Shock experiments in range of 10-45 GPa with small multidomain magnetite in porous targets

Peer reviewe

Kalakantojen tila vuonna 2015 sekä ennuste vuosille 2016 ja 2017 : Silakka, kilohaili, turska, lohi, siika, kuha ja ahven

Itämeren silakkasaalis vuonna 2015 oli 349 000 tonnia eli reilu 80 % 1980-luvun alun saalishuipusta. 1980-luvulta 2000-luvulle pääaltaan ja Suomenlahden silakkakanta heikentyi, mutta on sittemmin hiljalleen vahvistunut. Selkämeren silakkakanta on runsaslukuinen, ja saaliit ovat olleet huipputasoa. Vuonna 2015 Suomen silakkasaalis, josta 75 % saatiin Selkämereltä, oli 132 400 tonnia. Selkämeren saalis, josta suomalaisten osuus oli 96 400 tonnia, oli toiseksi suurin tarkastelujaksolla 1980–2015. Itämeren kilohailisaalis vuonna 2015 oli 247 000 tonnia, mistä Suomen osuus kattoi 12 000 tonnia. Kilohailikanta kasvoi voimakkaasti 1990-luvun alkupuoliskolla, ja saalis oli suurimmillaan 1997. Sen jälkeen saalis vaihteli pitkään 60–80 %:ssa vuoden 1997 tasosta, mutta on ollut 2011 alkaen noin puolet huippuvuoden saaliista. Vuonna 2015 Itämerestä kalastettiin turskaa virallisten kalastustilastojen mukaan 50 800 tonnia, mistä itäisen kannan osuus oli 42 400 ja läntisen kannan osuus 8 400 tonnia. Suomen turskasaalis, 416 tonnia, pyydettiin pääsääntöisesti eteläiseltä Itämereltä. Itäinen turskakanta on keskittynyt eteläisille ydinalueilleen. Viime vuosina tavallista harvemmat yksilöt suhteessa poikasten määrään ovat saavuttaneet 30 cm mitan, ja siten myös pienennetyn pyyntimitan, 35 cm saavuttaneita yksilöitä on ollut vähän. Vuonna 2015 Itämeren tilastoitu lohisaalis oli 845 tonnia, pienin ajanjaksolla 1974–2015. Suomen lohisaaliskiintiöstä hyödynnettiin 87 % (367 tonnia). Suomen ammattikalastuksen koko lohisaalis pyydettiin Pohjanlahden ja Suomenlahden rannikoilta. Istutettujen lohien osuus kasvoi etenkin Perämeren saalisnäytteissä. Itämereen istutettiin 4,2 miljoonaa vaelluspoikasta 2015, luonnontuotannoksi 2014 arvioitiin 2,8 miljoonaa lohen vaelluspoikasta. Tornionjoen lohisaalis oli yksi suurimmista seurantajakson aikana, ja Simojoen lohisaalis kasvoi toistamiseen. Tenojoen lohisaalis, 78 tonnia, oli huomattavasti pienempi kuin pitkän aikavälin keskisaalis. Suomen merialueen ammattikalastuksen siikasaalis oli 570 tonnia. Pääosa Pohjanlahden siikasaaliista on istutettua vaellussiikaa, pienikokoinen karisiika lisääntyy kokonaan luontaisesti. Jokiin kudulle nousevien siikojen kasvu hidastui 1990-luvun lopulle, mutta on sittemmin ollut pääsääntöisesti hieman parempaa kuin heikoimpina vuosina. Merialueen ammattikalastajien kuhasaalis vuonna 2015 oli 295 tonnia, mistä yli puolet saatiin Saaristomereltä ja 87 % verkoilla. Vuosiluokat 2006–2010 muodostivat pääosan Saaristomeren ja vuosiluokat 2007–2010 Suomenlahden kuhasaaliista 2014. Merialueen ammattikalastuksen ahvensaalis oli runsaat 726 tonnia vuonna 2015, ja se pyydettiin lähinnä verkoilla ja rysillä. Viime vuosina ahvenenkalastuksen paino on siirtynyt rannikolla yhä selvemmin Pohjanlahdelle.201

Transcription factors GATA-4 and GATA-6 in normal and neoplastic human gastrointestinal mucosa

Background Human gastrointestinal mucosa regenerates vigorously throughout life, but the factors controlling cell fate in mature mucosa are poorly understood. GATA transcription factors direct cell proliferation and differentiation in many organs, and are implicated in tumorigenesis. GATA-4 and GATA-6 are considered crucial for the formation of murine gastrointestinal mucosa, but their role in human gastrointestinal tract remains unexplored. We studied in detail the expression patterns of these two GATA factors and a GATA-6 down-stream target, Indian hedgehog (Ihh), in normal human gastrointestinal mucosa. Since these factors are considered important for proliferation and differentiation, we also explored the possible alterations in their expression in gastrointestinal neoplasias. The expression of the carcinogenesis-related protein Indian hedgehog was also investigated in comparison to GATA factors. Methods Samples of normal and neoplastic gastrointestinal tract from children and adults were subjected to RNA in situ hybridization with 33P labelled probes and immunohistochemistry, using an avidin-biotin immunoperoxidase system. The pathological tissues examined included samples of chronic and atrophic gastritis as well as adenomas and adenocarcinomas of the colon and rectum. Results GATA-4 was abundant in the differentiated epithelial cells of the proximal parts of the gastrointestinal tract but was absent from the distal parts. In contrast, GATA-6 was expressed throughout the gastrointestinal epithelium, and in the distal gut its expression was most intense at the bottom of the crypts, i.e. cells with proliferative capacity. Both factors were also present in Barrett's esophagus and metaplasia of the stomach. GATA-6 expression was reduced in colon carcinoma. Ihh expression overlapped with that of GATA-6 especially in benign gastrointestinal neoplasias. Conclusion The results suggest differential but overlapping functions for GATA-4 and GATA-6 in the normal gastrointestinal mucosa. Furthermore, GATA-4, GATA-6 and Ihh expression is altered in premalignant dysplastic lesions and reduced in overt cancer.BioMed Central Open acces

Kalakantojen tila vuonna 2017 sekä ennuste vuosille 2018 ja 2019

Itämeren silakkasaalis vuonna 2017 oli 365 000 tonnia eli runsaat 80 % 1980-luvun alun saalishuipusta. 1980-luvulta 2000-luvulle pääaltaan ja Suomenlahden silakkakanta heikentyi, mutta on sittemmin hiljalleen vahvistunut. Pohjanlahden, erityisesti Selkämeren, silakkakanta pieneni hieman, mutta on edelleen runsas. Vuonna 2017 Suomen silakkasaalis, josta 67 % saatiin Selkämereltä, oli 134 200 tonnia. Pohjanlahden saalis, josta suomalaisten osuus oli 93 600 tonnia, pieneni edellisestä vuodesta. Itämeren kilohailisaalis vuonna 2017 oli 285 700 tonnia, mistä Suomen osuus kattoi 16 100 tonnia. Kilohailikanta kasvoi voimakkaasti 1990-luvun alkupuoliskolla, ja saalis oli suurimmillaan 1997. Sen jälkeen saalis vaihteli pitkään 60–80 %:ssa vuoden 1997 tasosta, mutta on ollut 2011 alkaen noin puolet huippuvuoden saaliista. Vuonna 2017 Itämerestä kalastettiin turskaa virallisten kalastustilastojen mukaan 33 800 tonnia, mistä itäisen kannan osuus oli 28 700 ja läntisen kannan osuus 5 000 tonnia. Suomen turskasaalis, 190 tonnia, pyydettiin suurimmalta osin troolaamalla eteläiseltä Itämereltä – viidennes saaliista saatiin kuitenkin Saaristomereltä ja Ahvenanmereltä. Itäinen turskakanta on keskittynyt eteläisille ydinalueilleen. Viime vuosina tavallista harvemmat yksilöt suhteessa poikasten määrään ovat saavuttaneet 30 cm mitan, ja siten myös pienennetyn pyyntimitan, 35 cm saavuttaneita yksilöitä on ollut vähän. Vuonna 2017 Itämeren tilastoitu lohisaalis oli 762 tonnia. Suomen lohisaaliskiintiöstä hyödynnettiin 73 % (343 tonnia). Suomen ammattikalastuksen koko lohisaalis pyydettiin Pohjanlahden ja Suomenlahden rannikoilta. Suurin osa saaliista oli luonnonkudusta peräisin olevaa lohta. Itämereen istutettiin 4,3 miljoonaa vaelluspoikasta, ja luonnontuotannoksi arvioitiin 3,5 miljoonaa lohen vaelluspoikasta 2017. Tornionjoen lohisaalis, 92,5 tonnia, oli edelleen suuri vaikkakin pienempi kuin kolmena edellisenä vuonna. Simojoen lohisaalis putosi kolmannekseen edellisestä vuodesta. Tenojoen lohisaalis, 61 tonnia, oli pienin vuonna 1972 alkaneella tilastointiajanjaksolla. Suomen merialueen ammattikalastuksen siikasaalis heikkeni ja oli 437 tonnia. Pääosa Pohjanlahden siikasaaliista on istutettua vaellussiikaa, pienikokoinen karisiika lisääntyy Perämerellä kokonaan luontaisesti. Jokiin kudulle nousevien siikojen yksilökasvu hidastui 1990-luvun lopulle, mutta on sittemmin ollut pääsääntöisesti hieman parempaa kuin heikoimpina vuosina. Merialueen kaupallinen kuhasaalis vuonna 2017 oli 197 tonnia, mistä yli puolet saatiin Saaristomereltä ja 87 % verkoilla. Vaikka ammattimainen kuhanpyynti on vuosien mittaan vähentynyt, saalis väheni myös verkkovuorokautta kohden rannikkovesissä. Merialueen ammattikalastuksen ahvensaalis oli runsaat 570 tonnia vuonna 2017, ja se pyydettiin lähinnä verkoilla ja rysillä. Viime vuosina ahvenenkalastuksen paino on siirtynyt rannikolla yhä selvemmin Pohjanlahdelle.201

Seurantakäsikirja Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaan vuosille 2020–2026

Tämä merenhoidon seurantakäsikirja käsittää merenhoitosuunnitelman seurantaohjelman kuvauksen kokonaisuudessaan. Se päivittää vuoden 2014–2020 seurantaohjelman ja sitä sovelletaan vuoden 2020 heinäkuusta vuoden 2026 heinäkuuhun. Seurantaohjelma on osa merenhoidon suunnittelua, jota tehdään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (272/2011) ja merenhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (980/2011) toteuttamiseksi. Tämä laki ja asetus on annettu meristrategiadirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista) kansallista toimeenpanoa varten. Suomessa meristrategiadirektiivin mukaista meristrategiaa kutsutaan merenhoitosuunnitelmaksi. Suomen seurantaohjelma koostuu 13:sta ohjelmasta, joiden alla on yhteensä 44 alaohjelmaa. Tähän päivitettyyn seurantaohjelmaan lisättiin kuusi uutta alaohjelmaa ja useita alaohjelmia muokattiin joko muuttuneiden vaatimusten, kehittyneempien menetelmien tai muuttuneen toimintaympäristön takia. Merenhoidon uusia vaatimuksia ovat meristrategiadirektiivin liitteen 3 päivitys (EU/2017/845), Euroopan komission päätös EU/2017/848 merivesien hyvän ekologisen tilan vertailuperusteista ja menetelmästandardeista sekä seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset standardoiduista menetelmistä. Seurantakäsikirja koostuu kolmesta osasta: seurantaohjelman tausta, varsinainen seurantaohjelma, ja kolmas osa, joka käsittelee seurannan kehitystarpeita, kustannuksia ja riittävyyttä. Seurantaohjelma kattaa ekosysteemilähestymistavan mukaisesti erilaisia muuttujia, jotka kuvaavat toisaalta veden ominaisuuksia ja laatua ja toisaalta ekosysteemin osia ja niiden tilaa sekä niihin kohdistuvia ihmisestä johtuvia paineita. Seurannan alaohjelmissa on kuvattu mitattavat meriympäristön ominaisuudet tai paineet, niiden seurantatiheys, indikaattorit, joihin seurantatietoa käytetään, seurannalla kootun tiedon hallinta ja yhteydet meristrategiadirektiivin hyvän tilan laadullisiin kuvaajiin ja kriteereihin

Characterization of industrial secondary desulphurization slag by chemical fractionation with supportive X-ray diffraction and scanning electron microscopy

Secondary desulphurization slag from integrated carbon steelmaking was investigated to attain information on respective utilization possibilities or effects upon final disposal. Pseudo-total element concentrations were determined during a six-week sampling period with EN 12457-2/12457-3 compliance test recoveries, scanning electron microscopy + X-ray microanalysis (SEM-EDS) and trace element fractionation with supportive X-ray diffraction (XRD) of parallel extraction residues. Only trace elements Cr and V showed significant pseudo-total recoveries with 210 and 1270 mg kg- 1 (d.w.), respectively. 88% of the respective Cr was attained in the residual fraction of the extraction procedure, as a labile H2O-extractable Cr(VI) concentration of 1.6 mg kg- 1 (d.w.) was attained during the EN 12457-2 test. The RSD value of Cr (32%) in the determined pseudo-total contents of weekly subsamples indicated that fluctuation in slag composition can have a significant effect on the trace element contents of the material. In the case of V, 28% (353 mg kg- 1, d.w.) of the respective pseudo-total concentration was recovered in the NH2OH.</p

Transcription factors GATA-4 and GATA-6 in normal and neoplastic human gastrointestinal mucosa-2

') was used to detect neuroendocrine cells and staining for H+/K+-ATPase α (HK) (blue-greyish cytoplasmic staining in B and B' to detect parietal cells. The samples were double-stained for GATA-4 (G4) or GATA-6 (G6) (brown nuclear staining). The GATA proteins are not expressed in the neuroendocrine cells of the stomach, duodenum, or colon (A, A', C, C', F and F' respectively; arrowheads). GATA-4 is detected in the H+/K+-ATPase α presenting parietal cells (B). GATA-6 is positive in approximately two thirds of the parietal cells positive for H+/K+-ATPase α (B', arrowheads). Some duodenal goblet cells, stained deep blue by the Alcian blue method (Alc) (D'), and most Paneth cells are positive for GATA-6 (E', arrowhead) showing no immunoreactivity for GATA-4 (D and E, arrowheads). Scale bar = 50 μm.<p><b>Copyright information:</b></p><p>Taken from "Transcription factors GATA-4 and GATA-6 in normal and neoplastic human gastrointestinal mucosa"</p><p>http://www.biomedcentral.com/1471-230X/8/9</p><p>BMC Gastroenterology 2008;8():9-9.</p><p>Published online 11 Apr 2008</p><p>PMCID:PMC2323380.</p><p></p