Ikääntyneiden turvallinen lääkehoito : mittarin kehittämisprosessi

Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää turvallisen lääkehoidon toteuttamista arvioiva mittari. Mittarin sisältö laadittiin turvallisen lääkehoidon toteuttamisen osa-alueiden mukaisesti kirjallisuuskatsauksen avulla. Osa-alueita ovat: oikea lääke, oikea tarve lääkkeelle, oikea annos, oikea potilas, oikea lääkkeen antotapa, oikea lääkkeen käyttökuntoon saattaminen, oikea lääkkeen antoaika, oikea potilaan ohjaus, oikea lääkehoidon seuranta ja vaikutusten arviointi, oikea lääkehoidon dokumentointi ja kirjaaminen, oikea aseptiikka. Osa-alueista laadittiin mittari, joka käsitti 123 kysymystä. Asiantuntijapaneeli (n=7) arvioi mittarin sisältöä ja väittämien rakenteita. Pilot-testauksen aineisto kerättiin webropol-kyselynä yhden kaupungin kunnallisissa ikääntyneiden pitkäaikaishoidon yksiköissä lääkehoitoon osallistuvalta hoitohenkilökunnalta (N = 294). Vastausprosentti oli 24 %. Pilot-testauksessa arvioitiin vastaamiseen kuluvaa aikaa ja sähköisen kyselyn toimivuutta. Mittarin sisäisen johdonmukaisuuden arvioinnissa käytettiin Tarkkonen Rho -kerrointa, joka osoitti mittarin sisäisen johdonmukaisuuden hyväksi. Asiantuntijapaneelin arvioinnissa ja pilot-testauksessa saatiin tärkeää tietoa kehitetyn mittarin sisällöstä, selkeydestä, vastaamiseen kuluvasta ajasta ja käytettävyydestä. Turvallinen lääkehoito -mittari todettiin muokkauksen jälkeen turvallisen lääkehoidon toteuttamisen periaatteet hyvin huomioivaksi, toimivaksi ja luotettavaksi.Development process of the Safe medication – scale for elderly care : The aim of this study was to develop a safe medication administration assessment scale. The content of the scale was built according to divisions of safe medication administration by using scoping review method. The divisions are: right drug, right action, right dose, right patient, right route, right form, right time, right counselling, right response, right documentation, right aseptic. The scale consisted of 123 items. A panel of experts (n=7) determined the content of the scale and the structures of the items. The material for the pilot study was collected from the staff (N=294) of the communal long term elderly care wards of one town by using webropol questionnaire. The response rate was 24 %. The time used for responding and the usability of the online survey were evaluated. Tarkkonen's rho was used for estimation of reliability and the internal consistency was noted to be good. The appraisal of the panel of experts and the pilot study produced essential information of the content and the clarity of the scale. After final editing the Safe Medication – scale was noted to be functional and reliable

Associative factors for atopic dermatitis and other atopic diseases in middle-aged adults : A population-based birth cohort study among 5373 subjects

Background and aimsThe study aimed to examine parental, longitudinal and current associative factors for atopic dermatitis (AD) and to compare those to other atopic diseases in 46-year-old adults. MethodsQuestionnaire data from the Northern Finland Birth Cohort 1966 study were used. To analyze allergic sensitization, skin prick tests (n = 5373) were performed for birch, timothy, cat, and house dust mite at age 46. ResultsMaternal (odds ratio [OR] 1.81; 95% confidence interval [CI] 1.25-2.59) and paternal allergy (OR 2.54; CI 1.76-3.64), sensitization to any of the four tested aeroallergens (OR 1.56; CI 1.04-2.30) as well as polysensitization (OR 3.04; CI 2.10-4.37) were associated with current AD. Living on a farm in infancy was negatively associated with allergic rhinitis, allergic conjunctivitis, and atopic multimorbidity. Current AD (OR 2.65; CI 1.44-4.60) and all atopic diseases associated with indoor air related symptoms. Current AD associated with other atopic diseases, most strongly with allergic rhinitis (OR 4.92; CI 3.92-6.22). ConclusionCurrent AD in a 46-year-old general population occurred frequently with allergic rhinitis, allergic conjunctivitis, and asthma in the Northern Finland Birth Cohort study 1966. Parental allergy and sensitization to common aeroallergens were found as shared associative factors for AD, allergic rhinitis, allergic conjunctivitis, and asthma. AD and other atopic diseases associated with symptoms related to poor indoor air quality. In daily practice, it is important to take these comorbidities into consideration when treating patients with AD.Peer reviewe

Benefit of measuring vedolizumab concentrations in inflammatory bowel disease patients in a real-world setting

Objectives We set out to determine the reasons for serum vedolizumab (VDZ) trough concentration (TC) measurements in inflammatory bowel disease (IBD) patients and to evaluate treatment modifications after therapeutic drug measurement (TDM). We also evaluated the effect of increased dosing on patients' response to VDZ therapy. Methods We performed a retrospective cohort study of IBD patients who received VDZ therapy at Helsinki University Hospital and whose VDZ levels were measured between June 2014 and December 2018. Results Altogether, 90 patients (32 Crohn's disease and 58 ulcerative colitis) and 141 VDZ TC measurements were included. 24.1% of measurements took place during induction and 75.9% during the maintenance phase. During induction, 64.7% reached the target TC >20 mu g/ml. During maintenance therapy, 82.2% of VDZ TCs were within or exceeded the suggested target range of 5-15 mu g/ml. Reasons for TDM were: secondary nonresponse (44.0%), assessment of adequate VDZ TC (25.5%), primary nonresponse (12.8%), adverse events (6.4%), and other (11.3%). No treatment changes occurred after 60.3% of VDZ measurements. Increased dose frequency was used after 25.5% of VDZ measurements and 33.3% of these patients experienced improvement. Altogether, 31 (34.4%) patients discontinued the therapy due to inadequate treatment response. No anti-vedolizumab antibodies were detected. Conclusions During the maintenance of VDZ therapy, the majority of VDZ TCs were within the suggested range. Measurement of VDZ TC did not lead to any treatment changes in two-thirds of patients. Dose optimization occurred in a quarter of patients and a third of them benefited from it.Peer reviewe

Liikuntamotivaatioon vaikuttavat tekijät eri-ikäisten naisvoimistelijoiden kuvaamina

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata vapaa-ajalla voimistelua harrastavien naisten liikuntamotivaatioon vaikuttavia tekijöitä. Kyselyaineisto kerättiin Oulun voimisteluseuran naisvoimistelijoilta (n=76) kahdeksassa ryhmässä vuonna 2007. Vastausprosentti oli 84. Määrällinen aineisto analysoitiin eksploratiivisella faktorianalyysilla. Avointen vastausten tuottama laadullinen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Voimakkaimmat liikuntamotivaatiotekijät naisvoimistelijoilla kuvastuivat liikuntakokemuksista, kunnon ja terveyden ylläpitämisestä ja parantamisesta sekä liikunnan myönteisestä vaikutuksesta mielialaan ja elämänlaatuun. Liikunnassa kehittyminen ja toisilta ihmisiltä saatu tuki motivoi naisvoimistelijoita liikkumaan. Liikuntakokemukset vahvistivat myönteistä käsitystä itsestä liikkujana. Liikuntamotivaatio muodostui tutkimustulosten mukaan yksilöllisestä liikunnallisesta pääomasta, joka puolestaan rakentui neljästä osa-alueesta: liikunta-aktiivisuus, liikunta tottumuksena ja elämäntapana, liikunnan kokeminen voimavarana sekä elämäntilanteen kokemisena liikkumiselle suotuisana. Riittämättömästi liikkuvien aikuisten ohjauksessa liikuntamotivaatiota vahvistavia tekijöitä voidaan vahvistaa yksilöllisen liikunnallisen pääoman kautta

Ahvenanmaan kestävän kalankasvatuksen kehittämisvaihtoehtoja

Ahvenanmaan maakuntahallitus hyväksyi syksyllä 2005 ympäristöohjelman, jonka mukaan Ahvenanmaan kalankasvatuksen ravinnekuormitusta on vähennettävä vuoteen 2011 mennessä 50 % ja vuoteen 2015 mennessä 80 %. Maakuntahallitus tilasi 9.11.2006 riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta Ahvenanmaan maakunnan kestävän kalankasvatuksen toimintasuunnitelman, jossa arvioitiin nykyisen tiedon pohjalta mahdollisuuksia kehittää Ahvenanmaan kalankasvatuselinkeinoa pitkällä tähtäimellä sosiaalisesti, taloudellisesti ja erityisesti ympäristön kannalta kestävästi. Suunnitelma sisältää kuvauksen kalankasvatuksen toimintaympäristöstä ja Ahvenanmaan elinkeinon nykytilasta, analyysit perinteisen ja uuden tuotantotekniikan kehittämismahdollisuuksista ympäristökuormituksen vähentämiseksi sekä analyysin uusista mahdollisista lisäarvoa tuottavista viljelylajeista. Raportissa esitetään neljä kalankasvatuksen kehittämisskenaariota, jolla ympäristöohjelman kuormitustavoitteet saavutetaan asetetussa ajassa. Ensimmäisessä skenaariossa kalankasvatustuotantoa vähennetään kunnes tavoitteet täyttyvät. Toisessa skenaariossa vähennetään kassikasvatuksen kuormitusta mm. rehuja ja ruokintaa kehittämällä. Kolmannessa skenaariossa toisessa skenaariossa mainittujen ympäristötoimien lisäksi osa tuotannosta siirretään kiertovesilaitoksiin ja neljännessä skenaariossa kaikki kala tuotetaan kiertovesilaitoksissa. Kahdessa ensimmäisessä skenaariossa Ahvenanmaan kalankasvatuksen kokonaistuotanto laskee nykyisestä 4,6 miljoonasta kilosta alle miljoonaan kiloon vuoteen 2015 mennessä. Näiden skenaarioiden sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset olisivat täten Ahvenanmaan saaristoalueille suuret. Kolmannessa skenaariossa oletettiin, että Ahvenanmaalla voitaisiin kannattavasti kasvattaa kiertovesilaitoksissa runsas 2 miljoonaa kiloa kalaa. Tässä skenaariossa voitaisiin vuonna 2015 verkkokasseissa ja kiertovesilaitoksissa yhteensä vajaa 3 miljoonaa kiloa kalaa. Elinkeinon liikevaihto ja työllisyys olisivat nykyistä alhaisemmat. Skenaario edellyttää runsaan 10 miljoonan investoinnit ja taloudelliset riskit nousevat uusien tuotantomenetelmien ja kasvatuslajien vuoksi. Viimeisessä skenaariossa kalaa voitaisiin kasvattaa vuonna 2015 enemmän kuin nykyisin, mutta investoinnit nousisivat yli 30 miljoonan euron samalla kun tuotantoon ja markkinoihin liittyvät riskit edelleen kasvaisivat. Jos neljäs skenaario onnistuisi, elinkeinon liikevaihto kasvaisi, mutta alan työllistävyys vähenisi nykyisestä. Ahvenanmaan kalankasvatuksen ympäristöhaitat vähenisivät huomattavasti, jos laitokset ohjattaisiin kuormituksen ja haittojen kannalta optimaalisiin paikkoihin. Silakan käyttö kalankasvatusrehujen raaka-aineena vähentäisi merkittävästi Itämeren ulkopuolelta tulevaa ravinnekuormitusta. .Ahvenanmaan maakuntahallitu

Type 1 and type 2 diabetes after gestational diabetes : a 23 year cohort study

Aims/hypothesis The aim of this work was to examine the progression to type 1 and type 2 diabetes after gestational diabetes mellitus (GDM) in a 23 year follow-up study. Methods We carried out a cohort study of 391 women with GDM diagnosed by an OGTT or the use of insulin treatment during pregnancy, and 391 age- and parity-matched control participants, who delivered in 1984-1994 at the Oulu University Hospital, Finland. Diagnostic cut-off levels for glucose were as follows: fasting, >= 4.8 mmol/l; 1 h, >= 10.0 mmol/l; and 2 h, >= 8.7 mmol/l. Two follow-up questionnaires were sent (in 1995-1996 and 2012-2013) to assess the progression to type 1 and type 2 diabetes. Mean follow-up time was 23.1 (range 18.7-28.8) years. Results Type 1 diabetes developed (5.7%) during the first 7 years after GDM pregnancy and was predictable at a 2 h OGTT value of 11.9 mmol/l during pregnancy (receiver operating characteristic analysis: AUC 0.91, sensitivity 76.5%, specificity 96.0%). Type 2 diabetes increased linearly to 50.4% by the end of the follow-up period and was moderately predictable with fasting glucose (AUC 0.69, sensitivity 63.5%, specificity 68.2%) at a level of 5.1 mmol/l (identical to the fasting glucose cut-off recommended by the International Association of Diabetes and Pregnancy Study Groups [IADPSG) and WHO]). Conclusions/interpretation All women with GDM should be intensively monitored for a decade, after which the risk for type 1 diabetes is minimal. However, the incidence of type 2 diabetes remains linear, and therefore individualised lifelong follow-up is recommended.Peer reviewe

Physicians discuss the risks of smoking with their patients, but seldom offer practical cessation support

Abstract Background Our aim was to study the smoking cessation-related 1) attitudes & experiences and 2) consultation practices of Finnish physicians and to determine if there is a relationship between the two. Methods An online survey on smoking cessation was sent to 39 % of all Finnish physicians, with emphasis on physicians working in fields relevant to smoking cessation. A total of 1141 physicians (response rate 15 %) responded to the online survey, 53 % of whom were employed in primary health care. A total of 1066 respondents were eligible for the analysis. The questionnaire included questions on the physician’s own smoking status, their attitudes and experiences on smoking cessation, and the implementation of smoking cessation in clinical practice. Two sub-scales concerning smoking-related consultation activities were constructed: one for conversation, and another for practical actions. Results The most common consultation activities (respondents who reported doing the following actions “nearly always”) were asking how much the patient smokes (65 %), marking smoking status in patient records (58 %) and recommending quitting to the patient (55 %). The least common activity was prescribing withdrawal medication (4 %). Primary care physicians were more active than those working in secondary health care in nearly all activities mapped. A positive attitude and experiences on smoking cessation were associated with actively offering withdrawal support. Those who were familiar with the local treatment guidelines for tobacco addiction were 30 % more active in offering practical cessation help to their patient. The respondents were more active in discussing smoking with their patients than in offering practical cessation help. Conclusion Physicians offer their patients practical cessation support relatively infrequently. Practical cessation calls for continuous education of physicians about the nature of tobacco and nicotine addiction, the role of smoking as a risk factor for various diseases, and the practical measures needed for smoking cessation. Secondary care physicians should acknowledge the authority they pose toward smoking patients

A Childhood Farm Environment Protects from Allergic Sensitization until Middle Age but Not from New-Onset Sensitization in Adulthood : A 15 Year Longitudinal Study

Data are insufficient on the protective effect of a farm environment in childhood regarding sensitization in middle age and new-onset sensitization in adulthood. A skin prick test (SPT) and questionnaire data from the Northern Finland Birth Cohort 1966 study (NFBC66) were used to investigate sensitization at age 46 years related to childhood living environment. A subpopulation of 3409 participants was analyzed to study factors related to new-onset sensitization between ages of 31 and 46 years. Data on complete SPTs were available for 5373 cohort members at age 46. Professional farming by parents (odds ratio (OR) 0.54; 95% confidence interval (CI) 0.43-0.68) and keeping of farm animals (OR 0.53; 95% CI 0.43-0.66) in infancy were associated with a lower risk of sensitization at age 46. Sensitization (OR 0.58; 95% CI 0.47-0.72) and polysensitization (OR 0.43; 95% CI 0.32-0.57) were less common in those who lived in a rural area in infancy compared to a city area. The childhood living environment had no effect on new-onset sensitization between ages 31 and 46. We conclude that living on a farm or in a rural environment in childhood had a protective effect on sensitization even in middle age, but these factors did not protect from new-onset sensitization in adults.Peer reviewe