“You come-come, memsaab”. Code-switching in Sherni (1988), Raja Hindustani (1996) and Dus (2005)

Tämä tutkielma käsittelee englannin kielen käyttöä kolmessa erilaisessa Bollywood-elokuvassa. Materiaalina ovat Sherni (1988), Raja Hindustani (1996) sekä Dus (2005). Tarkoituksena on tutkia, miten suhtautuminen englannin kieleen on muuttunut Bollywood-elokuvissa. Teoriapohjana on kulttuurintutkimuksen jälkikoloniaalisia ja globalisaatioon liittyviä näkemyksiä sekä kielentutkimukseen liittyviä teorioita kaksikielisyydestä ja koodien sekoittamisesta (koodinvaihto, engl. code-switching). Lähtökohtana on tutkia, miten englanti on toisaalta muistutus kolonialismista, mutta toisaalta hyöty nykyisessä globalisoituneessa maailmassa. Tutkittujen kolmen elokuvan kielimaailmat ovat keskenään melko erilaiset, mutta yhtäläisyytenä on tietty kaksijakoinen suhtautuminen englantiin. Shernissä englantia on melko vähän, ja suurimmaksi osaksi kieli esiintyy negatiivisena vallankäytön välineenä. Kuitenkin jo tässä vanhimmassa elokuvassa myös sankarihahmo käyttää englantia tavalla, joka viestii ”maailmanmies”-identiteetistä. Raja Hindustani esittää toisaalta jopa puhtaampaa esikoloniaaliseen historiaan kaipaavaa asennetta, mutta englantia on enemmän, ja sillä on selvästi oma paikkansa globalisoituneen kaupungin statussymbolina. Dus puolestaan on hyvin vahvasti kaksikielinen elokuva. Englantia käytetään hyvin paljon, ja sankarit käyttävät sitä itse asiassa enemmän kuin elokuvan terroristit. Hienoisia eroja on havaittavissa kielten käyttötarkoituksissa: pääsääntöisesti englanti liittyy ammattilaisuuteen, toimintaan ja huumoriin, kun taas Hindi-Urdu esiintyy vahvemmin vakavuutta vaativissa ja henkilökohtaisissa tilanteissa sekä runollisuutta vaativissa kohtauksissa. Johtopäätöksenä on, että englannin kielen käyttö elokuvissa ilmaisee poliittista suhtautumista kolonialistiseen menneisyyteen, ja ajan kuluessa englannin kieleen liittyy yhä vähemmän negatiivisia konnotaatioita. Toisaalta englannin omaksuminen osaksi Intian kulttuuri-identiteettiä on auttanut itsenäistymisessä, ja on suuri hyöty globalisoituneessa maailmassa.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Näyttöön perustuva näkökulma CP kuntoutukseen : katsauksia fysioterapiasta, fysioterapiaan liittyvistä motorisista menetelmistä sekä ortooseista

This thesis utilises an evidence-based approach to critically evaluate and summarize effectiveness research on physiotherapy, physiotherapy-related motor-based interventions and orthotic devices in children and adolescents with cerebral palsy (CP). It aims to assess the methodological challenges of the systematic reviews and trials, to evaluate the effectiveness of interventions in current use, and to make suggestions for future trials Methods: Systematic reviews were searched from computerized bibliographic databases up to August 2007 for physiotherapy and physiotherapy-related interventions, and up to May 2003 for orthotic devices. Two reviewers independently identified, selected, and assessed the quality of the reviews using the Overview Quality Assessment Questionnaire complemented with decision rules. From a sample of 14 randomized controlled trials (RCT) published between January 1990 and June 2003 we analysed the methods of sampling, recruitment, and comparability of groups; defined the components of a complex intervention; identified outcome measures based on the International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF); analysed the clinical interpretation of score changes; and analysed trial reporting using a modified 33-item CONSORT (Consolidated Standards of Reporting Trials) checklist. The effectiveness of physiotherapy and physiotherapy-related interventions in children with diagnosed CP was evaluated in a systematic review of randomised controlled trials that were searched from computerized databases from January 1990 up to February 2007. Two reviewers independently assessed the methodological quality, extracted the data, classified the outcomes using the ICF, and considered the level of evidence according to van Tulder et al. (2003). Results: We identified 21 reviews on physiotherapy and physiotherapy-related interventions and five on orthotic devices. These reviews summarized 23 or 5 randomised controlled trials and 104 or 27 observational studies, respectively. Only six reviews were of high quality. These found some evidence supporting strength training, constraint-induced movement therapy or hippotherapy, and insufficient evidence on comprehensive interventions. Based on the original studies included in the reviews on orthotic devices we found some short-term effects of lower limb casting on passive range of movement, and of ankle-foot orthoses on equinus walk. Long term effects of lower limb orthoses have not been studied. Evidence of upper limb casting or orthoses is conflicting. In the sample of 14 RCTs, most trials used simple randomisation, complemented with matching or stratification, but only three specified the concealed allocation. Numerous studies provided sufficient details on the components of a complex intervention, but the overlap of outcome measures across studies was poor and the clinical interpretation of observed score changes was mostly missing. Almost half (48%) of the applicable CONSORT-based items (range 28 32) were reported adequately. Most reporting inadequacies were in outcome measures, sample size determination, details of the sequence generation, allocation concealment and implementation of the randomization, success of assessor blinding, recruitment and follow-up dates, intention-to-treat analysis, precision of the effect size, co-interventions, and adverse events. The systematic review identified 22 trials on eight intervention categories. Four trials were of high quality. Moderate evidence of effectiveness was established for upper extremity treatments on attained goals, active supination and developmental status, and of constraint-induced therapy on the amount and quality of hand use and new emerging behaviours. Moderate evidence of ineffectiveness was found for strength training's effect on walking speed and stride length. Conflicting evidence was found for strength training's effect on gross motor function. For the other intervention categories the evidence was limited due to the low methodological quality and the statistically insignificant results of the studies. Conclusions: The high-quality reviews provide both supportive and insufficient evidence on some physiotherapy interventions. The poor quality of most reviews calls for caution, although most reviews drew no conclusions on effectiveness due to the poor quality of the primary studies. A considerable number of RCTs of good to fair methodological and reporting quality indicate that informative and well-reported RCTs on complex interventions in children and adolescents with CP are feasible. Nevertheless, methodological improvement is needed in certain areas of the trial design and performance, and the trial authors are encouraged to follow the CONSORT criteria. Based on RCTs we established moderate evidence for some effectiveness of upper extremity training. Due to limitations in methodological quality and variations in population, interventions and outcomes, mostly limited evidence on the effectiveness of most physiotherapy interventions is available to guide clinical practice. Well-designed trials are needed, especially for focused physiotherapy interventions.Tässä väitöskirjassa arvioidaan kriittisesti tutkimuksia CP-lasten ja -nuorten kuntoutuksessa käytetystä fysioterapiasta ja muista liikkumisen harjoitteista sekä ortooseista näyttöön perustuvasta näkökulmasta. Tutkimuskysymyksinä on, millaisia menetelmällisiä haasteita liittyy tämän aihealueen järjestelmällisiin katsauksiin ja satunnaistettuihin tutkimuksiin, ja mikä on erilaisten nykyisin käytössä olevien fysioterapiamenetelmien vaikuttavuus. Menetelmät: Sähköisistä tietokannoista haettiin järjestelmällisiä katsauksia erilaisista fysioterapian menetelmistä (elokuuhun 2007) ja ortooseista (toukokuuhun 2003). Kaksi arvioijaa valitsi, keräsi tiedon ja arvioi katsausten laadun "Overview Quality Assessment Questionnaire" -kriteereillä, joihin oli lisätty valmiit vastausvaihtoehdot. Neljästätoista satunnaistetusta vertailututkimuksesta, jotka oli julkaistu tammikuun 1990 ja kesäkuun 2003 välillä, analysoitiin niissä käytettyjä menetelmiä: otanta, rekrytointi ja ryhmien välinen vertailtavuus; monimuotoisen intervention määritellyt osatekijät; tulosmittarit toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälisen luokituksen (ICF) mukaan; muutoksen kliinisen merkittävyyden tulkinta; ja raportoinnin laatu 33-osioisen CONSORT:iin (Consolidated Standards of Reporting Trials) perustuvan tarkistuslistan avulla. Fysioterapiamenetelmien vaikuttavuusselvitystä varten haettiin satunnaistettuja vertailututkimuksia sähköisistä tietokannoista vuodesta 1990 helmikuuhun 2007 asti. Kaksi arvioijaa arvioit itsenäisesti tutkimusten laadun, keräsi tiedot tutkimuksista, luokitteli tulokset ICF:n mukaan ja arvioi näytön asteen van Tulder ym. (2003) mukaan. Tulokset: Hauissa löytyi 21 katsausta erilaisista fysioterapiamenetelmistä ja 5 katsausta ortooseista. Fysioterapiakatsauksissa oli arvioitu yhteensä 23 satunnaistettua vertailututkimusta ja 104 havainnoivaa tutkimusta CP-lapsilla ja -nuorilla. Ortoosikatsauksissa tutkimuksia oli vastaavasti 5 ja 27. Kuusi fysioterapiakatsausta oli laadultaan hyviä. Niissä todettiin, että on jotain näyttöä voimaharjoittelun, pakotetun yläraajan käytön ja ratsastusterapian hyödyistä, ja että tieteellinen näyttö on riittämätöntä kokonaisvaltaisista fysioterapia- tai toimintaterapiainterventioista. Ortoosikatsauksissa olevien tutkimusten mukaan löytyi lyhyen ajan näyttöä siitä, että kipsaus voi lisätä passiivista liikelaajuutta, ja että plantaarifeksiota rajoittavilla ortooseilla voi olla suotuisa vaikutus varvaskävelyyn. Alaraajaortoosien pitkäaikaisvaikutuksia ei ollut tutkittu. Näyttö yläraajan kipsien tai -lastojen vaikuttavuudesta on ristiriitaista. Neljäntoista satunnaistetun tutkimuksen otoksessa useimmissa tutkimuksissa oli käytetty yksinkertaista satunnaistamista täydennettynä matching- ja stratifikaatio-tekniikoilla, mutta vain kolmessa tutkimuksessa ryhmäjaon salaus varmistettiin. Monet tutkimukset määrittelivät selkeästi monimuotoisen intervention eri osia. Eri tutkimusten mittarit olivat harvoin samoja, eikä niissä tapahtuneiden muutosten kliinistä merkitystä tulkittu. Puolet soveltuvista CONSORT:iin pohjautuvista kysymyksistä (vaihteluväli 28 32) oli raportoitu riittävän hyvin. Puutteita oli tulosmittareiden, ryhmäkoon määrittämisen, satunnaistamismenetelmän, ryhmäjaon salaamisen ja satunnaistamisen, mittaajien sokkouttamisen, tutkimuksen tekemisen ajankohtien, ryhmäkohtaisen analyysin (intention-to-treat), tuloksen luottamusvälien, muiden samanaikaisten interventioiden ja mahdollisten haittojen raportoinnissa. Järjestelmälliseen katsaukseen hyväksyttiin 22 satunnaistettua tutkimusta, jotka luokiteltiin kahdeksaan terapialuokkaan. Neljä tutkimusta oli laadultaan hyviä. Kohtalaista näyttöä löytyi kahdesta terapialuokasta: 1) yläraajojen terapia lisäsi tavoitteiden saavuttamista, käsivarren aktiivista ulkokiertoa ja vaikutti lapsen kehitystasoon, sekä 2) pakotettu käden käyttö lisäsi käden käytön määrää ja laatua. Voimaharjoittelun vaikuttamattomuudesta kävelynopeuteen ja askelpituuteen löytyi kohtalaista näyttöä ja karkeamotoriikkaan ristiriitaista näyttöä. Muissa terapialuokissa tutkimusnäyttö oli heikkoa, ja huolimatta tutkimusten heikosta laadusta tutkittujen ryhmien välillä ei ollut eroja. Johtopäätökset: Parhaiden katsausten johtopäätökset näytöstä joidenkin fysioterapiamenetelmien sekä vaikuttavuudesta että näytön riittämättömyydestä ovat luotettavia. Menetelmällisesti heikkojen katsausten tuloksia kannattaa tulkita varoen. Kaikkiaan katsausten mukaan tieteellinen näyttö useimmista fysioterapiamenetelmistä ja ortooseista oli riittämätöntä heikkojen alkuperäistutkimusten takia. CP-lasten ja -nuorten satunnaistetuista tutkimuksista huomattava määrä oli sekä menetelmiltään että raportoinniltaan hyviä tai melko hyviä. Tämä osoittaa, että hyvin toteutettu ja raportoitu satunnaistettu tutkimus monimuotoisissa interventioissa voidaan toteuttaa heterogeenisessä potilasryhmässä. Tutkimusmenetelmissä ja toteuttamisessa on silti parannettavaa tietyin kohdin, ja tutkijoiden kannattaa noudattaa raportoidessaan CONSORT -suosituksia. Järjestelmällisessä katsauksessa yläraaja-harjoittelun vaikuttavuudesta löytyi kohtalaista tutkimusnäyttöä. Muiden tutkimusten heikkouksista ja tutkittujen potilasryhmien, interventioiden ja käytettyjen tulosmittareiden erilaisuudesta johtuen useista fysioterapian menetelmistä on saatavilla vain rajoitetusti käytäntöön soveltuvaa tietoa. Uusia tutkimuksia tarvitaan erityisesti kohdennetuista interventioista

Towards Ethical and Sustainable Technology-Supported Ageing at Home in Finland - KATI Programme

Publisher Copyright: Copyright © 2021 for this paper by its authors.The population of Finland is ageing with greater demand for health and social care; homecare workers are over-burdened with keeping up with this change whilst ageing themselves. Technology is seen as one of the most promising solutions to tackling these challenges. In the national KATI programme, six regional projects will implement technology solutions and adopt new technology-based practices in a coordinated manner to support the ageing of older people at home as well as the homecare professionals and services. In this article, we give an overview of the variety of technology solutions being implemented and the first ethical questions that have been raised by the projects in the early phase. Thereafter, we highlight three different theoretical approaches that support the ethical and sustainable technology implementation advanced by the programme. The approaches 1) emphasize the holistic perspective on the health of the older person and the method of discourse ethics to seek for consensus about the technology solutions, 2) learn from safety research and the change theory for better ethical design of AI systems, and 3) analyse the technology implementations and the programme from a systemic perspective within the framework of socio-technological transition.Peer reviewe

Ikäteknologia edistää turvallista kotona asumista ja työhyvinvointia : hyödyt käyttöön kansallisella koordinaatiolla

Ikäteknologian laaja hyödyntäminen vaatii kansallista koordinaatiota. Jos yhteistyötä ei koordinoida, laitteita ja palveluita otetaan käyttöön paikallisesti ja usein projektiluontoisesti. Pilotoinnit eivät johda toiminnan pysyviin muutoksiin. Tuotteiden valmistajien ja käyttäjien yhteiskehittäminen on satunnaista, eivätkä tuotteet ja palvelut aina vastaa käyttäjien tarpeita. Alueet etsivät ratkaisuja samoihin ongelmiin, mutta kokeilujen tulokset jäävät paikallisiksi. Tieto vaikuttavista ratkaisuista leviää sattumanvaraisesti. Tämä ikäteknologian kansallinen koordinaatiomalli on suunniteltu sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta, ja se perustuu Kansallisen ikäohjelman periaatepäätöksessä määriteltyihin tehtäviin. Malli on suunniteltu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kotona asumisen teknologiat ikäihmisille (KATI) -ohjelmassa yhdessä alan keskeisten toimijoiden kanssa

ICF tulee osaksi tietojärjestelmiä

Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF) on ollut käytössä kymmenisen vuotta. Sen käyttöönotto on koettu sekä tärkeäksi että turhauttavaksi. Yksi ongelma on liittynyt sen kirkastamiseen, miten ICF-luokitusta käytetään ja mitä hyötyä siitä on. Tämä on voinut johtaa toiseen ongelmaan. ICF ei yksin pysty ratkaisemaan kaikkia kuntoutusprosessiin liittyviä haasteita, kuten Heidi Anttila ja Jaana Paltamaa toteavat. Kirjoittajat avaavat ICF:ään liittyviä päivityksiä ja uudistuksia keskittymällä tietojärjestelmiin, asiakastilanteisiin ja tiedonjakamiseen. Esimerkiksi toimintakykykäsitteiden luokitus julkaistaan tänä vuonna THL:n koodistopalvelimella. WHO:n käytännön esimerkkejä sisältävä ICF-opas puolestaan julkaistaan myös suomeksi. Toimintakykytiedon rakenteistaminen on haaste. Kirjoittajat kuvaavat, miten jatkossa tietojärjestelmien taustalle tarvitaan niin sanottu oma tietomalli. Se kertoisi, miten eri ammattilaisten ja asiakkaiden toimintakykyhavainnot kirjataan rakenteisesti ja miten samalla hyödynnetään toimintakykymittareita. Vapaa teksti syventäisi rakenteista tietoa. Aiempaa selkeämpää ohjeistusta kaivataan – eikä vain ICF-luokitukseen liittyvien tavoitteiden vuoksi. Myös luokitusta työstäessään ammattilaisen pitää voida kokea tekevänsä merkityksellistä työtä. Sen tulee paitsi kertoa riittävästi myös hyödyttää muita kuntoutustahoja ja asiakasta itseään. Rakenteisen kirjaamisen aikakaudella on tärkeää muistaa myös vaikeasti mitattavat ilmiöt ja niiden asettamat vaatimukset. Yksi esimerkki tästä on krooninen kipu

Web messaging among young people in online services : A descriptive mixed-methods study

Objective To describe web messaging patterns and the content of web messages among young people in a Finnish national online service. Methods A descriptive mixed-method was used. The data consisted of text-based web messaging communication between young people and a counsellor in a nationwide online service between 1 January and 31 December 2018. Web messaging patterns were analysed using descriptive statistics. The content of the messages was analysed with thematic analysis and qualitative results were presented. In addition, the factors associated with messaging patterns and content were analysed. Results A total of 1941 messages were sent by 1354 young people. Most of them were between 12 and 17 years old and females. Less than one-fifth of young people had multiple two-way discussions with counsellor. The total period of two-way discussions and the number of words in each message varied widely. The number of words was lower in messages sent by males. The content of the messages was divided into three main themes: interpersonal relationships and environment (Social relationships), oneself (Construction of self), and health-related problems and support received from professionals (Health and wellbeing). The young people's messages mostly contained topics related to the main theme of 'Social environment'. Conclusion Most young people sent one message only. Messages ranged from simple, single messages to complex texts describing the daily life of young people. Girls were more active in messaging, and they wrote longer texts.Peer reviewe