Suomenlinnan merilinnoituksen kävijöiden rahankäytön paikallistaloudelliset vaikutukset vuonna 2014

Matkailuelinkeino on merkittävä osa paikallistaloutta, sillä se vaikuttaa positiivisesti niin alueelliseen kehitykseen kuin tulo- ja työllisyysvaikutuksiin. Suomenlinnan merilinnoitus on pääkaupunkiseudulla sijaitseva Unescon kulttuuriperintökohde, jonka ensisijainen tavoite on kulttuuriarvojen ja rakennusperinnön ylläpito, suojeleminen ja kehittäminen. Kohteen matkailutoiminta tavoittelee kestävän matkailun periaatteiden mukaista ympärivuotista ja elinvoimaista palvelutarjontaa. Paikallistaloudellisen vaikutuksen esittäminen on tärkeää maailmanperintökohteen kehittämisen kannalta, vaikka linnoituksen tavoite ei ole taloudellisen voiton tai kävijämäärän absoluuttisen määrän kasvattaminen. Suomenlinnan hoitokunnan toimenpidesuunnitelmassa paikallistaloudellisten vaikutuksien arvio on osa tulevaisuuden toiminnan suunnittelua sekä talous- ja yhteistyöneuvotteluiden perustaa. Tämä tutkimus arvioi Suomenlinnan kävijöiden rahankäytön paikallistaloudellisia vaikutuksia sen lähialueella Helsingissä perustuen Metsähallituksen Luontopalveluiden ja Metsäntutkimuslaitoksen yhteistyössä luomaan PAAVO-laskentamalliin. Kyseistä laskentamallia käytettiin tässä tutkimuksessa ensimmäistä kertaa muualla kuin Metsähallituksen hallinnoimissa kansallispuistossa, joiden taloudellisten vaikutuksien arviointiin malli on alun perin suunniteltu yhdysvaltalaisen Michigan State Universityn Money Generation Model 2 - mallin (MGM2) pohjalta. PAAVO-laskentamalli arvioi paikallistaloudellisia vaikutuksia kohteen kävijämäärän, keskimääräisen kävijäkulutuksen ja alueellisten muuttujien avulla. Laskentamalli laskee kohteen suoran käyttöarvon, ei kokonaisarvoa. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisella menetelmällä. Tutkimusaineisto kerättiin touko-elokuun 2014 aikana PAAVO-laskentamallin vaatimusten mukaisesti. Tutkimustuloksia analysoitiin Metsähallituksen ASTA-kävijätietokantajärjestelmän avulla. Linnoituksen vuosittainen minimitulovaikutus on 35 miljoonaa euroa ja minimityöllisyysvaikutus 307 henkilötyövuotta, kun tuloksia tarkastellaan niiden kävijöiden osalta, joille kohde oli tärkein heidän matkallaan. Vaikutusanalyysissä otetaan huomioon myös niiden kävijöiden vaikutus, joille kohde oli yksi monista matkakohteista, sillä näistä kävijöistä yli puolet olivat ulkomaalaisia. Kaiken kaikkiaan valtion sijoittamista kustannuksista Suomenlinnan kävijöiden rahankäyttö tuottaa alueelle takaisin noin 5-25 euroa jokaista kulutettua euroa kohden. Suomenlinnan välittömien ja välillisten tulovaikutuksien vertailu osoittaa kohteen paikallistalouden olevan elinkeinoltaan aktiivinen. Suuri osa työllisyysvaikutuksista kohdistuu välittömästi paikallisalueelle. Suomenlinnan kävijät kuluttavat suurimman osan rahasta majoitus-, kahvila- ja ravintolapalveluihin, paikallisliikenteeseen sekä ohjelma- ja virkistyspalveluihin. Ulkomaalaiset matkailijat tuottavat suurimman tulo- ja työllisyysvaikutuksen. PAAVO-laskentamallin nähtiin soveltuvan Suomenlinnan merilinnoituksen paikallistaloudellisten vaikutusten arviointiin, vaikka tuloksia tulikin tarkastella hieman eri näkökulmista kuin muissa tutkimuskohteissa, joissa PAAVO-laskentamallia on sovellettu. Aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu kyseisessä kohteessa, mutta nyt Suomenlinnan hoitokunnalla on työvälineet paikallistaloudellisten vaikutusten jatkoseurantaan tulevaisuudessa

Verification and Sensitivity Analysis of Maximum Likelihood Estimation for Loviisa NPP Seismic Hazard

Probabilistic seismic hazard analysis (PSHA) is used for estimating the risk of earthquakes to nuclear power plants. To achieve a required level of safety, the recurrence of earthquakes of different magnitudes has to be known. This is done by estimating the parameters a and b in the Gutenberg-Richter equation. The purpose of this work is to verify the use of maximum likelihood estimation (MLE) method in the estimation of earthquake recurrence in Finland and perform a sensitivity analysis for this method. The verification and the sensitivity analysis are performed by comparing the estimated values of parameters a and b. The least squares (LS) method is included for comparison. The verification gives results similar to those from previous studies for both of the used methods. For the sensitivity analysis, changing completeness times, minimum and maximum magnitude and the width of the magnitude bins is tested. Both of the methods seem to be the most sensitive to changing the minimum magnitude, but the lack of high-magnitude events and the incompleteness of the data from the smallest earthquakes increase the uncertainty of the estimation. At the end of this paper, parameters giving the most reliable results are suggested

Naudan alkionsiirto

Tämä lisensiaatin tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Kirjallisuuskatsauksessa selvitetään alkionsiirtoprosessin eri vaiheita, alkioiden luokittelua, tiinehtymiseen vaikuttavia tekijöitä ja alkionsiirtoon liittyvää tautiriskiä. Alkionsiirron avulla geneettisesti arvokkaista naarasyksilöistä saadaan tuotettua normaalia lisääntymispotentiaalia enemmän jälkeläisiä. Tautien leviämisen riski alkionsiirron yhteydessä on erittäin pieni. Alkionsiirto on nopea ja turvallinen tapa edistää karjan jalostusta. Alkionsiirtotoiminta yleistyi Suomessa 2000-luvulla. Se on vakiinnuttanut paikkansa karjan jalostuksessa niin Suomessa kuin ympäri maailmaa. Alkionsiirrossa käytetään joko tuoreita tai pakastettuja alkioita. Suomessa suurin osa alkioista siirretään pakastettuina. Alkiot voidaan siirtää joko luonnollisen tai synkronoidun kiiman jälkeen. Käytettäessä pakastealkioita siirto suoritetaan yleensä luonnollisen kiiman jälkeen kun taas tuorealkiosiirroissa vastaanottajat on useimmiten synkronoitava. Kiimojen synkronoinnin tavoitteena on ajoittaa alkion luovuttajien ja vastaanottajien kiimat haluttuun ajankohtaan siten, että ne ovat kiimakierroltaan oikeassa vaiheessa alkionsiirron hetkellä. Kiiman synkronoimiseksi on olemassa erilaisia menetelmiä, jotka perustuvat eksogeenisten hormonivalmisteiden käyttöön. Tutkimusosassa selvitettiin epiduraalipuudutuksen, alkion laatuluokan, vastaanottajan rodun, kiiman laadun, kiimakierron vaiheen ja vastaanottajan poikimakerran vaikutusta tiinehtyvyyteen. Aineisto koostui 39 235 alkionsiirtotapahtuman tiedoista. Tilastollinen analyysi suoritettiin Khiin neliötestillä. Alkionsiirron yhteydessä voidaan käyttää epiduraalipuudutusta vähentämään suolen supistelua. Epiduraalipuudutuksen käyttäminen alkionsiirron yhteydessä on kuitenkin vähentynyt merkittävästi 1990-luvulta nykypäivään. Nykyisin epiduraalipuudutusta käytetään vain harvoin, kun sitä vielä 1990-luvun puolivälissä käytettiin lähes kaikissa siirroissa. Tässä tutkimuksessa epiduraalipuudutuksella havaittiin tiinehtyvyyttä parantava vaikutus. Se ei kuitenkaan parantanut siirtäjän arviota alkionsiirron onnistumisesta. Hieman yli puolet kaikista alkionsiirroista johti tiinehtymiseen. Alkion laadulla ja kehitysvaiheella havaittiin merkitsevä vaikutus tiinehtyvyyteen sekä tuore- että pakastealkioilla. Mitä parempilaatuinen alkio oli, sitä parempi oli tiinehtyvyys. Myös se, oliko alkio tuore vai pakaste, vaikutti merkitsevästi tiinehtyvyyteen. Tuorealkioilla saavutettiin parempi tiinehtyvyys. Alkionsiirron onnistumisen kannalta on tärkeää, että vastaanottajan kiimakierron vaihe vastaa alkion ikää. Tutkimuksessa havaittiin, että mitä paremmin vastaanottajan kiimakierron vaihe vastasi alkion ikää, sitä parempi oli tiinehtyvyys. Hiehot tiinehtyivät lehmiä paremmin. Tämä tulos puoltaa hiehojen suosimista alkion vastaanottajiksi

Strategian kirkastaminen: Strategista dialogia ja merkityksenantoa Tampereen kaupungissa

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on lisätä ymmärrystä kuntien strategisesta johtamisesta merkityksenannon tulkintakehyksessä. Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa, millaisille johtamistarpeille merkityksenanto kuntien strategisen johtamisen tarkastelukontekstissa rakentuu, miten merkityksenantoa käytännössä toteutetaan, sekä millaisia merkityksiä merkityksenanto saa strategisen johtamisen toteuttamisessa. Lisäksi tutkielma tuo pohdittavaksi, millaisia haasteita strategiseen johtamiseen merkityksenannon tulkintakehyksessä sisältyy. Tutkimustapauksena tarkastellaan Tampereen kaupungin ylimmän luottamushenkilö- ja viranhaltijajohdon vuosina 2018 ja 2019 läpikäymää strategian kirkastaminen -työskentelyprosessia osana kaupungin sisäistä Tampere 2020 -muutosprojektia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu prosessuaaliselle, pehmeälle strategia-ajattelulle sekä johdon strategisia kognitioita tarkastelevalle tutkimukselle strategiatyön prosessit ja käytännöt yhdistävässä viitekehyksessä. Näkökulmien rinnakkaisen tarkastelun avulla tutkimus pyrkii saattamaan yhteen strategisen johtamisen makro- ja mikroprosessien tarkastelun, ja näin mahdollistamaan holistisemman käsityksen muodostamisen kuntien strategiatyön monikerrostuneesta ja inhimillisestä todellisuudesta. Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostuu Tampereen kaupungin sisäisestä, Tampere 2020 -muutosprojektia ja strategian kirkastaminen -työskentelyprosessia koskettavasta dokumentti- ja havainnointiaineistosta sekä kaupungin strategisen johtoryhmän jäsenten haastatteluaineistosta. Tutkimuksen tutkimusmenetelmänä hyödynnettiin aineisto- ja menetelmätriangulaatiota ja analyysimenetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tulosten perusteella strategisen johtamisen lähtökohdat rakentuvat merkityksenannon tulkintakehyksessä ennen kaikkea kunnan ylimmän johdon yhteiselle, jatkuvalle strategiadialogille. Merkityksenannon tarve jäsentyy johtajien pysähtymisen mahdollistamiseen johdon yhteisen tilannekuvan ja strategisen tahtotilan muodostamiseksi strategian toimeenpanon edellytyksenä jatkuvien toimintaympäristöllisten muutosten keskellä. Strategisen johtamisen haasteena kuitenkin näyttäytyy, ettei merkityksenannolle ole riittävästi tilaa kunnan hälyisessä ja muutostäyteisessä todellisuudessa. Merkityksenannon tulkintakehyksessä kuntia koskettavassa strategiatutkimuksessa olisi perusteltua suunnata vastaisuudessa enemmän huomiota siihen, miten merkityksenantoa voitaisiin tietoisesti johtaa ja käyttää hyväksi kuntien strategisen johtamisen kehittämisessä, tutkimuksen tuottamien havaintojen valossa etenkin strategian toimeenpanokyvyn vahvistamisessa erilaisten strategisten muutosten aikana

Lontostoa, päkitteä ja örnästä:deskriptiiviset liikeverbit Pienessä Kainuun murteen verbisanastossa

Tiivistelmä. Tässä sanastontutkimusta, sanasemantiikkaa ja deskriptiiviverbien tutkimusta edustavassa pro gradu -tutkielmassa tutkin ”Pienen Kainuun murteen verbisanaston” liikeverbien semantiikkaa ja deskriptiivisyyttä. Minna ja Maiju Seppäsen vuodesta 2002 lähtien internetiin kokoamaan sanastoon kuuluu kokonaisuudessaan 132 murreverbiä merkityksineen ja esimerkkivirkkeineen, mutta varsinainen aineistoni koostuu 40 liikeverbistä. Olen selvittänyt, kuinka hyvin kunkin aineistossa esitetyn verbin tarkoite vastaa sanakirjoissa olevia samojen sanojen merkityksiä. Päätavoitteenani on ollut selvittää kyseisten verbien deskriptiivisyyttä aineistoni perusteella sekä tehdä näkyväksi se, mikä tekee juuri kyseisistä verbeistä deskriptiivisiä. Tämän olen toteuttanut siten, että olen muodostanut Jarvan (2003) ja Jääskeläisen (2013) väitöskirjojen pohjalta seitsemän deskriptiivisille verbeille ominaista piirrettä. Näistä piirteistä muodostetut luokat ovat monimerkityksisyys, merkityksen tilannesidonnaisuus, silmiinpistävyys ja affektiivisuus, äänteellinen variaatio, äänteiden distribuutio, suosikkijohtimet ja morfologiset kaavat sekä esiintyminen koloratiivikonstruktiossa. Olen analysoinut, missä aineiston lekseemeissä kukin piirre esiintyy ja miten se näkyy kyseisten verbien rakenteessa. Piirteiden esiintymismäärän perusteella olen tutkinut, mitkä sanat ovat erityisen deskriptiivissävyisiä ja missä verbeissä piirteitä esiintyy vähemmän. Aineiston kaikissa 40 sanassa on äänteiden distribuutiota. Suosikkijohtimia ja affektiivisuutta esiintyy kumpaakin 35 sanassa. Monimerkityksisyyttä on 32 lekseemissä. Äänteellistä variaatiota on 11 verbissä, neljä lekseemeistä esiintyy koloratiivikonstruktiossa, eikä tilannesidonnaisuutta ole yhdessäkään aineiston sanoista. Kokonaisuudessaan deskriptiivisiä piirteitä esiintyy aineistossa huomattavan paljon, sillä jokaisessa verbissä toteutuu 2–5 piirrettä. Piirteiden yleisyys aineistossa osoittaa osaltaan todeksi väittämän, jonka mukaan Kainuun murteissa, kuten muissakin savolaismurteissa, on erityisen paljon deskriptiivistä sanastoa. Valtaosalle aineiston verbeistä, jopa 29 lekseemille 40:stä, löytyy ainakin läheinen merkitys lähteiden kanssa. Näistä 17 verbin merkitykset ovat täsmäävät sekä aineistossa että käyttämissäni sanakirjalähteissä. 12 verbin kohdalla merkitykset ovat läheiset, mutta eivät aivan vastaavat. Viiden lekseemin merkitykset eroavat toisistaan aineistossa ja lähteissä, eikä kuudesta verbistä ole riittävästi tietoja, jotta semanttinen analyysi olisi mahdollista tehdä. Koska jokaisessa aineiston verbissä toteutuu vähintään kaksi deskriptiivistä piirrettä ja yleensä paljon useampi piirre ja kielitajunikin mukaan sanat ovat deskriptiivisiä, olen voinut melko yksiselitteisesti todeta kaikki aineiston sanat deskriptiivisiksi tai ainakin deskriptiivissävyisiksi. Valtaosalle aineiston verbeistä löytyy lähteistä ainakin läheinen merkitys, joten tarkoitteet ovat semanttisesti melko samankaltaisia

Facilitation of developmental tasks in prisons : applying the method of human-centered co-evaluation

Peer reviewe

Lysinuurinen proteiini-intoleranssi

Vertaisarvioitu.Lysinuurinen proteiini-intoleranssi (LPI) on harvinainen suomalaiseen tautiperintöön kuuluva arginiinin, ornitiinin ja lysiinin kuljetushäiriö suolen ja munuaistiehyiden solukalvoilla. Arginiinin ja ornitiinin puute aiheuttaa ureakierron toimintahäiriön, joka ilmenee proteiinipitoisen aterian jälkeisenä hyperammonemiana ja johtaa usein luontaiseen proteiiniaversioon. Lysiinin puute puolestaan vaikuttaa muun muassa kasvuun ja immuunipuolustukseen. Taudin hoito perustuu vähäproteiiniseen ruokavalioon, ureakierron toimintaa parantavaan L-sitrulliinilisään, lysiinitäydennykseen ja typensitojalääkitykseen. Tällä hoidolla lapsipotilaiden kasvu ja kehitys pystytään turvaamaan, ja he pystyvät usein elämään jokseenkin normaalia elämää. Lysinuurisen proteiini-intoleranssin komplikaatioista vakavimpia ovat toistaiseksi tuntemattomalla mekanismilla kehittyvä keuhkojen alveolaarinen proteinoosi ja munuaisten vajaatoiminta.Peer reviewe

Lysinuurinen proteiini-intoleranssi

Lysinuurinen proteiini-intoleranssi (LPI) on harvinainen suomalaiseen tautiperintöön kuuluva arginiinin, ornitiinin ja lysiinin kuljetushäiriö suolen ja munuaistiehyiden solukalvoilla. Arginiinin ja ornitiinin puute aiheuttaa ureakierron toimintahäiriön, joka ilmenee proteiinipitoisen aterian jälkeisenä hyperammonemiana ja johtaa usein luontaiseen proteiiniaversioon. Lysiinin puute puolestaan vaikuttaa muun muassa kasvuun ja immuunipuolustukseen. Taudin hoito perustuu vähäproteiiniseen ruokavalioon, ureakierron toimintaa parantavaan L-sitrulliinilisään, lysiinitäydennykseen ja typensitojalääkitykseen. Tällä hoidolla lapsipotilaiden kasvu ja kehitys pystytään turvaamaan, ja he pystyvät usein elämään jokseenkin normaalia elämää. Lysinuurisen proteiini-intoleranssin komplikaatioista vakavimpia ovat toistaiseksi tuntemattomalla mekanismilla kehittyvä keuhkojen alveolaarinen proteinoosi ja munuaisten vajaatoiminta

”Onpas fiksuja lukijoita!”: Yleisön ja toimittajien kohtaaminen journalismikritiikin kolmella tasolla

Yleisön kriittinen palaute on journalismissa toivottua periaatteessa mutta ei suinkaan aina käytännössä. Toimitusten viileän suhtautumisen taustalla on halu vaalia riippumattomuutta, mutta tämän lisäksi kyse on journalismikritiikkiä koskevasta kommunikaatio­ongelmasta. Siinä kritiikin esittäjillä (yleisöllä) on vaikeuksia muotoilla omaa kantaansa selkeästi ja rakentavasti. Vastaavasti kritiikin vastaanottajilla (toimittajilla) on hankaluuksia ymmärtää ja ottaa vastaan saamaansa kritiikkiä. Avaamme artikkelissa tämän ongelman molempia puolia erittelemällä yleisön journalismikritiikkiä kolmella tasolla: journalismin normien, (sanomalehti)journalismin uutiskäytäntöjen sekä journalismin rakenteiden näkökulmasta. Tarkastelun taustalla on laaja yleisötutkimushanke, jonka yhteydessä on järjestetty muun muassa lukijaryhmien ja toimittajien tapaamisia. Artikkelissa selvennetään kritiikin eri tasoille liittyviä argumentteja ja pohditaan, miten tämä kritiikki voitaisiin ottaa paremmin huomioon journalismissa. Normien ja käytäntöjen tasolla liikkuva lukijapalaute otetaan toimituksissa vastaan hyväksyvästi, koska siinä lukijat arvioivat journalismia ammattikulttuurin sisältä. Sen sijaan lukijoiden esittämä rakenteellinen kritiikki tulee useimmiten toimituksissa torjutuksi, koska tällöin journalismi asettuu osaksi yhteiskunnan valtarakenteita