Asiasanaston muuttaminen ontologiaksi : Yleinen suomalainen ontologia esimerkkinä FinnONTO-mallin hankkeesta

Tämän raportin tavoitteena on edistää tätä työtä kiteyttämällä ja dokumentoimalla suomen kielellä niitä periaatteita, joita FinnONTO-hankkeessa kehitettiin suomalaisten asiasanastojen muuttamisesta semanttisen webin ontologioiksi, sekä tästä työstä saatuja kokemuksia. Esimerkkinä periaatteiden soveltamisesta käytäntöön, esitellään tapaus-tutkimuksena Yleisen Suomalaisen Asiasanaston YSA muunnosprosessia Yleiseksi Suomalaiseksi Ontologiaksi YSO, joka muodostaa KOKO-ontologian ylärakenteen ja tärkeimmän komponenti

Deep carious lesions and their management among Finnish adolescents : a retrospective radiographic study

Correction: Volume 27, Issue 6 Page: 3287-3287 DOI: 10.1007/s00784-023-05086-z Published: JUN 2023Objective The objective of this retrospective study was to find out (i) the prevalence of deep carious lesions, both untreated and previously treated, among 14- and 15-year olds and (ii) how deep carious lesions were managed in a Finnish public health care setting. Materials and methods A random sample of 278 patients was taken from 3990 patients at the oral health care of the City of Helsinki. Radiographic subsample consisted of patients with bitewing and periapical radiographs (n = 128, 46% of the total sample). Deep carious lesions (extending to at least the inner half of dentine), deep restorations, direct pulp cappings, root canal treatments, and extractions in permanent premolars and molars were recorded from the radiographs. Patients with untreated deep carious lesions were followed up for 24 months. Results In the total sample 12% had at least one untreated deep carious lesion, 10% at least one deep restoration, and 19% at least one untreated or previously treated deep carious lesion. The follow-up cohort included 48 deep carious lesions in 26 patients. Complete excavation was the most frequently chosen method (81% for lesions reaching the inner half of dentine and 56% the inner third or deeper), followed by stepwise excavation (19% and 37%, respectively). Conclusions One-fifth of 14-15-year-olds had at least one untreated or previously treated deep carious lesion. The choice for the carious tissue removal did not follow the current recommendations for less invasive methods.Peer reviewe

Environmental Characteristics and Anthropogenic Impact Jointly Modify Aquatic Macrophyte Species Diversity

Species richness and spatial variation in community composition (i.e., beta diversity) are key measures of biodiversity. They are largely determined by natural factors, but also increasingly affected by anthropogenic factors. Thus, there is a need for a clear understanding of the human impact on species richness and beta diversity, the underlying mechanisms, and whether human-induced changes can override natural patterns. Here, we dissect the patterns of species richness, community composition and beta diversity in relation to different environmental factors as well as human impact in one framework: aquatic macrophytes in 66 boreal lakes in Eastern Finland. The lakes had been classified as having high, good or moderate status (according to ecological classification of surface waters in Finland) reflecting multifaceted human impact. We used generalized least square models to study the association between different environmental variables (Secchi depth, irregularity of the shoreline, total phosphorus, pH, alkalinity, conductivity) and species richness. We tested the null hypothesis that the observed community composition can be explained by random distribution of species. We used multivariate distance matrix regression to test the effect of each environmental variable on community composition, and distance-based test for homogeneity of multivariate dispersion to test whether lakes classified as high, good or moderate status have different beta diversity. We showed that environmental drivers of species richness and community composition were largely similar, although dependent on the particular life-form group studied. The most important ones were characteristics of water quality (pH, alkalinity, conductivity) and irregularity of the shoreline. Differences in community composition were related to environmental variables independently of species richness. Species richness was higher in lakes with higher levels of human impact. Lakes with different levels of human impact had different community composition. Between-lake beta diversity did not differ in high, good or moderate status groups. However, the variation in environmental variables shaping community composition was larger in lakes with moderate status compared to other lakes. Hence, beta diversity in lakes with moderate status was smaller than what could be expected on the basis of these environmental characteristics. This could be interpreted as homogenization

Ruokavaliomuutoksen vaikutukset ja muutosta tukevat politiikkayhdistelmät : RuokaMinimi-hankkeen loppuraportti

RuokaMinimi-hanke tarkasteli ravitsemussuositusten mukaisen syömisen ja kuluttajan ruokahävikin vähentämisen vaikutusta ruokavalion ilmastovaikutukseen. Hanke arvioi myös, miten ilmasto- ja ravitsemushyötyjä tuottava ruokavaliomuutos vaikuttaisi suomalaiseen maa- ja elintarviketalouteen ja minkälaisilla politiikkakeinoilla ja toimenpiteillä muutosta voidaan tukea. Hankkeen tulosten mukaan ruokavalion ilmastovaikutusta voidaan vähentää 30–40 prosenttia ruokavaliota muuttamalla ja pitämällä huolta peltojen hiilivarastosta. Ilmastoystävällinen ja ravitsemussuositusten mukainen keskimääräinen ruokavalio voi pitää sisällään erilaisia yksilöllisiä ruokavalioita. Keskimääräistä lihankulutusta pitäisi kuitenkin vähentää selvästi. Peltojen hiilidioksidipäästöjen vähentäminen täydentää ruokavaliomuutoksen vaikutusta erityisesti eläinperäisiä tuotteita sisältävissä ruokavalioissa. Ilmastohyötyjä tuottava ruokavaliomuutos mullistaisi maa- ja elintarviketalouden. Tuotannon arvo voisi kuitenkin säilyä nykytasolla elintarviketaloudessa. Maatalouden tuotannon arvon säilyminen edellyttää, ettei eläintuotanto poistu kokonaan. Muutos edellyttää uusia arvoketjuja ja investointeja kasviperäisten tuotteiden tuotantoon. Julkinen ohjaus voi tukea alan omia toimia vahvoilla strategisilla tavoitteilla ja säädöksillä sekä taloudellisten ja tiedollisten ohjauskeinojen yhdistelmillä läpi ruokajärjestelmän.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Kestävä ja turvallinen kiertotalous - Selvitys POP-yhdisteiden ja SVHC-aineiden hallinnasta kiertotaloudessa

Kestävä ja turvallinen kiertotalous edellyttää haitallisten aineiden hallintaa kaikissa materiaalien keräykseen ja käsittelyyn liittyvissä toimissa. Jäteperäisten materiaalien kemikaalit on huomioitava uusien tuotteiden valmistuksessa ja uudenlaisissa käyttötarkoituksissa. SIRKKU-hankkeessa kestävää ja turvallista kiertotaloutta selvitettiin vaarallisimpien kemikaalien ympäristö- ja ihmisvaikutusten, työturvallisuuden, jätteisiin liittyvien prosessien ja lainsäädännön kannalta. Tapaustarkasteluna käytettiin rakennustuotteiden kierrätystä, mutta suositukset sovellettiin kaikille toimialoille. Vaarallisimmista aineista, pysyvistä orgaanisista yhdisteistä (POP-yhdisteistä) ja erityistä huolta aiheuttavista aineista (SVHC-aineista) tarvitaan kvantitatiivista tietoa tuotteissa, jätevirroissa ja ympäristössä. Erilaisten jäteperäisten materiaalien kemikaalisisältöön liittyviä tunnistusteknologioita on kehitettävä, jotta kierrätyskelpoiset materiaalit voidaan hyödyntää turvallisesti. Jätemateriaalien hyödyntämisen menettelyjä tulee vauhdittaa. Päätöksenteon ennakoitavuus edistäisi kiertotaloutta. Viranomaiset tarvitsevat päätöksenteon tueksi ohjeistusta ja tietoa vaarallisista aineista jätevirroissa. Vaarallisten aineiden hallinta kiertotaloudessa edellyttää avoimen ja toimijoille sovellettavan kemikaalitiedon siirtymistä tuotteen koko elinkaaren ajan, myös jätevaiheeseen