Exudative age-related macular degeneration lesion components predicting microperimetric retinal sensitivity during anti-vascular endothelial growth factor treatment

Purpose: To analyse the effect of exudative age-related macular degeneration (eAMD) lesion components on retinal sensitivity during anti-vascular endothelial growth factor treatment. Methods: Visual acuity, fluorescein and indocyanine green (ICG) angiographies, autofluorescence images, microperimetries and optical coherence tomographies (OCTs) of 24 eyes of 24 patients were prospectively analysed in a 2-year study of pro-re-nata bevacizumab treatment for eAMD. Microperimetries were aligned with the OCTs, angiographies and autofluorescence images. Thicknesses of the neuroretina, pigment epithelial (RPE) elevation, neuroepithelial detachment (NED), subretinal tissue (SRT) and cystic intraretinal fluid were measured under each stimulus site, and areas of type 1 and type 2 macular neovascularizations (MNVs), ICG plaque, haemorrhage and RPE atrophy were identified. The effects and predictive values of lesion components on retinal sensitivity were analysed with multivariate mixed linear models for repeated measurements. Results: The overall microperimetric retinal sensitivity increased during the first year (from 10.1 dB at baseline to 11.9 dB at 1 year; p = 0.021, Wilcoxon signed ranks), but remained the same during the second year (11.5 dB, p = 0.301). The baseline lesion components most strongly predicting deteriorated sensitivity at 1 year were RPE atrophy, the area of Type 2 MNV, intraretinal cysts, haemorrhage, Type 1 MNV and retinal thickening >350 μm. NED and RPE elevation had only small effects. At 2 years, the predictive values of the baseline lesion components remained quite unchanged. Conclusion: The most powerful predictors of retinal sensitivity loss during 2 years of treatment were RPE atrophy, areas of haemorrhage, the area of MNVs, intraretinal cysts and SRT. RPE elevation and NED had lesser effects.Peer reviewe

Aivoverenkiertohäiriön sairastaneiden tavoitteet kuntoutuskursseilla ja tavoitteiden siltaus ICF-luokitukseen

Aivoverenkiertohäiriö (AVH) aiheuttaa usein pitkäaikaisia tai pysyviä toimintarajoitteita, kuten vaikeuksia liikkumisessa, itsestä huolehtimisessa ja kommunikaatiossa. Nyt raportoitava tutkimus on Kelan AVH:n sairastaneille järjestämien kuntoutuskurssien toimivuutta selvittävän tutkimuksen osatutkimus. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Kelan painokevennetyn kävelyn, käden tehostetun käytön ja kommunikaatioon painottuvien AVH-kuntoutuskurssien osallistujien tavoitteiden asettamista ja tavoitteiden toteutumista. Tutkimukseen osallistui 49 AVH-kuntoutujaa, joista 14 osallistui painokevennetyn kävelyn, 16 käden tehostetun käytön ja 19 kommunikaatioon painottuvalle AVH-kurssille. Tutkimuksessa analysoitiin GAS-menetelmällä laaditut Omat tavoitteeni -lomakkeet. Kokonais- ja osatavoitteista analysoitiin niiden merkitykselliset käsitteet, jotka sillattiin ICF-luokitukseen. Sillatuista ICF-aihealueista tarkasteltiin sekä frekvenssejä eri kurssimuodoissa että kokonais- ja osatavoitteiden asettumista ICF-luokituksen eri luokitusportaille. Tavoitteiden saavuttamista arvioitiin GAS-menetelmän T-lukuarvon avulla. Lomakkeelle kirjatut kokonaistavoitteet olivat painokevennetyn kävelyn ja käden tehostetun käytön AVH-kursseilla suoritusten ja osallistumisen tavoitteita, kommunikaatioon painottuvalla AVH-kurssilla ne siltautuivat myös ruumiin/kehon toimintoihin. Kokonaistavoitteiden siltaukset painottuivat ICF-luokituksessa interventioiden painotusten mukaisesti kävelyyn, yläraajan käyttöön ja kommunikaatioon. Muutamista lomakkeista kokonaistavoite puuttui kokonaan ja osassa tavoite oli niin yleisellä tasolla, että se siltautui osa-alueelle suoritukset ja osallistuminen. Osatavoitteet asettuivat pääosin hierarkkisesti siten, että osatavoite oli kokonaistavoiteen kanssa joko samalla tai tarkemmalla ICF-luokitusportaan tasolla. Joissakin tapauksissa kokonaistavoite ja osatavoite/-tteet eivät kohdanneet. Muutama kokonais- tai osatavoite sisälsi kaksi merkityksellistä käsitettä, mikä näkyi sekä siltauksessa että oli saattanut vaikeuttaa tavoitteen saavuttamisen arviointia. Puolet painokevennetyn kävelyn ja käden tehostetun käytön AVH-kurssilaisista ja 79 prosenttia kommunikaatioon painottuvalle AVH-kurssille osallistujista saavutti tai ylitti kuntoutuksen tavoitteet. Konkreettisten ja saavutettavien sekä loogisesti etenevien tavoitteiden asettaminen edellyttää lisäkoulutusta GAS:n käyttöön. Tavoitteiden siltaus ICF-luokitukseen auttaa jäsentämään millä toimintakyvyn osa-alueella ja/tai tarkemmalla toimintakyvyn aihealueella kuntoutujan kanssa työskennellään. AbstractRehabilitation goals and their linking to the ICF in subjects with strokeStroke often causes long-term or permanent functional limitations, such as difficulties in moving, taking care of oneself, and communicating. This study forms a part of a wider research project evaluating stroke rehabilitation courses organized by The Social Insurance Institute of Finland. The purpose of this article is to investigate how participants of courses focused on body weight supported walking training, constraint-induced movement therapy for upper limbs and communication set goals, and how these goals are realized. The study included 49 subjects with stroke, of whom 14 participated in body weight supported walking training, 16 in constraint-induced movement therapy for upper limbs, and 19 in communication-focused courses. The goals set by the participants using Goal Attainment Scaling (GAS) method were analyzed. The overall and specific goals were analyzed for their relevant concepts, and they were mapped to the ICF classification. Of the mapped ICF categories, both frequencies within the three course formats and the setting of overall and specific goals for different classification stages of the ICF classification were examined. The achievement of the goals was assessed using the T-value of the GAS method. In rehabilitation courses focused on body weight supported walking training and constraint-induced movement therapy for upper limbs, the overall goals were mapped to the activities and participation. In the communication-focused course they were additionally mapped to body functions. The mapping of the overall goals in the ICF classification focused on walking, upper limb use, and communication, in line with the course priorities. In a few of the cases the overall goals were not set, and in some cases the goal was so general that it was mapped to the activities and participation component. The specific goals were mainly hierarchical, so that theys were on the same or more precise level than the overall goal of the ICF classification. In some cases, the overall goal and the specific goal(s) did not match. A few overall or specific goals contained two relevant concepts, which affected the mapping and may have made it difficult to assess the achievement of the objective. Half of the participants with body weight supported walking training, constraint-induced movement therapy for upper limbs, and 79% of the participants in the communication-focused rehabilitation achieved or exceeded their rehabilitation goals. Setting concrete and achievable and logically progressing goals requires additional training in the use of GAS method. The benefit of mapping the goals to the ICF classification is that it helps analyzing in which functional area, and/or the more specific functional sub-area, is the focus of the rehabilitation. The study highlights the importance of setting rehabilitation goals with people recovering from stroke. The study identified areas of development, that could be used to clarify and structure the joint work of the rehabilitee and the rehabilitation professional in goal-setting and achievement. The results can be generalized to the target group of subjects that have experienced a sudden brain injury as adults, especially to subjects with stroke. Keywords: stroke, rehabilitation, goals, GAS, IC

Arjen toimintakykyä etsimässä : Kuntoutujien, läheisten ja ammattilaisten kokemuksia Kelan kohdennetuista AVH-kuntoutuskursseista

Aivoverenkiertohäiriöön (AVH) sairastuminen heikentää usein merkittävästi toimintakykyä ja omatoimista arjessa selviytymistä. Kelan kohdennettujen AVH-kuntoutuskurssien tavoitteena on tukea sairastuneen kävelyä, käden käyttöä tai kommunikaatiota. Tässä Kelan Muutos-hankkeen osatutkimuksessa tarkasteltiin kurssien merkitystä kuntoutujien arkielämässä ja sairauden vaikutusten hallinnassa. Tutkimuksessa kerättiin moninäkökulmainen laadullinen aineisto (haastattelut ja asiakirja-aineistot), jossa tuotiin yhteen kuntoutujien, heidän läheistensä ja palveluntuottajien kokemukset kursseista. Kelan kohdennetuista AVH-kuntoutuskursseista on hyötyä osana kuntoutujan kuntoutumisen prosessia silloin, kun palvelujärjestelmän muut osat muodostavat kurssin kanssa mahdollisimman saumattoman kokonaisuuden. Oikea-aikaisessa kurssille ohjautumisessa oli haasteita. Ohjautumisen varmistamiseksi tarvitaan terveydenhuollossa AVH:n erityistietämykseen pohjautuvaa koordinaatiota. Kursseilla otettiin hyvin huomioon kuntoutujien yksilöllinen toimintakyky, mutta ohjelman toteutus heterogeenisille ryhmille oli ammattilaisille haastavaa. Kurssien koetut hyödyt kuitenkin ilmenivät laajasti monilla eri toimintakyvyn aihealueilla, eivätkä ne rajoittuneet vain kohdennettujen kurssien teemoihin (kävelyyn, käden käyttöön tai kommunikaatioon). Kurssin myötä saavutetut kokonaisvaltaiset hyödyt kuntoutujan toimintakyvyssä säilyvät parhaiten arjessa, jos kurssin jälkeinen kuntoutus toteutuu tavoitteiden mukaan ja kuntoutuja saa tukea harjoittelun motivaation säilyttämiseen. Läheisten rooli kuntoutuksessa jäi vähäiseksi, eikä heidän voimavarojaan pystytty kurssilla riittävästi tukemaan. Läheisten jaksamisen tukemiseen tulisi kiinnittää jatkossa enemmän huomiota.peerReviewedVertaisarvioit

The genetic variant rs4073 A→T of the Interleukin-8 promoter region is associated with the earlier onset of exudative age-related macular degeneration

Peer reviewe

Vesistö- ja valuma-aluekunnostukset Natura 2000 -alueilla: suunnittelun toimintamalli

Vesienhoidon ja luonnonsuojelun tavoitteet ovat useimmiten yhdenmukaisia. Ne tähtäävät paitsi vesiekosysteemien hyvään tilaan, myös lajien ja luontotyyppien suotuisaan suojelutasoon. Vesien ja luontotyyppien tilan parantamisen ohella vesistökunnostustoimenpiteitä voidaan suunnitella myös virkistyskäyttöedellytysten kohentamiseksi ja maisemansuojelun edistämiseksi. Vesistöjen ekologisen tilan parantaminen edellyttää useimmiten riittävää ulkoisen kuormituksen vähentämistä. Näin ollen vesiensuojelutoimet valuma-alueella ovat keskeisiä hoitotoimia vesistökunnostuksissa ja valuma-aluetasoisen kunnostussuunnittelun tarve on nostettu esille useissa ohjelmissa ja strategioissa. Toistaiseksi Natura 2000 -alueiden huomioiminen on kuitenkin jäänyt valuma-aluetason kunnostussuunnittelun ohjeistuksessa vähälle huomiolle. Vesienhoidon ja virkistyskäytön toimenpiteet voivat toisinaan aiheuttaa luontodirektiivin lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen paikallista heikentymistä ja maisemansuojelulliset hoitotoimenpiteet voivat puolestaan olla ristiriidassa vesiensuojelutavoitteiden kanssa. Myös luonto- ja lintudirektiivin tavoitteet saattavat ajoittain olla ristiriidassa toistensa kanssa. Natura 2000 -alueilla tehtävien vesistökunnostusten ja vesiensuojelutoimenpiteiden tulisi parantaa paitsi vesistön tilaa, myös alueen suojeluperusteena olevan luontotyypin tilaa, sekä edistää luontotyypille ominaisten lajien elinmahdollisuuksia. Luontodirektiivin lajien suotuisan suojelutason sekä lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyminen on turvattava. Freshabit LIFE IP -hankkeessa (2016–2022) toteutettiin vesistö- ja valuma-aluekunnostuksia yhteensä 33 Natura 2000 -alueella, jotka sijoittuivat 11 vesistöalueelle eri puolille Suomea. Hankkeen tavoitteena oli parantaa Suomen sisävesien luonnon monimuotoisuutta ja kohdevesistöjen ekologista tilaa kehittämällä valuma-aluetason suunnittelun toimintatapoja ja testaamalla niitä hankkeen kohdevesistöissä. Hankkeen kokemusten perusteella koottiin tämä toimintamalli, jossa kuvataan vesistö- ja valuma-aluekunnostusten suunnittelun periaatteet Natura 2000 -alueilla, jotta mahdolliset ristiriidat pystytään huomioimaan ja ratkaisemaan. Natura 2000 -alueilla valuma-aluetason kunnostussuunnittelun keskiössä ovat paitsi erityistä huomiota vaativien lajien ja luontotyyppien tunnistaminen ja huomioiminen toimenpiteiden ajoituksessa ja sijoittamisessa, myös sidosryhmien osallistaminen jo suunnittelun alkuvaiheessa. Sidosryhmistä oleellisimpia ovat maa- ja vesialueiden omistajat. Vesistökunnostusmenetelmät valitaan kohdekohtaisesti, seurantatietojen perusteella tunnistettujen ongelmien ja niiden pohjalta muodostettujen tavoitteiden mukaisesti. Kunnostusten seurantaan tulee varata riittävästi resursseja, jotta vaikuttavuutta pystytään arvioimaan. Seurantaa tulisi tehdä niin vedenlaadun ja biologisten tekijöiden kuin direktiivilajien osalta myös kunnostusten jälkeen. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen on avainasemassa, jotta kunnostuksilla voidaan saavuttaa vaikuttavuutta pitkällä tähtäimellä. Restoration and water protection of aquatic ecosystems at Natura 2000 sites: framework for planning The goals of water resource management and nature conservation are most often consistent. Both can aim at a good status of aquatic ecosystems, and at a favorable conservation status of species and habitats. In addition to improving the condition of aquatic ecosystems, restoration measures can also be targeted to improve the prerequisites for recreational use and to promote landscape protection. Improving the ecological status of water bodies typically requires a sufficient reduction of the external loading. Consequently, water protection measures in the catchment area are key management measures on a watershed level. The need for planning restoration measures at the catchment scale has been brought up in several national programs and strategies. However, the consideration of Natura 2000 sites has so far received less attention in such guidelines. Some restoration measures targeted to improve the status of water bodies and their recreational value can sometimes cause a local deterioration of breeding and resting habitats for species that are included in the European Union’s Birds and Habitats Directives. Also, some landscape protection measures can, in turn, conflict with the goals of water protection. Additionally, the objectives of the Birds and Habitats Directives may sometimes conflict with each other. The restoration of water bodies and water protection measures carried out at sites under Natura 2000 network should not only improve the status of aquatic ecosystems and certain habitat types to which protection of the areas are based on, but they should also promote the survival of species that are typical for the given habitat types. A favorable conservation status for species and habitats must be secured. In the Freshabit LIFE IP -project (2016–2022), restoration and water protection measures were carried out at a total of 33 Natura 2000 sites located in 11 separate watersheds around the country. The aim of the project was to improve the biodiversity of Finnish inland waters and the ecological status of the target lakes and streams by developing and implementing planning procedures at a catchment scale. Based on the project’s experiences, this framework for planning was put together to describe the principles of planning restoration and water protection measures at Natura 2000 sites, so that possible conflicts can be considered and resolved. At Natura 2000 sites, the focus of planning restorations at the catchment level is not only about identification and consideration of species and habitats that require special attention in the timing and placement of different measures. It is also about the involvement of stakeholders, most importantly the owners of land and water areas, already in the initial stages of planning. The restoration methods are selected site-specifically, according to the problems identified and targets set on the basis of validated monitoring data. Sufficient resources should always be set aside for monitoring the impacts of restorations, that should be carried out before, during and after the easures allowing for evaluating their effectiveness. Monitoring should include both water quality, morphology and the species included in the Directives. Reducing the external loading is always a key to achieve effectiveness in the long term

Silmänpohjan kostean ikärappeuman aktiivisuuteen vaikuttavat geneettiset ja rakenteelliset tekijät

Age-related macular degeneration (AMD) is the leading cause of visual impairment in developed countries. Geographic atrophy and exudative AMD, the advanced forms of AMD account for the majority of visual impairment. No evidence-based medical treatment exists for geographic atrophy, but the choroidal neovascularization (CNV) forming exudative AMD lesion can be targeted with therapy. Vascular endothelial growth factor (VEGF) has a crucial role in ocular neovessel formation. VEGF-inhibitors form the mainstay of present-day treatment of exudative AMD. Although response to anti-VEGF agents is usually good, marked individual variations exist in treatment outcomes. The reasons behind the variations are largely unknown. The aim of this study was to identify factors that predict treatment response during anti-VEGF therapy and affect activity of exudative AMD lesion. We analyzed the effects of CNV lesion characteristics, the effects of potential genetic predictors: variants of interleukin-8 (IL-8), VEGF, and erythropoietin genes, the effects of well-known risk factors for AMD: tobacco smoking, risk variants of complement factor H (CFH), ARMS2, and complement component 3 (C3) genes, and the variations in anterior chamber protein concentration (flare). Initial treatment response after the first injections of anti-VEGF agent bevacizumab was analyzed retrospectively in a material of 96 patients. Long-term treatment response and flare was studied in a prospective two-year follow-up of 50 patients treated with bevacizumab. Association of the genetic variant of IL-8 with earlier onset of exudative AMD was analyzed retrospectively using the medical records of 301 patients with exudative AMD, 72 patients with dry AMD, and 119 control subjects. The IL-8 (rs4073) promoter polymorphism has been associated with regulation of the production of IL-8, a potent mediator of inflammation and neovascularization. It was the only genetic factor in the analyses that had an association with the initial anatomic treatment response. It also had a marked cumulative effect on the long-term anatomic response together with the risk variants of VEGF and CFH genes. CNV lesion characteristics affected both functional and anatomic outcomes of initial treatment, but were less important in predicting long-term response. In the long term follow-up also the genetic variant of ARMS2 was associated with functional outcome. Flare reflected poorly the lesion activity and did not predict treatment response. However, the fellow eyes that developed exudative AMD later had higher flare values at the beginning of follow-up compared with the eyes that remained free of exudative AMD features. An association was also found between the variant of IL-8 and age of onset of exudative AMD. These findings support the hypothesis that IL-8 has a role in the process leading to CNV growth in exudative AMD and in the regulation of activity of exudative AMD lesion during anti-VEGF treatment.Geneettiset tekijät saattavat vaikuttaa silmänpohjan kostean ikärappeuman hoidossa käytettävien verisuonen kasvutekijää estävien lääkkeiden tehoon. Keskeisen silmänpohjan ikärappeuma (AMD) on kaikissa länsimaissa eniten heikkonäköisyyttä aiheuttava sairaus. Suurimman osan näkövammaisuudesta aiheuttaa joko pitkälle edennyt kuiva AMD tai kostea AMD, jossa ylimääräinen uudisverisuoni kasvaa verkkokalvon rakenteisiin aiheuttaen verkkokalvon toiminnan häiriön ja näöntarkkuuden heikkenemisen. Ainoastaan kosteaan muotoon on toistaiseksi tarjolla lääketieteellistä hoitoa. Yleisimmin käytetty hoito on silmänsisäisesti toistuvina pistoksina annosteltu verisuonen kasvutekijää, VEGF:ää, estävä lääkeaine. Suurimmalla osalla potilaista pistoshoito tehoaa hyvin. Hoitovasteessa esiintyy kuitenkin yksilöllisiä eroja, joiden syyt ovat suurelta osin tuntemattomia. Interleukiini-8 (IL-8) on soluviestinnän välittäjäaine, jolla on suuri merkitys erityisesti tulehduksellisissa reaktioissa. Sen tiedetään myös edistävän uudisverisuonten kasvua. Sellaisilla ihmisillä, joilla geneettisten tekijöiden säätelemänä IL-8:n tuotanto on voimakkaampaa, VEGF-estäjähoidon aikana saattaa syntyä enemmän IL-8:aa. Tämä puolestaan voi heikentää kostean AMD:n hoidossa käytettävien VEGF-estäjien vaikutusta. Tutkimuksessa selvitimme geneettisten tekijöiden, silmän etukammionesteen proteiinipitoisuuden ja ikärappeumamuutoksen rakenteen vaikutusta pistoshoidon tehoon ja kostean AMD:n aktivoitumiseen. Lyhytaikaista hoitovastetta tutkittiin käymällä läpi 96 potilaan sairauskertomustiedot ja kuvaustutkimukset ensimmäisillä bevacizumab-pistoksilla saadun hoitovasteen määrittämiseksi. Pidempiaikaista hoitovastetta tutkittiin seuraamalla 50:tä bevacizumabilla hoidettua kosteaa AMD:ta sairastavaa potilasta kahden vuoden ajan. IL-8:n geenimuunnoksen vaikutusta kostean AMD:n alkamisikään tutkittiin 373 AMD-potilaan ja 119 verrokin aineistossa. Aiemmissa tutkimuksissa IL-8:n geenin yleinen mutaatio (rs8074 A->T) on yhdistetty IL-8:n tuotannon tasoeroihin. Tutkimuksessamme IL-8:n geenin rakenne yhdistyi lyhyen aikavälin VEGF-estäjähoidon vasteeseen. Pidemmällä aikavälillä sen ja muiden geneettisten tekijöiden (komplementtitekijä H ja VEGF -geenien) välillä havaittiin merkittävä yhteisvaikutus. IL-8:n geenin muunnos saattaa vaikuttaa myös siten, että niillä, joilla on kohonneeseen IL-8-tuotantoon yhteydessä oleva geenirakenne, kostea AMD alkaa nuorempana. Silmän etukammionesteen proteiinipitoisuus on usein yhteydessä silmän sisäisten tulehduksellisten tilojen aktiivisuuteen ja verisuonten läpäisevyyteen. Tutkimuksessa ei havaittu proteiinipitoisuuden liittyvän kostean AMD:n aktiivisuuteen tai hoitovasteeseen. Pitoisuus todettiin kuitenkin korkeammaksi jo ennen kostean AMD:n puhkeamista sellaisissa silmissä, joissa ei vielä mittaushetkellä ollut kosteaa AMD:ta, mutta tauti aktivoitui myöhemmin seurannan aikana

Yhdistysvoimaa! Työkaluja yhdistystoimintaan

Tämä julkaisu on tuotettu osana Centria-ammattikorkeakoulun Yhdistysvoimaa! -Yhdistystoiminnan kehittäminen Keski-Pohjanmaalla hankkeen toimintaa vuosina 2020-2022. Yhdistys-ja järjestötoiminta elää yhteiskunnallisten muutosten –mm. digitalisaatio, ikääntyminen ja ihmisten ajankäyttö –aiheuttamassa murroksessa. Työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen koetaan haastavana, ei ole aikaa sitoutua yhdistystoimintaan samoin periaattein kuin aikaisemmin. Vaikka ihmisten toimintatavat ja yhteiskunta ovat muuttuneet, ihmisten tarve kuulua johonkin sekä olla hyödyksi ja avuksi ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään. Muutoksen myötä on tärkeää päivittää yhdistyksen toiminnan tarkoitus ja olemassa olon syy sekä toimintatavat. Miten kehitetään mahdollisimman hyvin jäsenten, yhdistystoimijoiden ja mahdollisten yhdistysten asiakkaiden tarpeita vastaavaa toimintaa? Miten kehitetään yhdistystoimijakokemusta

Monimenetelmällisyys kuntoutuksen tutkimuksessa : Havaintoja ja kokemuksia Muutos-hankkeen tutkimuksista

Muutos-hankkeessa on tutkittu Kelan kuntoutuksen muutosten vaikutuksia asiakkaan saamaan kuntoutuspalveluun sekä tuotettu tietoa monimenetelmällisen tutkimusotteen soveltuvuudesta kuntoutuksen tutkimukseen. Muutos-hankkeessa on sovellettu moninäkökulmaisia ja monimenetelmällisiä tutkimusasetelmia, joilla on tarkasteltu kuntoutukselle ominaisia monitoimijaisia prosesseja sekä kuntoutumista tuottavia mekanismeja. Moninäkökulmaisuudella on voitu tuottaa kokonaisvaltaista ymmärrystä monialaisesta ja -äänisestä kuntoutustoiminnasta. Julkaisu koostuu artikkeleista, jotka perustuvat Muutos-hankkeen tutkijoiden metodiseminaarissa pidettyihin esityksiin. Artikkeleissa kuvataan moninäkökulmaisen moniaineistollisen tutkimuksen haasteita ja hyötyjä koko tutkimusprosessin näkökulmasta: aineistojen keruuta, analyysin prosessimaista etenemistä ja eri tyyppisten aineistojen välistä vuorovaikutusta analyysivaiheen aikana. Artikkeleissa kuvataan sitä, miten eri aineistojen yhdistelyä ja integraatiota tehtiin sekä millaisia menetelmällisiä pohdintoja tutkimuksissa käytiin