Impact of Timing of Surgery and Adjuvant Treatment on Survival of Adult IDH–wild-type Glioblastoma : A Single-center Study of 392 Patients

Background: The purpose of our study was to analyze the impact of time interval from referral to surgery and from surgery to adjuvant treatment on survival of adult isocitrate dehydrogenase–wild-type (IDH-wt) glioblastomas. Methods: Data on 392 IDH-wt glioblastomas diagnosed at the Tampere University Hospital in 2004–2016 were obtained from the electronic patient record system. Piecewise Cox regression was used to calculate hazard ratios for different time intervals between referral and surgery, as well as between surgery and adjuvant treatments. Results: The median survival time from primary surgery was 9.5 months (interquartile range: 3.8–16.0). Survival among patients with an interval exceeding 4 weeks from referral to surgery was no worse compared to <2 weeks (hazard ratio: 0.78, 95% confidence interval: 0.54–1.14). We found indications of poorer outcome when the interval from surgery to radiotherapy exceeded 30 days (hazard ratio: 1.42, 95% confidence interval: 0.91–2.21 for 31–44 days; and 1.59, 0.94–2.67 for over 45 days). Conclusions: Interval from referral to surgery in the range of 4–10 weeks was not associated with decreased survivals in IDH-wt glioblastomas. In contrast, delay exceeding 30 days from surgery to adjuvant treatment may decrease long-term survival.Peer reviewe

PTPRD and CNTNAP2 as markers of tumor aggressiveness in oligodendrogliomas

Oligodendrogliomas are typically associated with the most favorable prognosis among diffuse gliomas. However, many of the tumors progress, eventually leading to patient death. To characterize the changes associated with oligodendroglioma recurrence and progression, we analyzed two recurrent oligodendroglioma tumors upon diagnosis and after tumor relapse based on whole-genome and RNA sequencing. Relapsed tumors were diagnosed as glioblastomas with an oligodendroglioma component before the World Health Organization classification update in 2016. Both patients died within 12 months after relapse. One patient carried an inactivating POLE mutation leading to a clearly hypermutated progressed tumor. Strikingly, both relapsed tumors carried focal chromosomal rearrangements in PTPRD and CNTNAP2 genes with associated decreased gene expression. TP53 mutation was also detected in both patients after tumor relapse. In The Cancer Genome Atlas (TCGA) diffuse glioma cohort, PTPRD and CNTNAP2 expression decreased by tumor grade in oligodendrogliomas and PTPRD expression also in IDH-mutant astrocytomas. Low expression of the genes was associated with poor overall survival. Our analysis provides information about aggressive oligodendrogliomas with worse prognosis and suggests that PTPRD and CNTNAP2 expression could represent an informative marker for their stratification.publishedVersionPeer reviewe

PSEN1ΔE9, APPswe, and APOE4 Confer Disparate Phenotypes in Human iPSC-Derived Microglia

Summary Here we elucidate the effect of Alzheimer disease (AD)-predisposing genetic backgrounds, APOE4, PSEN1ΔE9, and APPswe, on functionality of human microglia-like cells (iMGLs). We present a physiologically relevant high-yield protocol for producing iMGLs from induced pluripotent stem cells. Differentiation is directed with small molecules through primitive erythromyeloid progenitors to re-create microglial ontogeny from yolk sac. The iMGLs express microglial signature genes and respond to ADP with intracellular Ca2+ release distinguishing them from macrophages. Using 16 iPSC lines from healthy donors, AD patients and isogenic controls, we reveal that the APOE4 genotype has a profound impact on several aspects of microglial functionality, whereas PSEN1ΔE9 and APPswe mutations trigger minor alterations. The APOE4 genotype impairs phagocytosis, migration, and metabolic activity of iMGLs but exacerbates their cytokine secretion. This indicates that APOE4 iMGLs are fundamentally unable to mount normal microglial functionality in AD.Peer reviewe

Isien kokemuksia saamastaan tiedosta ja tuesta äitiysneuvolassa

Opinnäytetyön tavoitteena on saatujen tutkimustulosten avulla lisätä äitiysneuvolan terveydenhoitajien tietämystä, siitä miten isät kokevat saavansa tietoa ja tukea. Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla alle puolivuotiaiden lasten isien kokemuksia äitiysneuvolan terveydenhoitajiltaan saadusta tiedosta ja tuesta. Opinnäytetyö on lähestymistavaltaan kvalitatiivinen. Tutkimusmateriaali kerättiin haastattelujen avulla kahdelta isältä ja analysoitiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysin avulla. Tutkimuskysymykset ovat: miten terveydenhoitajilta saadut tiedot hyödynsivät valmistautumista vanhemmuuteen ja isyyteen ja miten isät kokivat äitiysneuvolan tukevan vanhemmuutta ja isyyttä? Tulosten mukaan isät kokivat äitiysneuvolan terveydenhoitajan työn olevan elämän muutoksen tukemista ja tiedolla ohjaamista. He myös kokivat, että isiä ei huomioitu riittävästi äitiysneuvolassa. Tutkimustulokset voivat auttaa terveydenhoitajia ja muita alan ammattilaisia tukemaan miehiä heidän kasvaessaan kohti isyyttä. Jatkotuotos tutkimustuloksia mukaillen voisi olla isille suunnattu opas.The purpose of this study is to describe fathers' experiences regarding the maternity clinic. The purpose is to determine how they received information and support. The sampling of fathers was predefined for fathers with children of the age of six months or under. The aim is to provide information for the maternity clinic about how fathers, in their own opinion, received information and support from public health nurses. The study approach is qualitative. The research material was collected by interviewing two fathers and analyzed using content analysis. The research questions are: ”How did the information provided by the public health nurses benefit the preparation for parenting and fatherhood?” and “How did the fathers feel maternity clinic supported parenthood and fatherhood?” As a conclusion, it can be said that fathers considered the job of the public health nurse in a maternity clinic is to support the changes in life and provide information. They also felt that they were not adequately taken into account at the maternity clinic. The results of the research may help public health nurses and other professionals in the field to support men on their way towards fatherhood. According to the results, a guidebook for fathers could be the next step

Mentorin tehtävä on ensisijaisesti nähdä ja kuulla, toissijaisesti puhua

Mentori voi edistää taiteellista työskentelyä merkittävästi esimerkiksi kysymyksillään. Theatre in Palm -hankkeessa nousevat taiteilijat ja mentorit ovat kohdanneet sekä paikanpäällä että virtuaalisesti esityksen työstämisen äärellä digitaalisessa residenssissä. Hanke tarjoaa kehittymisen mahdollisuuksia nouseville teatterialan taiteilijoille mutta myös helposti saavutettavia esityksiä yleisölle

Taiteidenvälisissä verkostoissa toimiminen on tulevaisuustaito

Taide- ja kulttuurialojen ytimessä ovat vuorovaikutusosaaminen ja yhteisötaidot. Verkosto-osaaminen on välttämätön osa ammattitaitoa myös muilla aloilla, ja sen merkitys näyttäisi vahvistuneen. Sitra (2020) esittää verkostomaisen vallan olevan yksi tulevaisuuden megatrendeistä. Elämme kiihkeän muutoksen aikaa. Yksilöiden ja yhteisöjen resilienssi, eli kyky joustaa ja sopeutua muutokseen, sekä toisaalta tulevaisuustaidot, kyky kuvitella ja rakentaa kestävää tulevaisuutta, ovat tämän hetken ja tulevaisuuden työelämätaitoja

Merkityksellisiä kohtaamisia: taidepedagogit luovat uutta normaalia

Koronapandemia on pajastanut toimintatapojen haavoittuvuuden ja pakottanut päivittämään mm. näkemyksiä megtrendeistä. Kyky sopeutua yllätyksiin ja epävarmuuteen, resilienssi, uuden oppiminen ja luovien ratkaisujen löytäminen ovat keskeisiä taitoja vielä painokkaammin kuin aiemmin ymmärrettiin. Merkityksellisyyden kaipuu on kuitenkin entisellään. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, miten taiteilijat ja taidepedagogit johdattelevat merkityksellisten hetkien äärelle

Väkivalta- ja laiminlyöntikokemukset epäsosiaalisuuden ja rikollisuuden kehityksessä

Yhteistyössä: Jyväskylän yliopsto/Psykologian laitos ; Kriminaalipsykologian tutkimusryhm

Säteilevä Kampus

Säteilevä Kampus -julkaisu on tarkoitettu niille, jotka ovat kiinnostuneet luovuudesta työssä, taiteilijan työskentelystä osana työyhteisöä sekä taiteilijan työnkuvan laajentumisesta ja kosketuspintojen löytymisestä eri alojen kanssa. Julkaisu vastaa kysymykseen, miksi luovuuden pohtiminen työssä on tärkeää. Luovuus edellyttää tilaa ja vapautta ympärilleen toteutuakseen, ja se on olemassa niin yksilöissä kuin yhteisössä. Luovuus auttaa ihmistä näkemään vaihtoehtojen horisontin, mahdollistaa valinnat ja oman toimijuuden vahvistumisen. Ihminen näkee itsensä sekä tulee näkyväksi ja nähdyksi myös muille. Julkaisussa kuvataan työyhteisötaiteilijan ja työyhteisön käymää vuoropuhelua. Se sisältää muun muassa työyhteisötaiteilijan muistiinpanoja luovuuslaboratoriosta sekä loppupäätelmiä työntekijöiden esittämistä ajatuksista luovuudesta