How Attention and Career Practice Days Affect Racing Drivers' Expert Performances and School Success

Expert performances and expertise are interesting topics from a layman's as well as a researcher's point of view. According to the expertise theory and the theory of achieving expert performance at least 10 years of regular and intensive practice is needed to reach the international top level and to attain an appreciated position in one's own field. Besides practice also learning and attention enabling it are prerequisites for developing performances. Attention plays an important role in learning, and it has been tested at schools especially among young school children. The earlier studies examining the connection in question show that with the help of an attention concentration test the future school success of children can be estimated (e.g. Hotulainen, Thuneberg, Hautamäki, Vainikainen, 2014). In this study the racing drivers' attention was measured by using the Attention Concentration Test (ACT) created by Ad van der Ven in 2005. In addition, their cognitive power of deduction was measured with the help of a Formula test dealing with topics of formula autosports. Furthermore, a comparison was made in order to see if there was any connection between the number of career practice days and the logical reasoning. The purpose of the study was to find out how the number of races and career practice days of the racing drivers affected their success in autosports, and to compare the results with the expertise theory. It was also studied how attention is connected with expert performance and success both in autosports and in school, and whether the number of career practice days in autosports have any impact on the results of the ACT test. Furthermore the racing drivers' estimates of their own driving skills were compared with their success in racing. The AKK-Motorsport's junior team group, who represent Finnish top level, was chosen as the target group of the study. Thirteen drivers aged 13 to 21 participated in the study with four of them racing in touring and formula series and nine in different karting series. The results gained in the study showed there was no significant connection between attention and success in school or racing. However, the number of career practice days had a statistically significant connection to success in racing. Those having driven more during their career succeeded better than those having driven less. In the Formula-themed test measuring the logical power of deduction the most experienced drivers succeeded best. The young racing drivers' self-concept and awareness of their own strengths were more accurate when their estimates of their own driving skills were directly connected with their success in racing.Huippusuoritukset ja asiantuntijuus ovat kiinnostavia aihepiirejä niin kadunmiehen kuin tutkijankin näkökulmasta. Asiantuntijuusteorian ja huippusuorituksen kehittymisteorian mukaan yksilö tarvitsee vähintään kymmenen vuotta säännöllistä ja intensiivistä harjoittelua alansa kansainvälisen huipun tai arvostetun aseman saavuttamiseksi. Harjoittelun lisäksi myös oppiminen ja sen mahdollistava tarkkaavaisuus ovat edellytyksinä kehittyville suorituksille. Tarkkaavaisuudella on suuri merkitys oppimiseen ja sitä on testattu kouluissa, etenkin nuorilla kouluikäisillä. Aikaisemmat kyseistä yhteyttä tarkastelleet tutkimukset osoittavat, että tarkkaavaisuustesteillä voidaan ennustaa lasten tulevaa koulumenestystä (esim. Hotulainen, Thuneberg, Hautamäki, Vainikainen, 2014). Tässä tutkimuksessa mitattiin autourheilijoiden tarkkaavaisuutta Ad van der Venin vuonna 2005 luomalla Attention Concentration Test (ACT) -tarkkaavaisuustestillä, ja lisäksi teetettiin kognitiivista päättelykykyä mittaava autourheiluaiheinen Formulatesti, sekä verrattiin nuorten autourheilijoiden harrastusvuosien määrän yhteyttä loogiseen päättelykykyyn. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten nuorten autourheilijoiden harjoittelu- ja kilpailumäärät koko uran ajalta ovat yhteydessä heidän menestymiseensä autourheilussa. Lisäksi pyrittiin selvittämään, miten tarkkaavaisuus yhtenä ominaisuutena on yhteydessä huippusuorituksiin ja menestymiseen autourheilussa sekä koulussa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, ovatko autourheilun harrastusvuosimäärät yhteydessä tarkkaavaisuustestin tuloksiin. Yhtenä tutkimuskysymyksenä tarkasteltiin myös, miten nuorten arviot omasta ajotaidostaan olivat yhteydessä heidän kilpailumenestykseensä. Tutkimuskohteeksi valikoitui Autourheilun Kansallisen Keskusliiton (AKK) nuorisomaajoukkueryhmä, joka edustaa oman lajinsa suomalaista huippua. Tutkimukseen osallistui 13 iältään 13–21-vuotiasta kuljettajaa. Pienen otoksen takia yhteyksien ja ryhmittelyjen testaamiseen käytettiin ei-parametrisiä tilastoanalyysimenetelmiä. Tutkimuksen tulosten perusteella tarkkaavaisuustestillä ei ollut merkitsevää yhteyttä koulu- ja autourheilumenestykseen. Har-joittelumäärillä oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevä yhteys kilpailumenestykseen. Uransa aikana enemmän ajaneet menestyivät paremmin autourheilussa. Formula-aiheisessa päättelykykytestissä parhaiten pärjäsivät kokeneimmat kuljettajat. Nuorten autourheilijoiden minäkäsitys ja tietoisuus omista vahvuuksistaan pitivät paremmin paikkansa silloin, kun arviot omasta ajotaidosta olivat suorasti yhteydessä heidän kilpailumenestykseensä

Hevosenlannan tuubikompostointi

Hevosenlannan hyödyntäminen lannoitteena on haastavaa suuren kuivikepitoisuuden ja alhaisen typpipitoisuuden vuoksi. Puupohjainen kuivike hidastaa lannan hajoamista ja sitoo pellon typpivaroja. Kompostointi parantaa lannan ominaisuuksia, mutta perinteinen aumakompostointi vaatii kalliin pohjaratkaisun ja paljon tilaa. Tuubikompostit voidaan rakentaa suoraan tasaiselle peltomaalle, eikä tiivistä pohjarakennetta tarvita. Kompostoitava materiaali pakataan erityisellä pakkauslaitteella muovikalvon sisään pitkäksi pötköksi. Muovikalvon on tarkoitus pitää kompostin valumat sisällään. Tuubikompostien sisään syötetään rakennusvaiheessa kaksi tuubin pituussuunnassa kulkevaa salaojaputkea, joiden kautta kompostiin pääsee ilmaa. MTT Sotkamon tutkimusasemalla rakennettiin kesällä 2012 kuusi tuubikompostia. Kokeessa selvitettiin hevosenlannan soveltuvuutta tuubikompostointiin sekä menetelmän käyttökelpoisuutta. Kompostoitavat materiaalit olivat eri tavoin kuivitettua hevosenlantaa. Lisäksi purukuivitettua hevosenlantaa sekoitettiin kananlantaan, naudanlantaan ja biojätteen biokaasutuksessa saatuun käsittelyjäännökseen. Viiden kompostin lämpötilat jäivät varsin alhaisiksi. Purukuivitettu hevosenlanta oli todennäköisesti jo osittain kompostoitunutta tuubikompostoinnin alkaessa. Kuudennen kompostin raaka-aineena oli muita komposteja tuoreempi hevosenlanta, ja sen lämpötilat kohosivat huomattavasti toisia tuubikomposteja korkeammalle. Suurin hankaluus tuubikompostoinnissa on riittävän ilmastuksen varmistaminen. Ilmastuksen tehostamiseksi tuubien kylkiin viillettiin palkeenkieliä ja tuubeja ilmastettiin ensimmäisenä vuonna koneellisesti. Ilmastus ei nostanut lämpötiloja merkittävästi korkeammalle tasolle. Hevosenlannan typpipitoisuus oli kokeen alussa matala. Olki-turvekuivitetussa lannassa oli hevosenlantakomposteista eniten kokonaistyppeä. Sen sijaan tuoreessa pellettikuivitetussa lannassa liukoisen typen osuus oli korkein. Kun tuubit olivat kompostoituneet vuoden, kaikkien kompostien typpipitoisuudet olivat laskeneet. Viljelykäytössä kompostin optimaalinen hiili-typpisuhde on alle 20. Ainoastaan olki-turvekuivitetulla hevosenlannalla se oli 15,5. Korkein hiili-typpisuhde 38,6, oli hevosen purulannalla. Hiili-typpisuhde oli laskenut vuoden kompostoinnin aikana hevosen- ja kananlannan seosta lukuun ottamatta kaikilla materiaaleilla. Tuubikompostoidun hevosen purulannan lannoituskäyttöä testattiin kesällä 2013 peltoviljelykokeessa. Suojaviljaan kylvettyä nurmea lannoitettiin pelkällä lantakompostilla, typpilannoituksella täydennetyllä lantakompostilla ja väkilannalla. Mukana oli myös lannoittamaton ruutu. Suojaviljana olleesta ohrasta saatiin hyvä sato, samoin väkilannoitetulla ruudulla ja typellä täydennetyllä kompostiruudulla. Myös pelkkä komposti toimi lannoitteena melko hyvin. Koetta jatketaan kesällä 2014. Tutkimus on osa MTT Sotkamon Biojäte ja hepolanta –hanketta, jota rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto Kainuun ELY-keskuksen kautta

Particle number, mass, and black carbon emissions from fuel-operated auxiliary heaters in real vehicle use

Fuel-operated auxiliary heaters (AHs) are frequent solutions to heat the vehicle engines and cabins in cold areas. Particulate exhaust emissions of AHs are unregulated; therefore, their contribution to local air quality and thus human health and even the global emissions budget is unknown. Experiments for studying the AH-originated emissions were performed under Finnish winter conditions mimicking real-world use for six selected vehicles with original AHs installed, including both gasoline- and diesel-powered heaters. We present quantitative results of particle number emissions down to 1.3 nm, particle size distributions, particulate mass, and black carbon, and compare to gaseous emissions. The start-up and shutdown phases showed the highest particle peaks, while the particle concentrations were stable between these. The mean particle number, mass and BC emission factors were found to be as high as 590 × 1012 kgfuel−1, 33 mg kgfuel−1 and mg 18 kgfuel−1 for gasoline-operated heaters and 560 × 1012 kgfuel−1, 20 mg kgfuel−1 and 12 mg kgfuel−1 for diesel-operated heaters. Comparing total number of particles larger than 23 nm emitted during vehicle preheating with AH to vehicle tailpipe emissions during drive shows that a typical heating cycle emits an equal number of particles to drive dozens or even thousands of kilometers.publishedVersionPeer reviewe

Engine preheating under real-world subfreezing conditions provides less than expected benefits to vehicle fuel economy and emission reduction for light-duty vehicles

Six light-duty vehicles, both gasoline- and diesel-fueled, were driven a prescribed 13.8 km route in a real-world low-traffic environment under Finnish subfreezing winter conditions (−28. −10 °C). Cold starts, hot starts, and starts with different preheating strategies were used. Fuel consumption and emissions of particles and nitrogen oxides (NOx) were examined by a chasing method with a mobile laboratory. Both electric preheaters (0.3–1.2 kW) and fuel-operated auxiliary heaters (5 kW) were used in the experiments where a cold engine was preheated before starting. While most vehicles showed potential for reducing fuel consumption and emissions of particles (PM), black carbon (BC), and NOx during hot starts compared to subfreezing-cold starts, the benefits of preheating were relatively small and limited to only a few vehicles. The fuel consumption for the 13.8 km drive decreased less than 4% with one gasoline vehicle and one diesel vehicle by preheating. These two vehicles are both equipped with a fuel-operated auxiliary heater, and taking the fuel consumption of the heater during preheating into account leads to about 30% higher total fuel consumption, canceling the preheating benefit out. These two vehicles also showed the largest reductions in PM, BC, and NOx emissions achieved with preheating, e.g., the PM emission reductions being 72% (the gasoline vehicle) and 24% (the diesel vehicle). Whereas the NOx emission reduction for this gasoline vehicle was 41% when considering only the drive, it decreases to 15% when the NOx emissions from the auxiliary heater during preheating are also taken into account. High particle number (PN) emissions from all vehicles and NOx emissions from the diesel vehicles were detected. The PN emissions of particles larger than 23 nm were up to 2 orders of magnitude higher and the NOx emissions up to a factor of 21 higher than the corresponding limits in the European regulations for type-approval of new vehicles. The PN emissions did not depend on the start types; thus, no benefits to reduce them with preheating were detected. The limit-exceeding PN emissions are partially explained with the used measurement method for PN taking both nonvolatile and semivolatile particles into account, whereas the regulations take only the nonvolatile particles into account. The PM emissions were also observed to consist mostly of semivolatile material in most of the cases, organics being the main component of the semivolatile material.Peer reviewe

Multispectral photon-counting for medical imaging and beam characterization - A project review

Central focus of the MPMIB project – funded via the Academy of Finland’s RADDESS 2018–2021 programme – has been research towards a next-generation radiation detection system operating in a photon-counting (PC) multispectral mode: The extraction of energy spectrum per detector pixel data will lead to better efficacy in medical imaging with ionizing radiation. Therefore, it can be an important asset for diagnostic imaging and radiotherapy, enabling better diagnostic outcome with lower radiation dose as well as more versatile characterization of the radiation beam, leading for example to more accurate patient dosimetry. We present our approach of fabricating direct-conversion detectors based on cadmium telluride (CdTe) semiconductor material hybridized with PC mode capable application-specific integrated circuits (ASICs), and will give a review on our achievements, challenges and lessons learned. The CdTe crystals were processed at Micronova, Finland’s national research infrastructure for micro- and nanotechnology, employing techniques such as surface passivation via atomic layer deposition, and flip chip bonding of processed sensors to ASIC. Although CdTe has excellent photon radiation absorption properties, it is a brittle material that can include large concentrations of defects. We will therefore also emphasize our quality assessment of CdTe crystals and processed detectors, and present experimental data obtained with prototype detectors in X-ray and Co-60 beams at a standards laboratoryPeer reviewe

TOI-1268b: The youngest hot Saturn-mass transiting exoplanet

We report the discovery of TOI-1268b, a transiting Saturn-mass planet from the TESS space mission. With an age of less than 1 Gyr, derived from various age indicators, TOI-1268b is the youngest Saturn-mass planet known to date; it contributes to the small sample of well-characterised young planets. It has an orbital period of P = 8.1577080 \ub1 0.0000044 days, and transits an early K-dwarf star with a mass of M∗ = 0.96 \ub1 0.04 M+, a radius of R∗ = 0.92 \ub1 0.06 R+, an effective temperature of Teff = 5300 \ub1 100 K, and a metallicity of 0.36 \ub1 0.06 dex. By combining TESS photometry with high-resolution spectra acquired with the Tull spectrograph at the McDonald Observatory, and the high-resolution spectrographs at the Tautenburg and OndR ejov Observatories, we measured a planetary mass of Mp = 96.4 \ub1 8.3 Mp and a radius of Rp = 9.1 \ub1 0.6 Rp. TOI-1268 is an ideal system for studying the role of star-planet tidal interactions for non-inflated Saturn-mass planets. We used system parameters derived in this paper to constrain the planeta\u27s tidal quality factor to the range of 104.5-5.3. When compared with the sample of other non-inflated Saturn-mass planets, TOI-1268b is one of the best candidates for transmission spectroscopy studies