitis than did the carpenters, and here WB putties and plasters emerged as a new risk factor. More detailed research is needed on both the irritating and allergenic properties of putties and plasters and their dermal and respiratory effects in construction painting. Also, the working methods and personal protection in filling, plastering and sanding should be re-evaluated. Furthermore, this study contributes to the concept of multisystem health effects of solvent exposure, including adverse metabolic and cardiovascular effects whose exact mechanisms remain to be explored. At present, questionnaire screening of neurotoxic effects can be recommended for use in OHS, but individual exposure assessment is also needed. Clinical evaluation should be considered among workers having symptoms as well as a considerable exposure history. Vision tests can be used in this context, but the role of laboratory tests is to complement other clinical tests. Finally, the actual usefulness of neurotoxic questionnaire screening, vision and laboratory tests, should be verified in larger OHS health examination materials, combined with exposure assessment

Work-related head injury and industry sectors in Finland : causes and circumstances

Objective Despite the continuous development of occupational safety, the prevalence of work-related head injuries is excessive. To promote prevention, we conducted a study evaluating the risks and pathways that precede head injuries in different economic activity sectors. Methods In Finland, more than 90% of employees are covered by inclusive statutory workers' compensation. We obtained data on occupational head injuries in 2010-2017 from an insurance company database. The European Statistics on Accidents at Work (ESAW) variables represented the characteristics of the accidents and the injury. We analysed the risk factors, contributing events and injury mechanisms in 20 industry sectors, based on the Statistical Classification of Economic Activities in the European Community (NACE). Results In the 32,898 cases, the most commonly affected area was the eyes (49.6%). The highest incidence of head injuries was in construction (15.7 per 1000 insurance years). Construction, manufacturing, and human health and social work activities stood out due to their distinctive ESAW category counts. 'Working with hand-held tools' [risk ratio (RR) 2.23, 95% confidence interval (CI) 2.14-2.32] in construction and 'operating machines' (RR 3.32, 95% CI 3.01-3.66) and 'working with hand-held tools' (1.99, 1.91-2.07) in manufacturing predicted head injury. The risk related to parameters of violence and threats in health and social work activities was nearly ninefold the risk of other sectors. Conclusion The risks and pathways preceding head injuries varied considerably. The highest head injury rates were in construction and manufacturing. Violence emerged as a major risk factor in human health and social work activities.Peer reviewe