Dyslipidemioiden luokittelu ja selvittely

Ajankohtaista Lääkärin käsikirjast

Dyslipidemioiden hoito

Ajankohtaista lääkärin käsikirjasta. Artikkelin täydellinen versio on luettavissa Lääkärin tietokannoista Terveysportista www.terveysportti.fi

Dyslipidemioiden hoito

Ajankohtaista Lääkärin käsikirjast

Facets of negative affectivity and blood pressure in middle-aged men

Research results suggesting that facets of negative affectivity, i.e. anxiety, anger-hostility, and depression, relate to incident cardiovascular diseases have been steadily increasing. Evidence for depression has been especially extensive. Elevated blood pressure, a major risk factor of cardiovascular diseases, is one probable mediator in this context. The purpose of this study was to clarify the relationship of specific key elements of depressive disposition, i.e. depressive symptoms, hopelessness and vital exhaustion, with health behavior and blood pressure. Study sample was comprised of 710 middle-aged men. Participants completed self-report questionnaires assessing health behavior, depressive symptoms, vital exhaustion and hopelessness. Statistical analyses involved descriptive analyses, correlations and path analysis. Depressive symptoms and vital exhaustion associated with several unfavorable lifestyles such as smoking, alcohol consumption, and inactivity (standardized solution coefficients: 0.10, 0.14, 0.17, accordingly). However, no significant direct associations with blood pressure could be found for depressive symptoms or vital exhaustion. Hopelessness associated only with unhealthy diet (standardized solution coefficient -0.10) Moreover, for hopelessness, results showed a direct but inverse association with systolic blood pressure (standardized solution coefficient -0.08). Results suggest that the previously reported relations of depression and vital exhaustion with blood pressure could be mediated by unfavorable lifestyles. The relation of hopelessness with adverse health behaviors seems to be less significant. Also, the role of hopelessness as a risk factor of elevated blood pressure is not supported by the results of this study

Työn ja opintojen yhdistäminen - opintojen aikainen työssäkäynti ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemana

Refereed article Student employment during higher education studies is common in Finland and also internationally. The phenomenon has been studied from the perspectives of study time and success. The background assumption has been, that employment prolongs study time and undermines academic success. The interest has been paid to competencies gained at work. This article focuses at higher education students’ experiences about integrating part- or fulltime employment and studies. The study is part of a longitudinal research conducted by the Student and Education Research foundation, Otus ry. The results are based on the data gathered from second year students in Universities of Applied Sciences during spring 2014. Altogether 928 students replied the online-questionnaire. The data was analysed by SPSS. Descriptive statistical analysis was used. The results showed that 43 % of second year students were working part-time. Those students studied approximately 37 hours and worked 14 hours per week. Employment did not preclude proceeding in studies, neither were the studies slowed down or left because of work. Over 50 % of employed students noted that they had not received feedback or recognition of competencies based on their work experience. The results necessitate knowledge and tools for recognition of competencies, as well as developing the procedures of formalizing informal learning at work into degree studies.Artikkeli on läpikäynyt referee-menettelyn Korkeakouluopintojen aikainen työssäkäynti on yleistä Suomessa ja kansainvälisesti. Työssäkäyntiä ja sen merkitystä opinnoissa ja työllistymisessä on tutkittu lähinnä opintoaikojen ja opintomenestyksen näkökulmista. Lähtökohtana on ollut käsitys siitä, että työssäkäynti hidastaa opintojen etenemistä ja heikentää opintomenestystä. Vähemmän on kiinnitetty huomiota työssä hankittuun osaamiseen ja sen merkitykseen korkeakouluopinnoissa. Tässä artikkelissa tarkastellaan toisen vuoden ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemuksia opintojen aikaisesta työssäkäynnistä ja sen hyödyntämisestä opinnoissa. Tutkimus on osa Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiön (Otus ry) seurantatutkimusta, jossa korkeakouluopiskelijat arvioivat kulunutta opintovuotta retrospektiivisesti. Otanta toteutettiin ositetulla satunnaisotannalla. Aineiston kaksivaiheisella painotuksella pyrittiin siihen, että lopullinen tutkimusotos edustaisi tavoiteperusjoukkoaan mahdollisimman hyvin. Yhteensä 928 ammattikorkeakouluopiskelijaa vastasi kyselyyn keväällä 2014. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Analyysissa käytettiin kuvailevia tilastomenetelmiä. Tutkimukseen osallistuneet ammattikorkeakouluopiskelijat käyttivät opintoihin ja työssäkäyntiin yhteensä keskimäärin 52 tuntia viikossa. Työssäkäynti ei ollut estänyt opinnoissa etenemistä, eikä opintoja oltu hidastettu tai keskeytetty työssäkäynnin vuoksi. Työssäkäynti oli opiskelijan henkilökohtainen projekti. Opetuksessa ei juurikaan hyödynnetty tai kannustettu opiskelijoita soveltamaan työssä opittua opintoihin. Opintojen aikainen työssäkäynti rakentaa korkeakoulutuksen käytäntöjä ja tuottaa osaamista, joka tulisikin nähdä osana osaamisen kehittymistä ammattikorkeakouluopintojen aikana

Waist circumference a good indicator of future risk for type 2 diabetes and cardiovascular disease

Peer reviewe

Observed changes in cardiovascular risk factors among high-risk middle-aged men who received lifestyle counselling: a 5-year follow-up

Peer reviewe

Sydänkuntoutus ja erikoissairaanhoidon palvelujen käyttö: Satunnaistettu tutkimus yli 60-vuotiaiden sepelvaltimotautipotilaiden palvelujen käytöstä sydänkuntoutuksen jälkeen

Sydänkuntoutuksen vaikuttavuutta on perinteisesti arvioitu käyttäen osoittimina vaaratekijöiden alenemista, kuolleisuutta, työkyvyn palautumista sekä elämänlaadun kohenemista. Huomattavasti vähemmän on selvitetty sitä, onko sydänkuntoutuksella yhteyttä myöhempään terveyspalvelujen käyttöön. Tämä tutkimus on toinen osa hanketta, jossa selvitettiin yli 60-vuotiaiden sepelvaltimotautipotilaiden kuntoutusohjelman toimivuutta ja vaikuttavuutta satunnaistetulla, kontrolloidulla tutkimusasetelmalla. Tämän tutkimuksen toisen vaiheen tavoitteena oli selvittää iäkkäille sydänpotilaille suunnatun kuntoutusohjelman mahdollinen yhteys myöhempään erikoissairaanhoidon palvelujen käyttöön sekä tutkia, mitkä perussairauteen, vaaratekijöihin tai toimintakykyyn liittyvät tekijät voisivat selittää palvelujen käyttöä. Hankkeeseen osallistui kaikkiaan 312 sepelvaltimotautipotilasta, jotka oli satunnaistettu kuntoutusryhmään ja vertailuryhmään. THL:n Hilmo-tietokannasta laskettiin kahden ja puolen vuoden ajalta erikoissairaanhoidon toimenpiteiden ja käyntimäärien summa, jossa otettiin huomioon sydän- ja verisuonitautien hoidon vuoksi tapahtuneet käynnit ja toimenpiteet. Tulokset osoittivat, että lähes puolella osallistujista (44,8 %) ei ollut lainkaan rekisteriin merkittyjä erikoissairaanhoidon käyntejä tai toimenpiteitä 2,5 vuoden seurantajakson aikana. Palveluja käyttäneiden käyntimäärät vaihtelivat yleisimmin (41,7 %) välillä 1–5/seurantajakso, ja vain 13,3 %:n osalta käyntejä tai toimenpiteitä oli tätä enemmän. Kajoavien toimenpiteiden osuus kaikista käynneistä oli vain 1,6 %. Kuntoutusinterventioon osallistuneiden ja verrokkien välillä ei ollut eroa palvelujen käytössä. Voimakkaimmin käyntimääriä selittäväksi tekijäryhmäksi osoittautuivat fyysistä suoritus- ja toimintakykyä kuvaavat muuttujat, erityisesti rasituskokeen tulos. Kuntoutuksen menetelmien kehittämisen kannalta tämän tutkimuksen tulokset tukevat tuoreimpia suosituksia, jotka korostavat fyysisen toimintakyvyn kohentamisen ja säilyttämisen merkitystä myös iäkkäämpien sepelvaltimotautipotilaiden kohdalla. AbstractRehabilitation of elderly coronary heart disease patients and use of special health care services. Results of a randomized, controlled trial Risk factor levels, mortality, and physical as well as psycho-social functioning have traditionally been used as out-come criteria for efficacy of cardiac rehabilitation. Less is known about the possible impact of cardiac rehabilitation on use of later health care services. This report is the second part of a project where the feasibility and efficacy of an age-tailored rehabilitation program for cardiac patients over 60 years of age was evaluated. A controlled, randomized design was used. Subjects in the intervention group participated in a weekly organized, ten-day rehabilitation program. Control group participated in same assessments (including risk factor evaluation with laboratory tests and questionnaires, and exercise test), otherwise they were treated and followed-up according to usual care. The aim of this second part of the study was to evaluate if the applied rehabilitation program had any impact on the use of special health care services during the following two and half years. And, furthermore, to investigate which disease related, risk factors and/or indicators of functional capacity might predict use of services. Participants were 312 coronary heart disease patients (mean age 69,5 yrs, women 46,8 %) recruited from health centers in cities of Helsinki and Vantaa. For each patient, the number of visits or interventions related to vascular health, and recorded as a special health care service was calculated from the Hilmo-register, provided by the National Institute for Health and Wellfare. Also, data of mortality and causes of death were received from Statistics Finland data base. Results showed that nearly half (44,8 %) of the participants had no registered visits or interventions in special health care because of vascular health problems. The number of visits for those who had used special health care varied usually (41,7 %) between one to five, and only for 13,3 % of participants the total number of visits exceeded five. The total number of invasive interventions was only 11, i.e., 1,6 % of all visits. Between the two study groups there was no difference in the number of special health care visits or interventions. The most significant predictors of high number of visits were factors related to poor physical functioning, especially a low functional capacity in the clinical exercise test. Even statistically significant raw correlations of some socio-demographic factors such as old age and living alone for men with the number of visits lost their significance when analyzed together with indicators of physical functioning. In sum, the results of this study support the recent recommendations for cardiac rehabilitation which underline the importance of promotion and maintenance of good physical functioning also among elderly coronary patients. Key words: coronary heart disease; cardiac rehabilitation; health services; ageing; physical fitnes

Impact of Health Counselling on Cardiovascular Disease Risk in Middle Aged Men: Influence of Socioeconomic Status

Peer reviewe

Opintojen aikainen työssäkäynti – ongelma vai mahdollisuus ammattikorkeakoulu-opinnoissa? Eurostudent VI -tutkimuksen artikkelisarja

EUROSTUDENT VI -tutkimus toteutettiin Suomessa internetkyselynä otokseen valikoituneille 24 000 korkeakouluopiskelijalle keväällä 2016. Tutkimus on osa kansainvälistä EUROSTUDENT-hanketta, jota vetää DZHW – German Centre for Higher Education Research and Science Studies, ja jota rahoittaa Euroopan unioni Erasmus + -ohjelmasta. Tutkimushankkeesta vastaa Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osasto, tiedonkeruusta ja aineistojen käsittelystä Tilastokeskus. Uusimman EUROSTUDENT-tutkimuksen tuloksia on tarkoitus saada aiempaa paremmin kansalliseen käyttöön osana pääministeri Sipilän hallituksen korkeakoulutuksen kehittämisen kärkihanketta. Tästä syystä opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi keväällä 2016 artikkeliehdotuksia korkeakoulututkijoilta EUROSTUDENT-aineistosta. Käsillä oleva artikkeli on kahdeksas EUROSTUDENT VI -artikkelisarjassa julkaistava tutkimus. Vanhanen-Nuutisen, Saaren, Kotilan ja Mäen artikkelissa tarkastellaan ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemuksia opintojen aikaisesta työssäkäynnistään. Työtuntien määrällä ja työtehtävien laadulla on merkitystä ammattikorkeakouluopintojen etenemiselle ja opiskelumotivaatiolle. Yli 15 työtuntia viikossa vaikuttaa opintojen etenemiseen eri tavoin riippuen työn laadusta ja kuinka hyvin se vastaa opiskeltavaa alaa. Vaativat työtehtävät lisäävät opintojen motivoivuutta, mutta näyttäisivät myös lisäävän viikkotuntien määrää ja työstä koettua stressiä. Suuri tuntimäärä alaa huonosti vastaavassa työssä voi puolestaan heikentää motivaatiota ja siten hidastaa opintoja. Työn ja opiskelun synergia parantavat oppimista ja motivaatiota opinnoissa. Korkeakoulun hyvät työelämäkäytännöt lisäävät ennen kaikkea työssä opitun soveltamisen tuomia synergiaetuja. Hyvät työelämäkäytännöt myös helpottavat opiskelijan kokemusta stressistä, kehittävät ajanhallintaa ja siten parantavat myös opiskelijoiden opiskelutyytyväisyyttä ja hyvinvointi