College admissions as a market design problem

Opiskelijavalintojen suunnittelu on herättänyt Suomessa paljon keskustelua, kun viimeaikaiset poliittiset päätökset ovat muuttaneet valintajärjestelmää keskitetympään suuntaan. Jotkut antaisivat korkeakoulujen itse päättää opiskelijavalinnoistaan, kun taas toiset uskovat keskitetyn ja ylioppilastutkinnon arvosanoja hyödyntävän valintajärjestelmän olevan entistä, hajautettua järjestelmää kustannustehokkaampi. Tarkastellen sekä keskitettyjen että hajautettujen pariutumismarkkinoiden teoriaa että myös kouluvalintoja ja pääsykokeita koskevaa empiiristä kirjallisuutta, tämä tutkielma pyrkii kuvaamaan niitä lukuisia tekijöitä, joita politiikantekijän täytyy huomioida opiskelijavalintoja kehittäessä. Todellisten mekanismien suunnitteluun hyvin soveltuvana kaksisuuntaisten pariutumismarkkinoiden kirjallisuuteen perehdytään syvällisesti. Niin sanottu student-proposing deferred acceptance –algoritmi osoittautuu parhaaksi valinnaksi, jos politiikantekijä kokee erityisen tärkeäksi, että mekanismi kannustaa hakijoita totuudenpuhumiseen, ja toisaalta valintakriteerinä käytettävää pisteytystä noudatetaan. Näin ainakin, jos korkeakoulujen ei uskota manipuloivan mekanismia. Käytännön mekanismit kuitenkin usein jättävät hakijoille joitain kannustimia raportoida todellisista eroavia preferensseja, hakijat saattavat raportoida epätosia preferensseja itselleen epäedullisesti, ja student-proposing deferred acceptance –algoritmissakin kaikkien mahdollisten hakukohteiden asettaminen preferenssijärjestykseen on vain heikosti dominanttia. Siksi ilmoitettuja preferenssejä ei tulisi ajatella suoraksi todistusaineistoksi hakijoiden preferensseistä. Korkeakouluille yhteiset pääsykokeet ylioppilastutkinnon muodossa voivat olla hajautettua järjestelmää kustannustehokkaampia, kun korkeakoulujen ei tarvitse kuluttaa resursseja erillisten pääsykokeiden järjestämiseen. Opiskelijoilla on kuitenkin sitten korkeammat kannustimet menestyä ylioppilaskokeissa, ja on jo näyttöä siitä, että ylioppilastutkinnon arvosanoja pyritään korottamaan entistä enemmän. Kokonaisvaikutus kustannuksiin jää siis epävarmaksi empiiriseksi kysymykseksi. Valmennuskurssien tärkeys vähentynee, mikä säästää yhteiskunnan resursseja ja lisää sosioekonomista tasa-arvoa. Toisaalta aikaisemmin elämässä tehtyjen valintojen merkitys korostuu, mikä saattaa heikentää sosioekonomista tasa-arvoa. Ylioppilastutkinnon tärkeyden korostuminen parantaa kannustimia ahkeraan opiskeluun jo lukio-opintojen aikana, minkä politiikantekijä voi nähdä hyödylliseksi. Vaikka yhteisiin pääsykokeisiin perustuva valintajärjestelmä parantaa huomattavasti opiskelijan mahdollisuuksia tulla valituksi toissijaiseen hakukohteeseen tultuaan hylätyksi ensisijaisesta hakukohteesta, jää empiiriseksi kysymykseksi, kuinka paljolti tämä vähentää uudelleenhakemista kilpailtuihin opiskelupaikkoihin. Tiettyihin korkeakouluihin kohdistuva ylikysyntä on suora seuraus hakijoiden preferensseistä, eikä ratkaistavissa millään mekanismilla, mikä antaa korkean arvon hakijoiden preferenssien tyydyttämiselle.The design of college admissions has been a heatedly discussed topic in Finland, as recent government initiatives have led to a more centralized system. Some argue for letting colleges decide on their admissions procedures, while others believe that a centralized matchmaking procedure with priorities determined by the matriculation examination would be more cost-effective. This thesis aims to characterize various factors that the policy maker must take into account when designing a college admissions procedure, in light of existing theoretical research on both centralized and decentralized matching markets and empirical studies on social determinants of college choice and the capacity of entrance examinations to elicit information on student ability and motivation. The two-sided matching literature is discussed extensively because of its usefulness for designing centralized clearinghouses for matching markets. The student-proposing deferred acceptance algorithm emerges as the best choice for a policy maker who regards strategy-proofness and respecting of priorities as especially important, at least if manipulation by colleges is implausible. However, strategy-proofness is fragile in practical applications, applicants may try to manipulate also strategy-proof mechanisms and reporting the whole preference relation is still only weakly dominant. Consequently, satisfaction of reported preferences should not be taken as evidence of welfare properties of a matching without qualifications. The use of a common entrance examination may be more cost effective than a system based on college-specific entrance examinations, as colleges do not then need to spend resources on organizing the examinations. However, students have then stronger incentives to perform in the common entrance examination, and there is already evidence that more students retake the matriculation examination in Finland. The overall effect on the costs of organizing entrance examinations is an uncertain empirical matter. The importance of preparation courses is likely to decrease, which saves resources and contributes to socioeconomic equity. On the other hand, making students choose on their study paths earlier in life may erode socioeconomic equity. A larger role for the matriculation examination provides stronger incentives for showing effort in high school, which the policy maker may see as beneficial. While a system with a common entrance examination makes it possible for a student to get admitted to a second preference when she is rejected by her first preference, it remains an empirical question to what extent this reduces the propensity to apply again to competitive colleges. The excess demand for certain colleges is a result of student preferences and is not solvable by any mechanism that gives a strong priority to satisfying student preferences

Sote-rahoituksen tarvevakiointi : Päivitys 2022

Sote-uudistuksessa vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisestä siirretään hyvinvointialueille sekä Helsingin kaupungille ja alueiden rahoitus perustetaan pitkälti tarveperusteiseen valtionrahoitukseen. Tässä työpaperissa kuvataan hyvinvointialueiden sote-rahoituksen tarvevakiointiin ehdotetut tilastolliset mallit, niiden kehitystyö sekä esitetään niiden tuottamat tulokset herkkyystarkasteluineen

Olosuhdetekijät sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksessa

Tutkimus toteutettiin sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta, yhteistyössä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen kanssa

Mielenterveys- ja päihdepalvelujen alueellisen käytön ja tarpeen arviointi

Kansallisessa mielenterveysstrategiassa esitetään tarve mielenterveys- ja päihdepalvelujen tarvetta, sekä palve-lujen määrää suhteessa tarpeeseen kuvaaville alueellisille mittareille. Tässä työpaperissa kuvataan kansallisten rekistereiden tiedoista muodostettuun, koko vakinaisen väestön kattavaan tutkimusaineistoon perustuen mielen-terveyden ja käyttäytymisen häiriöiden esiintymistä, mielenterveys- ja päihdepalvelujen käyttöä ja niihin liittyviä laskennallisia kustannuksia vuonna 2019 eri väestöryhmissä sekä hyvinvointialueilla. Lisäksi tarkastellaan häiriöiden hoidossa tyypillisesti käytettyjen reseptilääkkeiden ostoja ja mielenterveysperusteista kuntoutusta. Alueiden suhteellista mielenterveys- ja päihdepalvelujen tarvetta arvioidaan soveltaen sote-rahoituksen tarvevakioinnissa käytettävää tilastollista mallia. Alueellista palvelutarvetta sekä palvelujen käytön laskennallisia kustannuksia tarkastellaan suhteessa toisiinsa

Sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilöstötarpeen ennakointi

Hankkeessa on selvitetty sote-henkilöstön ennakoinnin nykytilanne ja kehittämistarpeet sekä ennakoinnin tekoa eräissä muissa maissa. Hankkeessa on laadittu projektiolaskelmia sote-henkilöstön tarpeen ja tarjonnan kehityksestä vuoteen 2040 mennessä. Ne on toteutettu täydentämällä palvelutarpeen kehitystä arvioivan SOME-mallin ja työmarkkinoita ja kansantaloutta kuvaavan FINAGE-mallin tietokantoja työssäkäyntiä kuvaaviin tilastoihin. Työvoimatarpeen mallinnus yhdistää siten palvelutarpeen ennakoidun kehityksen eri palvelumuotojen tuottamiseen tarvittavan työvoiman ammatti- ja koulutustietoon. Sote-henkilöstön tarjontaa on arvioitu yhdistämällä arviot nykyisten ja tulevien sote-koulutettujen sekä maahanmuuton määristä uraprofiileihin, jotka kuvaavat sote-koulutettujen siirtymiä eri ammatteihin ja työvoiman ulkopuolelle. Työvoiman tarpeen ja tarjonnan arviot yhdistämällä arvioidaan sote-ammattiryhmien muutostarvetta tulevaisuudessa. Hankkeen keskeisiä tulemia on, että nopea demografinen muutos kasvattaa palvelutarvetta ja muuttaa tarvittavien palvelujen rakennetta nykytoimintatapojen valossa työvoimaintensiivisempään suuntaan. Tämä saattaa johtaa kuiluun tarjonnan ja kysynnän välillä eräiden ammattiryhmien osalta. Työvoimatarvetta tulisi kuitenkin tarkastella koko kansantalouden tasolla, koska lähes neljännes sote-ammattilaisista työskentelee sote-sektorien ulkopuolella.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.(tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Equity risk premium in the Finnish stock markets

This thesis examines the realized equity premium and the equity risk premium puzzle in Finland during the years from 1913 to 2015. In the U.S. data, it has been noted that the attempt to connect the stock market and consumption data in the context of the consumption-based asset pricing model (CCAPM) leads to an implausibly high risk aversion parameter. The CCAPM restricts also the behavior of the risk-free rate, leading to what is termed the risk-free rate puzzle. We first present the properties of the consumption and stock market returns data, estimate the parameter values implied by the CCAPM for the Finnish data, use a dividend growth model to estimate the unconditional expected equity risk premium and finally examine the short-term predictability of dividend growth and the equity premium. We find that the joint equity premium and the risk-free rate puzzle does exist also in the Finnish data, though linking the realized average excess return to consumption data does not require a very high value for the risk aversion parameter. Because of the historically high inflation, the real risk-free rate has been very low, and correspondingly, the realized equity premium has been high in Finland. However, the high volatility of consumption growth does much to mitigate the puzzle. Also, the dividend growth estimate of the unconditional expected equity risk premium is not much less than the realized average excess return. We find evidence of short-term predictability in both dividend growth and the realized equity premium

The role of occupational health care in ambulatory health care in Finland

In Finland, occupational healthcare (OHC) provides alternative access to curative ambulatory primary healthcare for a large proportion of the employed. Providers of occupational and private healthcare can also refer patients to public secondary healthcare, possibly providing better access to specialized medicine. We investigate the determinants of the use of OHC and associations between the use of OHC and other ambulatory service sectors and distributions of ambulatory healthcare. We find that the probability of using OHC is positively associated with the size of the employing organization and is higher for those with higher incomes but does not vary strongly between patients with different health conditions. Those who use OHC visit public health centres less often, but the negative association is not strong: the use of occupational healthcare seems to be associated with an overall higher use of ambulatory services. The results show that ambulatory healthcare is not allocated according to need in Finland. Those with higher incomes are in better health and use more OHC and private healthcare. Published: Online July 202