Burnout and engagement in higher education : Relationships with social support, guidance and sense of belonging

Korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointiin on alettu kiinnittää huomiota entistä enemmän niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Korkeakouluopinnot ovat tavoitteellisen luonteensa vuoksi monella tapaa rinnastettavissa työntekoon. Näin ollen opiskelijoiden tutkimuksessa on alettu hyödyntää käsitteitä, jotka ovat alunperin peräisin työelämän tutkimuksesta. Uupumus ja työn imu ovat tällaisia käsitteitä, joita on alettu soveltaa niin alemmilla koulutustasoilla kuin korkeakoulukontekstissakin. Tutkimuksessa puhutaan opiskelu-uupumuksesta, mutta työn imusta on alettu uudessa kontekstissa käyttää käsitettä opiskeluinto. Uupumus on seurausta tilanteista, joissa opintojen vaatimukset ylittävät opiskelijalla käytössä olevat resurssit ja opiskeluinto puolestaan liittyy näiden vaatimusten ja resurssien parempaan tasapainoon. Tämän tutkielman tavoitteena oli lisätä ymmärrystä korkeakouluopiskelijoiden sosiaalisista resursseista, jotka toisaalta voivat toimia uupumukselta suojaavina tekijöitä ja toisaalta taas lisätä opiskelijoiden innostusta opintojaan kohtaan. Tutkielmassa tarkasteltiin miten sosiaalinen tuki, oppilaitoksen taholta saatu ohjaus ja neuvonta sekä opiskeluun liittyviin ryhmiin kuuluminen ovat yhteydessä uupumusriskiin ja opiskeluintoon. Tutkielman aineistona oli Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n toteuttama Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus vuodelta 2016, joka on edustava otos yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoista Suomessa (N=3110). Aineistossa opiskelijoiden kokemaa uupumusta mitattiin SBI-9 -mittarilla ja opiskeluintoa OpInto -mittarilla ja näiden kokonaispistemääriä tarkasteltiin analyyseissa yhdessä sosiaalisen tuen, opintoihin saadun ohjauksen sekä opiskeluun liittyviin ryhmiin kuulumisen kanssa. Analyyseissa tarkasteltiin Pearsonin korrelaatiokertoimia, joiden lisäksi muodostettiin hierarkisella regressioanalyysilla erilliset uupumusta ja opiskeuintoa selittävät mallit. Selittäjinä malleissa olivat sosiaaliset resurssit ja vakioitavina muuttujina mukana olivat opintojen vaihe, sukupuoli sekä oman opiskelualan kokeminen itselle sopivaksi. Tulokset tukivat asetettuja hypoteeseja sekä aikaisempaa tutkimusta. Ne osoittivat, että ne opiskelijat jotka kokivat voivansa keskustella heille tärkeistä asioista jonkun kanssa, saivat tukea ja ohjausta oppilaitokseltaan sekä tunsivat kuuluvansa opiskeluun liittyviin ryhmiin kokivat vähemmän uupumuksen oireita. Vastaavasti näiden sosiaalisten resurssien riittävyys oli yhteydessä korkeampaan opiskeluintoon. Tulokset antavat tukea sosiaalisten resurssien merkityksestä opiskelijoiden hyvinvoinnin kannalta. Tulevaisuudessa tutkimuksen tulisi tarkastella näitä resursseja hyödyntäen tarkempia mittareita esimerkiksi sosiaalisen tuen muotojen tai eri opiskeluihin liittyvien ryhmien osalta.There has been increasing research attention on wellbeing of students in higher education both in Finland and internationally. Because of its goal-oriented nature, higher education resembles working in many ways. Thus, research on students´ wellbeing has started utilizing concepts derived from occupational research. Burnout and study engagement are concepts that are being used in research on both lower educational levels and higher education. Burnout describes feelings of exhaustion, cynicism and inadequacy experienced when demands of studying exceed available resources. Engagement on the other hand means feeling vigorous, dedicated and absorbed in studying and arises when demands and resources are better balanced. The goal of this thesis was to increase understanding of social resources that can guard against the negative effects of demands and foster engagement in higher education. It investigated how social support, guidance and counselling from the educational institution and sense of belonging to studying related groups are related to burnout and engagement experienced by students. The data for this study was the Finnish Student Health Service´s Student Health Survey from 2016, which is a representative sample of students in universities and universities of applied sciences in Finland (N=3110). Burnout symptoms were measured using the SBI-9 measure and engagement using the Schoolwork Engagement Scale. The total scores on these two scales were analyzed together with social support, guidance and counselling and sense of belonging to studying related groups. Pearson´s correlation coefficients were obtained to reveal the bivariate associations of these variables followed by two hierarchical regression analyses on burnout and engagement individually. All of the social resources were included as predictors in these models and the stage of studies, gender and feeling of being in the right field of study were controlled for as background variables. The results supported both hypotheses and existing literature. It was found that those students who were able to talk about their matters with someone, had received guidance to their studies and felt like they belong to studying related groups had lower levels of burnout symptoms. Similarly, students with sufficient social resources were more engaged in their studies. The results indicate that social resources are an important factor in wellbeing of higher education students. Future research should continue to further study these resources using more accurate measures incorporating different types of social support or different groups in the educational context

Aiad, poogad, vammused : esemekollektsioon Muhu vammuse ja Muhu vanemat tüüpi tikandi põhjal

Diplomitöö „Aiad. Poogad. Vammused. Esemekollektsioon Muhu vammuse ja Muhu vanemat tüüpi tikandi põhjal“ praktilise osa eesmärgiks oli valmistada kaasaegne vammuste kollektsioon. Inspiratsiooniallikana on kasutatud Muhu vammust ja Muhu vanemat tüüpi lilltikandi motiive. Vammusekollektsiooni kavandamisele eelnes töö esemetega Muhu Muuseumis ning vestlused kohalike elanikega, kirjandusallikatega tutvumine. Töö kirjalik osa koosneb neljast peatükist. Esimeses peatükis kirjeldatakse kultuuri muutumist 19. sajandi lõpul – 20. sajandi algusperioodil ja rahvakultuuri, sealhulgas rõivaelementide arengut ning sel ajajärgul toimunud muutuste võimalikke põhjuseid. Teise ja kolmanda peatüki moodustavad Muhu tikandite ja vammuste kirjeldamine. Neljas peatükk annab ülevaate esemekollektsioonist, lõputöö loov-praktilisest osast. Kirjeldatakse viie vammuse valmimist ja detaile ning lõigetele tehtud kohandusi, vammustele kaunistuselementide lisamist. Mustrite stiili ja motiivide aluseks on kahekümne aia tikandid. Töös on esitatud vammuse lõike muutmise joonised, fotomaterjal Muhu vanemat tüüpi tikandist ja valminud esemekollektsioonisthttp://www.ester.ee/record=b4674389*es

Costume design and collaboration in Finnish contemporary dance in the early twenty-first century

Contemporary dance productions are experienced by costume designers as highly rewarding due to the creative freedom and quality of artistic allyships that they offer. To reveal characteristics of this specific genre, this article-based doctoral thesis investigates costume design in independent contemporary dance productions in twenty-first-century Finland. This study examines the topic by focusing on creative processes, costume outcomes, and collaboration. Informed by previous research in costume, dance, contemporary co-creation, and postdramatic performance, it approaches costume design as an interrelational event and collaborative practice. Drawing from the experiences of active practitioners, it focuses on the work of three significant costume designers in Finland – Marja Uusitalo, Erika Turunen, and Karoliina Koiso-Kanttila – and their partnerships with choreographers. These examples reveal wider patterns of collaboration useful for highlighting the role of costume and the costume designer within contemporary dance-making in Finland. The analysis of their work follows a hermeneutic circle–inspired dialogical process where the notion of costume as an active agent steers the query. Developing in iterative cycles, oral materials from 16 semi-structured main interviews are analysed along with data from 15 performances as well as communications with Finnish dance artists and costume designers. Specific sources in philosophy and social theory, including Aristotle’s notions of friendship (n.d.) and Derrida’s definition of ‘signature’ ([1971] 1986) are applied to theoretically frame the key themes: creative processes, costume outcomes, and collaboration. The main method of analysis across the interview materials, performance materials, and theory materials, is content analysis, and the results are two fold. First, through examples of design concepts from the simple to the spectacular, this thesis presents the ways in which costume impacts the event of dance. In particular, it exemplifies the powerful potential embedded in everyday garments as costume. Second, through increasing awareness of the creative processes of costume design within contemporary dance performance and the collaborative practices therein, it demonstrates the influence of the co-creative costume designer in the production of contemporary dance. It asserts that costume design in productions of contemporary dance gains from supportive practices in co-creation. In conclusion, this thesis argues that the creation of costume is not only the creation of a physical garment, but also the creation of performance

Naiste töörõivad XIX saj. ja nendest inspireeritud taaskasutatud kangastest loodud suviste kleitide kollektsioon

Lõputöö XIX sajandi naiste töörõivastest koosneb sellealase informatsiooni koondamisest ja praktilisest tööst. Inspireerituna loetud materjalidest, ERMI kogudes nähtud etnograafilistest särkidest ja linasest pihtsärgist, valmis loov-praktilise tööna etnograafiliste elementidega kollektsioon neljast kleidist ja ühest suvemantlist. Kleidid on õmmeldud taaskasutust leidnud linastest kangastest ja sobivad inimestele, kes hindavad looduslähedust, eelistavad naturaalseid värve ja oskavad väärtustada kasutatud materjale. Tuginedes kleitide kavandamisel etnograafilistele särkidele, kus särgi õmblemisel kasutati kahte või isegi kolme kangast, kasutasin sama võtet ka kleitide kavandamisel. Kangad eristusid nii struktuurilt kui ka värvitooni poolest. Kleitide alumine osa (ehk alane) sai kavandatud jämedamast ja robustsemast kangast. Etnograafilistest elementidest on kasutatud veel kaenlalappi, nööbi nöörkinnist ja mantli alaosa kurrutamist. Pidasin oluliseks luua kollektsioon kasutatud kangamaterjalidest, mis oli ühtlasi väljakutse, kuid lisas kogu protsessile ka põnevust. Lõputöö praktilise osa üheks eesmärgiks sai taaskasutuse väärtustamine ja vastandumine kiirmoele.http://www.ester.ee/record=b5143595*es

Epithelial sodium channel in airway epithelium of the newborn infant : Implications for postnatal pulmonary adaptation

The aim of the present thesis was to study the role of the epithelial sodium channel (ENaC) in clearance of fetal lung fluid in the newborn infant by measurement of airway epithelial expression of ENaC, of nasal transepithelial potential difference (N-PD), and of lung compliance (LC). In addition, the effect of postnatal dexamethasone on airway epithelial ENaC expression was measured in preterm infants with bronchopulmonary dysplasia (BPD). The patient population was formed of selected term newborn infants born in the Department of Obstetrics (Studies II-IV) and selected preterm newborn infants treated in the neonatal intensive care unit of the Hospital for Children and Adolescents (Studies I and IV) of the Helsinki University Central Hospital in Finland. A small population of preterm infants suffering from BPD was included in Study I. Studies I, III, and IV included airway epithelial measurement of ENaC and in Studies II and III, measurement of N-PD and LC. In Study I, ENaC expression analyses were performed in the Research Institute of the Hospital for Sick Children in Toronto, Ontario, Canada. In the following studies, analyses were performed in the Scientific Laboratory of the Hospital for Children and Adolescents. N-PD and LC measurements were performed at bedside in these hospitals. In term newborn infants, the percentage of amiloride-sensitive N-PD, a surrogate for ENaC activity, measured during the first 4 postnatal hours correlates positively with LC measured 1 to 2 days postnatally. Preterm infants with BPD had, after a therapeutic dose of dexamethasone, higher airway epithelial ENaC expression than before treatment. These patients were subsequently weaned from mechanical ventilation, probably as a result of the clearance of extra fluid from the alveolar spaces. In addition, we found that in preterm infants ENaC expression increases with gestational age (GA). In preterm infants, ENaC expression in the airway epithelium was lower than in term newborn infants. During the early postnatal period in those born both preterm and term airway epithelial βENaC expression decreased significantly. Term newborn infants delivered vaginally had a significantly smaller airway epithelial expression of αENaC after the first postnatal day than did those delivered by cesarean section. The functional studies showed no difference in N-PD between infants delivered vaginally and by cesarean section. We therefore conclude that the low airway epithelial expression of ENaC in the preterm infant and the correlation of N-PD with LC in the term infant indicate a role for ENaC in the pathogenesis of perinatal pulmonary adaptation and neonatal respiratory distress. Because dexamethasone raised ENaC expression in preterm infants with BPD, and infants were subsequently weaned from ventilator therapy, we suggest that studies on the treatment of respiratory distress in the preterm infant should include the induction of ENaC activity.Raskauden aikana sikiön keuhkot ovat täynnä nestettä. Keuhkojen pintasolukko tuottaa nesteen erittämällä osmoottisesti aktiivista kloridia. Vesi seuraa kloridia passiivisesti täyttäen keuhkot. Syntymän yhteydessä keuhkojen tyhjeneminen ylimääräisestä nesteestä on välttämätöntä normaalin kaasujen vaihdon onnistumiseksi. Väitöskirja-tutkimuksen tavoitteena oli selvittää epiteliaalisen natriumkanavan (ENaC) merkitystä vastasyntyneen lapsen keuhkonesteen poistossa. Väitöskirjassa selvitettiin myös, miten bronkopulmonaarisesta dysplasiasta (BPD) kärsivälle ennenaikaisesti syntyneelle lapselle annettu deksametasoni vaikuttaa ilmateiden ENaC:n mRNA:n määrään eli ilmentymiseen. Väitöskirjaan sisältyvissä tutkimuksissa on mitattu ilmateiden ENaC:n ilmentymistä sekä välillisesti ENaC:n toimintaa mittaamalla nenän pintasolukon eli epiteelin transepiteliaalista potentiaalieroa (N-PD) ja keuhkojen myötäävyyttä, keuhkokomplianssia (LC). Potilasaineisto muodostui Naistenklinikalla täysi-aikaisina syntyneistä lapsista (tutkimukset I-IV) sekä Lasten-klinikan vastasyntyneiden teho-osastolla hoidossa olleista ennenaikaisina syntyneistä lapsista (tutkimukset I ja IV). Tutkimuksessa I oli pieni otos BPD:stä kärsiviä ennenaikaisesti syntyneitä lapsia. Tutkimuksissa I sekä III-IV mittasimme ilmateiden ENaC:n ilmentymistä. Tutkimuksissa II ja III mittasimme N-PD:n sekä LC:n. Tutkimuksen I osalta potilasnäytteiden ENaC:n ilmentyminen mitattiin Hospital for Sick Children -sairaalan tutkimusinstituutissa Kanadan Ontariossa, Torontossa. Kaikki muut laboratoriotutkimukset toteutettiin Lasten ja nuorten sairaalan Tieteellisessä laboratoriossa. Kaikki N-PD- ja LC-mittaukset suoritettiin joko Naistenklinikan tai Lastenklinikan osastoilla. Toiminnallisten tutkimusten avulla selvitimme, että ensimmäisten elintuntien aikana mitattu ENaC:n toimintaa kuvaava amiloridiherkän N-PD:n prosenttiosuus oli yhteydessä LC:n arvoon kahden ensimmäisen syntymän jälkeisen päivän aikana. Totesimme, että BPD:stä kärsiville ennenaikaisesti syntyneille lapsille annettuun deksametasonihoitoon liittyi ENaC:n ilmentymisen nopea nousu. Näillä lapsilla taudin oireet lievenivät siten, että hengityskonehoito voitiin lopettaa. Tämä liittyy mahdollisesti ylimääräisen keuhkonesteen poistumiseen hoidon myötä. Totesimme myös, että syntymähetken ilmateiden ENaC:n ilmentyminen oli yhteydessä raskauden kestoon: ennenaikaisesti syntyneillä lapsilla ilmateiden ENaC:n ilmentyminen oli matalampi kuin täysiaikaisilla lapsilla. Ilmateiden βENaC-alayksikön ilmentyminen laski merkitsevästi syntymän jälkeen sekä ennenaikaisesti että täysiaikaisina syntyneillä lapsilla. Alateitse syntyneillä täysiaikaisilla lapsilla ilmateiden αENaC:n ilmentyminen oli merkitsevästi alhaisempi ensimmäisen elinpäivän jälkeen kuin keisarinleikkauksella syntyneillä lapsilla. Yhteenvetona toteamme, että ENaC saattaa olla merkittävä tekijä täysiaikaisen vastasyntyneen lapsen keuhkojen sopeutumisessa syntymänjälkeiseen ympäristöön, mutta myös ennenaikaisesti syntyneen lapsen hengitystoimintaan liittyvissä ongelmissa

Flupirtiini kasutamisele kehtestatud piirangute järgimine

Eesti Arst 2018; 97(4):220–224 &nbsp

Monialaisia näkökulmia satavuotiaaseen Kansallisbalettiin

Arvioitava teos: Se alkoi joutsenesta. Sata vuotta arkea ja unelmia Kansallisbaletissa. Toim. Laakkonen, Johanna, Kukkonen, Aino, Rauhamaa, Raisa, Korppi-Tommola, Riikka, Suhonen, Tiina. Karisto 2021. ISBN 9789511382362. Kovakantinen.   Oikaisu 3.4.2023: Toisin kuin oheisen kirja-arvion alussa kerrotaan, Joanna Weckman, Eero Hämeenniemi, Harri Kuusisaari, Jukka O. Miettinen ja Heta Reitala eivät kuuluneet kirjan toimituskuntaan. He kirjoittivat kirjaan artikkelit omalta erityisalueeltaan. Kirjan toimituskunta on päivitetty yllä olevaan saatteeseen

Puvun muisti, pukusuunnittelijan muisti

From the perspective of a practitioner-researcher, I investigate in this article insights into costume design with the terms ‘memory’ and ‘remembering’ as my analytical lenses. First, I map the use of these terms in previous costume research. Then, I group the areas of focus and label them history-related memory of costume, use and user-related memory of costume, and sense and emotion-related memory of costume. I also identify and describe a fourth memory-type, that of conceptual memory of costume. Second, against this theoretical backdrop with a self-reflective approach, I examine my artistic practice as a costume designer within the Helsinki-based, international performance art group Oblivia, specifically in the context of the performance Nature Theatre of Oblivia (2017). Here, I highlight the centrality of costume in the promotion of performance; as a multifaceted tool to ‘remember,’ or grasp past performance; and as an object that, in some cases, ‘returns’ to its designer. Furthermore, I illustrate how memory may assist the designer in both shaping and materializing the concept of costume. With this analysis, I propose a more profound understanding of costume practice: its temporality and influence for performance. Thereby, through the lens of ‘memory,’ this article contributes to the documentation of the history of freestanding performing arts groups in Finland in general, and to the development of costume research within this country in particular.Tässä tekijä-tutkijalähtöisessä kirjoituksessani tarkastelen, minkälaisia havaintoja ’muistin’ ja ’muistamisen’ käsitteet pukusuunnittelun kontekstissa tuottavat. Aloitan artikkelini katsauksella käsitteiden läsnäoloon ja käyttöön aiemmassa pukusuunnittelun tutkimuksessa. Ryhmittelen huomioni eri tutkimuksista aihepiireihin, jotka nimeän puvun historiamuistiksi, käyttö- ja käyttäjämuistiksi sekä tunne- ja aistimuistiksi. Lisäksi paikannan ja sanoitan neljännen, puvun konseptuaalisen muistin tavan. Tätä teoriataustaa vasten tutkin muistiin perustuvan itsereflektion avulla omaa taiteellista työskentelyäni pukusuunnittelijana helsinkiläislähtöisessä, kansainvälisesti toimivassa esitystaiteen ryhmässä Obliviassa, erityisesti teoksessa Nature Theatre of Oblivia (2017). Käyn läpi, kuinka esiintymispuku aloittaa työnsä ennen ensi-iltaa teoksen ennakkomarkkinoinnissa; toimii arvokkaana välineenä teoksen tavoittamiseksi esitysten jo päätyttyä; sekä toisinaan, syystä tai toisesta, ’palaa’ suunnittelijansa luo. Lisäksi huomioin, kuinka muisti voi avustaa suunnittelijaa pukukonseptin hahmottamisessa ja pukujen muovaamisessa. Tällä analyysilla teen näkyväksi pukujen ja pukusuunnittelun merkitystä teoskokonaisuudelle totuttua pidemmällä aikavälillä. Samalla käsittelen merkittävän kotimaisen pienryhmän työskentelyä esimerkkinä vapaan kentän toimijoista kehyksenä monipuoliselle pukusuunnittelulle. Näin ollen artikkelini osallistuu ’muistin’ ja ’muistamisen’ näkökulmasta paitsi suomalaisen esittävien taiteiden vapaan kentän historian tallentamiseen, ennen kaikkea kehittyvän pukututkimuksen alan itseymmärryksen rakentamiseen