Promoting Healthy Lifestyles with Personalized, APOE Genotype Based Health Information: The Effects on Psychological-, Health Behavioral and Clinical Factors

There is an increasing demand for individualized, genotype-based health advice. The general population-based dietary recommendations do not always motivate people to change their life-style, and partly following this, cardiovascular diseases (CVD) are a major cause of death in worldwide. Using genotype-based nutrition and health information (e.g. nutrigenetics) in health education is a relatively new approach, although genetic variation is known to cause individual differences in response to dietary factors. Response to changes in dietary fat quality varies, for example, among different APOE genotypes. Research in this field is challenging, because several non-modifiable (genetic, age, sex) and modifiable (e.g. lifestyle, dietary, physical activity) factors together and with interaction affect the risk of life-style related diseases (e.g. CVD). The other challenge is the psychological factors (e.g. anxiety, threat, stress, motivation, attitude), which also have an effect on health behavior. The genotype-based information is always a very sensitive topic, because it can also cause some negative consequences and feelings (e.g. depression, increased anxiety). The aim of this series of studies was firstly to study how individual, genotype-based health information affects an individual’s health form three aspects, and secondly whether this could be one method in the future to prevent lifestyle-related diseases, such as CVD. The first study concentrated on the psychological effects; the focus of the second study was on health behavior effects, and the third study concentrated on clinical effects. In the fourth study of this series, the focus was on all these three aspects and their associations with each other. The genetic risk and health information was the APOE gene and its effects on CVD. To study the effect of APOE genotype-based health information in prevention of CVD, a total of 151 volunteers attended the baseline assessments (T0), of which 122 healthy adults (aged 20 – 67 y) passed the inclusion criteria and started the one-year intervention. The participants (n = 122) were randomized into a control group (n = 61) and an intervention group (n = 61). There were 21 participants in the intervention Ɛ4+ group (including APOE genotypes 3/4 and 4/4) and 40 participants in the intervention Ɛ4- group (including APOE genotypes 2/3 and 3/3). The control group included 61 participants (including APOE genotypes 3/4, 4/4, 2/3, 3/3 and 2/2). The baseline (T0) and follow-up assessments (T1, T2, T3) included detailed measurements of psychological (threat and anxiety experience, stage of change), and behavioral (dietary fat quality, consumption of vegetables, - high fat/sugar foods and –alcohol, physical activity and health and taste attitudes) and clinical factors (total-, LDL- HDL cholesterol, triglycerides, blood pressure, blood glucose (0h and 2h), body mass index, waist circumference and body fat percentage). During the intervention six different communication sessions (lectures on healthy lifestyle and nutrigenomics, health messages by mail, and personal discussion with the doctor) were arranged. The intervention groups (Ɛ4+ and Ɛ4-) received their APOE genotype information and health message at the beginning of the intervention. The control group received their APOE genotype information after the intervention. For the analyses in this dissertation, the results for 106/107 participants were analyzed. In the intervention, there were 16 participants in the high-risk (Ɛ4+) group and 35 in the low-risk (Ɛ4-) group. The control group had 55 participants in studies III-IV and 56 participants in studies I-II. The intervention had both short-term (≤ 6 months) and long-term (12 months) effects on health behavior and clinical factors. The short-term effects were found in dietary fat quality and waist circumference. Dietary fat quality improved more in the Ɛ4+ group than the Ɛ4- and the control groups as the personal, genotype-based health information and waist circumference lowered more in the Ɛ4+ group compared with the control group. Both these changes differed significantly between the Ɛ4+ and control groups (p<0.05). A long-term effect was found in triglyceride values (p<0.05), which lowered more in Ɛ4+ compared with the control group during the intervention. Short-term effects were also found in the threat experience, which increased mostly in the Ɛ4+ group after the genetic feedback (p<0.05), but it decreased after 12 months, although remaining at a higher level compared to the baseline (T0). In addition, Study IV found that changes in the psychological factors (anxiety and threat experience, motivation), health and taste attitudes, and health behaviors (dietary, alcohol consumption, and physical activity) did not directly explain the changes in triglyceride values and waist circumference. However, change caused by a threat experience may have affected the change in triglycerides through total- and HDL cholesterol. In conclusion, this dissertation study has given some indications that individual, genotypebased health information could be one potential option in the future to prevent lifestyle-related diseases in public health care. The results of this study imply that personal genetic information, based on APOE, may have positive effects on dietary fat quality and some cardiovascular risk markers (e.g., improvement in triglyceride values and waist circumference). This study also suggests that psychological factors (e.g. anxiety and threat experience) may not be an obstacle for healthy people to use genotype-based health information to promote healthy lifestyles. However, even in the case of very personal health information, in order to achieve a permanent health behavior change, it is important to include attitudes and other psychological factors (e.g. motivation), as well as intensive repetition and a longer intervention duration. This research will serve as a basis for future studies and its information can be used to develop targeted interventions, including health information based on genotyping that would aim at preventing lifestyle diseases. People’s interest in personalized health advices has increased, while also the costs of genetic screening have decreased. Therefore, generally speaking, it can be assumed that genetic screening as a part of the prevention of lifestyle-related diseases may become more common in the future. In consequence, more research is required about how to make genetic screening a practical tool in public health care, and how to efficiently achieve long-term changes.Yksilöllisen, geenitietoon pohjautuvan terveysviestinnän tarve on lisääntynyt. Yleiset terveys-suositukset eivät aina motivoi elämäntapamuutoksiin ja osittain tämän seurauksena sydän- ja verisuonitaudit ovat suurin kuolinsyy maailmassa. Genotyyppiin pohjautuvan ravitsemus- ja terveys viestinnän (nutrigenetiikka) käyttö terveyskasvatuksessa on vielä suhteellisen uusi lähestymistapa, vaikkakin tiedossa on, että geneettinen vaihtelu aiheuttaa yksilöllisiä eroja vasteessa eri ruoka-aineisiin. Esimerkiksi, vaste rasvan laadun muutoksiin vaihtelee APOE genotyyppien välillä. Tutkimus tällä alalla on haastavaa, johtuen useista ei-muunneltavista (perimä, ikä, sukupuoli) ja muunneltavista (esim. elämätavat, ruokavalio, fyysinen aktiivisuus) tekijöistä, jotka yhdessä ja vuorovaikutuksessa toistensa kanssa vaikuttavat elämäntapasairausten (esim. sydän- ja verisuonitaudit) riskiin. Toinen haaste on psykologiset tekijät (esim. ahdistus, uhka, stressi, motivaatio, asenteet), joilla on myös vaikutusta terveyskäyttäytymiseen. Geenitietoon pohjautuva viestintä on aina hyvin herkkä aihe, koska sillä voi olla myös negatiivisia seurauksia (esim. depressiota, lisääntynyttä ahdistusta). Väitöskirjatyössä selvitettiin, miten yksilöllinen, geenitietoon pohjautuva terveysviestintä vaikuttaa ihmisten terveyteen kolmella eri osa-alueella ja voiko geenitietoon pohjautuva terveysviestintä olla yksi mahdollinen menetelmä tulevaisuudessa elämäntapasairausten, kuten sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä. Geenitieto ja terveysviestintä pohjautuivat APOE geeniin ja sen vaikutuksiin sydän- ja verisuonitautien puhkeamisessa. Vaikutuksia selvitettiin psykologisissa (1. artikkeli), käyttäytymiseen liittyvissä (2. artikkeli) sekä kliinisissä tekijöissä (3. artikkeli). Neljännessä osatutkimuksessa selvitettiin näiden kolmen eri osa-alueen vuorovaikutusta.Yhteensä 151 vapaaehtoista osallistui ensimmäisiin lähtötaso-mittauksiin. Heistä 122, tervettä, iältään 20–67 -vuotiasta henkilöä hyväksyttiin vuoden kestävään interventio-tutkimukseen.Heidät satunnaistettiin kontrolli- (n = 61) ja interventioryhmään (n = 61), joista 21 osallistujaa oli intervention Ɛ4+ ryhmässä (APOE genotyypit 3/4 ja 4/4) ja 40 osallistujaa intervention Ɛ4- ryhmässä (APOE genotyypit 2/3 ja 3/3). Kontrolliryhmään kuului 61 osallistujaa (APOE genotyypit 3/4, 4/4, 2/3, 3/3 ja 2/2). Lähtö- (T0) ja seurantamittauksissa (T1, T2, T3) oli kyselyjä psykologisista vaikutuksista (uhkan- ja ahdistuksen kokeminen, muutosvaihe), terveyskäyttäytymisestä (rasvan laatu, kasvisten käyttö, runsas rasvaisten ja sokeristen ruokien käyttö, alkoholin kulutus ja liikunta-aktiivisuus) sekä terveys- ja makuasenteista. Mukana oli myös kliinisiä mittauksia (kokonais-, LDL-, HDL kolesteroli, triglyseridit, verenpaine, verensokeri (0h ja 2h), painoindeksi, rasvaprosentti ja vyötärönympärys). Intervention aikana järjestettiin kuusi erilaista viestintätilaisuutta (luentoja terveellisestä elämäntavasta ja nutrigenomiikasta, viestejä sähköpostitse sekä henkilökohtainen keskustelu lääkärin kanssa). Interventioryhmä sai tietää oman APOE geenitietonsa intervention alussa, mutta kontrolliryhmä sai tietää sen vasta intervention päätyttyä. Yhteensä 106/107 henkilön tulokset analysoitiin tässä väitöskirjassa. Intervention korkean riskin (Ɛ4+) ryhmässä oli 16 henkilöä ja matalan riskin (Ɛ4-) ryhmässä 35 henkilöä. Kontrolliryhmässä oli 55 henkilöä osatutkimuksissa III-IV ja 56 henkilöä osatutkimuksissa I-II. Interventiolla oli sekä lyhyt- (≤6 kk) että pitkäaikaisia (12 kk) vaikutuksia terveyskäyttäytymiseen sekä kliinisiin riskitekijöihin. Lyhytaikaisia vaikutuksia huomattiin ruokavalion rasvan laadussa ja vyötärönympäryksessä. Rasvan laatu parani tilastollisesti merkitsevästi enemmän (p<0.05) Ɛ4+ kuin Ɛ4- ja kontrolliryhmissä ja vyötärönympärys pieneni enemmän Ɛ4+ ryhmässä verrattuna kontrolliryhmään. Pitkäaikaisvaikutus huomattiin triglysedi-arvoissa, jotka alenivat enemmän Ɛ4+ ryhmässä verrattuna kontrolliryhmään. Lyhytaikaisvaikutuksia havaittiin myös uhkan kokemisessa, joka lisääntyi eniten Ɛ4+ ryhmässä geenitiedon saannin jälkeen (p<0.05), mutta väheni 12 kuukauden jälkeen, jääden kuitenkin hieman korkeammalle tasolle verrattuna lähtötasoon (T0). Lisäksi, osatutkimus IV havaitsi, että muutokset terveys- ja makuasenteissa, psykologisissa sekä käyttäytymistekijöissä eivät suoraan selittäneet muutoksia triglyserideissä ja vyötärönympäryksessä. Muutos uhkan kokemisessa saattoi kuitenkin vaikuttaa muutokseen triglyserideissä kokonais- ja HDL kolesterolin kautta. Väitöskirjatyön tulokset antoivat viitteitä siitä, että yksilöllinen, geenitietoon pohjautuva terveysviestintä voisi olla yksi mahdollinen vaihtoehto tulevaisuudessa ehkäistä elämäntapasairausten puhkeamista myös julkisella sektorilla. Tulokset viittaavat siihen, että henkilökohtaisella APOE geenitietoon pohjautuvalla terveysviestinnällä on positiivisia vaikutuksia ruokavalion rasvanlaatuun sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, kuten triglyserideihin ja vyötärönympärykseen. Väitöskirjatyö osoitti myös, että psykologiset tekijät (ahdistus ja uhkan kokeminen) eivät todennäköisesti ole este geenitietoon pohjautuvan terveysviestinnän käyttämiselle terveillä aikuisilla. Saavuttaakseen kuitenkin pysyvän terveyskäyttäytymismuutoksen, on asenteiden sekä muiden psykologisten tekijöiden (esim. motivaatio) vaikutus otettava huomioon. Myös intensiivinen toisto sekä pidempi intervention kesto ovat tärkeitä seikkoja suunniteltaessa jatkotutkimusta. Tämä väitöskirjatyö tarjoaa perustan jatkotutkimukselle ja sen antia voidaan käyttää hyväksi suunniteltaessa räätälöityjä, geenitietoon pohjautuvaan terveysviestintään perustuvia interventioita elämäntapasairausten ehkäisemiseksi. Ihmisten kiinnostus yksilölliseen terveysneuvontaan on lisääntynyt, samalla kun myös geenitestauksen kustannukset ovat laskeneet. Joten yleisesti ottaen, voitaneen ehkä todeta, että geenitestaus osana elämäntapasairausten ehkäisyä tulee yleistymään tulevaisuudessa ja siksi lisää tutkimusta tarvitaan siitä, miten saada geenitestauksesta ja geenitiedon käytöstä toimiva työkalu julkisessa terveydenhuollossa ja miten saada pitkäaikaisia muutoksia aikaan.Siirretty Doriast

Eteläpohjalaisten elämäntavat – millaisia ovat ja missä mennään? Taustalla terveyteen liitettäviin merkityksiin pohjautuva kuluttajaryhmittely

Etelä-Pohjanmaalla lihavuus ja sen liitännäissairaudet, kuten tyypin 2 diabetes, ovat muuta maata yleisempiä, ja ruokatottumukset poikkeavat suosituksista. Epäterveelliset elämäntavat voivat johtua esimerkiksi virheellisestä tiedosta tai tiedon puutteesta. Myös vääränlainen ja väärän aikaan annettu elämäntapaneuvonta ei yleensä puhuttele. Elämäntapaneuvonta tulisikin lähteä jokaisen kulutta-jan erilaisista mieltymyksistä, ominaisuuksista ja arvoista. Tämä kyselytutkimus pohjautuu hankkeeseen Terveelliset valinnat – räätälöidyt syömisen ja liikkumiset mallit Etelä-Pohjanmaalla (TERVAS). Tämän kyselytutkimuksen tarkoituksena on ollut tuottaa luotettavaa tutkimustietoa eteläpohjalaisten kuluttajien erilaisista elämäntavoista. Keväällä 2009, 4000 eteläpohjalaiselle lähetettyyn kyselytutkimukseen elämäntavoista vastasi 1709 henkilöä (42,7 %). Vastausten perusteella eteläpohjalaisista tunnistettiin viisi erilaista kuluttajaryhmää sen perusteella, mitä merkityksiä he liittävät terveyteen. Ryhmien tunnistamisen ja nimeämisen tukena käytettiin myös muita kyselytutkimuksessa olevia mittareita ja kysymyksiä. Ryhmät olivat aktiiviset tasapainoiset, mukavuudenhaluiset yksilölliset, terveystietoiset, statustietoiset menestyshakuiset ja turvallisuushakuiset perhekeskeiset. Ryhmien välillä näytti olevan melko selkeitäkin eroja elämäntavoissa. Aktiiviset tasapainoiset sekä terveystietoiset näyttivät noudattavan melko tarkasti terveellisiä elämäntapoja. He arvostivat lähes kaikkia terveyteen liittyviä asioita muita ryhmiä tärkeämmäksi, heidän ruoka- ja liikuntatottumuk-sensa olivat keskimäärin muita ryhmiä lähempänä suosituksia. Heidän terveydentilanteensa oli muita ryhmiä parempi ja he itse arvioivat oman kuntonsa keskimäärin paremmaksi. Nämä kaksi ryhmää erosivat toisistaan lähinnä tavassa toteuttaa terveellisiä elämäntapoja. Hieman alle puolet eteläpohjalaisista näyttäisi kuuluvan ryhmiin mukavuudenhaluiset yksilölliset, statustietoiset menestyshakuiset ja turvallisuushakuiset perhekeskeiset. Nämä ryhmät joko noudattavat keskimäärin hieman heikommin terveellisiä elämäntapoja tai heille on muodostunut erilaisia terveydellisiä ongelmia. Terveydelliset ongelmat ovat keskittyneet erityisesti vanhimmalle ryhmälle, turvallisuushakuiset perhekeskeiset, kun taas suosituksista eniten poikkeavat elämäntavat (koskien alkoholinkäyttöä, tupakointia, ruoka- ja liikuntatottumuksia) on nuorimmalla ryhmällä statustietoiset menestyshakuiset. Ryhmistä kaikkein kriittisimmin terveyteen liittyviin asioihin suhtautuvat mukavuudenhaluiset yksilölliset. Heillä myös osa elämäntavoista (ruoka- ja liikuntatottumukset) on kauimpana suosituksista. Tulokset osoittavat, että eteläpohjalaisissa on terveyteen liittyviltä asenteiltaan ja elämäntavoiltaan hyvin erilaisia ryhmiä. Yli puolet kuluttajista näyttää kuuluvan ryhmiin, jotka pyrkivät tehokkaasti noudattamaan terveellisiä elämäntapoja. Jatkotutkimuksissa tulisi selvittää, millaisilla viesteillä ja keinoilla myös hieman heikommin terveellisiä elämäntapoja noudattavat kuluttajat saadaan kohti terveellisempiä elämäntapoja. Myös vastaavanlainen profilointi ja tutkimus muualla Suomessa, olisi kiinnostava jatkotutkimuskohde.Siirretty Doriast

APOE Genotypes, Lipid Profiles, and Associated Clinical Markers in a Finnish Population with Cardiovascular Disease Risk Factors

Introduction: The APOE ε4 allele predisposes to high cholesterol and increases the risk for lifestyle-related diseases such as Alzheimer’s disease and cardiovascular diseases (CVDs). The aim of this study was to analyse interrelationships of APOE genotypes with lipid metabolism and lifestyle factors in middle-aged Finns among whom the CVD risk factors are common. Methods: Participants (n = 211) were analysed for APOE ε genotypes, physiological parameters, and health- and diet-related plasma markers. Lifestyle choices were determined by a questionnaire. Results: APOE genotypes ε3/ε4 and ε4/ε4 (ε4 group) represented 34.1% of the participants. Genotype ε3/ε3 (ε3 group) frequency was 54.5%. Carriers of ε2 (ε2 group; ε2/ε2, ε2/ε3 and ε2/ε4) represented 11.4%; 1.9% were of the genotype ε2/ε4. LDL and total cholesterol levels were lower (p < 0.05) in the ε2 carriers than in the ε3 or ε4 groups, while the ε3 and ε4 groups did not differ. Proportions of plasma saturated fatty acids (SFAs) were higher (p < 0.01), and omega-6 fatty acids lower (p = 0.01) in the ε2 carriers compared with the ε4 group. The ε2 carriers had a higher (p < 0.05) percentage of 22:4n-6 and 22:5n-6 and a lower (p < 0.05) percentage of 24:5n-3 and 24:6n-3 than individuals without the ε2 allele. Conclusions: The plasma fatty-acid profiles in the ε2 group were characterized by higher SFA and lower omega-6 fatty-acid proportions. Their lower cholesterol values indicated a lower risk for CVD compared with the ε4 group. A novel finding was that the ε2 carriers had different proportions of 22:4n-6, 22:5n-6, 24:5n-3, and 24:6n-3 than individuals without the ε2 allele. The significance of the differences in fatty-acid composition remains to be studied.Peer reviewe

The effect of the apolipoprotein E genotype on response to personalized dietary advice intervention: findings from the Food4Me randomized controlled trial

Background: The apolipoprotein E (APOE) risk allele (ɛ4) is associated with higher total cholesterol (TC), amplified response to saturated fatty acid (SFA) reduction, and increased cardiovascular disease. Although knowledge of gene risk may enhance dietary change, it is unclear whether ɛ4 carriers would benefit from gene-based personalized nutrition (PN). Objectives: The aims of this study were to 1) investigate interactions between APOE genotype and habitual dietary fat intake and modulations of fat intake on metabolic outcomes; 2) determine whether gene-based PN results in greater dietary change than do standard dietary advice (level 0) and nongene-based PN (levels 1–2); and 3) assess the impact of knowledge of APOE risk (risk: E4+, nonrisk: E4−) on dietary change after gene-based PN (level 3). Design: Individuals (n = 1466) recruited into the Food4Me pan-European PN dietary intervention study were randomly assigned to 4 treatment arms and genotyped for APOE (rs429358 and rs7412). Diet and dried blood spot TC and ω-3 (n–3) index were determined at baseline and after a 6-mo intervention. Data were analyzed with the use of adjusted general linear models. Results: Significantly higher TC concentrations were observed in E4+ participants than in E4− (P < 0.05). Although there were no significant differences in APOE response to gene-based PN (E4+ compared with E4−), both groups had a greater reduction in SFA (percentage of total energy) intake than at level 0 (mean ± SD: E4+, −0.72% ± 0.35% compared with −1.95% ± 0.45%, P = 0.035; E4−, −0.31% ± 0.20% compared with −1.68% ± 0.35%, P = 0.029). Gene-based PN was associated with a smaller reduction in SFA intake than in nongene-based PN (level 2) for E4− participants (−1.68% ± 0.35% compared with −2.56% ± 0.27%, P = 0.025). Conclusions: The APOE ɛ4 allele was associated with higher TC. Although gene-based PN targeted to APOE was more effective in reducing SFA intake than standard dietary advice, there was no difference between APOE “risk” and “nonrisk” groups. Furthermore, disclosure of APOE nonrisk may have weakened dietary response to PN

APOE Genotypes, Lipid Profiles, and Associated Clinical Markers in a Finnish Population with Cardiovascular Disease Risk Factor

Introduction: The APOE ε4 allele predisposes to high cholesterol and increases the risk for lifestyle-related diseases such as Alzheimer's disease and cardiovascular diseases (CVDs). The aim of this study was to analyse interrelationships of APOE genotypes with lipid metabolism and lifestyle factors in middle-aged Finns among whom the CVD risk factors are common.Methods: Participants (n = 211) were analysed for APOE ε genotypes, physiological parameters, and health- and diet-related plasma markers. Lifestyle choices were determined by a questionnaire.Results: APOE genotypes ε3/ε4 and ε4/ε4 (ε4 group) represented 34.1% of the participants. Genotype ε3/ε3 (ε3 group) frequency was 54.5%. Carriers of ε2 (ε2 group; ε2/ε2, ε2/ε3 and ε2/ε4) represented 11.4%; 1.9% were of the genotype ε2/ε4. LDL and total cholesterol levels were lower (p Conclusions: The plasma fatty-acid profiles in the ε2 group were characterized by higher SFA and lower omega-6 fatty-acid proportions. Their lower cholesterol values indicated a lower risk for CVD compared with the ε4 group. A novel finding was that the ε2 carriers had different proportions of 22:4n-6, 22:5n-6, 24:5n-3, and 24:6n-3 than individuals without the ε2 allele. The significance of the differences in fatty-acid composition remains to be studied.</p

Effects of the APOE ε4 genotype information and health messages on the fulfillment of lifestyle changes – APOEMOT-study experimental set-up

201

Changes in physical activity following a genetic-based internet-delivered personalized intervention: randomized controlled trial (Food4Me)

Background: There is evidence that physical activity (PA) can attenuate the influence of the fat mass- and obesity-associated (FTO) genotype on the risk to develop obesity. However, whether providing personalized information on FTO genotype leads to changes in PA is unknown. Objective: The purpose of this study was to determine if disclosing FTO risk had an impact on change in PA following a 6-month intervention. Methods: The single nucleotide polymorphism (SNP) rs9939609 in the FTO gene was genotyped in 1279 participants of the Food4Me study, a four-arm, Web-based randomized controlled trial (RCT) in 7 European countries on the effects of personalized advice on nutrition and PA. PA was measured objectively using a TracmorD accelerometer and was self-reported using the Baecke questionnaire at baseline and 6 months. Differences in baseline PA variables between risk (AA and AT genotypes) and nonrisk (TT genotype) carriers were tested using multiple linear regression. Impact of FTO risk disclosure on PA change at 6 months was assessed among participants with inadequate PA, by including an interaction term in the model: disclosure (yes/no) × FTO risk (yes/no). Results: At baseline, data on PA were available for 874 and 405 participants with the risk and nonrisk FTO genotypes, respectively. There were no significant differences in objectively measured or self-reported baseline PA between risk and nonrisk carriers. A total of 807 (72.05%) of the participants out of 1120 in the personalized groups were encouraged to increase PA at baseline. Knowledge of FTO risk had no impact on PA in either risk or nonrisk carriers after the 6-month intervention. Attrition was higher in nonrisk participants for whom genotype was disclosed (P=.01) compared with their at-risk counterparts. Conclusions: No association between baseline PA and FTO risk genotype was observed. There was no added benefit of disclosing FTO risk on changes in PA in this personalized intervention. Further RCT studies are warranted to confirm whether disclosure of nonrisk genetic test results has adverse effects on engagement in behavior change

Effect of personalized nutrition on health-related behaviour change: evidence from the Food4me European randomized controlled trial

Background: Optimal nutritional choices are linked with better health, but many current interventions to improve diet have limited effect. We tested the hypothesis that providing personalized nutrition (PN) advice based on information on individual diet and lifestyle, phenotype and/or genotype would promote larger, more appropriate, and sustained changes in dietary behaviour. Methods: Adults from seven European countries were recruited to an internet-delivered intervention (Food4Me) and randomized to: (i) conventional dietary advice (control) or to PN advice based on: (ii) individual baseline diet; (iii) individual baseline diet plus phenotype (anthropometry and blood biomarkers); or (iv) individual baseline diet plus phenotype plus genotype (five diet-responsive genetic variants). Outcomes were dietary intake, anthropometry and blood biomarkers measured at baseline and after 3 and 6 months’ intervention. Results: At baseline, mean age of participants was 39.8 years (range 18–79), 59% of participants were female and mean body mass index (BMI) was 25.5 kg/m2. From the enrolled participants, 1269 completed the study. Following a 6-month intervention, participants randomized to PN consumed less red meat [-5.48 g, (95% confidence interval:- 10.8,-0.09), P=0.046], salt [-0.65 g, (-1.1,-0.25), P=0.002] and saturated fat [-1.14 % of energy, (-1.6,-0.67), P<0.0001], increased folate [29.6 mg, (0.21,59.0), P=0.048] intake and had higher Healthy Eating Index scores [1.27, (0.30, 2.25), P=0.010) than those randomized to the control arm. There was no evidence that including phenotypic and phenotypic plus genotypic information enhanced the effectiveness of the PN advice. Conclusions: Among European adults, PN advice via internet-delivered intervention produced larger and more appropriate changes in dietary behaviour than a conventional approach

An intervention study of individual, apoE genotype-based dietary and physical-activity advice: impact on health behavior

Issue release date: March 2015201