Kauneuden kaipuu: klassismivaikutteisuus ja uustraditionalismi arkkitehtuurikeskusteluissa

Diplomityö käsittelee uustraditionalismin ilmiötä julkisessa arkkitehtuurikeskustelussa. Ilmiö kulminoituu sosiaalisessa mediassa esitettyyn kysymykseen siitä, miksei enää rakenneta kauniiksi koettavia rakennuksia kuten ennen vanhaan. Työ painottuu 2010- ja 2020-lukujen taitteen arkkitehtuurikeskusteluihin: keskeisenä aineistona on Arkkitehtuurikapina – Ei enää rumia laatikoita -niminen Facebook-ryhmä, joka toimii Suomessa pääasiallisena klassismi- ja traditiohenkisen arkkitehtuurin äänenkannattajana. Arkkitehtuurikapinassa toivotaan kauneutta ja monipuolisuutta arkkitehtuurityylien tarjontaan. Kauneutta havaitaan vanhoissa rakennuksissa uudistuotantoa enemmän, minkä vuoksi uudisrakentamisessa toivotaan otettavan mallia vanhoista tyyleistä. Keskiössä on kauneuden kaipuu - rakentamisen tulisi olla esteettisesti miellyttävää. Tyylin hyödyntäminen nykysuunnittelussa on polemiikkia herättävä aihe. Työn tarkoituksena on tutkia näkökulmaeroja, joita ilmenee erityisesti Arkkitehtuurikapinan sekä arkkitehtikunnan välillä, vaikka ryhmittymät eivät homogeenisiä olekaan. Työssä käsitellään myös Arkkitehtuurifoorumin Facebook-ryhmää sekä Arkkitehti- ja Arkkitehtiuutiset-julkaisuja. Tieteellisenä metodina toimii internetaineistoon ja -kulttuuriin pohjautuva etnografia eli netnografia, jonka avulla tutkimuksessa on pyritty samaistumaan Arkkitehtuurikapinan keskustelukulttuuriin ymmärtävällä otteella. Näkökulmaeroja peilataan kolmen kokonaisuuden, kauneuden ja tyylin, tradition sekä historia- ja aikakontekstien kautta. Arkkitehtuurikapina pyrkii haastamaan arkkitehtuurin valtasuuntauksena pitämänsä modernismin, jonka koetaan sallivan vain uudenaikaisen ja -näköisen rakentamisen. Arkkitehtikunnan mukaan arkkitehtuurin tulee sitoutua oman aikansa arvomaailmaan sekä tuotantotekniikkaan: tyyli heijastelee muutoksia kyseisenkaltaisissa laajemmissa tekijöissä. Arkkitehtuurikapinan toivoma tyylin hyödyntäminen esteettisistä syistä ei laajasti resonoi arkkitehtikunnassa. Keskustelu muistuttaa 1970–1980-luvuilla käytyä postmodernismikeskustelua: klassismivaikutteisuus pyritään torjumaan pinnallisena tyylikeskusteluna, jolla ei ole syvällistä merkitystä suurempien ongelmien ratkaisijana. Arkkitehtuurista vallitsee kaksi erilaista diskurssia, jotka perustuvat erilaisiin käsityksiin tyylin, tradition ja syvämerkitysten roolista arkkitehtuurissa. Työn tarkoituksena ei ole ratkaista keskustelua, vaan pikemminkin osoittaa ilmiön pitkä historia sekä aiheen kompleksisuus, johon ei ole olemassa yksinkertaista ratkaisua

Uudet kohdegeenit ihon T-solulymfoomien eri alaryhmissä

Ihon T-solulymfoomat (cutaneous T-cell lymphoma, CTCL) ovat ryhmä imukudossyöpiä, joiden esiintyvyys on nousussa erityisesti länsimaissa. Taudin syntymekanismit ovat suurelta osin tuntemattomat, diagnostiikka on vaikeaa ja siksi usein viivästynyttä eikä parantavaa hoitoa ole. CTCL ilmenee iho-oirein, vaikka syöpäsolut eivät ole iholla normaalisti esiintyviä soluja, vaan elimistön puolustusjärjestelmän soluja, jotka ovat tuntemattomasta syystä vaeltaneet iholle. Syöpäsolut ovat kypsiä T-auttajasoluja (Th-soluja) ja ilmentävät tyypin 2 immuunivasteelle ominaisia sytokiineja. Kromosomaalinen epästabiilius on tautiryhmän keskeinen piirre. CTCL-potilailla on lisääntynyt riski sairastua myös muihin syöpiin, erityisesti keuhkosyöpään ja non-Hodgkin –lymfoomiin. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli havaita CTCL:n syntymekanismeja selvittäviä kromosomi- ja geenimuutoksia. Erityisesti tavoitteena oli identifioida molekyylejä, jotka soveltuisivat diagnostisiksi merkkiaineiksi tai täsmähoidon kohteeksi. Työssä on tutkittu kahta tautiryhmän yleisintä muotoa, mycosis fungoidesta (MF) ja Sezaryn syndroomaa (SS) sekä harvinaisempaa vaikeasti diagnosoitavaa subkutaanista pannikuliitin kaltaista T-solulymfoomaa (SPTL). Lisäksi on tutkittu CTCL:ään liittyvää keuhkosyöpää ja verrattu sitä tavalliseen (primaariin) keuhkosyöpään. Tutkimusmenetelminä on käytetty esimerkiksi molekyylisytogeneettisiä metodeja ja mikrosiruja. Väitöskirjatyössä havaittiin ensimmäinen CTCL:lle ominainen toistuva geenitason muutos: puutos- tai katkoskohta NAV3-geenissä. Tämän geenipoikkeavuuden havaittiin esiintyvän useissa taudin alaryhmissä (MF, SS, SPTL). NAV3-geenipuutoksen osoittaminen FISH-tekniikalla on sovellettavissa kliiniseen diagnostiikkaan. Tutkimukset geenipuutoksen aiheuttamista toiminnallisista seurauksista ovat käynnissä. Työssä saatiin myös uutta tietoa taudin syntymekanismeista havaitsemalla useiden Th1-tyypin immuunivasteelle ominaisten geenien alentunut ilmeneminen CTCL-potilailla. Tämän lisäksi potilasnäytteissä havaittiin eräiden solun pinta-antigeenien lisääntynyt ilmeneminen, mikä luo pohjan uusien vasta-ainepohjaisten täsmähoitojen kehittämiselle. Väitöskirjatutkimuksessa todettiin myös CTCL:ään liittyvän keuhkosyövän eroavan kromosomi- ja geenimuutosten suhteen verrokkikeuhkosyövästä, mikä jatkossa antaa aiheen tutkia syöpäkantasolujen merkitystä CTCL:n ja sen liitännäiskasvainten kehittymisen taustalla.Cutaneous T-cell lymphomas (CTCL) represent a group of non-Hodgkin lymphomas showing a growing incidence especially in the Western world. The mechanisms leading to the disease are largely unknown, diagnosis is difficult and therefore often delayed, and no curative therapy exists. CTCL presents with skin symptoms although the malignant cells are not derived of human skin but of human immune system instead. The malignant cells are mature T helper memory cells, and preferentially express cytokines characteristic to T-helper 2 (Th2) type immune response. Chromosomal instability is a typical feature of CTCL. Some secondary cancers occur in CTCL patients more often than in general population, the most common of which are lung cancers and non-Hodgkin lymphomas. The aim of the study was to identify genes relevant to CTCL pathogenesis to clarify the poorly understood pathomechanisms behind the disease group. The two most common subgroups of CTCL, mycosis fungoides (MF) and Sezary syndrome (SS), as well as the difficult to diagnose subcutaneous panniculitis like T-cell lymphoma (SPTL), were studied. To reveal the molecular pathogenesis underlying CTCL-associated lung cancer, CTCL-associated lung cancer samples were analysed and compared to primary / reference lung cancer samples. Identification of potential novel diagnostic markers as well as target molecules for therapy was a special focus of the study. To achieve this, patient derived material was studied with molecular cytogenetic techniques, microarrays and gene expression analyses. This study identified the first specific, recurrent gene-level aberration in CTCL, namely the deletion / translocation of neuron navigator 3 (NAV3) gene, characteristic to many different CTCL subgroups, namely MF, SS, and SPTL. NAV3 is a putative haploinsufficient tumor suppressor influencing the differentiation of T-helper cells. The pathways affected by its aberrant function, are currently being studied. Novel insights to CTCL pathogenesis were achieved through the observation that several genes specific for Th1 type immune response (e.g. T-bet, RANTES, and NKG7) were downregulated in CTCL. For the first time, CTCL-associated lung cancers were observed to show chromosomal aberrations differing from primary lung cancers. This finding warrants further prospective studies to identify the common underlying factors between CTCL and CTCL-associated lung cancer. Demonstration of NAV3 deletion by FISH provides a novel diagnostic tool, and overexpression of certain membrane antigens (e.g. MS4A4A, LIR9 and CD52) will provide the basis for developing novel antibody-based therapeutic means

Mycosis fungoides and Sezary syndrome : a population-wide study on prevalence and health care use in Finland in 1998-2016

Background Information about health care use and costs of cutaneous T-cell lymphoma (CTCL) patients is limited, particularly in a European setting. Methods In this population-wide study we set out to investigate prevalence, and trends in health care use in two CTCL subtypes, mycosis fungoides (MF) and Sezary syndrome (SS) over a time period of 19 years in 1998-2016 by using a nation-wide patient register containing data on all diagnosed MF and SS cases in Finland. Results The prevalence of diagnosed MF and SS rose from 2.04 to 5.38/100000, and from 0.16 to 0.36/100000 for MF and SS respectively during 1998-2016. We found a substantial decrease in inpatient treatment of MF/SS in the past two decades with a mean of 2 inpatient days/patient/year due to MF/SS in 2016, while the mean numbers of MF/SS related outpatient visits remained stable at 8 visits/year/patient. Most MF/SS-related outpatient visits occurred in the medical specialty of dermatology. In a ten-year follow-up after MF/SS diagnosis, the main causes for outpatient visits and inpatient stays were MF/SS itself, other cancers, and other skin conditions. Also cardiovascular disease and infections contributed to the number of inpatient days. Mean total hospital costs decreased from 11,600 eur/patient/year to 3600 eur/patient/year by year 4 of the follow-up, and remained at that level for the remainder of the 10-year follow-up. MF/SS accounted for approximately half of the hospital costs of these patients throughout the follow-up. Conclusions The nearly 3-fold increase in prevalence of diagnosed MF/SS during 1998-2016 puts pressure on the health care system, as this is a high-cost patient group with a heavy burden of comorbidities. The challenge can be in part answered by shifting the treatment of MF/SS to a more outpatient-based practice, and by adapting new pharmacotherapy, as has been done in Finland.Peer reviewe

Mycosis fungoides and Sezary syndrome : a population-wide study on prevalence and health care use in Finland in 1998-2016

Background Information about health care use and costs of cutaneous T-cell lymphoma (CTCL) patients is limited, particularly in a European setting. Methods In this population-wide study we set out to investigate prevalence, and trends in health care use in two CTCL subtypes, mycosis fungoides (MF) and Sezary syndrome (SS) over a time period of 19 years in 1998-2016 by using a nation-wide patient register containing data on all diagnosed MF and SS cases in Finland. Results The prevalence of diagnosed MF and SS rose from 2.04 to 5.38/100000, and from 0.16 to 0.36/100000 for MF and SS respectively during 1998-2016. We found a substantial decrease in inpatient treatment of MF/SS in the past two decades with a mean of 2 inpatient days/patient/year due to MF/SS in 2016, while the mean numbers of MF/SS related outpatient visits remained stable at 8 visits/year/patient. Most MF/SS-related outpatient visits occurred in the medical specialty of dermatology. In a ten-year follow-up after MF/SS diagnosis, the main causes for outpatient visits and inpatient stays were MF/SS itself, other cancers, and other skin conditions. Also cardiovascular disease and infections contributed to the number of inpatient days. Mean total hospital costs decreased from 11,600 eur/patient/year to 3600 eur/patient/year by year 4 of the follow-up, and remained at that level for the remainder of the 10-year follow-up. MF/SS accounted for approximately half of the hospital costs of these patients throughout the follow-up. Conclusions The nearly 3-fold increase in prevalence of diagnosed MF/SS during 1998-2016 puts pressure on the health care system, as this is a high-cost patient group with a heavy burden of comorbidities. The challenge can be in part answered by shifting the treatment of MF/SS to a more outpatient-based practice, and by adapting new pharmacotherapy, as has been done in Finland.Peer reviewe

Akateeminen työ ja oppiminen pandemian jälkeisessä ajassa : TOSI-TILAT-hankkeen loppuraportti

TOSI-tilat-tutkimushankkeessa tarkasteltiin työ- ja oppimisympäristöjen tulevaisuutta tilankäyttäjien - opiskelijoiden ja henkilökunnan – näkökulmasta. Pandemia on kiihdyttänyt akateemisen työn muutosta, jossa työskentely ja opiskelu ovat yhä vähemmän paikkaan sidottuja ja aiempaa joustavampia. Tutkimuksessa kartoitettiin sitä, miten yliopistoyhteisö haluaisi opiskella ja työskennellä tulevaisuudessa pandemian jälkeisessä ajassa. Millaiseksi muodostuvat kampusten roolit tulevaisuudessa? Entä miten hybridi- ja etämahdollisuuksiin yhteisössä suhtaudutaan? Tutkimuksen tuloksena syntyi katsaus pandemian vaikutuksista akateemisen työn ja opiskelun tilankäyttöön, -tarpeisiin ja -toiveisiin, sekä kehitykseen globaalissa kontekstissa. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelujen, työpajojen ja kyselyn avulla. Lisäksi hahmoteltiin tulevaisuuden oppimis- ja työympäristöjen tilankäyttökonsepteja, jotka ovat hyödynnettävissä myös laajemmin eri yliopistokampuksilla. Tutkimus kohdistui Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekuntaan sekä johtamisen ja talouden tiedekuntaan. Hankkeessa olivat mukana Suomen ylipistokiinteistöt oy, Kampuskehitys sekä rakennetun ympäristön tiedekunta

Entsyymit selluloosavalmisteiden muokkauksessa

Tiivistelmä. Tämän kandidaatintyön aiheena on entsymaattisten käsittelyjen hyödyntäminen selluloosavalmisteiden muokkaamisessa. Lisääntynyt huoli maapallon tilasta ja pyrkimysvähentää kemikaalien kulutusta ovat nopeuttaneet yrityksiä kehittämään selluloosavalmisteiden prosessointia ympäristöystävällisemmäksi. Entsyymejä pidetään potentiaalisena ratkaisuna myrkyllisten kemikaalien korvaajina. Työ on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Työssä tarkastellaan eri entsyymien vaikutusta selluloosavalmisteiden ominaisuuksiin, kuten viskositeettiin ja reaktiivisuuteen. Työssä käytetyt entsyymit ovat pääasiassa sellulaaseja ja hemisellulaaseja. Sellulaasit, kuten endoglukanaasit ja sellobiohydrolaasit, hydrolysoivat selluloosakuidun selluloosaa. Hemisellulaaseihin kuuluvat ksylanaasit hydrolysoivat hemiselluloosan ksylaania. Lisäksi työssä tarkastellaan lyyttisiä polysakkaridimono-oksigenaaseja eli LPMO:ja, joiden toimintamekanismi perustuu hapetukseen. Entsymaattisten käsittelyjen tuloksia tarkastellaan useiden eri tutkimustulosten pohjalta. Työssä entsymaattiset käsittelyt on jaettu liukosellun ja muiden selluloosapohjaisten valmisteiden sellulaasi- ja hemisellulaasikäsittelyihin. Työssä muut selluloosapohjaiset valmisteet käsittää selluloosananomateriaalit ja mikrokiteisen selluloosan. Liukosellun sellulaasikäsittely vaikuttaa molekyylipainon pienenemiseen, josta seuraa muutokset liukosellun viskositeettiin ja alkaliliukoisuuteen. Hydrolysoinnin seurauksena liukosellun reaktiivisuus parantuu, kun kuiturakenteen reaktiopinta-ala kasvaa. Sellulaasikäsittely tekee selluloosakuidun rakenteesta huokoisemman, mikä kasvattaa selluloosan saatavuutta viskoosikuidun tuotantoprosessin ksantaatioreaktiossa. Saatavuuden parantuminen kasvattaa regeneroituneen selluloosan määrää kuvaavaa Fockreaktiivisuutta. Hemisellulaasikäsittely puhdistaa liukosellua, edesauttaen sen sisältämän selluloosan saatavuutta ja reaktiivisuutta selluloosajohdannaisten valmistuksessa. Selluloosananomateriaalien entsymaattisilla käsittelyillä voidaan saavuttaa selluloosananomateriaalilta haluttuja ominaisuuksia tai toiminnallisuuksia. Työn lopussa tarkastellaan entsymaattisten käsittelyjen hyödynnettävyyttä ja mahdollisuuksia.Enzymes in modification cellulosic products. Abstract. The subject of this bachelor’s thesis is utilization of enzymatic treatments within modifying cellulosic products. Increased concern of earth’s state aswell as aspiration to reduce consumption of chemicals have hasted companies to advance cellulosic products processing towards more environment friendly direction. Enzymes are kept as a potential solution in replacing toxic chemicals. This thesis is implemented as a literature review. It studies the effects different enzymes have what comes to properties of cellulosic products as viscosity and reactivity. Cellulase and hemicellulase are two major enzymes used for this study. Cellulases, as endoglucanases and cellobiohydrolases, hydrolize the cellulose within cellulose fiber. Xylanases, which fall under hemicellulases hydrolize the xylan of hemicellulose. The thesis also studies lytic polysaccharide monooxygenases, LPMO’s whose mechanism of action is based on oxidation. Results of enzymatic treatments are reviewed based on results of several different researches. Enzymatic treatments have been divided into dissolving pulp as well as other cellulose-based product’s cellulase- and hemicellulase treatments. In this thesis other cellulose-based products addresses cellulose nanomaterials and microcrystalline cellulose. Cellulase treatments of dissolving pulp reduces the molecular weight resulting in changes of viscosity and alkali solubility. As a result of the hydrolysis, the reaction area of the fiber structure increases, which improves the reactivity of the dissolving pulp. Cellulase treatments of dissolving pulp also results in a more porous fiber structure which increases cellulose availability within xanthation reaction of viscose production process. This increase in availability enhances the Fock-reactivity which represents the amount of regenerated cellulose. Hemicellulase treatments of dissolving pulp purify dissolving pulp, improving cellulose availability and reactivity within manufacturing of cellulosic derivatives. Enzymatic treatments of cellulose nanomaterials also allow for achieving desired properties or functionalities. The thesis closes by viewing the usability and possibilities of enzymatic treatment

Ten-year Experience of Bexarotene Therapy for Cutaneous T-cell Lymphoma in Finland

Peer reviewe

Pulsed Dye Laser-mediated Photodynamic Therapy is Less Effective than Conventional Photodynamic Therapy for Actinic Field Cancerization : A Randomized Half-side Comparative Study

Previous research presents pulsed dye laser-mediated photodynamic therapy as a promising alternative to conventional red-light photodynamic therapy. In this study, 60 patients with 2 or more actinic keratoses randomly received either of these treatments on each side of the head. A physician blinded to the treatment evaluated treatment response at 6 months for each lesion, as completely, partially or not healed. Significantly lower complete clearance rates (10.3% vs 44.9%) and lesion-specific complete clearance rates were found for pulsed dye laser-mediated photodynamic therapy (47.9%) vs conventional red-light photodynamic therapy (73.4%). Significantly lower pain scores were found for pulsed dye laser-mediated photodynamic therapy, with a mean numerical rating of 2.3, compared with 4.1 for conventional red-light photodynamic therapy. The study population had a mean of 7.9 lesions, and 78% of patients had been treated previously for actinic keratoses on the treatment area. To conclude, in a population with severe sun damage, pulsed dye laser-mediated photodynamic therapy seems less effective than conventional red-light photodynamic therapy. Pulsed dye laser-mediated photodynamic therapy may still be a treatment option for patients who are not compliant with conventional red-light photodynamic therapy.Peer reviewe