Stress, development and mental health study, the follow-up study of Finnish TAM cohort from adolescence to midlife : cohort profile

Purpose This cohort profile describes the Stress, development and mental health study (TAM), which is a cohort study investigating risk and protective factors as well as longitudinal associations regarding mental health and well-being from adolescence to midlife. This interdisciplinary cohort study operates, for example, in the fields of public health, social medicine, psychiatry and the life course perspective. Participants In 1981 (n=2242, 98.0% of the target population), 1982 (n=2191, 95.6%) and 1983 (n=2194, 96.7%) during school classes, surveys were conducted to all Finnish-speaking pupils (mostly born 1967) in the Tampere region in Finland. Participants of the school study at age 16 in 1983 (n=2194) comprised the base population for the longitudinal data and were followed-up using postal questionnaires in the years 1989, 1999, 2009 and 2019 at ages 22 (n=1656, 75.5% of the age 16 participants), 32 (n=1471, 67.0%), 42 (n=1334, 60.8%) and 52 (n=1160, 52.9%). Findings to date The self-reported questionnaires include information on physical and mental health (eg, depression and mood disorders, anxiety disorders), health behaviour and substance misuse (eg, alcohol, tobacco and exercise), socioeconomic conditions, psychosocial resources (eg, self-esteem), social relationships and support, life events, etc. The numerous studies published to date have examined mental health and various factors from several perspectives such as risk and protective factors, individual developmental paths (eg, trajectories) and pathway models (mediation and moderation). Future plans Current and future research areas include, for example, longitudinal associations between mental health (eg, depressive symptoms, self-esteem) and (1) substance use (alcohol and tobacco), (2) family transitions (eg, parenthood, relationship status) and (3) retirement. Next follow-up is planned to be conducted at the latest at age 62 in 2029. Before that it is possible to link the data with cause-of-death register.Peer reviewe

Lapsiperheiden auttaminen eri toimialojen yhteistoimintana kunnissa: Lapset puheeksi -palvelumallin toimijaverkostoteoreettinen tarkastelu

Lasten ja perheiden hyvinvointia voidaan tukea palveluissa näyttöön perustuvien menetelmien avulla. Toimintaa tehostaa, mikäli toimijat yli sektorirajojen sitoutuvat yhteistoimintaan. Lisäksi tarvitaan tehokasta implementointia eli toimeenpanoa ja juurruttamista palvelujärjestelmään. Tässä tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita tutkimusnäyttöön perustuvan menetelmän sisältävästä Lapset puheeksi (LP) -palvelumallin käytöstä yhdessä suomalaisessa seutukunnassa. Teoreettisena lähtökohtana on Bruno Latourin ja kumppaneiden kehittämä toimijaverkostoteoria. Kysymme, mitkä toimijat ja välittäjät edesauttavat tai estävät toiminnan juurtumista. Aineistona toimii 13 haastattelua eri toimialojen ylimmälle- ja keskijohdolle. Tulokset osoittivat, että toimivat rakenteet, osallisuus ja jatkuva vuorovaikutus edistivät palvelumalliin liittyvän toiminnan juurtumista paikallisesti. Analyysissä toiminnan auttajiksi tunnistettiin paikallisesti ja alueellisesti toimivia yksittäisiä henkilöitä ja vastustajaksi kansallinen toimija. Toiminnan juurtuminen paikalliseen palvelujärjestelmään onnistuneen implementointivaiheen jälkeen edellyttäisi edelleen aktiivista paikallisten, alueellisten ja kansallisten toimijoiden yhteistyötä. Tukena voisi olla pitkäaikainen ja strukturoitu implementointisuunnitelma, jossa huomioitaisiin esimerkiksi työntekijöiden kertauskoulutus ja tuki paikalliseen menetelmäadaptaatioon osana LP -palvelumallin toteutusta.Peer reviewe

”Aikuisuus alkaa imetysliiveistä” : siirtymä nuoruudesta aikuisuuteen eri sukupolvien kokemana

Tarkastelen tutkielmassani eri sukupolvien siirtymistä nuoruudesta aikuisuuteen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten siirtymät ja kokonaisuudessaan aikuisuuteen siirtyminen ovat muuttuneet 1940–1990-luvulla syntyneiden välillä. Nuoruuden on nähty jo pitkään pidentyneen, jonka seurauksena erilaiset aikuisuuteen siirtymiseen ja aikuistumisprosessiin kuuluvat siirtymät ovat myös myöhentyneen elämänkulussa. Jokainen sukupolvi on elänyt ajallisesti erilaisessa yhteiskunnassa, jonka nähdään vaikuttavan aikuisuuteen siirtymiseen eri tavalla. Aineistona tutkielmassa toimii “Oi nuoruus 2011”-kirjoituskilpailu. Aineiston koko oli tutkielmassa 292 kirjoitusta, ja se koostui 1940–1990-luvulla syntyneiden kirjoituksista. Kirjoitukset vaihtelivat pituudeltaan ja tyyliltään, eikä osallistujia ollut alun perin ohjattu vastaamaan tiettyyn kysymykseen esimerkiksi aikuisuuteen siirtymisestä, vaan kirjoittajat saivat itse päättää aiheen lapsuudesta ja nuoruudesta. Analyysimenetelmänä toimii teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimuksessa nousivat esille perinteiset siirtymät, eli koulutuksesta työelämään siirtyminen, lapsuudenkodista muutto, parisuhde, avioliitto ja perheen perustaminen eli vanhemmaksi tuleminen. Näiden siirtymien rinnalle nostettiin rippikoulun ja vertaisryhmien merkitys ja rooli aikuisuuteen siirtymisessä, ja jopa siirtyminä. Rippikoulu nousi esille ainoastaan 1940-luvulla syntyneiden kirjoittajien kirjoituksissa tärkeänä aikuisuuteen siirtymisenä, mikä teki hyvin suuren jaon sukupolvien siirtymien välillä. Muut siirtymät eivät juuri poikenneet eri sukupolvien aikuisuuteen siirtymisessä, vaikka siirtymien roolin nähtiin nuorimpien sukupolvien aikuistumisessa muuttuneen. Aikuisuuteen siirtymistä kuvattiin erityisesti epävarmana ja pelottavana, mutta tämä korostui erityisesti nuorimpien kirjoittajien teksteissä, joilla aikuisuus saattoi olla vasta edessä. Näiden lisäksi aikuisuuteen siirtymistä kuvailtiin kokeiluna, vapautena, oman statuksen löytämisenä ja vastuunottona. Tähän siirtymävaiheeseen liittyi vahvoja odotuksia aikuisen statuksen ja roolin suhteen, jotka usein ohjaavat nuorten siirtymää aikuisuuteen. Lisäksi kirjoituksissa aikuisuuteen siirtymistä kuvattiin matkana, elämän alkuna tai loppumisena ja jopa selviytymistarinana. Siirtymien rooli aikuisuuteen siirtymisessä ja aikuistumisprosessissa on sukupolvien välillä heikentynyt. Nuorimmat sukupolvet eivät nosta yksittäisiä siirtymiä aikuisuuden kriteereiksi tai aikuistumisen mittareiksi toisin kuin vanhimmat sukupolvet. Myöskään yksittäistä ikää, kuten täysi-ikää, ei pidetä aikuisuuteen siirtymisen mittarina. Kyse on nuorimpien sukupolvien mukaan pitkästä prosessista, kokeiluista ja identiteetin etsimisestä, joiden kautta kasvetaan ja tullaan aikuiseksi. Siirtymät eivät siis ole yhtä vahvasti yhteydessä aikuisuuteen kuin ennen, jolloin onkin tärkeä tarkastella tulevaisuudessa sitä, onko aikuisuuden tai nuoruuden käsitys kokonaisuudessaan muuttunut

Perhesiirtymät ja mielen hyvinvointi : pitkittäistutkimus 16-vuotiaasta 52-vuotiaaksi

Over the past decades, family structures and transitions have undergone significant changes, marked by shifts in marital norms, a rise in voluntary childlessness, and postponed parenthood. However, the enduring influence of family dynamics on the life course and mental well-being remains evident. The relationship between family transitions and mental well-being has received extensive attention in research, yielding mixed results across various timeframes and outcomes. However, despite extensive interest in this field, a comprehensive understanding of the life course perspective in this context, considering how associations change across the different life stages and the complex interplay between mental well-being and family transitions, is still lacking. Using the life course perspective, the aim of this doctoral dissertation was to examine the interplay between family transitions and mental well-being across the fertility age. More specifically, the study sought to examine: 1) the association between relationship status and mental well-being across four age stages from early adulthood to middle age (Sub-study I); 2) the trajectories of mental well-being before and after the transition to parenthood (Sub-study II); 3) the association of mental well-being in adolescence on parenthood factors (Sub-study III); and 4) the association of parenthood factors on mental well-being in middle age (Sub-study III). The present study examined both positive and negative aspects of mental well-being, covering psychological resources (self-esteem, meaningfulness) and negative symptoms (depressive symptoms). This dissertation is based on the ‘Stress, development and mental health (TAM)’ follow-up study, conducted by the Finnish Institute for Health and Welfare (THL). The follow-up study began in 1983 when a total of 2194 ninth-grade students (96.7% of the target population) from Tampere answered a questionnaire. The survey has been continued since then in 1989, 1999, 2009, and 2019, when the participants were approximately 22, 32, 42, and 52 years old. Sub-study I examined the association between relationship status and mental well-being at four different life stages. The study found that being single or divorced as opposed to married was associated with poorer mental well-being among men. Among women, the results were more fragmented and showed that dating and cohabitation might not differ from marriage in terms of mental well-being. The results were quite similar across the age stages in both genders. Sub-study II in turn examined the mental well-being trajectories before and after the transition to parenthood and observed that the increasing trajectories of self-esteem and meaningfulness before parenthood became stable or even decreased after the transition. In comparison to non-parents, parents had better mental well-being, especially among men. However, adjusting for relationship status in the analyses attenuated the effect of the transition to parenthood and the differences between parents and non-parents. Sub-study III examined the reciprocal association between parenthood factors and mental well-being. Higher self-esteem in adolescence was found to predict parenthood for men, while depressive symptoms in adolescence were linked to earlier parenthood for women. Having children was associated with higher levels of meaningfulness among both women and men, higher self-esteem among men and less depressive symptoms among women in middle age, at the age of 52. In conclusion, the study results highlight an association between relationship status and mental well-being, with divorced or single individuals consistently reporting poorer outcomes, particularly men, while for women, dating and cohabiting appeared to be no different than marriage in terms of mental well-being. Although the transition to parenthood might interrupt the positive development of mental well-being, in the long term, parenthood is associated with a greater sense of meaningfulness among both women and men, with less depressive symptoms among women, and with better self-esteem among men. These findings contribute to the current societal discussion on parenthood and the costs of being a parent. Applying the life course perspective, the present study was able to identify the long-term rewards of parenthood for mental well-being.Viime vuosikymmeninä perherakenteet ja -siirtymät ovat kokeneet merkittäviä muutoksia, joita ovat leimanneet avioliittonormien muutokset, vapaaehtoisen lapsettomuuden lisääntyminen sekä vanhemmuuden lykkääntyminen. Perhedynamiikan vaikutus elämänkulkuun ja mielen hyvinvointiin on kuitenkin pysynyt edelleen ilmeisenä. Perhesiirtymien ja mielen hyvinvoinnin väliseen yhteyteen on kiinnitetty paljon huomiota tutkimuksissa, ja tulokset ovat olleet vaihtelevia eri aikaväleillä ja eri mittareiden osalta. Huolimatta laajasta kiinnostuksesta tätä tutkimuskenttää kohtaan, kokonaisvaltainen ymmärrys elämänkulun näkökulmasta tässä kontekstissa, huomioiden miten yhteydet muuttuvat eri elämänvaiheissa sekä mielen hyvinvoinnin ja perhesiirtymien välisen monimutkaisen vuorovaikutuksen, puuttuu kuitenkin edelleen. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia elämänkulun näkökulmasta perhesiirtymien ja mielen hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä elämänkulun ajalta. Tutkimuksessa tarkasteltiin 1) parisuhdetilanteen ja mielen hyvinvoinnin välistä yhteyttä neljässä ikävaiheessa varhaisaikuisuudesta keski-ikään (osatyö I); 2) mielen hyvinvoinnin kehityskulkuja ennen vanhemmaksi tuloa sekä sen jälkeen (osatyö II); 3) nuoruuden mielen hyvinvoinnin yhteyttä vanhemmuuteen liittyviin tekijöihin keski-iässä (osatyö III); ja 4) vanhemmuuteen liittyvien tekijöiden yhteyttä mielen hyvinvointiin keski-iässä (osatyö III). Tutkimuksessa tarkasteltiin sekä mielen hyvinvoinnin positiivisia että negatiivisia puolia, jotka kattavat psykologiset voimavarat (itsetunto, merkityksellisyys) sekä oirenäkökulman (masennusoireilu). Tutkimus perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) toteutettuun ’Stressi, kehitys ja mielenterveys (TAM)’ – seurantatutkimukseen. Seurantatutkimus on aloitettu vuonna 1983, jolloin yhteensä 2194 tamperelaista yhdeksäsluokkalaista oppilasta (96,7 % kohdejoukosta) vastasi kyselyyn. Tutkimusta on sen jälkeen jatkettu vuosina 1989, 1999, 2009 ja 2019, osallistujien ollessa noin 22, 32, 42, ja 52-vuotiaita. Osatyö I tarkasteli parisuhdetyypin ja mielen hyvinvoinnin välistä yhteyttä neljässä eri ikävaiheessa. Tutkimuksessa löydettiin, miten sinkkuus ja avioero olivat yhteydessä heikompaan mielen hyvinvointiin avioliittoon verrattuna. Naisilla tulokset olivat hajanaisempia ja näyttivät, miten seurustelevien ja avoliitossa olevien naisten mielen hyvinvointi ei välttämättä eroa avioliitossa olevien naisten mielen hyvinvoinnista. Tulokset olivat melko samanlaiset eri ikävaiheissa molemmilla sukupuolilla. Osatyö II puolestaan tutki mielen hyvinvoinnin kehityskulkuja ennen ja jälkeen vanhemmaksi tuloa. Tutkimuksessa havaittiin, miten itsetunnon ja merkityksellisyyden kasvava kehityskulku ennen vanhemmuutta muuttui tasaiseksi tai jopa laskevaksi vanhemmaksi tulon jälkeen. Ei-vanhempiin verrattuna vanhemmilla oli parempi mielen hyvinvointi, erityisesti miehillä. Parisuhdetyypin huomioiminen kuitenkin heikensi vanhemmaksi tulon vaikutusta sekä vanhempien ja ei-vanhempien välisiä eroja. Osatyö III tarkasteli vanhemmuustekijöiden ja mielen hyvinvoinnin kaksisuuntaisia yhteyksiä. Korkeampi itsetunto nuoruudessa ennusti vanhemmuutta miehillä, kun puolestaan masennusoireilu nuoruudessa oli yhteydessä aikaisempaan vanhemmaksi tuloon naisilla. Lasten saaminen oli yhteydessä korkeampaan merkityksellisyyteen naisilla ja miehillä, korkeampaan itsetuntoon miehillä ja vähäisempään masennusoireiluun naisilla keski-iässä. Yhteenvetona tutkimustulokset korostavat parisuhteen ja mielen hyvinvoinnin välistä yhteyttä. Eronneet ja naimattomat henkilöt raportoivat toistuvasti heikompaa mielen hyvinvointia erityisesti miehillä, kun puolestaan naisilla seurustelu ja avoliitto eivät näyttäneet poikkeavan avioliitosta mielen hyvinvoinnin osalta. Vaikka vanhemmaksi tulo saattaa keskeyttää mielen hyvinvoinnin positiivisen kehityksen, pitkällä aikavälillä vanhemmuus on kuitenkin yhteydessä naisilla ja miehillä korkeampaan merkityksellisyyden tunteeseen, naisten vähäisempään masennusoireiluun, sekä miesten korkeampaan itsetuntoon. Nämä tulokset osallistuvat nykyiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun vanhemmuudesta ja vanhemmuuden vaikutuksista. Elämänkulkunäkökulmaa soveltaen tässä tutkimuksessa pystyttiin tunnistamaan vanhemmuuden pitkäaikaiset hyödyt mielen hyvinvoinnin kannalta

Associations between relationship status and mental well-being in different life phases from young to middle adulthood

The aim of this study was to assess the associations between relationship status and mental well-being in four different phases during the life course, and to identify whether relationship quality moderated these associations. We used a broader concept of relationship status (instead of marital status) and also included the positive dimension of mental health. Participants in a Finnish cohort study were followed up at ages 22 (N = 1,656), 32 (N = 1,471), 42 (N = 1,334), and 52 (N = 1,159). Measures in all study panels covered relationship status (marriage, cohabitation, dating, single and divorced/widowed), Short Beck Depression Inventory (S-BDI), self-esteem (seven items) and relationship quality (six items). Analyses were carried out using linear regression. Compared to marriage, being single or being divorced/widowed were associated with depressive symptoms at every age in men. For women, in turn, being single - but not being divorced/widowed - was associated with depressive symptoms. Among men, being single or being divorced/widowed were also associated with lower self-esteem at age 32, 42 and 52, but in women, only one association between lower self-esteem and being single was found at age 32. Of the age stages, the age 32 is highlighted in men, at which point all relationship statuses were risk factors compared to marriage. There were only few indications of the moderating role of the relationship quality. Compared to marriage, being single or being divorced/widowed were quite consistently associated with poorer mental well-being during the life course, especially among men. For dating and cohabiting the associations were more fragmented depending on age and gender; particularly among women, these relationship statuses tended not to differ from marriage in terms of mental well-being. These observations on mental well-being across five relationship statuses are important in our contemporary society, where the number of marriages is decreasing, and other forms of relationships are becoming more common.Peer reviewe

Varhaisleikki-ikäisen akuutin kivun arviointi ja hoito : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata varhaisleikki-ikäisen akuutin kivun arviointia sekä hoitoa. Tavoitteena on lisätä tietoisuutta lasten kanssa työskenteleville hoitoalan ammattilasille varhaisleikki-ikäisen akuutin kivun arvioinnista sekä hoidosta lääkkeellisin ja lääkkeettömin menetelmin. Opinnäytetyössä vastataan kahteen tutkimuskysymykseen, jotka ovat: Miten arvioidaan varhaisleikki-ikäisen akuuttia kipua sekä miten hoidetaan varhaisleikki-ikäisten akuuttia kipua. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Analysoitavia aineistoja valikoitiin 15. Näitä löydettiin viidestä eri tietokannasta (MEDIC, Cinahl, Taylor & Francis Online, ProQuest, PubMed). Haut rajattiin muun muassa julkaisuvuoden mukaan (<10 vuotta vanhat) sekä kielen mukaan (englanti ja suomi). Aineisto analysoitiin induktiivisesti, eli aineistolähtöisenä sisällönanalyysina. Tutkimusartikkeleiden analysoinnista muodostettiin kahdeksan yläluokkaa, joista lopulta neljä pääluokkaa; Lääkkeetön kivunhoito, kivun tunnistaminen, kivun arviointi sekä lääkkeellinen kivunhoito. Suurin osa valituista tutkimusartikkeleista käsittelivät lapsen lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä tai kivun hoitoa opioidivalmisteilla. Opinnäytetyön tulokset olivat yhteneviä, aiemmin tutkittuun tietoon sekä taustateoriaan. Tutkimusartikkeleita analysoimalla saatiin vastattua kumpaakin tutkimuskysymykseen, mikä oli tämän opinnäyte työn tarkoitus. Varhaisleikki-ikäisten akuuttia kipua on tutkittu selvästi monia muita ikäluokkia vähemmän. Tästä voi tehdä johtopäätöksiä siitä, että kyseisen ikäluokan akuutin kivun, sen hoitamista sekä arvioimista ja tunnistamista pitäisi tutkia vielä nykyistä enemmän. Aihe on tärkeä, ja koskettaa jokaista vanhempaa sekä varhaisleikki-ikäisten lasten kanssa työskentelevää ammattilaista. Mikäli opinnäytetyön aihetta tutkittaisiin enemmän ja tuotaisiin siitä tietoutta, niin hoidon tarjoaminen ja tuottaminen olisi parempaa

Reciprocal associations between parenthood and mental well-being - a prospective analysis from age 16 to 52 years

Objective: The present study examines the bidirectional nature of the associations between parenthood and mental well-being using 36-year longitudinal data. Background: Mental well-being can affect if and when one becomes a parent (selection hypothesis), and the characteristics of parenthood can affect mental well-being (causation hypothesis). However, life course research has infrequently studied these hypotheses in parallel. Previous studies have also typically only focused on one aspect of parenthood (e.g., having children) and on the negative aspects of the mental well-being construct. Method: The participants in the Finnish 'Stress, Development and Mental Health (TAM)' cohort study were followed up at ages 16, 22, 32, 42, and 52 (N = 1160). The measures of parenthood (having children, timing of parenthood, and number of children) and mental well-being at ages 16 and 52 (depressive symptoms, self-esteem, and meaningfulness) were based on self-report. Results: For men, higher self-esteem in adolescence was associated with having children, and having children was associated with higher self-esteem in middle age. For women, depressive symptoms at age 16 were associated with becoming a parent at age 24 or younger. For both genders, having children was associated with a higher sense of meaningfulness in middle age. Conclusion: Studied within the life course perspective, our results indicate that parenthood has a positive effect on mental well-being in mid-adulthood even when accounting for selection effects