Tinkering with cusp patterning : Developmental Genetic Mechanisms in Mouse Molar Development

Teeth display considerable morphological variability, which mammals have been able to use to their advantage. Consequently, mammal teeth provide a bountiful research subject that combines information on development, functional proper-ties, and thanks to their durable substance, evolutionary history. This thesis work is focused on the patterning of cusps, the peaks that form the shape of the tooth crown, in the mouse. Mouse tooth development has been studied extensively and offers a wide variety of established methods, including culture of embryonic teeth, which allows their observation and manipulation, and the mapping of gene expression patterns and protein distributions on histological sections. It has been established that teeth develop through a series of inductive interactions between the epithelium and the mesenchyme. The interactions are mediated by signalling molecules mostly belonging to the Wnt, Bmp, Fgf, and Shh families and are used similarly in the development of other organs. The growth of a tooth is controlled by epithelial signalling centres called enamel knots, each of which gives rise to a cusp. The patterning of enamel knots, and thus of cusps, can be modelled with reaction-diffusion dynamics, which suggests the patterning to be robust against interference yet capable of propagating change. As a semi-independent developmental module, teeth can vary without affecting the rest of the organism, an assumed prerequisite for evolvability. However, the use of tooth development in evolutionary studies has been hampered by a lack of mutations and manipulations causing small-scale variation. We have explored the dynamics of cusp patterning by studying mouse mutants with altered cusp patterns and by producing cusp pattern variation in cultured molars. In addition to taking advantage of established methods, we have shown Shhwt/GFPcre reporter molars to allow real-time observation of cusp patterning in culture, derived quantified data from developing molars, and imaged their three-dimensional structure at cellular resolution with X-ray scanning. Our results indicate that cusp patterning is controlled by feedback inhibition of enamel knot differentiation, and we identify Bmp, Activin, Eda, and Fgf20 as activators, and ectodin and Shh as inhibitors of differentiation. Each of these has slightly different functions and the correct regulation of all of these is required for normal cusp patterning. Bmp and ectodin, and Eda and Shh, seem to form feedback loops providing developmental stability. The manipulation of Eda signalling provided an opportunity to quantify development, revealing that variation increased in a linear fashion the further one deviated from the wild type level of signalling. Our results support the use of reaction-diffusion dynamics in modelling cusp patterning, but they also show that growth dynamics play an equally important role. Consequently, the evolution of crown shape can be followed cusp by cusp, and the developmental order of enamel knot induction closely corresponds to the evolutionary order of cusp appearance. Thus the mechanisms of molar development can be assumed to restrict, or channel, variation available to selection. In agreement with this, most of the molar features we generated have counterparts in extinct or extant rodent species. A general trend in evolution, evident also in molars, has been an increase in complexity. In the absence of experimental ways to repeat this phenomenon, its dynamics have remained elusive. In tuning Eda, Activin, and Shh signalling we found that an increase in cusp number correlated with the number of signalling pathways tuned simultaneously. Though intuitively obvious, the result had not previously been reported. Should an increase in complexity require multiple simultaneous changes in development as a rule, the overwhelming majority of reports on decreasing complexity, typically studying the effects of a single change at a time, would be explained. In conclusion, our results provide new information on the developmental genetic mechanisms of cusp patterning, how they provide developmental stability, and what kind of evolutionary constraints they cause.Hampaiston muuntelevuus on ollut nisäkkäiden keskeinen kilpailuvaltti evoluutiossa. Erityisesti takahampaiden purupinnan nystermien koko, muoto ja kaavoitus vaihtelee suuresti lajien välillä, heijastaen kunkin lajin ruokavaliota. Kovan rakenteensa ansiosta hampaiden purupinnassa tapahtuneita muutoksia voidaan tutkia paitsi nykyisen lajikirjon, myös kattavan fossiiliaineiston avulla. Lisäksi hampaan sikiöaikaista kehitystä on tutkittu pitkään käyttäen koe-eläimenä hiirtä, jonka takahampaat ovat melko samankaltaiset ihmisen takahampaiden kanssa. Käytettävissä on siis paljon taustatietoa ja monta vakiintunutta tutkimusmenetelmää. Tämän vuoksi hampaat tarjoavat tutkimusmallin, jossa voidaan ainutlaatuisella tavalla yhdistää tietoa toiminnallisista ominaisuuksista, evoluutiohistoriasta, ja yksilönkehityksestä. Evoluution yleisimpänä mekanismina pidetään geeniverkostojen säätelyssä tapahtuvia hienovaraisia muutoksia, jotka yksilönkehityksen kautta johtavat ilmiasun muuntumiseen. Olemme tutkineet tätä ilmiötä kokeellisesti muuntogeenisillä hiirillä ja peukaloimalla kudosviljelyolosuhteissa kasvatettavien hiiren takahampaiden kehitystä. Näin olemme säädelleet hampaan kehityksessä normaalisti käytössä olevien viestintäpolkujen aktiivisuutta, nimellisesti Bmp, Ectodin, Ectodysplasin, Activin, Sonic hedgehog, ja Fibroblast growth factor 20 välitteistä viestintää. Kudosviljelyssä kasvatettujen takahampaiden kehitys kvantifioitiin mittaamalla kehitystä kuvaavat suureet päivittäin otetuista valokuvista. Solutason muutokset kohdegeenien ilmenemisessä osoitettiin in situ hybridisaatiolla, solunjakautuminen ja solukuolema puolestaan immunohistokemiallisilla värjäyksillä. Purupinnan kolmiulotteinen muoto visualisoitiin mineralisoitumattomista hampaista röntgen-skannauksella ja mineralisoituneista hampaista laser-konfokaali-skannauksella. Tuloksemme osoittavat, että Bmp, Activin, Ectodysplasin, ja Fgf20 vaikuttavat nystermien indusoitumiseen positiivisesti, kun taas ectodin ja Shh vaikuttavat negatiivisesti. Näistä Bmp ja ectodin, ja Ectodysplasin ja Shh, näyttävät muodostavan kaksi negatiivista takaisinkytkentä-silmukkaa, jotka vakauttavat hampaan kehitystä pieniä häiriöitä vastaan. Ectodysplasin-viestintää pystyttiin säätämään vähitellen, jolloin paljastui, että hampaan muuntelu lisääntyy sitä suuremmaksi, mitä kauemmaksi normaalitasosta Ectodysplasin-viestintä pakotetaan. Täten Ectodysplasin-viestinnän tason muuttuminen on saattanut olla tärkeää hampaan, tai muiden pinta-elinten, kuten kynsien ja hiusten, evoluutiohistoriassa. Lisäksi huomasimme, että ylimääräisten nystermien määrä korreloi peukaloitujen viestintäpolkujen määrän kanssa. Tuloksemme vahvistavat pitkään vallinneen teorian, että rakenteiden monimutkaisuuden lisääminen vaatii useita kehityksellisiä muutoksia, kun taas rakenteiden yksinkertaistaminen näyttäisi olevan helpompaa. Rakenteiden monimutkaisuuden lisääntyminen on ollut vallitseva suuntaus evoluutiossa, joten ilmiön toistaminen kokeellisesti avaa uusia, mielenkiintoisia tutkimusmahdollisuuksia. Yhteenvetona, tutkimuksemme ovat selventäneet miten hampaan kehityksen dynamiikka on puskuroitu tietynlaisia geneettisiä muutoksia kestäväksi, kun taas toisenlaiset muutokset tuottavat suhteettoman suuria seurauksia. Tuloksemme osoittavat, että hampaan kehityksen mekanismit ovat vinouttaneet luonnonvalinnalle tarjolla olevaa muotojen valikoimaa vaikuttaen siten evoluution kulkuun

Plan for the abolition of dental amalgam by 2030 : National plan required by an EU regulation

Mercury is a contaminant, one of the leading sources of which in Europe is dental amalgam. The aim of the Minamata Convention’s Regulation on Mercury (EU 2017/852), which was implemented in the EU, is to minimise and, where feasible, entirely eliminate global anthropogenic mercury releases by the year 2030. The Regulation is to be regarded as directly applicable legislation in Finland. Each EU country must publish a national plan for the abolition of dental amalgam and the collection of accumulated dental amalgam waste by 1 July 2019. In Finland, the use of dental amalgam has decreased from year to year to a level where it only constitutes clearly less than 1% of all dental fillings produced. Even though the majority of Finnish dentists have abandoned dental amalgam, it still has a user base. In fact, there are some indications that fillings made from amalgam would appear to be more durable and affordable than other filling materials. Many Finns still have old amalgam fillings in their teeth due to their longevity. In Finland, the collection of waste generated from the removal of amalgam fillings has been handled appropriately, but more detailed instructions are required for the recycling of secondary waste that has been contaminated with mercury. Although very little amalgam is used in Finland, its full abolition requires comprehensive cooperation with regard to material development, communications and education, among other things. This document presents the national action plan for abolishing amalgam in Finland by the year 2030

The Path to a Porous Semiconductor Multilayer

Thin films are the basis of much of recent technological advance, ranging from coatings with mechanical or optical benefits to platforms for nanoscale electronics. In the latter, semiconductors have been the norm ever since silicon became the main construction material for a multitude of electronical components. The array of characteristics of silicon-based systems can be widened by manipulating the structure of the thin films at the nanoscale - for instance, by making them porous. The different characteristics of different films can then to some extent be combined by simple superposition. Thin films can be manufactured using many different methods. One emerging field is cluster beam deposition, where aggregates of hundreds or thousands of atoms are deposited one by one to form a layer, the characteristics of which depend on the parameters of deposition. One critical parameter is deposition energy, which dictates how porous, if at all, the layer becomes. Other parameters, such as sputtering rate and aggregation conditions, have an effect on the size and consistency of the individual clusters. Understanding nanoscale processes, which cannot be observed experimentally, is fundamental to optimizing experimental techniques and inventing new possibilities for advances at this scale. Atomistic computer simulations offer a window to the world of nanometers and nanoseconds in a way unparalleled by the most accurate of microscopes. Transmission electron microscope image simulations can then bridge this gap by providing a tangible link between the simulated and the experimental. In this thesis, the entire process of cluster beam deposition is explored using molecular dynamics and image simulations. The process begins with the formation of the clusters, which is investigated for Si/Ge in an Ar atmosphere. The structure of the clusters is optimized to bring it as close to the experimental ideal as possible. Then, clusters are deposited, one by one, onto a substrate, until a sufficiently thick layer has been produced. Finally, the concept is expanded by further deposition with different parameters, resulting in multiple superimposed layers of different porosities. This work demonstrates how the aggregation of clusters is not entirely understood within the scope of the approximations used in the simulations; yet, it is also shown how the continued deposition of clusters with a varying deposition energy can lead to a novel kind of nanostructured thin film: a multielemental porous multilayer. According to theory, these new structures have characteristics that can be tailored for a variety of applications, with precision heretofore unseen in conventional multilayer manufacture.Teknologinen edistys perustuu elektronisten komponenttien rakentamiseen yhä pienemmällä mittakaavalla. Systeemien lähestyessä atomien kokoluokkaa havaitaan piin kaltaisissa elektroniikan rakenneaineissa ilmiöitä, jotka poikkeavat kyseisten aineiden tunnetuista ominaisuuksista. Näitä ilmiöitä voidaan käyttää hyväksi uusissa teknologisissa sovellutuksissa. Yksi esimerkki tällaisesta systeemistä on sadoista tai tuhansista atomeista koostuva atomiryväs. Suuresta määrästä rypäitä voidaan koota huokoisia kalvoja, joissa yksittäisten rypäiden ominaisuuksista voidaan hyötyä käytännöllisellä mittakaavalla. Sekä kalvojen huokoisuus että yksittäisten rypäiden koko riippuu kokoamisprosessin parametreistä. Tämän kokoluokan ilmiöitä ei ole mahdollista tarkastella kokeellisesti. Sen sijaan atomistisia tietokonesimulaatioita voidaan käyttää nanometrien ja nanosekuntien mittakaavalla havaittavien ilmiöiden kuvantamiseen. Simulaatioiden avulla tällaisten systeemien käyttäytymistä voidaan kartoittaa ja jopa ennustaa. Tässä väitöskirjatyössä mallinnetaan huokoisten kalvojen rakentamisprosessia atomistisilla simulaatioilla. Koko prosessi koostuu rypäiden muodostumisesta, niiden asettumisesta lopulliseen muotoonsa, niiden muodostumisesta huokoisiksi kalvoiksi sekä lopulta useimpien kalvojen päällekkäinkasvattamisesta. Tämä työ osoittaa sen, kuinka rypäiden muodostumisprosessia ei vielä täysin ymmärretä; lisäksi työ todistaa sen, että jatkuvalla kalvojen kasvattamisella voidaan saada aikaan uudenlainen rakenne eli monesta alkuaineesta koostuva huokoinen monikerrosrakenne. Näistä rakenteista on tulevaisuudessa paljon hyötyä uusia elektronisia sovellutuksia kehiteltäessä

Learn-Group-Limits (LGL):A framework for creating a socio-emotionally safe learning environment

A substantial part of the teacher’s work is focused on creating a safe learning environment. In this research, the purpose was to create a set of tools and a framework for developing a socio-emotionally safe learning environment in the classroom. In this article, we introduce how the model was created, tested, and developed through an action research approach. In three consecutive development cycles, a total of 29 elementary school teachers, 7 special education teachers, 32 subject teachers, and five principals participated. The cycles were implemented in elementary schools, middle schools, and comprehensive schools in two different cities from 2014 to 2021. The data was collected through observations of classroom situations, diaries, as well as survey and interview methods. As the result, the Learn-Group-Limits (LGL) framework with practical methods for creating a socio-emotionally safe learning environment is presented and discussed

Toimintatutkimus LORRi-menetelmän kehittämisestä luokan sosioemotionaalisesti turvallisen toimintaympäristön tukemiseksi

Tämän tutkimuksen keskiössä on sosioemotionaalisesti turvallinen koululuokka. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata, miten luokan toimintaympäristön kehittymistä sosioemotionaalisesti turvalliseksi voidaan tukea toimintatutkimuksen avulla. Tutkimuksen tavoitteesta kehkeytyi ns. LORRi-menetelmä, jonka syntymistä ja kehittymistä tässä tutkimuksessa kuvataan toimintatutkimuksena. Toteutettu tutkimus koostui kolmesta syklistä useissa kouluissa vuosien 2014–2020 välillä. Tutkimuksen teoriatausta tarkastelee sosioemotionaalisesti turvallisen toimintaympäristön rakentamista koulussa ja luokassa sekä sen eri lähestymistapoja, joita ovat social-emotional learning eli SEL, ekologinen ennaltaehkäisevä lähestymistapa sekä behavioristinen käyttäytymisen syihin vaikuttava lähestymistapa. Lähikäsitteeksi määritellään työrauha. Teoriataustassa kuvataan luokan toimintaympäristön muodostumista oppilaan kehitystä määräävistä tekijöistä käsin (ekologinen systeemiteoria ja itseohjautuvuusteoria). Työssä esitellään myös aiemmin toteutettuja menetelmiä edistää luokan toimintaympäristöä sekä opettajien valmiuksia luoda ja edistää myönteistä koulutyöskentelyä. Tutkimukselle asetettiin kaksi pääkysymystä: 1) Miten luokan sosioemotionaalisesti turvallisen toimintaympäristön kehittymistä voidaan tukea toimintatutkimuksen avulla? ja 2) Millainen oli LORRi-toimintamallin synty- ja kehittämisprosessi luokan sosioemotionaalisesti turvallisen toimintaympäristön tukemiseksi? Pääkysymyksille asetettiin kolme alakysymystä, jotka koskivat toimintatutkimuksen syklien saamia painopisteitä, LORRi-toimintamallin etenemistä sekä tutkimukseen osallistuvien opettajien ja rehtorien käsityksiä toimintaympäristön kehittämisvaiheista. Tutkimuksen menetelmäksi valikoitui kriittinen ja osallistava toimintatutkimus. Pyrkiessään koulun kehittämiseen se edellyttää kouluhenkilökunnan aktiivista panosta. Tässä tutkimuksessa tutkija osallistui luokan sosioemotionaalisesti turvallista toimintaympäristöä tukevan toiminnan arviointiin, kehitti LORRi-menetelmän sekä toteutti sen testaamisen, arvioinnit ja jatkokehittämisen kolmena syklinä. Näiden syklien aikana opettajien ja rehtoreiden kokemuksista ja käsityksistä saatiin runsaasti empiiristä aineistoa. Tutkija kehitti ja toteutti LORRi-menetelmää nojautuen omiin havainnointi- ja päiväkirja-aineistoihinsa, opettajien ja rehtorien kysely-, arviointi- ja haastattelutietoihin sekä myös opettajien päiväkirjoihin. LORRi-menetelmän kehittely oli osa tutkijan omaa työtä ohjaavana erityisopettajana. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Luotettavuutta ja eettisyyttä arvioitiin tarkoin, koska tutkimuksen tekijä on tutkittavan menetelmän kehittäjä. Sykli I toteutettiin ylöjärveläisissä alakouluissa vuosina 2014–2016 ja se koostui kahdesta vaiheesta. Tämän syklin aikana LORRi-menetelmän peruselementeiksi muotoutuivat kolme toimintaympäristön piirrettä, joista myös syntyi menetelmän nimi. LORRi-kirjainyhdistelmä muodostuu seuraavasti: O = oppi eli kokemus osaamisesta ja oppimisesta, R = ryhmä eli kokemus kuulluksi tulemisesta ja osallisuudesta sekä R = rajat eli asioiden ja toiminnan selkeys ja ennakoitavuus. L-kirjain tulee sanasta luottamus, jonka katsottiin olevan kolmen edellä mainitun peruselementin systemaattisen rakentamisen tulos. I-kirjain ei viittaa mihinkään käsitteeseen, vaan muodostaa suomen kieleen sopivan lopun sanalle. Menetelmän teoreettiseksi perustaksi määrittyi Richard Ryanin ja Edward Decin (2017) itseohjautuvuusteoria ja sen psykologiset perustarpeet. Toimintatutkimuksen syklissä II LORRi-menetelmää testattiin ja edelleen kehitettiin Lohjan kaupungin neljässä koulussa vuosina 2017–19. Mukana oli myös yläkoulu. Tämän syklin aikana LORRi-menetelmä täydentyi havainnoilla koulun sisäisen yhteistoiminnan merkityksestä koulun kehittämisessä. LORRi-menetelmän teoreettiseen taustaan lisättiin Urie Bronfenbrennerin ekologinen systeemiteoria (1979). Kaksivaiheinen sykli III sijoittui Metsäkylän yhtenäiskouluun Ylöjärvelle vuosille 2017–20. Tämä sykli kohdistui yläkoulun toimintaan ja sen kehittämiseen. Tutkimus keskittyi erityisesti LORRi-menetelmän käytännön toimivuuteen yläkoulukontekstissa. Sosioemotionaalisesti turvallisen toimintaympäristön tukemisen kehittäminen LORRi-menetelmän avulla osoittautui opettajien ja rehtorien kokemuksissa monilta osin onnistuneeksi. Painopisteiksi toimintatutkimuksen syklien aikana nousivat erityisesti työrauhan ylläpitämiseen vaikuttavat tekijät, johon kuuluvat ryhmässä kuuntelun taito sekä tämän taidon opettamiseen kehitetty K-merkki. Menetelmää arvioitaessa tulokseksi vahvistui näkemys, että LORRi-menetelmän toteutus vaatii onnistuakseen koko koulun yhteistoimintaa. Yksittäisiin luokkiin suunnatut toimet eivät vaikuta koko koulun tasolla riittävästi eikä näiden teho ole oppilaan näkökulmasta riittävä, mikäli opettajat eivät sovi keskeisistä sosioemotionaalisesti turvallisen toimintaympäristön vahvistamiseen vaikuttavista toimista riittävän laajassa yhteisymmärryksessä. Tutkimustulos tukee aiempia koulun kehittämisen tutkimuksia, joita on tehty 1990-luvulta alkaen. LORRi-menetelmän kehittämisvaiheissa ilmeni myös kritiikkiä. Jotkut opettajat vastustivat luokan työrauhan parantamiseen kehitettyä K-merkkiä. Se koettiin liian autoritaarisena tapana kontrolloida oppilaan kuuntelemista. Sykli II:seen kehitelty malli edellytti implementaation alkuvaiheessa erityisopettajan työnkuvan muutosta, mikä herätti kysymyksiä sekä erityisopettajien keskuudessa että kouluilla laajemmin. Luokan kehittämistä sosioemotionaalisesti turvalliseksi toimintaympäristöksi voidaan tukea toimintatutkimuksella ja tässä tutkimuksessa kehitetyn LORRi-menetelmän avulla ottamalla huomioon saadut havainnot, kokemukset, palautteet ja arvioinnit kolmessa syklissä. Kehittelytyön perusteella erityistä huomiota on syytä kiinnittää koko koulun laajaan kuulemiseen. LORRi-menetelmän onnistunut toteuttaminen ja sosioemotionaalisesti turvallisen toimintaympäristön luominen edellyttävät joustoa koulun tilanteen ja tarpeen mukaan. Toimintaympäristön uudistamisen tarpeen tulee nousta yhteisöstä itsestään, koska ulkoapäin tuotuna se hyvin todennäköisesti kohtaa vastarintaa ja voi jäädä keinotekoiseksi. Tämän lisäksi huomiota on tarpeen kiinnittää rehtorien osallisuuden vahvistamiseen ja heidän rooliinsa koko prosessin johtajana, kouluyhteisön yhteistoiminnan kehittämiseen ja yksittäisen opettajan ohjaukseen. LORRi-menetelmä on kokonaisuutena hyvin laaja. Sen juurruttaminen kouluun on noin kahden vuoden prosessi ja vaatii koululta merkittävää sitoutumista. Sen avulla voidaan tukea ja antaa virikkeitä sosioemotionaalisesti turvallisen toimintaympäristön kehittämiseksi. Koulun kehittämisessä on tärkeää löytää sellainen menetelmä, joka perustuu teoreettiseen tutkimukseen, mutta on samalla riittävässä määrin testattu suomalaisessa koulukontekstissa. Menetelmän tulee antaa perusta, kieli ja käsitteet, joita koulu voi käyttää, kun se etsii itselleen sopivia kohteita ja tapoja kehittää toimintaansa. Tämä edellyttää menetelmältä riittävää joustavuutta, jotta koulu voi rakentaa siitä oman näköisensä, ja näin säilyttää omistajuuden kehittämisessä. Silloin, kun koululla on omistajuus, autonomia ja vastuu oman tulevaisuutensa rakentamisessa, on todennäköisempää, että kouluyhteisön jäsenet sitoutuvat laajemmin kehittämiseen ja näin luovat pohjaa yhteistoiminnalle ja myönteisille toimintatavoille arjen koulutyössä.The aim of the study is to illustrate how the development of the classroom environment towards a socio-emotionally safe one can be supported through action research. Out of this aim, the so-called LORRi-method was constructed. The emergence and development of the method is illustrated as action research in this study. The study conducted consists of three cycles in several schools between the years 2014 and 2020. The theoretical background of the study examines the construction of a socio-emotionally safe environment in school and the classroom, as well as its different approaches, which are socio-emotional learning (SEL), an ecological preventive approach and a behavioral approach that influences the causes of behaviour. A close concept is defined as peace at work. The theoretical background describes the formation of the classroom environment from the factors determining the student’s development (ecological systems theory and self-determination theory). The study also presents previously implemented methods to support the classroom environment as well as the teacher’s abilities to create and engage in favourable schoolwork. Two main questions were set on the research: 1) How can the development of a socio-emotionally safe environment in a classroom be supported through action research? and 2) What was the process of creating and developing a LORRi-method to support a socio-emotionally safe environment like? Three sub-questions were set for the main questions, concerning the priorities of the action research cycles, the progress of the LORRi-method, and the perceptions of the teachers and principals involved in the research on the stages of developing the environment. Critical and participatory action research was chosen as the research method. In an effort to develop the school, an active involvement of the school staff is required. In this study, the researcher participated in the evaluation of the activities supporting the socio-emotionally safe environment of the class, developed the LORRi-method and carried out its testing, evaluation and further development in three cycles. During these cycles, a wealth of empirical material was collected from the experiences and perceptions of teachers and principals, as well as from the teachers’ diaries. The development of the LORRi-method was a part of the researcher’s own work as a special education teacher. The material was analysed by means of qualitative content analysis.The reliability and ethics were carefully assessed because the author of the study is also the developer of the studied method. Cycle I was carried out in primary schools in Ylöjärvi in 2014-2016 and consisted of two phases. During this cycle three features of the environment became the basic elements of the LORRi-method, from which the name of the method was born. The LORRi letter combination is formed as follows: O = learning (Oppi), referring to the experience of competence and learning, R = group (Ryhmä), referring to the experience of being heard and included, and R = boundaries (Rajat), referring to the clarity and predictability of things and activities. The letter L comes from the word trust, which was considered to be the result of the systematic construction of the three basic elements mentioned above. The letter I does not refer to any concept but forms a suitable ending to the word in Finnish.The theoretical basis of the method was determined by the self-determination theory of Richard Ryan and Edward Deci (2017) and its basic psychological needs. In cycle II of the action research, the LORRi-method was tested and further developed in four schools in the city of Lohja in 2017-2019. A secondary school was also involved. During this cycle, the LORRi-method was supplemented with observations on the importance of intra-school collaboration in school development. Urie Bronfenbrenner’s ecological systems theory was added to the theoretical background of the LORRi-method. The two-phase cycle III was located at Metsäkylä Comprehensive School in Ylöjärvi for 2017-20. This cycle focused on the operation and development of the secondary school. The research focused in particular on the practical functionality of the LORRi-method in secondary school context. The development of support for a socio-emotionally safe environment through the LORRi-method proved to be successful in many respects in the experiences of teachers and principals. During the cycles of action research, the main components that became important were the factors including the maintenance of peace at work, which include the skill of listening in the group and the K-mark developed to teach the skill. When evaluating the method, the result was confirmed that the implementation of the LORRi-method requires the cooperation of the whole school in order to be successful. Activities directed at individual classes do not have a sufficient impact at the school level and their effectiveness is not sufficient from the student’s point of view if teachers do not concede to key actions to strengthen a socio-emotionally safe environment in a sufficiently broad consensus. The research results support previous studies on school development that have been conducted since the 1990s. There was also criticism during the development stages of the LORRi-method. Some teachers opposed the K-mark developed to improve peace at work in the classroom. It was perceived as an too authoritarian way of controlling the students’ listening skills. The model developed for Cycle II required a change in the job description of the special teacher in the early stages of implementation, which raised questions both among the special needs teachers and also more widely in the schools. The development of the class into a socio-emotionally safe environment can be supported by action research and the LORRi-method developed in the study, considering the findings, experiences, feedback and assessments obtained in the three cycles. Based on this study, special attention should be paid to the extensive consultation of the whole school. The successful implementation of the LORRi-method and the creation of a socio-emotionally safe environment require flexibility according to the school culture and need. The necessity to reform the environment must arise from the community itself, because when imported from the outside it is very likely to encounter resistance and may remain artificial. In addition, attention needs to be paid to strengthening the involvement of principals and their role as leaders in the whole process, developing cooperation between the school community and mentoring the individual teacher. The LORRi-method as a whole is very extensive. Establishing it in a school is a process of about two years and requires significant commitment from the school. It can be used to support and stimulate the development of a socio-emotionally safe environment. In school development in order to develop a school, it is important to find a method that is based on theoretical research, but at the same time has been sufficiently tested in the Finnish school context. The method should provide a foundation, language and concepts that the school can use as it seeks out appropriate targets and ways to develop its functions. This requires the method to be flexible enough to allow the school to mold it to become suitable for its culture and needs, thus maintaining ownership in the development process. When a school has ownership, autonomy and responsibility in building its own future, the members of the school community are more likely to engage more broadly in the development process, thus creating a foundation for collaboration and positive practices in everyday schoolwork

Assessing the optimal time interval between growth measurements using a combined data set of weights and heights from 5948 infants

Background: Current guidance on the optimum interval between measurements in infancy is not evidence based. We used routine data to explore how measurement error and short-term variation (‘noise’) might affect interpretation of infant weight and length gain (‘signal’) over different time intervals. / Method: Using a database of weights and lengths from 5948 infants aged 0–12 months, all pairs of measurements per child 2, 4 and 8 weeks apart were extracted. Separately, 20 babies aged 2–10 months were weighed on six occasions over 3 days to estimate the SD of the weight difference between adjacent measurements (=116 g). Values of 116 g and 0.5 cm for ‘noise’ were then used to model its impact on (a) the estimated velocity centile and (b) the chance of seeing no growth during the interval, in individuals. / Results: The average gain in weight and length was much larger than the corresponding SD over 8-week and 4-week time intervals, but not over 2 weeks. Noise tended to make apparent velocity less extreme; after age 6 months, a 2-week velocity that appeared to be on to the ninth centile, would truly be on the second–third centile if measured with no noise. For 2-week intervals, there was a 16% risk of no apparent growth by age 10 months. / Conclusions: This version is the author accepted manuscript. For information on re-use, please refer to the publisher’s terms and conditions. Growth in infancy is so rapid that the change in measurements 4–8 weeks apart is unlikely ever to be obscured by noise, but after age 6 months, measurements 2 weeks or less apart should be treated with caution when assessing growth faltering

Suunnitelma hammasamalgaamin käytöstä luopumiseksi vuoteen 2030 mennessä : EU-asetuksen edellyttämä kansallinen suunnitelma

Elohopea on ympäristömyrkky, jonka suurimpia lähteitä Euroopassa on hammasamalgaami. EU:ssa toimeenpannun Minamatan yleissopimuksen niin sanotun elohopea-asetuksen (eu 2017/852) tavoitteena on minimoida ja mahdollisuuksien mukaan poistaa kokonaan ihmisen aiheuttamat maailmanlaajuiset elohopeapäästöt vuoteen 2030 mennessä. Asetus on sellaisenaan sovellettavaa lainsäädäntöä Suomessa. Jokaisen EU maan tulee julkaista kansallinen suunnitelma hammasamalgaamista luopumiseksi ja siitä kertyneiden jätteiden keräämiseksi 1.7.2019 mennessä. Suomessa hammasamalgaamin käyttö on vähentynyt vuosi vuodelta niin, että sitä tällä hetkellä käytetään vain selvästi alle yhdessä prosentissa kaikista valmistettavista hammastäytteistä. Vaikka suurin osa suomalaista hammaslääkäreistä ei amalgaamia käytä, on sille olemassa edelleen oma käyttäjäkuntansa. Amalgaamilla onkin joitain indikaatioita, joissa siitä valmistetut täytteet vaikuttavat olevan muita täytemateriaaleja kestävämpiä ja edullisempia. Vanhoja amalgaamitäytteitä on suomalaisten hampaissa vielä runsaasti niiden pitkäikäisyyden vuoksi. Amalgaamitäytteiden purkamisesta syntyvän jätteen keräys on Suomessa hoidettu asianmukaisesti, mutta elohopealla kontaminoituneen sekundäärijätteen kierrätys vaatii vielä tarkempaa ohjeistusta. Vaikka amalgaamin käyttö on Suomessa vähäistä, siitä kokonaan luopuminen vaatii monitahoista yhteistyötä muun muassa materiaalikehityksessä, viestinnässä ja koulutuksessa. Tässä dokumentissa esitetään kansallinen toimintasuunnitelma amalgaamista luopumiseksi Suomessa vuoteen 2030 mennessä

Kirjaamisopas : Suun terveydenhuolto

Julkaisun sähköinen versio: https://yhteistyotilat.fi/wiki08/display/JULSUTE Suun terveydenhuollon kirjaamisopas kuuluu THL:n kirjaamis-oppaiden sarjaan, jonka tarkoitus on ohjata sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä kansallisesti potilastiedon yhdenmukaisiin rakenteisiin kirjaamiskäytäntöihin, mikä parantaa tietojen yhteiskäytettävyyttä eri organisaatioiden ja ammattihenkilöiden välillä ja mahdollistaa tietojen hyödyntämistä myös tiedon toissijaisessa käytössä. Suun terveydenhuollon rakenteisen kirjaamisen opas julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2016. Opas on nyt päivitetty vastaamaan tarkentuneita Suun terveydenhuollon toiminnallisia määrityksiä. Tarkista voimassa olevat versiot osoitteesta https://thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/kirjaaminen/terveydenhuollon-kirjaamisohjeet/suun-terveydenhuolto1.

Diagnosis of Newly Delivered Mothers for Periodontitis with a Novel Oral-Rinse aMMP-8 Point-of-Care Test in a Rural Malawian Population

A novel qualitative point-of-care test of activated matrix metalloproteinase-8 (aMMP-8) using noninvasive oral rinse sampling procedures has been developed for the early detection of collagen breakdown indicating periodontal tissue destruction. The main object of this study was to assess the reliability of the test in a low-income setting to identify participants with history of periodontal destruction detected as alveolar bone loss (ABL) in radiographs. This cross-sectional study included 486 women who had recently delivered in rural Malawi. The aMMP-8 test and dental panoramic radiographs were taken within 48 h of delivery. The performance of the test in comparison to radiological examinations was tested by following the standards for reporting of diagnostic accuracy studies protocol (STARD) with respective statistical measures and 95% confidence intervals. From the 486 eligible participants, 461 mothers with complete data, aged from 15 to 46 years (mean 24.8, SD 6.0) were included in the analysis. ABL was identified in 116 of 461 participants. There was 56% agreement between the aMMP-8 test results and detected ABL (yes or no) in radiographs. Calculated sensitivity of the test was 80% (72–87%), specificity 48% (43–54%), positive predictive value 34% (31–37%), negative predictive value 88% (83–91%), positive likelihood ratio 1.55 (1.35–1.77), and negative likelihood ratio 0.41(0.28–0.60). The aMMP-8 test sensitivity and negative predictive value to identify the ABL cases were relatively high, but there was additionally a high rate of test-positive results in participants without ABL, especially in young mothers, leading to low overall agreement between the test results and radiological bone loss. Further longitudinal studies are needed to examine if the test positive subjects are in risk of future bone loss before the detectable signs of periodontitis in radiographs.Peer reviewe