Näkökulmia nettisarjiksiin : Verkkosarjakuva nuortenkirjastotyön välineenä

Verkkosarjakuva eli internetissä eri muodoissa julkaistava sarjakuva on suhteellisen uusi taidemuoto ja kirjallisuudenlajina huonosti tunnettu. Tämä opinnäytetyö on luonteeltaan kartoittava ja sen tavoitteena on esitellä verkkosarjakuvaa, sille tyypillisiä piirteitä sekä sen suomia mahdollisuuksia erityisesti nuortenkirjastotyön kannalta. Suurin osa verkkosarjakuvasta on verkossa vapaasti saatavilla, eikä se siis varsinaisesti kuulu kirjastoaineistoon. Kirjastolaitoksen vahvuutena muihin toimijoihin nähden on kuitenkin erilaisten sisältöjen tuntemus. Jotta kirjasto olisi jatkossakin vahva sisältöjen hallinnan ammattilainen, on sen tunnettava myös verkkomediaa ja eritoten sen synnyttämiä uusia kirjallisuudenlajeja. Vinkkaamista pidetään hyvänä keinona paitsi innostaa lukuharrastuksen pariin, myös toteuttaa mediakasvatusta. Esitykseni pääpaino onkin nimenomaan vinkkaamisessa, joskin tärkeänä teemana on myös osallistaminen. Esitän, että mediasisältöjen vinkkaamisen tarkoituksena on ennen kaikkea innostaa nuorta paitsi tutustumaan verkkomediaan, myös osallistumaan itse sen ympärille rakentuviin yhteisöihin ja luomaan niihin omaa sisältöä. Vinkkaamisen lisäksi verkkosarjakuvaa voi hyödyntää nuortenkirjastotyössä esimerkiksi mediakasvatuksessa, kun tähdätään monilukutaitoon tai tarkastellaan erilaisten julkaisujen toimintaa. Käytännön työtä helpottamaan olen laatinut suuntaa antavan ehdotuksen verkkosarjakuvaan keskittyvän työpajan vaiheista. Lisäksi opinnäytetyön liitteenä on vinkkilista nuorille sopivista verkkosarjakuvista. Työn toimeksiantajana toimii Suomen kirjastoseuran Nuortenkirjastotyöryhmä.Webcomics, or comics originally published on the internet, are a fairly new medium. As such they are not widely acknowledged or even heard of in our libraries. The main purpose of this Bachelor’s thesis is to provide insight on webcomics and their special traits and, most importantly, on how to utilize them in library services targeted for young adults. Booktalk is widely accepted as a good way to promote reading and as a means to provide media education. In this thesis, the importance of booktalk is emphasized, but participatory culture is also an essential element. I suggest that, when introducing teens and young adults to digital media, the main goal is not only to inspire reading, but also to encourage them to participate and create their own content. Besides booktalk, webcomics can prove useful when teaching media literacy and different forms of publication. Workshops could be held in libraries, where young adults are prompted to make their own publications. As an example, this thesis provides a rough step-by-step guide on what is needed to host a webcomic-related workshop. In addition, I have composed an annotated list of webcomics suitable for young adults to further facilitate the use of webcomics in practice. The list is included as an attachment at the end of the thesis

A Low Power Application-Specific Integrated Circuit (ASIC) Implementation of Wavelet Transform/Inverse Transform

A unique ASIC was designed implementing the Haar Wavelet transform for image compression/decompression. ASIC operations include performing the Haar wavelet transform on a 512 by 512 square pixel image, preparing the image for transmission by quantizing and thresholding the transformed data, and performing the inverse Haar wavelet transform, returning the original image with only minor degradation. The ASIC is based on an existing four-chip FPGA implementation. Implementing the design using a dedicated ASIC enhances the speed, decreases chip count to a single die, and uses significantly less power compared to the FPGA implementation. A reduction of RAM accesses was realized and a tradeoff between states and duplication of components for parallel operation were key to the performance gains. Almost half of the external RAM accesses were removed from the FPGA design by incorporating an internal register file. This reduction reduced the number of states needed to process an image increasing the image frame rate by 13% and decreased I/O traffic on the bus by 47%. Adding control lines to the ALU components, thus eliminating unnecessary switching of combination logic blocks, further reduced power requirements. The 22 mm2 ASIC consumes an estimated 430 mW of power when operating at the maximum frequency of 17 MHz

Genetic characterization of human coxsackievirus A6 variants associated with atypical hand, foot and mouth disease: a potential role of recombination in emergence and pathogenicity

Human coxsackievirus A6 (CVA6) is an enterically transmitted enterovirus. Until recently, CVA6 infections were considered as being of minor clinical significance, and only rarely aetiologically linked with hand, foot and mouth disease (HFMD) associated with other species A enteroviruses (particularly EV71 and CVA16). From 2008 onwards, however, CVA6 infections have been associated with several outbreaks worldwide of atypical HFMD (aHFMD) accompanied by a varicelliform rash. We recently reported CVA6-associated eczema herpeticum occurring predominantly in children and young adults in Edinburgh in January and February 2014. To investigate genetic determinants of novel clinical phenotypes of CVA6, we genetically characterized and analysed CVA6 variants associated with eczema herpeticum in Edinburgh in 2014 and those with aHFMD in CAV isolates collected from 2008. A total of eight recombinant forms (RFs) have circulated worldwide over the past 10 years, with the particularly recent appearance of RF-H associated with eczema herpeticum cases in Edinburgh in 2014. Comparison of phylogenies and divergence of complete genome sequences of CVA6 identified recombination breakpoints in 2A-2C, within VP3, and between 5' untranslated region and VP1. A Bayesian temporal reconstruction of CVA6 evolution since 2004 provided estimates of dates and the actual recombination events that generated more recently appearing recombination groups (RF-E, -F, -G and -H). Associations were observed between recombination groups and clinical presentations of herpangina, aHFMD and eczema herpeticum, but not with VP1 or other structural genes. These observations provided evidence that NS gene regions may potentially contribute to clinical phenotypes and outcomes of CVA6 infection

TikTok Suomen museokentällä

Pro gradu -tutkielmani käsittelee suomalaisten museoiden TikTokin käyttöä. Selvitän, millaista sisältöä museot tekevät sovellukseen, ja lisäksi tarkastelen, millaista käyttö on viestinnän ja yleisötyön näkökulmasta. Aineistoni koostuu 16 suomalaisen museon TikTok-videoista. Analysoin aineistoani sisällönanalyysin ja teemoittelun keinoin. Jaoin videoaineiston sisällöt erilaisiin teemoihin. Teemoja ovat: opettavainen, museotyö, mainos, tapahtumat, trendit ja huumori. Yhdistelin näitä teemoja analyysissä, sillä osa niistä menee hyvinkin lähelle toisiaan. Olen jakanut analyysilukuni näiden teemojen mukaan. Museoiden viestintä on pääosin yksisuuntaista. Museot eivät juurikaan yritä saada katsojia osallistumaan. Museoiden videoiden sisällöissä mainos- ja opetussisällöt olivat kaksi pääkategoriaa ja muut olivat huomattavasti pienempiä teemoja, jotka useimmiten esiintyvät jommankumman pääkategorian yhteydessä. Näistä kahdesta mainossisältö toistui hieman useammin. Pääasiassa opetussisällöt ovat noudattaneet museoiden opetusmenetelmiä yhdistämättä niihin TikTokille ominaisia piirteitä ja trendejä tai huumoria. Trendejä ja huumoria on kuitenkin käytetty videoissa jonkin verran. Joillakin museoilla sisällön pääpaino olikin vaikkapa huumorissa. Tutkielmani aihe on ajankohtainen ja koko ajan muuttuva ja kasvava ilmiö, joten museoiden TikTokin käyttöä yleisesti olisi mielekästä tutkia tulevaisuudessakin. Erityisen kiinnostavaa on, miten TikTokin omat erityispiirteet otetaan tulevaisuudessakin huomioon ja kehittävätkö museot trendien yhdistelemistä opetussisältöihin tulevaisuudessa enemmän. Tai kehittävätkö museot alustasta itselleen osallistavamman yleisötyön ympäristön

Rakennushankkeen hiilijalanjäljen ohjaaminen hanke- ja ehdotussuunnitteluvaiheessa

Rakennusten kasvihuonekaasupäästöjä on menneinä vuosikymmeninä pyritty ohjaamaan säännöksillä lähinnä uudis- ja korjausrakennuskohteiden energiatehokkuutta parantamalla. Ohjaus on ollut perusteltua, sillä lämmitykseen käytetyn energian kasvihuonekaasupäästöt ovat olleet valtaosa koko rakennuksen elinkaaren aikaisista kasvihuonekaasupäästöistä. Fossiilisten polttoaineiden hyödyntäminen energiantuotannossa on kuitenkin vähentynyt merkittävästi ja ennusteiden mukaan lämmityksen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt pienenevät tulevina vuosikymmeninä vielä huomattavasti, jonka seurauksena rakennuksen muiden kasvihuonekaasupäästöjen osuus kasvaa ja myös näihin vaiheisiin on kiinnitettävä enemmän huomiota. Rakennushankkeissa vaikuttamismahdollisuudet hiilijalanjälkeen ja kustannuksiin ovat alkuvaiheessa suuret, mutta tietoa on vähän. Rakennushankkeen edetessä tiedon määrä lisääntyy, mutta vaikutusmahdollisuudet hiilijalanjälkeen ja kustannuksiin pienenevät. Tehokkaimmat hiilijalanjäljen ja kustannusten ohjaamisen toimenpiteet tulisi siis tehdä rakennushankkeen alkuvaiheessa. Alkuvaiheen vähäisen tiedon ongelman ratkaisuun Haahtela on kehittänyt TVD-simulaatiomallin, joka hankkeen lähtötietojen perusteella simuloi rakennuksen tiloineen ja antaa yksityiskohtaiset arviot kokonaispinta-alasta, hiilijalanjäljestä ja kustannuksista. Kun jo alkuvaiheessa päästään vertailemaan isojen päätösten vaikutusta hiilijalanjälkeen ja kustannuksiin, voidaan tätä tietoa käyttää hiilijalanjäljen ja kustannusten ohjaamisessa tehokkaasti. Tehokkain keino pienentää rakentamisen hiilijalanjälkeä on rakentamatta jättäminen. Ihmiset kuitenkin tarvitsevat tiloja, jolloin tilat on joko rakennettava tai muokattava olevista tiloista. Rakentamisessa vaikutusmahdollisuudet rakennustuotannon hiilidioksidipäästöjen pienentämiseen suuruusjärjestyksessä suurimmasta pienimpään ovat turhan rakentamisen välttäminen ja korjausrakentamisen suosiminen, materiaalitehokkuuden parantaminen ja vähähiilisten ratkaisujen suosiminen, kiertotalous rakentamisessa ja korjaamisessa, käytön jälkeisten päästöjen vähentäminen ja jäljelle jäävien päästöjen kompensointi. Tässä tutkimuksessa on keskitytty turhan rakentamisen välttämiseen, materiaalitehokkuuden parantamiseen ja vähähiilisten ratkaisujen käyttämiseen, sillä niiden vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin ovat merkittäviä. Tutkimuksessa on listattu rakennuksen elinkaaren aikaiseen hiilijalanjälkeen vaikuttavia tekijöitä sekä ehdotuksia ympäristövastuullisuuden mittareiksi ja ympäristövastuullisuuden parantamiseksi rakennushankkeen eri vaiheissa. Tutkimuksessa on myös tehty päästövähennystoimenpiteiden vertailua Haahtelan TVD-simulaatiomallilla. Simuloimalla tehdyistä vertailuista selvisi, että tonttivalinnalla, rakennuksen käyttöasteen nostamisella sekä muodon ja massoittelun tehostamisella voidaan pienentää rakentamisen hiilijalanjälkeä tehokkaasti. Fiktiivisessä tapaustutkimuksessa em. toimenpiteillä saavutettiin 17,8 % päästövähennykset rakennustuotannossa verrattuna tavanomaiseen suunnitteluratkaisuun. Päiväkodin arkkitehtuurikilpailun neljän eri ehdotuksen vertailussa suurin rakentamisvaiheen hiilijalanjälki oli 17,4 % suurempi kuin pienin rakentamisvaiheen hiilijalanjälki. Suurin rakentamisvaiheen kasvihuonekaasujen neliöpäästö hyötyalalle oli 27,3 % suurempi kuin pienin rakentamisvaiheen kasvihuonekaasujen neliöpäästö hyötyalalle

Sanctions against international terrorism : States' cooperation and the United Nations

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.The UN sanctions against Al-Qaida and Taliban represent one among the many globally ongoing efforts of countering international terrorism. They were put in place to undermine the ability of Al-Qaida and Taliban to raise and transfer money, to cross borders and to purchase arms. While the ultimate responsibility for implementing UN Security Council resolutions rests with states, they need to be provided with relevant information to enable them to carry out the task. Effective counterterrorism action seems to demand strong multilateral cooperation and information-sharing in many critical areas. However, counterterrorism is also highly sensitive to states as it is linked to their security concerns and thereby to their very raison d'être. Therefore attaining states' cooperation and compliance at the UN level to support the sanctions effort may also face several problems. The focus of the thesis is on the cooperation of UN member states' with the Al-Qaida and Taliban Sanctions Committee. It studies in what manner states indicate their support to the sanctions case by cooperating and sharing information, and how they comply in regard to two procedures of the sanctions case: the UN list of the sanctions targets as well as the states' reporting tasks. In order for sanctions to be targeted accurately, the list relies on the submission of names and on getting additional information to facilitate the identification of the targets. Reporting is one of the procedures set up by the sanctions resolutions and represents a crucial means for the Committee to receive information on the status of implementation on the ground, and thus is also crucial to monitoring the sanctions. The study looks at how states' threat assessments affect in the case. The cooperation of states is here understood in a rather broad way, meaning information-sharing, compliance and engagement of states. The view is on the different supportive and impeding elements of cooperation that are present and have impact in the procedures of the sanctions case in the context of international counterterrorism action. It links to the question of the possibilities and limits of the UN in managing sanctions against international terrorism. The data of the study consisted primarily of UN documents, those being the reports of two successive independent UN group of experts set to monitor, report and give recommendations to the Al-Qaida and Taliban Sanctions Committee. The reports gave an overview on implementation, introduced relevant themes and summed up information on different aspects of the sanctions case. The analysis confirmed the essential role of information-sharing to the sanctions effort. There are different factors present that affect states' cooperation and compliance in the case. These mostly link to the characteristics of counterterrorism as well as the procedures in place

Biomarkers of transfusion transmitted occult hepatitis B virus infection: Where are we and what next?

Blood transfusion is a vital procedure, where transfusion-transmitted infection of hepatitis B virus (HBV) remains an important issue, especially from blood donors with occult hepatitis B virus infection (OBI). Occult hepatitis B virus infection is a complex entity to detect using surrogate blood biomarkers for intrahepatic viral transcriptional activity, requiring a continually refined battery of tests utilised for screening. This review aims to critically evaluate the latest advances in the current blood biomarkers to guide the identification of OBI donors and discuss novel HBV markers that could be introduced in future diagnostic practice. Challenges in detecting low HBV surface antigen levels, mutants, and complexes necessitate ultrasensitive multivalent dissociation assays, whilst HBV DNA testing requires improved sensitivity but worsens inaccessibility. Anti-core antibody assays defer almost all potentially infectious donations but have low specificity, and titres of anti-surface antibodies that prevent infectivity are poorly defined with suboptimal sensitivity. The challenges associated with these traditional blood HBV markers create an urgent need for alternative biomarkers that would help us better understand the OBI. Emerging viral biomarkers, such as pre-genomic RNA and HBV core-related antigen, immunological HBV biomarkers of T-cell reactivity and cytokine levels, and host biomarkers of microRNA and human leucocyte antigen molecules, present potential advances to gauge intrahepatic activity more accurately. Further studies on these markers may uncover an optimal diagnostic algorithm for OBI using quantification of various novel and traditional blood HBV markers. Addressing critical knowledge gaps identified in this review would decrease the residual risk of transfusion-transmitted HBV infection without compromising the sustainability of blood supplies