Remembering rape : The temporal construction of sexual violence in autobiographical narratives from 1990s Finland

This article examines how historical contexts affect the recollection of experiences of rape. We reanalyze sexual autobiographies that were gathered in Finland in 1992 in a sex research project called FINSEX. To illustrate how the time of the rape as well as the time it is recalled shape the possibilities of narrating a life story, we present a close reading of four autobiographies that we place in the context of the collection as a whole, and compare our analysis of the autobiographies to their interpretation in the FINSEX study. The narrative elements of the autobiographies reflect the violent experiences in complex and layered ways. For the authors of these autobiographies, temporal changes in cultural and social understandings of sexual violence enable the reinterpreting of life events and the naming of previously unnamed experiences.Peer reviewe

“My woman is openly herself.” : Constructed naturalness, bodily consumer products and the change in young people's gender norms 1961–1973

This study investigates norms of young femaleness and maleness, from the perspective of consumer products and ideals concerning the body. The context of the study is the major increase in Finnish private consumption and change in views related to sexuality that took place during the 1960s and early 1970s. The study focuses on the gender perspective in the history of everyday life structured by consumption. The research subject is delineated using a concept, intimate bodily consumer products, which refers to products that are used to process the body in an intimate way. The study asks what connections there are between the use of intimate bodily consumer products and the norms of bodily young femaleness and maleness in the commercial popular culture directed at young people in Finland in the 1960s and at the beginning of the 1970s. The key source in the study is the widely read youth music magazine Suosikki, especially the advertisements in the magazine. The analysis is contextualized by utilizing household surveys and collections of oral history data. In the first part, the study analyses the norms that could be found in the Suosikki magazine regarding girls and boys, dating and sexuality. An ideal relationship emphasised being alike and belonging together, and the ideal couple often referred to themselves as ‘we’. In this research, this is characterised with the concept of we-ness. Though the magazine had portrayed itself ever since the end of the 1960s as having a modern, non-moralising attitude to sexuality, the issue of a girl’s sexual reputation continued to be evident in the articles of Suosikki. However, the girl’s sexual agency was given space within the ideal relationship characterised by we-ness. The latter part of the study takes a closer look at the way in which the intimate bodily products and their use were woven into the understanding of gender. Two cases are analysed: young men adopting the use of deodorant and the change in the type of menstrual products used by young women. In the early 1960s, deodorant was considered to be a feminine fragrance and first started to be used on a wider scale when both the understanding of young maleness and the meaning of deodorant as a product changed. The study of disposable menstrual products, on the other hand, focuses attention on the availability of products and rising living standards. The ideal of we-ness as well as changed attitudes to pre-marital sex were reflected in advertising: Advertisements for products related to especially a girl’s body often referred to dating and sexual relationships. The ideal body was constructed with the advertised products, but was represented as natural.Tutkimus tarkastelee nuoren naiseuden ja mieheyden normien muuttumista 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa kulutustuotteiden ja ruumista koskevien ideaalien näkökulmasta. Se tuo kulutuksen jäsentämän arjen tutkimukseen sukupuolinäkökulman. Kontekstina on kyseisenä aikana tapahtunut voimakas kulutuksen kasvu ja seksuaalisuuteen liittyvien käsitysten murros. Tutkimuskohdetta rajataan muotoilemalla käsite intiimin ruumiilliset kulutustuotteet viittaamaan tuotteisiin, joilla muokataan ruumista intiimiksi ymmärretyllä tavalla. Tutkimus kysyy, millaisia kytköksiä intiimin ruumiillisten kulutustuotteiden käytön ja ruumiillisen nuoren naiseuden ja mieheyden normien välillä oli 1960-luvun ja 1970-luvun alun suomalaisessa nuorille suunnatussa kaupallisessa populaarikulttuurissa. Keskeisenä lähteenä ovat laajalevikkinen nuorten musiikkilehti Suosikki ja siinä julkaistut mainokset. Koska seksuaalisuuden ymmärretään tutkimuksessa normittavan sukupuolia, myös heteroseksuaalisuuden normien muuttumista analysoidaan. Tarkastelua täydennetään kotitaloustiedustelujen ja muistitietoaineiston avulla. Työn alkuosassa analysoidaan tyttöjä, poikia, seurustelua ja seksuaalisuutta koskevia normeja Suosikki-lehdessä. Seurustelusuhteissa korostunutta samankaltaisuuden ja yhteenkuuluvuuden ideaalia, johon liittyi usein puhe me-muodossa, luonnehditaan käsitteellä meisyys. Vaikka lehti esitti 1960-luvun lopulta lähtien suhtautuvansa seksuaalisuuteen uudenaikaisesti ja moralisoimatta, kysymys tytön seksuaalisesta maineesta esiintyi yhä Suosikeissa. Tila tytön seksuaaliselle toimijuudelle syntyi meisyys-ideaalin mukaisen parisuhteen sisään. Tutkimuksen loppuosassa tuotteiden ja niiden käytön kutoutumista osaksi sukupuolta koskevaa ymmärrystä lähestytään tarkemmin nuorten miesten deodorantin käytön vakiintumisen ja nuorten naisten käyttämien kuukautissuojien muuttumisen kautta. Deodorantti oli mielletty feminiiniseksi hajusteeksi ja yleistyi vasta kun sekä nuoreen mieheyteen että deodoranttiin liitetyt merkitykset alkoivat muuttua. Kertakäyttöisten kuukautissiteiden tarkastelu taas keskittää huomion materiaalisen käyttöympäristön tuottamiin rajoituksiin. Mainoksissa tuotteet yhdistettiin meisyyden ideaaliin ja aiempaa avoimempaan seksuaalisuuden esittämiseen. Tämä tuotti ideaalia paljastettavasta ruumiista, joka rakennettiin mainostettujen tuotteiden avulla, mutta ymmärrettiin luonnolliseksi

Druckerin perusesitys tutustuttaa ehkäisyvälineisiin teknologian historiana

Donna J. Drucker: Contraception. A Concise History.The MIT Press Essential Knowledge series. The MIT Press, 2020, 264 sivua, ISBN: 9780262538428Non peer reviewe

Meikkaavat pojat ja mieheyden murros : The Mods -yhtyeen julkisuuskuva nuorten musiikkilehdissä 1965

Peer reviewe

Kuinka trikoosta tuli päällysvaate? : Trikoovaatteet 1960-luvun murroksena

Peer reviewe

Kuluttajat kiertotaloudessa : Kohti kiertotaloutta ja korjaamista edistävää yhteiskuntaa

Kansallinen kiertotalousohjelma pyrkii kohti yhteiskuntaa, jossa kiertotaloudesta tulee talouden uusi perusta vuoteen 2035 mennessä. Tämän raportin tavoitteena on tarkastella kiertotaloutta kuluttajanäkökulmasta. Raportissa esitellään kuluttajien ja kulutustutkijoiden näkemyksiä kiertotaloudesta sekä pohditaan erityisesti korjaamiseen liittyviä kysymyksiä. Tarkastelussa on korjaaminen liiketoimintana, taitoina ja historiallisena kehityksenä. Kirjoittajat analysoivat tuotteiden elinkaaren pidentämistä, korjaustoiminnan elvyttämistä ja sitä, kuinka koulutusta voitaisiin kehittää, jotta korjauspalvelut voisivat paremmin kehittyä Suomessa. Raportin keskeisiin politiikkasuosituksiin kuuluu, että kuluttajien kiertotalouspalveluiden TKI-työhön ja osaamiseen tulisi panostaa ainakin ammatillisessa koulutuksessa, korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa. Kiertotalouspalvelujen kehittämiseksi voitaisiin käynnistää räätälöityjä kehittämis- ja rahoitusohjelmia sekä osoittaa niille sopivia digitaalisia alustoja ja tiloja. Jotta palveluilla olisi myös kysyntää, korjauspalveluiden elvyttämiseksi voitaisiin kokeilla esimerkiksi Wienin mallin mukaisia korjausseteleitä, kohdennettua arvonlisäveron alennusta tai kotitalousvähennyksen laajennusta. Samalla kuluttajille voitaisiin tarjota tietoa ja kokemuksia kiertotalouden mukaisista palveluista vaikkapa paikallisten korjausfestareiden muodossa

Tytöt ja pojat 1960-luvun valistusoppaissa ja kaupallisessa nuortenlehdessä : Sukupuolidiskurssien muutoksia

Tutkimuksen kohteena ovat sukupuolidiskurssien muutokset 1960-luvulla kahdentyyppisissä nuoria käsittelevissä aineistoissa: Väestöliiton valistusoppaissa vuosilta 1959–1970, 1977 ja 1979 ja Suosikki-lehdessä 1961–1970. Näistä valistusoppaat edustavat institutionalisoitua sukupuolen tietoisen määrittelyn diskurssia ja Suosikki-lehti kaupallista populaarikulttuuria, jolla ei ainakaan 1960-luvun alussa ollut aktiivista päämäärää sukupuolen tuottamisessa. Tutkimus edustaa kvalitatiivista sisällönanalyysia, tutkimusote on diskurssianalyyttinen. Aineiston analysoimisessa on hyödynnetty Atlas.ti -ohjelmaa. Tärkeimpinä lähteinä tutkimuksessa on käytetty oppaiden ja Suosikki-lehden lisäksi Väestöliiton vuosikertomuksia ja toimintasuunnitelmia. Tutkimuksen teoreettinen asetelma nojautuu Michel Foucault'n näkemyksiin diskursseista, sukupuolesta ja seksuaalisuuden määrittelyihin liittyvästä vallasta. Tutkimuksessa rakentuvia käsityksiä sukupuolista verrataan myös Judith Butlerin ajatteluun. Tutkimuksessa oletetaan seksuaalisuuden olevan keskeinen sukupuolta koskevien "totuuksien" tuottamisen alue. Tutkimuksessa tarkastelun kohteena ovat molemmat sukupuolet, koska sukupuolten oletetaan muuttuvan suhteessa toisiinsa. Sukupuolta määrittävien ja tuottavien tahojen tarjoamien sisältöjen muuttuminen ja tahojen välisten valta-asemien uudelleenmäärittyminen muuttavat myös sukupuolia. Valistus ja kaupallinen populaarikulttuuri ovat esimerkkejä tällaisista tahoista. Syntyvät kuvat sukupuolista ovat erilaisia ja muuttuvat eriaikaisesti. Sukupuolidiskursseissa nähdään varsinkin valistuksen osalta muutoksen lisäksi myös pitkäikäistä jatkuvuutta. Suosikki-aineistossa näkyy, että populaarikulttuuriin liittyi sukupuolen rajojen asettamiseen liittyvää keskustelua, mutta myös kapinaa tai erottautumista sukupuolen "arveluttavina" pidetyillä puolilla. Kummassakin aineistotyypissä tulee esiin murrosvaihe suhteessa sukupuolten esittämiseen, Väestöliiton oppaissa vuosien 1965 ja 1967 välillä, Suosikissa vuonna 1968. Vuosikymmenen puolivälissä yliopistomaailmasta alkaneessa keskustelussa seksuaalisuudesta Väestöliiton valistus nähtiin riittämättömänä ja vanhanaikaisena. Liitto reagoi nopeasti tähän yhteiskunnalliseen keskusteluun ja muokkasi sanomaansa. Oppaissa esiaviollista seksuaalisuutta ei enää nähty luonnonvastaisena, vaan olikin luonnollista toteuttaa itseään ja omaa seksuaalisuuttaan. Suhteen oikeuttamista pelkällä rakkaudella ei enää vastustettu, vaan rakkaus kytkettiin vastuun kantamiseen kumppanista. Valistajien aiempaan tytön ihanteeseen kuului seksuaalinen koskemattomuus, tyttö torjui pojan sopimattomat lähestymisyritykset. Kun seksuaalisen koskemattomuuden merkitys tytön ihanteena väheni, poikaa kiellettiin yrittämästä murtaa tytön vastarintaa. Ihanteeksi tuli yhteinen päätöksenteko, luonnollinen seksuaalisuuden toteuttaminen. 1960-luvun loppuvuosina Suosikissa, jolla aiemmin ei ollut aktiivista agendaa seksuaalisuuden alueella, alettiin ottaa kysymyksiin avoimemmin kantaa ja haastaa vanhanaikaisiksi koettuja näkemyksiä. Tyttöjen ujous ja estoisuus muuttuivat ongelmallisiksi Suosikissa, ja tytön tuli olla vapautunut ja uudenaikainen seksuaalisuutensa suhteen. Kuitenkin Suosikissa tyttöjen seksuaalisuuden ilmaisuun liittyvä moraalinen arviointi jatkui. Toisaalta kahden aineistotyypin diskursiiviset asemat myös lähestyivät jonkin verran toisiaan. 1960-lukuun liitetty suuri seksuaalisuuden muutos paljastuu läheltä tarkasteltuna muotoutuvan pieninä katkeamina ja muutoksina sukupuolidiskursseissa