HUONOKUULOISEN POTILAAN KOHTAAMINEN : Opas hoitohenkilökunnalle

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tuotekehityksenä opas Itä-Savon sairaanhoitopiirille kommuni-koinnista huonokuuloisen potilaan kanssa. Oppaan tarkoituksena on helpottaa kommunikointia hoitajan ja huonokuuloisen potilaan välillä. Opas tuotettiin teoriatiedon ja aikaisempien tutkimusten pohjalta. Oppaan tarkoituksena on vähentää virhearvioita hoitotilanteessa ja turvata tasavertainen hoito normaali-kuuloisiin nähden. Kaikista tutkimustuloksista nousi esille puheen laadun ja ympäristön merkitys kommunikoinnissa huo-nokuuloisen potilaan kanssa. Selvä artikulointi- ja puheääni, riittävä valaistus, katsekontakti, häiriöteki-jöiden poissulku sekä kuullun ymmärtämisen varmistaminen nousivat pääkohdiksi kaikista tutkimuksis-ta. Oppaassa käsitellään yleisimpiä huonokuuloisuuden aiheuttajia, kuten ikäkuuloa, traumoja, kroonista korvatulehdusta, otoskleroosia sekä Ménièren tautia. Oppaassa tuodaan esille myös tärkeimpiä kommu-nikointiin vaikuttavia asioita kuten kosketus, katse, puhe, valoisuus, häiriötekijät, apuvälineet sekä kuul-lun ymmärtäminen. Lisäksi oppaasta löytyy kuulokojekuntoutuksen hoitopolku ja yhteystiedot Itä-Savon sairaanhoitopiirin korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalle sekä kuuloasemalle. Uskomme, että opas tuo suurimman avun hoitohenkilökunnalle, joka ei ole saanut lisäkoulutusta kuulon apuvälineistä tai kommunikoinnista huonokuuloisen potilaan kanssa. Toivomme myös oppaasta olevan hyötyä niille, joiden päivittäiseen työnkuvaan ei kuulu kommunikointi huonokuuloisen potilaan kanssa. Hoitotilanteessa oppaasta löytyy nopeasti kommunikointia helpottavat pääseikat.The thesis was to produce thru product development, a guide for the Itä-Savon sairaanhoitopiiri how to communicate with patients who have loss of hearing. The guide is meant to ease the communication be-tween a nurse and a patient with hearing disability. It was done on theory based facts and previous re-searches. The Guide is meant to decrease miscalculations in nursing situations and secure equal treatment for the hearing patients compared to patients with normal level of hearing. The research results supported the theory facts. From all the results and theory based knowledge it was clear that voice quality and surroundings were of great importance. Clear articulation, voice level, decent lighting , eye contact, removal of disturbances and listening comprehension were the key factors. In our guide, we converse on the most common diseases which cause hearing loss, such as age-relarted problems, ear injury, chronic ear infection, Otosclerosis and Ménière's disease. It also talks about the most important means of influence: touch, eye contact, speach, lighting, disturbances, utilities and listening comprehension. There is also the correct way of nursing a patient with hearing loss and a brief explana-tion on a hearing device. The guide also includes the contact information for the Itä-Savon sairaanhoito-piiri’s Kuuloasema. We believe that the guide will bring the biggest help for the nursing staff, which hasn't got additional training on hearing equipment or on communication with hearing patients. We also believe the guide will help those, whose daily job description does not include communicating with a hearing patient. In a new and strange situation the guide will be of instant help with communications main points

AUTOTALO LAAKKONEN OY KAJAANIN TOIMIPISTEEN ASIAKASTYYTYVÄISYYSTUTKIMUS

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää Autotalo Laakkosen Kajaanin toimipisteen asiakastyytyväisyyttä lähinnä yrityksen toimintaa, palvelun laatua ja hinta-laatusuhdetta. Tutkimukset suoritettiin kahdella eri kyselyllä. Nämä tutkimukset ovat luonteeltaan kvantitatiivisia. Tutkimukset toteutettiin kyselylomakkeilla, joita lähetettiin 94 automyynnin asiakkaalle ja 365 huolto- ja varaosapalvelun asiakkaille. Vastauksia saatiin automyynnistä 50 kappaletta ja 162 huolto- ja varaosapalvelun puolelta. Vastausprosentit olivat 53,2 ja 44,4. Opinnäytetyössä käsitellään asiakastyytyväisyyttä, palvelun laatutekijöitä ja sen merkitystä käsitteleviä teorioita. Yksi laadun ja asiakastyytyväisyyden mittari on odotettu ja koettu laatu. Tutkimuskohteena oli selvittää, miten Autotalo Laakkosen toiminta vastaa asiakkaiden odotuksia ja löytyykö odotusten ja toimintatapojen välillä eroja. Tavoitteena oli, että saatuja tuloksia pystytään hyödyntämään asiakaspalvelun kehittämisessä. Tulokset analysoitiin tilastollisia menetelmiä ja frekvenssijakaumia apuna käyttäen. Tutkimuksessa selvisi, että Autotalo Laakkosen asiakkaat ovat tyytyväisiä saamaansa palveluun. Tämä oli ensimmäinen asiakastyytyväisyyttä kuvaava tutkimus. Lisäksi tutkimus toimii hyvänä vertailukohteena tutkittaessa asiakastyytyväisyyttä jatkossa.The purpose of this thesis was to measure for the first time customer satisfaction at Autotalo Laakkonen Kajaani Office. The focus was on company operations, service quality and price-quality ratio. The data was collected by sending two different questionnaires. Altogether 94 forms were sent to car customers who had bought a car at Autotalo Laakkonen between June 1st – August 31st and 365 forms were sent to car service / spare part sale customers who had made business between June 1st – August 31st at Autotalo Laakkonen. The number of responses was 50 for car sales and 162 for car service / spare part sales. The response rates were 53,2 % and 44,4 %. The responses were analysed with statistical methods and frequencies. The thesis presents theories about customer satisfaction, qualitative factors in service and theories concerning quality. One of the measurements of customer satisfaction was the expected and experienced quality. According to the results, the customers were satisfied with the current level of service. The thesis is a good starting point for further customer satisfaction surveys. The results will be used for developing customer service

Aivotutkimuksesta kuntoutukseen : Afasian intensiivinen ryhmäkuntoutus ja transkraniaalinen magneettistimulaatio

Peer reviewe

Characterization of vB_SauM-fRuSau02, a twort-like bacteriophage isolated from a therapeutic phage cocktail

Funding Information: Acknowledgments: Helsinki University Hospital special state subsidy for health science research grants, the Academy of Finland (project 1288701) and Jane & Aatos Erkko Foundation are acknowledged for funding (to MS). KL was supported by the Emil Aaltonen Foundation. Annamari Heikinheimo is thanked for providing the porcine S. aureus strain collection and Taeok Bae for sharing the TB4 and tagO strains. Arnab Bhattacharjee is acknowledged for his help with structural modelling and Joseph Michael Ochieng’ Oduor for critically reading the manuscript. Publisher Copyright: © 2017 by the authors.Staphylococcus aureus is a commensal and pathogenic bacterium that causes infections in humans and animals. It is a major cause of nosocomial infections worldwide. Due to increasing prevalence of multidrug resistance, alternative methods to eradicate the pathogen are necessary. In this respect, polyvalent staphylococcal myoviruses have been demonstrated to be excellent candidates for phage therapy. Here we present the characterization of the bacteriophage vB_SauM-fRuSau02 (fRuSau02) that was isolated from a commercial Staphylococcus bacteriophage cocktail produced by Microgen (Moscow, Russia). The genomic analysis revealed that fRuSau02 is very closely related to the phage MSA6, and possesses a large genome (148,464 bp), with typical modular organization and a low G+ C (30.22%) content. It can therefore be classified as a new virus among the genus Twortlikevirus. The genome contains 236 predicted genes, 4 of which were interrupted by insertion sequences. Altogether, 78 different structural and virion-associated proteins were identified from purified phage particles by liquid chromatography-tandem mass spectrometry (LC-MS/MS). The host range of fRuSau02 was tested with 135 strains, including 51 and 54 Staphylococcus aureus isolates from humans and pigs, respectively, and 30 coagulase-negative Staphylococcus strains of human origin. All clinical S. aureus strains were at least moderately sensitive to the phage, while only 39% of the pig strains were infected. Also, some strains of Staphylococcus intermedius, Staphylococcus lugdunensis, Staphylococcus epidermidis, Staphylococcus haemolyticus, Staphylococcus saprophyticus and Staphylococcus pseudointer were sensitive. We conclude that fRuSau02, a phage therapy agent in Russia, can serve as an alternative to antibiotic therapy against S. aureus.Peer reviewe

Combining rTMS With Intensive Language-Action Therapy in Chronic Aphasia : A Randomized Controlled Trial

Neuromodulation technologies, such as transcranial magnetic stimulation (TMS), are promising tools for neurorehabilitation, aphasia therapy included, but not yet in common clinical use. Combined with behavioral techniques, in particular treatment-efficient Intensive Language-Action Therapy (ILAT, previously CIAT or CILT), TMS could substantially amplify the beneficial effect of such behavioral therapy alone (Thiel et al., 2013; Martin et al., 2014; Mendoza et al., 2016; Kapoor, 2017). In this randomized study of 17 subjects with post-stroke aphasia in the chronic stage, we studied the combined effect of ILAT and 1-Hz placebo-controlled navigated repetitive TMS (rTMS) to the right-hemispheric inferior frontal cortex-that is, to the anterior part of the non-dominant hemisphere's homolog Broca's area (pars triangularis). Patients were randomized to groups A and B. Patients in group A received a 2-week period of rTMS during naming training where they named pictures displayed on the screen once every 10 s, followed by 2 weeks of rTMS and naming combined with ILAT. Patients in group B received the same behavioral therapy but TMS was replaced by sham stimulation. The primary outcome measures for changes in language performance were the Western Aphasia Battery's aphasia quotient AQ; the secondary outcome measures were the Boston naming test (BNT) and the Action naming test (Action BNT, ANT). All subjects completed the study. At baseline, no statistically significant group differences were discovered for age, post-stroke time or diagnosis. ILAT was associated with significant improvement across groups, as documented by both primary and secondary outcome measures. No significant effect of rTMS could be documented. Our results agree with previous results proving ILAT's ability to improve language in patients with chronic aphasia. In contrast with earlier claims, however, a beneficial effect of rTMS in chronic post-stroke aphasia rehabilitation was not detected in this study.Peer reviewe

Kuitulietteet maatalouden vesiensuojelukeinona : KUITU-hankkeen väliraportti

Vesiensuojelun tehostamisohjelma rahoittaa kuitulietteiden vesistövaikutusten tutkimusta Tuusulanjärven osavaluma-alueella 2019–2021. Hankkeessa varataan kahden osavaluma-alueen vedenlaatua. Noormarkinojan valuma-alueella on tarkoitus levittää ravinnekuitua (40 tn/ha) 80 peltohehtaarille. Noormarkinojan vedenlaatutuloksia verrataan käsittelemättömän Flinkinojan valuma-alueen tuloksiin. Molempien valuma-alueiden vedenlaatua seurattiin vuoden verran ennen levitystä. Kuidunlevitys oli tarkoitus toteuttaa syksyllä 2020 puinnin jälkeen sänkimaahan. Runsaiden sateiden takia puinnit olivat myöhässä. Maa oli niin märkää, ettei kaikkia viljoja saatu puitua. Märkyyden takia myös kuidun levitys jouduttiin keskeyttämään, jotta maa ei tiivisty rekkojen ja levityskaluston alla. Kuitua levitettiin vain nurmelle (15 ha) ennen syysviljan kylvöä. Lopun 65 ha:n alueen käsittely siirtyy ensi syksyyn. Erilaisten kuitujen vaikutuksia on seurattu myös Jokioisten ruutukokeissa. Syksyllä 2015 levitettiin 0-kuitua, kalkkistabiloitua sekä kompostoitua ravinnekuitua savimaahan. Koeruuduilta on otettu mm. maanäytteitä ravinne- ja metallianalyyseihin sekä maamonoliittejä (halkaisija 30–40 cm) sadetuskokeisiin. Maapatsaita on sadetettu laboratoriossa ja valumavesistä on seurattu fosforin ja maa-aineksen pitoisuuksia. Syksyllä 2020 kuitukäsittely uusittiin ruuduilla. Alustavat koetulokset on julkaistu tieteellisessä artikkelissa (Rasa et al. 2020). Laboratoriossa tehdyissä inkubaatio- ja astiakokeissa on tutkittu kuitujen sisältämän orgaanisen aineksen hajoamista sekä ravinteiden huuhtoutumista. Astiakokeissa on tutkittu kompostoidun ravinnekuidun lisäksi kipsin ja rakennekalkin vaikutuksia eri maalajeilla. Yksivuotinen koe perustettiin keväällä 2020. Alustavia koetuloksia on saatavissa ensi vuonna. Hankkeelle perustettiin nettisivut www.luke.fi/kuitu. Nettisivuilla on julkaistu mm. blogikirjoituksia, uutisia ja tiedotteita. Valuma-aluemittakaavan kokeesta on tiedotettu ensisijaisesti alueen asukkaita ja viljelijöitä. Tietoa on levinnyt koko maahan lehtijuttujen ja Maataloustieteen päivillä annetun esitelmän välityksellä. Syyskuussa järjestettiin hankkeessa mukana olevan viljelijän pihalla pellonpiennartapahtuma. Asiantuntijat kertoivat hankkeesta, kuidusta ja alustavista tuloksista. Tilaisuus striimattiin ja esitykset olivat katsottavissa hankkeen nettisivuilla. Paikalla oli myös kuidunlevityskaslusto, mutta kuitua ei päästy levittämään peltoon sateisen sään takia. Tässä väliraportissa esitetään, mitä hankkeessa on saatu aikaiseksi ensimmäisen vuoden aikana. Ensi syksynä on tarkoitus levittää kuitu lopulle 65 ha:n alalle. Sen jälkeen tarvitaan ainakin vuoden seurantajakso, jotta valuma-aluetuloksista voidaan vetää johtopäätöksiä. Sen sijaan Jokioisten ruutu- ja laboratoriokokeiden tulokset ovat käytettävissä ensi vuonna.202

Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa – esiselvitys

Suomen ilmasto tulee muuttumaan jo lähivuosikymmeninä. Vuotuisen sademäärän on ennustettu lisääntyvän Suomessa 8 - 20 % ja lämpötilojen nousevan Suomessa 1,5 - 2 kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin, eli 2 - 6 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Ilmastonmuutoksella ennakoidaan olevan merkittävä vaikutus suojelualueverkoston kykyyn turvata luonnon monimuotoisuutta. Luonnonsuojelu onkin huomattavien haasteiden edessä, sillä suojelualuesuunnittelussa ei ole yleensä varauduttu voimakkaisiin muutoksiin. Näiden haasteiden hallintaa vaikeuttaa myös ilmastonmuutoksen vaikutusten ennustamiseen liittyvät epävarmuudet. Suojelualueverkoston riittävyyttä ja kykyä säilyttää luonnon monimuotoisuus muuttuvassa ilmastossa voidaan arvioida eliölajiston, luontotyyppien ja ekosysteemien levinneisyyden ja ekologisten piirteiden, sekä ilmaston-muutoksen voimakkuuden alueellisten erojen ja suojelualueiden biogeofysikaalisten tekijöiden avulla. Tietoa tarvitaan erityisesti lajien ja luontotyyppien herkkyydestä ilmastonmuutokselle. Maisematason arvioinneissa voidaan käyttää yleisluonteisia kriteereitä kuten suojelualueiden määrä ja puskurialueiden laajuus, ekologisten käytävien esiintyminen ja maisemamatriisin soveltuvuus lajien leviämiseen. Itse suojelualueita voidaan arvioida niiden koon, maanpinnan muotojen ja elinympäristöjen monipuolisuuden, pienilmastollisten refugioiden esiintymisen sekä paikallisen ilmastonmuutoksen voimakkuuden perusteella. Suojelualueverkoston arvioinnissa tulee huomioida myös verkoston ulkopuolisen maankäytön vaikutuksia, sillä suojelualueiden ulkopuolella monimuotoisuutta turvaavilla toimilla voidaan edistää verkoston sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvät toimet (esimerkiksi talousmetsissä) ja muu maankäyttö voivat toisaalta johtaa luonnon monimuotoisuudelle haitallisiin vaikutuksiin suojelualueverkoston sisällä ja laajemminkin. Toimivien ekologisten yhteyksien säilyttäminen on keskeistä muuttuvassa ilmastossa. Suomen lajistoon tulee täydennystä valtion rajojen ulkopuolelta. Siksi olisi tärkeää selvittää, kuinka hyvin erilaiset rajat ylittävät ekologiset käytävät, kuten Fennoskandian vihreä vyöhyke, toimivat lajien liikkumisreitteinä muuttuvassa ilmastossa. Luonnonsuojelualueverkosto on merkittävä ekosysteemipalvelujen tuottaja muuttuvassa ilmastossa. Yksi tärkeä suojelualueiden tuottama ekosysteemipalvelu on toimiminen hiilivarastona ja hiilinieluna. Siten suojelualueverkostolla on merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa, mutta tätä asiaa ei ole aiemmin tutkittu Suomessa

Developing a spatially explicit modelling and evaluation framework for integrated carbon sequestration and biodiversity conservation: application in southern Finland

The challenges posed by climate change and biodiversity loss are deeply interconnected. Successful co-managing of these tangled drivers requires innovative methods that can prioritize and target management actions against multiple criteria, while also enabling cost-effective land use planning and impact scenario assessment. This paper synthesises the development and application of an integrated multidisciplinary modelling and evaluation framework for carbon and biodiversity in forest systems. By analysing and spatio-temporally modelling carbon processes and biodiversity elements, we determine an optimal solution for their co-management in the study landscape. We also describe how advanced Earth Observation measurements can be used to enhance mapping and monitoring of biodiversity and ecosystem processes. The scenarios used for the dynamic models were based on official Finnish policy goals for forest management and climate change mitigation. The development and testing of the system were executed in a large region in southern Finland (Kokemäenjoki basin, 27 024 km2) containing highly instrumented LTER (Long-Term Ecosystem Research) stations; these LTER data sources were complemented by fieldwork, remote sensing and national data bases. In the study area, estimated total net emissions were currently 4.2 TgCO2eq a-1, but modelling of forestry measures and anthropogenic emission reductions demonstrated that it would be possible to achieve the stated policy goal of carbon neutrality by low forest harvest intensity. We show how this policy-relevant information can be further utilised for optimal allocation of set-aside forest areas for nature conservation, which would significantly contribute to preserving both biodiversity and carbon values in the region. Biodiversity gain in the area could be increased without a loss of carbon-related benefits.The challenges posed by climate change and biodiversity loss are deeply interconnected. Successful co-managing of these tangled drivers requires innovative methods that can prioritize and target management actions against multiple criteria, while also enabling cost-effective land use planning and impact scenario assessment. This paper synthesises the development and application of an integrated multidisciplinary modelling and evaluation framework for carbon and biodiversity in forest systems. By analysing and spatio-temporally modelling carbon processes and biodiversity elements, we determine an optimal solution for their co-management in the study landscape. We also describe how advanced Earth Observation measurements can be used to enhance mapping and monitoring of biodiversity and ecosystem processes. The scenarios used for the dynamic models were based on official Finnish policy goals for forest management and climate change mitigation. The development and testing of the system were executed in a large region in southern Finland (Kokemäenjoki basin, 27,024 km2) containing highly instrumented LTER (Long-Term Ecosystem Research) stations; these LTER data sources were complemented by fieldwork, remote sensing and national data bases. In the study area, estimated total net emissions were currently 4.2 TgCO2eq a−1, but modelling of forestry measures and anthropogenic emission reductions demonstrated that it would be possible to achieve the stated policy goal of carbon neutrality by low forest harvest intensity. We show how this policy-relevant information can be further utilized for optimal allocation of set-aside forest areas for nature conservation, which would significantly contribute to preserving both biodiversity and carbon values in the region. Biodiversity gain in the area could be increased without a loss of carbon-related benefits.Peer reviewe

Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa - kohti ilmastoviisasta suojelualuesuunnittelua

Ilmastoviisaan luonnonsuojelusuunnittelun perustana on tieto siitä, millä alueilla ilmasto muuttuu voimakkaimmin, mitkä suojelualueet, lajit ja lajipopulaatiot sekä luontotyypit ovat kaikkein alttiimpia muutokselle ja miten muutokseen sopeudutaan. SUMI-hankkeessa selvitettiin lämpösumman, tammikuun keskilämpötilan ja vuosittaisen vesitaseen muutosnopeutta ja pienilmastollisia muutoksia Suomen Natura 2000 -verkostossa. Lämpösumman ja tammikuun lämpötilan ennustetuissa muutosnopeuksissa on merkittäviä alueellisia eroja ja Natura-alueiden pienilmasto tulee muuttumaan huomattavasti. Avainasemassa on turvata lajit, joiden populaatioiden menestyminen liittyy nopeimmin muuttuviin ilmastotekijöihin. Suojelualuesuunnittelussa tulee painottaa suojelu- ja hoitotoimien joustavaa suunnittelua sekä varautua mittaviin olosuhteiden muutoksiin. Ennallistaminen ja luonnonhoito ovat tärkeitä keinoja lajien elinympäristöjen ja luontotyyppien tilan parantamiseksi muuttuvassa ilmastossa. Kohdentamalla ennallistamista ja luonnonhoitoa ilmastoviisaasti voidaan tukea lajien siirtymistä. Lajien ominaisuudet vaikuttavat niiden haavoittuvuuteen ilmastonmuutokselle; negatiiviset vaikutukset korostuvat pohjoisen viileisiin oloihin, kuten tunturi- ja suoelinympäristöihin, erikoistuneilla lajeilla, joiden leviämiskyky on rajoittunut. Eri eliöryhmillä nousi esille myös muita lajien haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle heijastelevia ominaisuuksia, joita on tärkeää huomioida lajien hoito- ja suojelusuunnittelussa. Lajien ominaisuuksien perusteella tunnistettiin joukko ilmastonmuutokselle haavoittuvimpia lajeja, joihin suojelutoimia kannattaa kohdentaa. Luontodirektiivilajien - ja etenkin saman lajin populaatioiden - välillä oli selviä eroja lajien altistumisessa lämpösumman ja tammikuun lämpötilan muutosnopeuteen, sekä esiintymien ympäristön haitallisen maankäytön määrässä. SUMI-hankkeessa tarkasteltiin suojelualueverkoston merkitystä maalinnustolle sekä havaittujen että ennustettujen levinneisyysmuutosten osalta. Suojelullisesti arvokkaiden suo- ja tunturilajien lajimäärä pieneni sekä suojelualueilla että suojelemattomilla alueilla, kun taas kosteikkolajien määrä kasvoi koko maassa. Suojelualueet puskuroivat ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia suojelullisesti merkittäville lajeille, mutta vaikutukset ovat jo nähtävissä niilläkin. Linnuston monimuotoisuuden kannalta suojelualueverkosto on perustettu ilmastonmuutoksen näkökulmasta oikeansuuntaisesti, mutta Etelä- ja Keski-Suomessa metsien suojelualueverkosto on riittämätön turvaamaan lintulajiston monimuotoisuuden. Ilmastonmuutoksen vaikutukset luontotyyppeihin ovat ensisijassa laadullisia. Herkimmiksi luontotyypeiksi on tunnistettu rannikon hauru- ja meriajokasvallit sekä primäärisukkessioon liittyvät luontotyypit, lumenviipymät, tunturikoivikot, tunturikankaat, virtavesien latvapurot, Tunturi-Lapin pienvedet, perinnebiotoopit, palsasuot, eteläiset aapasuot, lähteet ja lähdesuot sekä avoimet ja puoliavoimet kallioluontotyypit. Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien luontaisten häiriöiden arvioidaan vaikuttavan positiivisesti metsien rakenteeseen lisäämällä kuolleen puun sekä runsaslahopuustoisten nuorten sukkessiovaiheiden ja lehtipuiden määrää. Monimuotoiset metsät ovat avainasemassa metsien ekosysteemipalveluiden ja sopeutumiskyvyn turvaamisessa. SUMI-hankkeessa kehitettiin laskentamenetelmää, jonka avulla voidaan arvioida metsän käsittelytapojen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia metsien hiilitaseeseen tarkalla resoluutiolla. Alustavien mallinnustulosten mukaan puuston ja metsämaan hiilivarasto kasvoi sekä suojelumetsä- että talousmetsäskenaariossa Evon alueella vuosina 2013–2099. Suojelumetsä sitoi hiiltä hitaammin kuin talousmetsä mutta säilyi hiilen nieluna koko tarkastelujakson ajan. Yhdistämällä hiilitasearviot luonnon monimuotoisuutta kuvaaviin paikkatietoaineistoihin voidaan suojelualuesuunnittelussa priorisoida sekä ilmastohyödyiltään että luontoarvoiltaan parhaita kohteita