The search for genetic factors in hand osteoarthritis

Osteoarthritis (OA) is the most common joint disease and a frequent cause of pain and disability, with the joints of the hand being the most frequently affected site. OA is a complex disorder that results from the interplay of genetic and environmental factors. It becomes more prevalent with age, and after the age of 50 a higher proportion of women are affected than men. We examined some possible genetic risk factors of hand OA with consideration of previously proposed risk mechanisms, namely: loading of cartilage structure, inflammation, and overweight. We also attempted to replicate previously found associations between hand OA and susceptibility genes, and to analyse in our material the findings of earlier publications that reported associations of gene variants with OA in joint sites other than the hand. The participants in this study were 542 dentists and teachers from the Helsinki metropolitan region. The single nucleotide polymorphism (SNP) in the COL2A1 gene, which encodes for the main collagen present in normal cartilage, and was previously associated with generalised OA, was also associated with OA in the hand; among dentists the risk was doubled in carriers of this allele compared with those with the major allele. A history of repetitive hand loading tasks combined with carrying the minor allele further increased the risk. Minor alleles of the pro-inflammatory TNFα SNPs, and their haplotype, were associated with an increased risk of hand OA. Further, interactions between TNFα, IL4R, and IL10 SNPs were found, which suggest that the effect of the TNFα polymorphisms on hand OA was modified by the IL4R and IL10 gene variants. Minor alleles of the adipokine RETN SNPs, and the haplotype containing these minor alleles, decreased the risk of ROA. The association of the haplotype with the decreased risk of hand OA was stronger in overweight women. In contrast, the RARRES2 SNP minor allele and LEPR haplotype increased the risk of hand OA. The LEP haplotype, however, was associated with a lower risk of ROA only among overweight women. These findings suggests that BMI is an effect modifier of these associations. A replication study found that the A2BP1 SNP minor allele decreased the risk of ROA, which confirms the original finding. The minor allele of the spinal OA candidate gene TGFB1 almost doubled the risk of symptomatic DIP OA. Teachers with the minor allele of ESR1 rs9340799 SNP had an almost tripled risk of symptomatic DIP OA. Furthermore, we observed interactions between SNPs and occupation in their relation to hand OA. In conclusion, 43 SNPs from 27 candidate genes were analyzed in this study and SNPs in eight of them (COL2A1, TNFα, LEP, LEPR, RARRES2, RETN, A2BP1, and TGFB1) were found to be associated with susceptibility to hand OA. Interactions between the genotypes, occupational loading and BMI were also observed.Nivelrikko on nivelten yleisin sairaus ja useimmin sitä esiintyy sormien nivelissä. Se aiheuttaa kipua ja toiminnanrajoitteita ja voi heikentää työkykyä kättä paljon kuormittavissa tehtävissä. Nivelrikko on monitekijäinen sairaus, jonka syntyyn vaikuttaa yksilöllinen geneettinen herkkyys yhdessä ympäristötekijöiden kanssa. Nivelrikon riski kasvaa iän myötä ja yli 50-vuotiailla sitä esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin sorminivelrikon mahdollisia geneettisiä riskitekijöitä aiemmin tunnettujen riskimekanismien pohjalta, joita ovat nivelruston epäedullinen kuormitus, tulehdus ja ylipainoon tai lihavuuteen liittyvät tekijät. Lisäksi tarkasteltiin aiemmin löydettyjen sorminivelrikon alttiusgeenien sekä muiden nivelten nivelrikon alttiusgeenien yhteyttä sorminivelrikkoon. Tutkimusaineistona oli 542 naishammaslääkäriä ja naisopettajaa pääkaupunkiseudulta. Nivelruston yleisimmän kollageenin COL2A1-geenin monimuotoisuuskohdan (SNP) muuntunut alleeli lisäsi sorminivelrikon riskiä. Hammaslääkäreillä sorminivelrikon riski oli kaksinkertainen verrattuna muuntumattomaan alleeliin, ja kun tähän yhdistyi työtehtävien vähäinen vaihtelu työhistorian aikana, sorminivelrikon riski kasvoi entisestään. Myös tulehdukseen liittyvän TNFα:n SNP:t lisäsivät sorminivelrikon riskiä. Lisäksi löytyi yhteisvaikutus tiettyjen TNFα-, IL4R- ja IL10-geenien SNP:ien välillä, mikä viittaa siihen, että IL4R ja IL10 muokkaavat TNFα:n ja sorminivelrikon välistä yhteyttä. Adipokiinigeeni RETN:n SNP:ien muuntuneet alleelit sekä näiden haplotyyppi vähensivät riskiä sorminivelrikkoon selvemmin ylipainoisilla/lihavilla kuin normaalipainoisilla. RARRES2:n muuntunut alleeli ja LEPR-geenin haplotyyppi puolestaan lisäsivät sorminivelrikon riskiä. LEP:n haplotyyppi oli yhteydessä vähentyneeseen sorminivelrikon riskiin vain ylipainoisilla naisilla. Tulokset viittaavat siihen, että BMI muokkaa adipokiinigeenien monimuotoisuuskohtien ja sorminivelrikon välistä yhteyttä. Toistotutkimuksessa sorminivelrikon alttiusgeenin A2BP1 muuntunut alleeli vähensi sorminivelrikon riskiä myös meidän aineistossamme ja näin varmisti alkuperäisen tuloksen. Selkärangan nivelrikon alttiusgeenin TGFB1 ja oireisen sorminivelrikon välillä havaittiin yhteys: muuntunut alleeli lähes kaksinkertaisti sorminivelrikon riskin. Lisäksi havaitsimme yhdysvaikutuksia ammatin ja geenien välillä. Yhteenvetona voidaan todeta, että tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 27 kandidaattigeenin 43 SNP:ä ja kahdeksasta geenistä (COL2A1, TNFa, LEP, LEPR, RETN, RARRES2, A2BP1, ja TGFB1) löydettiin yhteys sorminivelrikkoalttiuteen. Lisäksi yhteisvaikutuksia löydettiin geenimuotojen, työkuormituksen ja BMI:n väliltä

Antibodies Against Hepatitis E Virus (HEV) in European Moose and White-Tailed Deer in Finland

The main animal reservoirs of zoonotic hepatitis E virus (HEV) are domestic pigs and wild boars, but HEV also infects cervids. In this study, we estimated the prevalence of HEV in Finnish cervid species that are commonly hunted for human consumption. We investigated sera from 342 European moose (Alces alces), 70 white-tailed deer (Odocoileus virginianus), and 12 European roe deer (Capreolus capreolus). The samples had been collected from legally hunted animals from different districts of Finland during 2008–2009. We analysed the samples for total anti-HEV antibodies using a double-sandwich ELISA assay. Seropositive sera were analysed with RT-qPCR for HEV RNA. HEV seroprevalence was 9.1% (31/342) in moose and 1.4% (1/70) in white-tailed deer. None of the European roe deer were HEV seropositive (0/12). No HEV RNA was detected from samples of seropositive animals. HEV seropositive moose were detected in all districts. Statistically, HEV seroprevalence in moose was significantly higher (p Peer reviewe

Glycoprotein YKL-40 Is Elevated and Predicts Disease Severity in Puumala Hantavirus Infection

Most cases of hemorrhagic fever with renal syndrome (HFRS) in Europe are caused by the Puumala hantavirus (PUUV). Typical features of the disease are increased vascular permeability, acute kidney injury (AKI), and thrombocytopenia. YKL-40 is an inflammatory glycoprotein involved in various forms of acute and chronic inflammation. In the present study, we examined plasma YKL-40 levels and the associations of YKL-40 with disease severity in acute PUUV infection. A total of 79 patients treated in Tampere University Hospital during 2005–2014 were studied. Plasma YKL-40 was measured in the acute phase, the recovery phase, and one year after hospitalization. Plasma YKL-40 levels were higher during the acute phase compared to the recovery phase and one year after hospitalization (median YKL-40 142 ng/mL, range 11–3320, vs. 45 ng/mL, range 15–529, vs. 32 ng/mL, range 3–213, p < 0.001). YKL-40 level was correlated with the length of hospital stay (r = 0.229, p = 0.042), the levels of inflammatory markers—that is, blood leukocytes (r = 0.234, p = 0.040), plasma C-reactive protein (r = 0.332, p = 0.003), and interleukin-6 (r = 0.544, p < 0.001), and maximum plasma creatinine level (r = 0.370, p = 0.001). In conclusion, plasma YKL-40 levels were found to be elevated during acute PUUV infection and correlated with the overall severity of the disease, as well as with the degree of inflammation and the severity of AKI

Parents’ Views on Family Resiliency in Sustainable Remote Schooling during the COVID-19 Outbreak in Finland

The closure of schools because of the COVID-19 pandemic created a challenge for familiesand teachers in supporting children’s remote schooling. This study investigates parents’ perspectiveson their accommodation to the rapid change to remote schooling from the point of view of sustainableeducation. The study was conducted at the beginning of the COVID-19 pandemic in spring 2020via an online questionnaire for parents, to which 316 voluntary participants responded. Data wereanalyzed using a theory-driven content analysis. According to the results, parents were worried aboutthe learning and wellbeing of their children as well as management of daily life and use of informationand communications technology (ICT). The results show the importance of schools and teachers aswell as networks in supporting family resilience during rapid changes. Families’ individual needsshould be acknowledged and met in a sustainable way to support children’s learning in changingsettings, including remote schooling.</p

Glycoprotein YKL-40 Is Elevated and Predicts Disease Severity in Puumala Hantavirus Infection

Most cases of hemorrhagic fever with renal syndrome (HFRS) in Europe are caused by the Puumala hantavirus (PUUV). Typical features of the disease are increased vascular permeability, acute kidney injury (AKI), and thrombocytopenia. YKL-40 is an inflammatory glycoprotein involved in various forms of acute and chronic inflammation. In the present study, we examined plasma YKL-40 levels and the associations of YKL-40 with disease severity in acute PUUV infection. A total of 79 patients treated in Tampere University Hospital during 2005–2014 were studied. Plasma YKL-40 was measured in the acute phase, the recovery phase, and one year after hospitalization. Plasma YKL-40 levels were higher during the acute phase compared to the recovery phase and one year after hospitalization (median YKL-40 142 ng/mL, range 11–3320, vs. 45 ng/mL, range 15–529, vs. 32 ng/mL, range 3–213, p < 0.001). YKL-40 level was correlated with the length of hospital stay (r = 0.229, p = 0.042), the levels of inflammatory markers—that is, blood leukocytes (r = 0.234, p = 0.040), plasma C-reactive protein (r = 0.332, p = 0.003), and interleukin-6 (r = 0.544, p < 0.001), and maximum plasma creatinine level (r = 0.370, p = 0.001). In conclusion, plasma YKL-40 levels were found to be elevated during acute PUUV infection and correlated with the overall severity of the disease, as well as with the degree of inflammation and the severity of AKI

Metropolipolitiikan kehittämistarpeet

Työ on keskittynyt erityisesti metropolipolitiikkaan toimintatapana. Selvitystyön tavoitteena on metropolipolitiikan vaikuttavuuden parantaminen. Työssä on selvitetty muun muassa valtion ja seudun kuntien kumppanuuspohjaisen toimintatavan hyötyjä, vaikuttavimpia metropolipolitiikan välineitä sekä metropolipolitiikan organisointitapaa. Selvityksen mukaan metropolipolitiikka on myötävaikuttanut Helsingin seudun kehitykseen koko Suomen hyväksi, ja sitä tarvitaan myös jatkossa. Tulevalla hallituskaudella tarvitaan kuitenkin aiempaa tarkemmin määriteltyjä tavoitteita, rajatumpia valintoja, sitovampia sopimuksia, täsmällisempiä välineitä sekä tehokkaampaa organisoitumista. Selvityksen mukaan metropolipolitiikka on sijaiskärsinyt suurista rakenteellisista uudistusprosesseista, eivätkä toimijat ole olleet riittävän sitoutuneita yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen. Onnistumisina selvitys nostaa esille erityisesti MAL-yhteensovittamisen ja pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman. Selvityksen mukaan sisällöllisesti ei ole tarvetta tehdä radikaaleja muutoksia, mutta metropolipolitiikan ytimeksi kannattaisi asettaa kaksi asiaa: MAL-kysymykset sekä kasvu. Kasvuun liittyy olennaisesti kansainvälistyminen. Selvitys korostaa riittävän johtajuuden ja linjaamiskyvyn merkitystä metropolialueen keskeisissä kehittämiskysymyksissä, ja ehdottaa metropolipolitiikalle jatkossa tiiviimpää organisatorista ydintä, jossa on mukana korkein virkamies- ja poliittinen johto. Selvityksen on laatinut tammi-maaliskuussa 2015 MDI Public Oy Janne Antikaisen johdolla. Työ perustuu kirjalliseen aineistoon ja metropolipolitiikan neuvottelukunnan ja sihteeristön jäsenten sekä asiantuntijoiden haastatteluihin

Asiantuntijoiden näkemyksiä työn uusjaosta tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysalalla – Delfoi-tutkimus

Tausta: Meneillään olevan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoite parantaa asiakkaiden ja potilaiden hoidon ja palvelun laatua ja saatavuutta edellyttää myös ammattilaisten työn uudelleen tarkastelua. Tutkimuksen tarkoitus: Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata asiantuntijoiden käsityksiä sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmien työnjaosta tulevaisuudessa. Tutkimusmenetelmät: Aineisto kerättiin Delfoi-menetelmällä ja aineiston hankita toteutettiin kahdessa kierroksessa syksyllä 2016 ja keväällä 2017. Osallistujiksi valittiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoita (n=16) ja Delfoin ensimmäinen kierros toteutettiin osallistujien yksilöhaastatteluina, ja toinen verkkokyselynä. Haastattelu analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä ja verkkokysely ensimmäisen kierroksen perustella laaditun deduktiivisen rungon mukaisesti. Analyysin viimeinen vaihe oli synteesi tuloksista. Tulokset: Tulosten mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon työnjakoon pakottavat ajankohtaiset tekijät, ammattilaisten uudet työnjaolliset lähtökohdat sekä uudet palvelumuodot. Tulosten perusteella työnjaon uudelleen tarkasteluun “pakottavia, ajankohtaisia” tekijöitä ovat asiakkaiden roolin ja osallisuuden vahvistuminen sekä valinnanvapaus ja hoidon ja palvelun vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden tavoitteet. Osallistujien mukaan ammattilaisten työnjako tulisi perustua ammattilaisten joustaviin työnkuviin, tilanne- ja osaamislähtöisen työnjakoon ja tehtäväsiirtoihin sekä robotiikan ja teknologian tuomiin mahdollisuuksiin. Johtopäätökset: Kokonaisvaltaisten ja yhtenevien palveluiden toteutuminen vaatii ammattilaisten työnjaolta joustavuutta, yhteistyötä eri sektoreiden ja ammattiryhmien välillä sekä ammattilaisten autonomiaa oman työn ja asiakkaan palveluiden järjestämisessä. Lisää tutkimustietoa tarvitaan, jotta työnjakoa voidaan kehittää sekä asiakkaiden ja potilaiden hoidon ja palvelun saatavuutta ja laatua voidaan parantaa

Antimicrobial use, biosecurity, herd characteristics, and antimicrobial resistance in indicator Escherichia coli in ten Finnish pig farms

We investigated connections between antimicrobial use (AMU), biosecurity, and the numbers of pigs and staff in ten Finnish farrow-to-finish herds. Data on AMU in each herd were collected for 12 months. AMU was quantified as treatment incidences per 1000 days at risk (TI) using the consensus defined daily dose calculation. Biosecurity was scored using the Biocheck.UGent T system. We also examined antimicrobial resistance patterns of indicator E. coli isolated from faeces of selected pigs. In each herd, two groups of five pigs were formed: 1) antimicrobial treatment group (ANT: at least one pig in the litter was identified as sick and treated with antimicrobials) and 2) non-antimicrobial treatment group (NON: the litter was not medicated). Faecal samples were taken from these pigs at 5 and 22 weeks of age, cultured, and indicator E. coli isolates were tested for antimicrobial susceptibilities. The AMU varied considerably between the herds. Altogether, most of the antimicrobial treatment courses were assigned to weaned piglets. When AMU was quantified as TIs, suckling piglets had the highest TI (mean 46.6), which was significantly higher (P 0.05). We found few connections: enhanced external biosecurity levels found in the large herds co-occurred with lower use of antimicrobials and herds with low biosecurity scores - especially in the internal subcategories - appeared to have higher proportions of resistant isolates. Conclusively, we suggest that enhancing internal biosecurity might contribute to a reduction in the spreading of antimicrobial resistance in pig herds.Peer reviewe

Työllisyyden kuntakokeilujen arviointi

Vuonna 2021 käynnistyneiden työllisyyden kuntakoiluiden tilastollinen vaikuttavuusarviointi toteutettiin yksilötason rekisteriaineistolla kahdella menetelmällä. Tulosten mukaan kokeilun vaikutus kohderyhmän palveluprosesseihin ja työllistymiseen jäivät vähäisiksi valtiolliseen TE-palveluun verrattuna yli kahden vuoden seuranta-aikana. Palveluiden ensimmäisen vuoden vähentymistä koskevat havainnot nostavat esille koulutus- ja tiedonjakotarpeen kuntakentässä valmistauduttaessa vuoden 2025 työvoimapalveluvastuun kokonaisvaltaiseen siirtoon kunnille. Viiden esimerkkialueen prosessiarvioinnissa havaittiin jatkuva pyrkimys henkilökohtaisten palvelujen sekä alueellisen ”työllisyyden ekosysteemin” kehittämiseen. Kehittämistä vaikeutti 2022 toimeenpannun pohjoismaisen työvoimapalvelumallin aiheuttama kuormitus, henkilöstön runsas vaihtuvuus ja sosiaali- ja terveyspalveluiden siirto hyvinvointialueiden vastuulle 2023. Lisäksi toteutettiin Pirkanmaan työllisyyskokeilun 13 asiakkaan palveluprossin 2 vuoden laadullinen seuranta, tavoitteena arvioida palvelujen tarpeenmukaisuutta ja prosessin edistymistä sekä tunnistaa seurannan keskeisiä kehittämistarpeita