Elintarvikkeiden kulutusmuutokset kotitalouksissa vuosina 1966-2006

Raportti kuvaa kotiin hankittujen elintarvikkeiden määrissä tapahtuneita laadullisia ja määrällisiä muutoksia vuodesta 1966 vuoteen 2006. Elintarvikkeiden kulutusmääriä on tutkittu säännöllisesti kulutustutkimuksen yhteydessä vuoteen 1998 asti, jonka jälkeen Tilastokeskus luopui määrien tiedustelusta. Tässä raportissa esitetään kulutusmäärät vuodelta 2006 ja jatketaan tutkimusperinnettä uudella menetelmällä kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Kulutusmäärät perustuvat Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen aineistoon. Raportissa esitettyihin kulutusmääriin sisältyvät kaupasta kotiin ostettujen ja itse tuotettujen tai kerättyjen elintarvikkeiden määrät. Sen sijaan lukuihin ei sisälly kodin ulkopuolella ruokailu tai kotiin tilatut tai tuodut ateriat. Määrätiedot tuotettiin kulutustutkimuksen elintarvikekohtaisista rahamenotiedoista jakamalla ne vastaavilla yksikköhinnoilla. Laskennassa hyödynnettiin kuluttajahintaindeksin tuotekohtaisia hintatietoja ja kotitalouksien lähettämien kauppakuittien tietoja, jotka on tallennettu tietokantaan Tilastokeskuksessa. Elintarvikeryhmien kulutusmääriä on tarkasteltu kotitaloustyypeittäin ja ikäryhmittäin. Myös alueellisia ja sosioekonomisia kulutuseroja on tarkasteltu. Tulokset osoittavat selviä muutoksia kotiin hankittujen elintarvikkeiden määrissä vuodesta 1966 vuoteen 2006. Erot näkyvät sekä elintarvikeryhmien välillä että niiden sisällä. Maidon kulutus on vähentynyt puoleen eli noin 100 litralla, mutta sitä on korvannut kasvanut juuston ja jogurttien kulutuksen kasvu. Viljatuotteissa jauhojen ja hiutaleiden kulutus on vähentynyt 57 kilosta 15 kiloon. Se ei ole korvautunut leipähankinnoilla, joka on pysynyt noin 35 kilossa. Hedelmien kulutus on kaksinkertaistunut, perunan enemmän kuin puolittunut. Sokerin kulutus on vähentynyt kolmannekseen mutta virvoitusjuomien kulutus on kolminkertaistunut. Elintarvikkeet hankitaan myös kulutusvalmiimmassa muodossa kuin aiemmin. Säilykkeiden ja einesten hankintamäärät ovat kasvaneet tarkastelujaksona runsaasta 6 kilosta 29 kiloon. Raaka-aineiden hankinta kasvaa iän mukana niin viljatuotteissa, lihan ja kalan, kasvisten kuin hedelmien ja marjojen hankinnoissa. Kodin ulkopuoliseen ruokailuun käytettävät rahamenot vähenevät iän mukana. Pastaa nuorimmat hankkivat kaksi kertaa enemmän ja pitsaa lähes viisi kertaa enemmän kuin vanhin ikäryhmä. Pääkaupunkiseudun talouksiin ostetaan enemmän juustoa, kasvihuonevihanneksia, hedelmiä, kahvileipää, makaronia, pitsaa ja kivennäisvesiä kuin muualla asuvien talouksiin. Maitoa, perunaa, lenkkimakkaraa, vehnäjauhoja, sokeria ja ravintorasvoja pääkaupunkiseudun talouksiin puolestaan ostetaan muualla asuvia talouksia vähemmän. Itä-Suomessa asuviin talouksiin ostetaan eniten ruisleipää, karjalanpiirakoita ja piimää. Myös marjojen ja tuoreen kalan hankintamäärät olivat suurimmat Itä-Suomessa asuvien talouksissa. Siipikarjanlihaa kulutetaan eniten Etelä-Suomessa, riistaa ja poronlihaa Pohjois-Suomessa

Neuronavigated Versus Non-navigated Repetitive Transcranial Magnetic Stimulation for Chronic Tinnitus: A Randomized Study

Repetitive transcranial magnetic stimulation (rTMS) has shown variable effect on tinnitus. A prospective, randomized 6-month follow-up study on parallel groups was conducted to compare the effects of neuronavigated rTMS to non-navigated rTMS in chronic tinnitus. Forty patients (20 men, 20 women), mean age of 52.9 years (standard deviation [SD] = 11.7), with a mean tinnitus duration of 5.8 years (SD = 3.2) and a mean tinnitus intensity of 62.2/100 (SD = 12.8) on Visual Analog Scale (VAS 0–100) participated. Patients received 10 sessions of 1-Hz rTMS to the left temporal area overlying auditory cortex with or without neuronavigation. The main outcome measures were VAS scores for tinnitus intensity, annoyance, and distress, and Tinnitus Handicap Inventory (THI) immediately and at 1, 3, and 6 months after treatment. The mean tinnitus intensity (hierarchical linear mixed model: F3 = 7.34, p = .0006), annoyance (F3 = 4.45, p = .0093), distress (F3 = 5.04, p = .0051), and THI scores (F4 = 17.30, p F3 = 2.96, p = .0451) favoring the non-navigated rTMS. Reduction in THI scores persisted for up to 6 months in both groups. Cohen’s d for tinnitus intensity ranged between 0.33 and 0.47 in navigated rTMS and between 0.55 and 1.07 in non-navigated rTMS. The responder rates for VAS or THI ranged between 35% and 85% with no differences between groups (p = .054–1.0). In conclusion, rTMS was effective for chronic tinnitus, but the method of coil localization was not a critical factor for the treatment outcome.</p

Occupation and tongue cancer in Nordic countries

Purpose: Almost 200,000 tongue cancers were diagnosed worldwide in 2020. The aim of this study was to describe occupational risk variation in this malignancy. Methods: The data are based on the Nordic Occupational Cancer (NOCCA) study containing 14.9 million people from the Nordic countries with 9020 tongue cancers diagnosed during 1961–2005. The standardized incidence ratio (SIR) of tongue cancer in each occupational category was calculated using national incidence rates as the reference. Results: Among men, the incidence was statistically significantly elevated in waiters (SIR 4.36, 95% confidence interval (CI) 3.13-–5.92), beverage workers (SIR 3.42, 95% CI 2.02-5.40), cooks and stewards (SIR 2.55, 95% CI 1.82-3.48), seamen (SIR 1.66, 95% CI 1.36-2.00), journalists (SIR 1.85, 95% CI 1.18-2.75), artistic workers (SIR 2.05, 95% CI 1.54-2.66), hairdressers (SIR 2.17, 95% CI 1.39-3.22), and economically inactive persons (SIR 1.57, 95% CI 1.42-1.73). Among women, the SIR was statistically significantly elevated only in waitresses (SIR 1.39, 95% CI 1.05-1.81). Statistically significant SIRs ≤ 0.63 were observed in male farmers, gardeners, forestry workers and teachers, and in female launderers. Conclusions: These findings may be related to consumption of alcohol and tobacco, but the effect of carcinogenic exposure from work cannot be excluded.Peer reviewe

Metabolic Regulation in Progression to Autoimmune Diabetes

Recent evidence from serum metabolomics indicates that specific metabolic disturbances precede β-cell autoimmunity in humans and can be used to identify those children who subsequently progress to type 1 diabetes. The mechanisms behind these disturbances are unknown. Here we show the specificity of the pre-autoimmune metabolic changes, as indicated by their conservation in a murine model of type 1 diabetes. We performed a study in non-obese prediabetic (NOD) mice which recapitulated the design of the human study and derived the metabolic states from longitudinal lipidomics data. We show that female NOD mice who later progress to autoimmune diabetes exhibit the same lipidomic pattern as prediabetic children. These metabolic changes are accompanied by enhanced glucose-stimulated insulin secretion, normoglycemia, upregulation of insulinotropic amino acids in islets, elevated plasma leptin and adiponectin, and diminished gut microbial diversity of the Clostridium leptum group. Together, the findings indicate that autoimmune diabetes is preceded by a state of increased metabolic demands on the islets resulting in elevated insulin secretion and suggest alternative metabolic related pathways as therapeutic targets to prevent diabetes

Guidelines for Orthoptic Exercises, Internet Guide

Teimme opinnäytetyönämme oppaan internetiin ortoptisista harjoitteista. Tavoitteenamme oli tehdä optikoille selkeä ja tiivis opas, jota he voisivat käyttää työvälineenä omassa työssään. Toiveenamme oli, että opas toimisi tukena ortoptisten harjoitteiden valinnassa ja siitä olisi apua annettaessa harjoitteita asiakkaille. Halusimme myös herättää oppaan avulla optikoiden kiinnostuksen ortoptisten harjoitteiden käyttämiseen yhtenä mahdollisuutena lähiongelmien vähentämiseen. Työmme teoriaosuus selvittää silmän ja näköjärjestelmän toimintaperiaatteita, jotka täytyy tietää ymmärtääkseen binokulariteetin ongelmia ja ortoptisten harjoitteiden käyttöä erilaisissa binokulaarisen näkemisen ongelmatilanteissa. Varsinainen opas tehtiin teoriaosuuden pohjalta. Oppaassa esittelemme ortoptisia harjoitteita, joista on apua akkommodaation, konvergenssin ja exoforian aiheuttamiin lähiongelmiin. Kerromme lyhyesti kyseisiin ongelmiin liittyvät oireet ja annamme ohjeet kuhunkin ongelmaan liittyvän harjoitteen suorittamiseen. Lisäksi oppaasta löytyy jokaisesta harjoitteesta tulostettava ohje annettavaksi asiakkaalle kotiharjoittelun tueksi. Yhteistyökumppaninamme toimi Optiikka Media Oy (OMO), joka julkaisee oppaan internetsivuillaan tekemämme luonnoksen pohjalta. Oppaan asiasisällön on tarkastanut optikko, ortoptisti Tuula Kääriäinen Näkökeskus Visiosta

Verkostoyhteistyö palliatiivisen potilaan hoidossa

Palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa on pyritty kehittämään Suomessa viime vuosina. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyötä on pidetty keskeisenä kehittämiskohteena, koska sen avulla voidaan parantaa hoidon saatavuutta, yhtenäisyyttä ja laatua. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata moniammatillisen palliatiivisen hoidon yhteistyöverkoston toimijoiden kokemuksia verkoston toiminnasta nykyhetkellä ja selvittää miten toimintaa voisi jatkossa kehittää. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2018 erään sairaanhoitopiirin alueelta sähköisellä lomakkeella, johon sisältyivät IIC-mittari ja kolme avointa kysymystä, sekä kahdella ryhmähaastattelulla. Kyselylomakkeeseen vastasi 10 sairaanhoitajaa ja 9 lääkäriä. Ryhmähaastatteluihin osallistui 7 sairaanhoitajaa. IIC-mittarilla kerätty aineisto analysoitiin tilastollisesti ja avoimet kysymykset sekä ryhmähaastattelut deduktiivisella sisällönanalyysilla. Moniammatillinen verkostoyhteistyö on edistänyt eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja kanssakäyminen jäsenten välillä koetaan verkoston toimintaa tukevaksi. Verkoston toimintaa vaikeuttaa kuitenkin osin jäsentymätön yhteistyö sekä jäsenten vaihteleva osallisuus toimintaan. Verkostossa on sen toimintaa tukevia yhteydenpidon käytänteitä, joskin ne koetaan osin epäyhtenäisiksi. Verkoston toiminnan kehittämiseksi eri organisaatioiden välistä yhteistyötä sekä yhteydenpitokäytänteitä tulisi edelleen kehittää verkoston tarpeet huomioiden. Lisäksi verkostotyöskentelyn kehittämiseen tulisi kiinnittää huomiota ja moniammatillista yhteistyötä tulisi hyödyntää verkostotyöskentelyssä enemmän. Verkostotyöskentelyn kehittämisen tulisi olla pitkäjänteistä toimintaa. Keskussairaalassa on otettu käyttöön uusia palliatiivisen hoidon toimintamalleja ja henkilöstön palliatiivisen hoidon asiantuntemus on lisääntynyt. Palliatiivisten hoitolinjausten käytännöissä on kuitenkin edelleen yksikkökohtaista vaihtelua. Myös alueen terveyskeskukset ovat edelleen eri vaiheissa palliatiivisen hoidon kehittämisessä. Potilaiden ja heidän läheistensä mahdollisuudet osallistua hoitoon koetaan riittämättömiksi, vaikka osallisuutta on pyritty vahvistamaan. Verkostolle on alussa laadittu yhteiset tavoitteet, mutta toimintaa ei ole arvioitu systemaattisesti. Nykyhetken tavoitteet ovat epäselvät ja epävarmuus verkoston tulevaisuudesta vaikeuttaa uusien tavoitteiden asettamista. Tavoitteiden systemaattisen asettamisen ja arvioimisen tulisi olla säännöllistä verkoston toiminnassa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä palliatiivisen hoidon yhteistyöverkostojen toimintaa ja siten edesauttaa palliatiivisen potilaan hoidon kehittämistä ja yhtenäistämistä Suomessa ja kansainvälisesti

Verkostoyhteistyö palliatiivisen potilaan hoidossa

Palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa on pyritty kehittämään Suomessa viime vuosina. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyötä on pidetty keskeisenä kehittämiskohteena, koska sen avulla voidaan parantaa hoidon saatavuutta, yhtenäisyyttä ja laatua. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata moniammatillisen palliatiivisen hoidon yhteistyöverkoston toimijoiden kokemuksia verkoston toiminnasta nykyhetkellä ja selvittää miten toimintaa voisi jatkossa kehittää. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2018 erään sairaanhoitopiirin alueelta sähköisellä lomakkeella, johon sisältyivät IIC-mittari ja kolme avointa kysymystä, sekä kahdella ryhmähaastattelulla. Kyselylomakkeeseen vastasi 10 sairaanhoitajaa ja 9 lääkäriä. Ryhmähaastatteluihin osallistui 7 sairaanhoitajaa. IIC-mittarilla kerätty aineisto analysoitiin tilastollisesti ja avoimet kysymykset sekä ryhmähaastattelut deduktiivisella sisällönanalyysilla. Moniammatillinen verkostoyhteistyö on edistänyt eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja kanssakäyminen jäsenten välillä koetaan verkoston toimintaa tukevaksi. Verkoston toimintaa vaikeuttaa kuitenkin osin jäsentymätön yhteistyö sekä jäsenten vaihteleva osallisuus toimintaan. Verkostossa on sen toimintaa tukevia yhteydenpidon käytänteitä, joskin ne koetaan osin epäyhtenäisiksi. Verkoston toiminnan kehittämiseksi eri organisaatioiden välistä yhteistyötä sekä yhteydenpitokäytänteitä tulisi edelleen kehittää verkoston tarpeet huomioiden. Lisäksi verkostotyöskentelyn kehittämiseen tulisi kiinnittää huomiota ja moniammatillista yhteistyötä tulisi hyödyntää verkostotyöskentelyssä enemmän. Verkostotyöskentelyn kehittämisen tulisi olla pitkäjänteistä toimintaa. Keskussairaalassa on otettu käyttöön uusia palliatiivisen hoidon toimintamalleja ja henkilöstön palliatiivisen hoidon asiantuntemus on lisääntynyt. Palliatiivisten hoitolinjausten käytännöissä on kuitenkin edelleen yksikkökohtaista vaihtelua. Myös alueen terveyskeskukset ovat edelleen eri vaiheissa palliatiivisen hoidon kehittämisessä. Potilaiden ja heidän läheistensä mahdollisuudet osallistua hoitoon koetaan riittämättömiksi, vaikka osallisuutta on pyritty vahvistamaan. Verkostolle on alussa laadittu yhteiset tavoitteet, mutta toimintaa ei ole arvioitu systemaattisesti. Nykyhetken tavoitteet ovat epäselvät ja epävarmuus verkoston tulevaisuudesta vaikeuttaa uusien tavoitteiden asettamista. Tavoitteiden systemaattisen asettamisen ja arvioimisen tulisi olla säännöllistä verkoston toiminnassa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä palliatiivisen hoidon yhteistyöverkostojen toimintaa ja siten edesauttaa palliatiivisen potilaan hoidon kehittämistä ja yhtenäistämistä Suomessa ja kansainvälisesti

Technological solutions for the information management system

InfoXT - User-centric mobile information management in automated plant production - Project work report (WP2)vokKA

Occupational variation in incidence of oropharyngeal cancer in the Nordic countries

PurposeEvaluate the occupational variation in incidence of oropharyngeal cancer (OPC).MethodsWe calculated standardized incidence ratios (SIRs) of OPC in occupational categories in the Nordic countries relative to the entire national populations. The data covered 6155 OPC cases.ResultsAmong men high risk of OPC was observed, among else, in waiters (SIR 6.28, 95% CI 4.68-8.26), beverage workers (SIR 3.00, 95% CI 1.72-4.88), and artistic workers (SIR 2.97, 95% CI 2.31-3.76). Among women high risk of OPC was observed in waiters (SIR 2.02, 95% CI 1.41-2.81) and packers (SIR 1.73, 95% CI 1.07-2.64). The lowest SIRs were observed in female gardeners (SIR 0.27, 95% CI 0.12-0.51) and male farmers (SIR 0.30, 95% CI 0.25-0.35).ConclusionThe 20-fold variation in incidence of OPC between occupations needs further investigation in studies with detailed information on occupational and non-occupational risk factors.Peer reviewe