The Connections between Dimensions of the Business-to-Business Relationship in Agricultural Supplies Trade

The Connections between Dimensions of the Business-to-Business Relationship in Agricultural Supplies Trade The present study focuses on the business-to-business (b-to-b) relationships between agricultural entrepreneurs and agricultural supplies trade companies. The primary purpose of this study is to determine and derive the dimensions of the business relationships from theories. The dimensions examined include trust, the benefits of the relationship commitment, and the value of the business relationship. The second aim of the study is to model and verify the connections between dimensions of the business relationships from theories, produce hypothesis, and test them. The methodological aim of this study is to complement the empirical measurement of the business relationship value. The theoretical framework of this study is primarily based on the views of customer relationship management (CRM), the central idea of which is to create value for customers, which in turn helps to keep them committed. Literature on CRM and relationship marketing provide an overview of the formation of value and commitment from the viewpoint of the product/service provider. The present study examines customer and business relationships from the customers point of view. The social dimensions of business and customer relationships influence how well a business relationship works; these factors are examined mainly in light of the social exchange theory, and also the transaction cost analysis. The data were collected by way of a national survey that was sent to 610 agricultural entrepreneurs. A total of 250 responses were received for the study, making the response rate 41.5 %. The data was collected using stratified sampling, and it was analysed using statistical methods: linear structural equation modelling (LISREL 8.80 program) was used to analyse the connections between the dimensions of the relationship, and factor analysis was used to analyse the benefits. The results of the study reveal that there are different benefits that mainly influence commitment and relationship value. The benefits are factored in three groups according to the factor analysis. The groups are named as service benefits, offering benefits, and know-how benefits. Trust was the most significant dimension, which had an impact on all benefit factors. According to the results, there is a significant connection between the value of the relationship and service benefits or offering benefits. Especially the service benefits have a significant, positive effect on the value of the relationship. The know-how benefits have a significant effect on commitment, but no influence on the value of the relationship. According to this study, we can verify that different benefits have an impact on the value of relationships and on the commitment of the customer in business-to-business relationship. In this study, customer value has been measured utilizing a renewed method whereby the business-to-customer value measurement method has been combined with a business-to-business context. The novelty of this study involves, in particular, the development of new empirical measurements of relationship value based on theoretical concepts. Keywords: CRM, trust, relationship benefits, relationship value, commitment, agricultural supplies trade.Tutkimuksen tarkastelun kohteena on maataloustarvikekaupan ja maatalousyrittäjien välinen liikesuhde. Tutkimuksen päätavoitteena on johtaa liikesuhteen käsitteelliset vastineet ja testata näiden vastineiden välisiä suhteita empiirisesti. Tutkimuksen teoreettisena tavoitteena on täsmentää liikesuhteen ulottuvuudet, joita tässä tutkimuksessa ovat luottamus, liikesuhteen vastineet, sitoutuminen ja liikesuhteen arvo. Lisäksi tutkimuksessa muodostetaan edellä mainituista ulottuvuuksista käsitteellinen malli ja johdetaan tutkimushypoteesit. Metodologisena tavoitteena on täydentää yritysten välisen liikesuhteen arvon mittaustapaa välinearvomallilla. Tutkimuksen teoreettinen tarkastelu perustuu pitkälti sosiaalisen vaihdannan teoriaan ja sen esille tuomiin näkökulmiin. Lisäksi tutkimuksessa sivutaan talousteoreettista vaihdantakustannusnäkemystä, koska liikesuhteisiin vaikuttavat myös taloudelliset tekijät. Tutkimuksen teoreettinen lähestymistapa perustuu asiakassuhdejohtamisen näkökulmaan. Sen keskeisenä ajatuksena on arvon luominen asiakkaille niin, että se ylläpitää ja sitouttaa asiakaskuntaa. Näkemyksessä on yleisesti tarkasteltu arvoa ja liikesuhteesta saatavia vastineita toimittajayrityksen näkökulmasta. Asiakkaiden näkemys kyseisistä ulottuvuuksista on jäänyt vähäisemmälle huomiolle. Tutkimuksen tarkoituksena onkin esittää asiakkaan näkemyksiä arvoa luovista liikesuhteen ulottuvuuksista maataloustarvikekaupassa. Empiirisen aineiston muodostaa 250 maatalousyrittäjän vastaukset maatalouskaupasta. Aineisto on kerätty postikyselynä: lomake postitettiin 610 maatalousyrittäjälle ja vastausprosentiksi saatiin 41,5 %. Maatalousyrittäjät on poimittu ositettuna otoksena siten, että vastaajiksi valittiin keski-määräistä suurempien maatilojen ostopotentiaaliset yrittäjät, jotka ovat alueellisesti jakautuneet mahdollisimman tasaisesti. Tulosten mukaan ositetun otoksen tavoitteet saavutettiin. Liikesuhdevastineita jäsenneltiin faktorianalyysillä, jossa ne jakautuivat kolmeksi vastinemuuttujaksi eli palvelu-, tarjoama- ja tietotaitovastineeksi. Näistä liikesuhdevastinemuuttajasta muodostettiin yhdessä luottamuksen, sitoutumisen ja liikesuhteen arvon kanssa tutkimuksen käsitemalli ja hypoteesit. Käsitemallia ja hypoteesia testattiin empiirisesti rakenneyhtälömallilla (LISREL 8.80). Tutkimuksessa osoitetaan, että luottamuksella on merkitsevä vaikutus kaikkiin tutkittaviin liikesuhdevastineisiin. Tulosten mukaan liikesuhteen arvoon vaikuttavat liikesuhdevastineista palvelun ja tarjoaman vastaavuus asiakkaan omiin odotuksiin nähden. Maataloustarvikekaupassa asiakkaan saamalla palveluvastineella on merkitsevämpi vaikutus liikesuhteen arvoon kuin tarjoamavastineella. Sitoutumiseen puolestaan vaikuttavat tietotaitoon liittyvät vastineet, jotka viittaavat maatalousyrittäjien ja yritysten taloudellis-rationaalisiin tavoitteisiin ja päämääriin. Tutkimustulosten mukaan arvoon ja sitoutu¬miseen vaikuttavat siis eri liikesuhdevastineet. Tutkimuksessa on voitu myös todentaa se asiakassuhdejohtamisen näkemys, että liikesuhteen arvolla on positiivinen ja merkitsevä vaikutus liikesuhteeseen sitoutumiseen. Tässä tutkimuksessa liikesuhteen arvon empiiriset vastineet on johdettu teoreettisten käsitteiden pohjalta, ja niitä on testattu tässä tutkimuksessa onnistuneesti maataloustarvikekauppakontekstissa. Tutkimuksessa on myös kyetty osoittamaan, että liikesuhteen arvon mittaustapa välinearvomallilla on metodologisesti onnistunut. Avainsanat: asiakassuhdejohtaminen (CRM), luottamus, liikesuhdevastineet, liikesuhteen arvo, sitoutuminen, maataloustarvikekaupp

Managing a Circular Food System in Sustainable Urban Farming. Experimental Research at the Turku University Campus (Finland)

People around the world pay increasingly more attention to health, social, environmental, and ethical issues. As a consequence, they seek value in food that is fresh, less processed, and sustainably sourced. The article presents an experimental project supporting the implementation of a circular food system in the city of Turku, Finland. The outcome of the project is a globally replicable concept of managing a local circular food system in sustainable urban farming. The project had two objectives: (1) to reduce food waste in restaurants in the Turku University Campus; (2) to support local recycling of nutrients by composting food waste generated in the pilot restaurant and reuse the nutrients in the process of urban farming. The presented concept is based on the results of two experimental studies. It ties in with UN and EU sustainable development strategies and policies, e.g., Sustainable Development Goals (2, 11, and 12), the European Green Deal, the Farm to Fork Strategy, and the concepts of Circular Economy and Sustainable Cities.</p

Lähiruuan ekologisten vaikutusten selvitys

Tässä työssä luotiin arviointikehikko lähiruuan kestävyyden arvioimisen pohjaksi ja tarkasteltiin, miten lähiruuan ekologista kestävyyttä voidaan mitata ja miten siitä voidaan viestiä. Arviointikehikko sisälsiruuan ravitsemuksen, paikallisten luonnonvarojen käytön, rehevöittävän vaikutuksen, ekotoksiset ja toksiset vaikutukset, vaikutuksen biologiseen monimuotoisuuteen, vaikutukset ekosysteemipalveluihin, ilmastovaikutuksen ja tietyt tuotanto-kulutusketjun sosioekonomisen kestävyyden osa-alueet. Viimeksi mainittu keskittyi lähiruuan kannalta keskeisiin kysymyksiin sisältäen vaikutukset paikalliseen huoltovarmuuteen, sosiaalisiin ja taloudellisiin verkostoihin, innovatiiviseen yritystoimintaan, työllistävyyteen, työhyvinvointiin, kulttuuriin, eläinten hyvinvointiin ja toimitusketjujen pituuden merkityksiin. Arviointikehikkoonsisältyvien ekologista kestävyyttä kuvaavien kvantitatiivisten, tuotekohtaisten mittareiden käyttöä testattiin lähiruokaketjuissa kolmella erilaisella kohdealueella, Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja Keski-Suomessa. Lisäksi kunkin edellä mainitun alueen luonnonvarojen käytöntilaa tarkasteltiin ensin alueellisen maankäytön sekä kulutus-tuotanto-rakenteen kannalta. Tuotekohtaisten ekologisen kestävyyden mittareidentestaus toteutettiin elinkaarimenetelmällä (LCA) yhteensä 14 lähiruokatuoteketjusta (38 yritystä) sisällyttäen vaiheet “pellolta kauppaan” eli alkutuotannon, jalostus-, pakkaus- ja kuljetus-osat sekä kaupan, suurkeittiön tai lähiruokapiirin. Tuotteet valittiin kunkin alueen lähiruokatoimijoiden intressin ja tutkimuksellisen vertailumahdollisuuden näkökulmat huomioiden. Tuotantoketjun toimijoilta kerättyjen tietojen perusteella arvioitiin lähiruokatuotteiden ilmastovaikutus, rehevöittävä vaikutus ja tilalla käytettyjen kasvinsuojeluaineiden aiheuttama ekotoksinen vaikutus. Lisäksi kartoitettiin kyselytutkimuksella tilan monimuotoisuuteen vaikuttavia toimenpiteitä. Tuotetason ympäristövaikutusten tarkastelun perustaksi valittiin kansallisten ravitsemussuositusten kestävyyttä kuvaavaosio ja sitä täydennettiin ravitsemusarvoon suhteutetun ympäristövaikutusmittarilla (E/Nindeksin). Yleisellä tasolla paikallisten luonnonvarojen käyttö liittyy lähiruuan tuotannon kannalta paikallisiin maankäytön resursseihin ja niiden järkevään ja säästävään hyödyntämiseen, sivuvirtojen paikalliseen hyödyntämiseen sekä ravinteiden kierrätykseen ja energiapitoisten massojen hyödyntämiseen uusiutuvana energiana. Sesonkisuuden hyödyntäminen on lähiruualle erityinen mahdollisuus. Lähiruuan tuotekohtaiset rehevöittävät vaikutukset olivat tapauskohtaisia eli osalla tuotteista rehevöittävä vaikutus oli suurempi ja toisilla pienempi kuin keskimäärin vastaavalla suomalaisella ns. valtavirtatuotteella. Rehevöittävät vaikutukset samoin kuin biodiversiteettiin kohdistuvat vaikutukset ovat hyvin paikallisia. Näiden vaikutusten tarkastelussa paikallisen ympäristön herkkyys ympäristövaikutuksille on otettava huolellisesti huomioon. Monimuotoisuuden osalta lähiruualla on paljon kestävyyttä parantavia mahdollisuuksia. Hankkeessa tehdyn ympäristötoimenpidekyselyn perusteella lähiruokatuottajilla näyttäisi myös olevan tavanomaista tuottajaa enemmän kiinnostusta monimuotoisuuden edistämiseen. Lähiruuan monipuolisuuteen ja resurssien kierrätykseen liittyvät pyrkimykset ovat ilmeisen edullisia myös paikallisten ekosysteemipalvelujen kannalta. Torjunta-aineiden käyttö ja siitä aiheutuva ekotoksinen vaikutus lähiruuan tuotannossa vaihtelivat paljon; minimitasosta yllättävän korkeaan haitallisuustasoon. Kemiallista torjuntaa tulee käyttää vain todettuun tarpeeseen myös lähiruuan osalta IPM periaatteiden mukaan. Lähiruokatuotteiden ilmastovaikutukset olivat tapauskohtaista niin kuin rehevöittävän vaikutuksenkin. Eläinperäiset tuotteet tuottivat suuremman ilmastovaikutuksen kuin kasviperäiset, poikkeuksena mukana ollut riistatuote (hirven liha), jonka ilmastovaikutus jäi kuormittavimpien kasvikunnan tuotteiden tasolle. Joidenkin lähiruokatuotteiden kuljetuksen hiilijalanjälki oli suhteettoman suuri verrattuna valtavirtatuotteisiin. Lähiruuan näkökulmasta on suuri ongelma, että elintarviketuotannon tuotantorakenteet ja kuljetukset on pääsääntöisesti toteutettu valtavirtatuotannon näkökulmasta. Lähiruoka tarvitsisi kuljetusten kehittämiseksioman paikallisen ”räätälöintinsä”. Lähiruokatuotannolla on aivan ilmeisiä käyttämättömiä mahdollisuuksia ekologisen kestävyyden lisäksi sosio-ekonomisen kestävyyden kehittämisen kannalta, varsinkin jos lähituotantoon liittyvää järjestelmällistä viestintää ja yhteiskehittämistä voitaisiin tehostaa. Edellä kuvattuja päätelmiä yhdistävä argumenttipankki: ’Perusteita lähiruoan kestävyysvaikutuksista viestimiseen’ julkaistiin erillisenä tiiviinä julkaisuna1. Argumentit ovat kestävyyttä parantavia toimenpiteitä kuvaavia väittämiä, joiden toteutumista voidaan, elinkaarianalyysin tarjoamissa puitteissa, mitata kvantitatiivisesti, tai kvantitatiivisten mittareiden puuttuessa, kuvata laadullisen selosteen(tuotekohtaisen kuvauksen) avulla.The aim of this project was to develop measures, criteria and document-based arguments for sustainability of Finnish local food. A framework was designed during the first phase of the work to assess the sustainability of local food production. The framework included the following dimensions: nutritional value of food, use of local resources in food production, eutrophication, ecotoxic and toxic impacts of food production, impacts of food production on biodiversity and ecosystem services, climate change and socioeconomic sustainability of production (consumption chains). Regarding socio-economic sustainability, only specific aspects were considered, including local supply security, social and economic networks, innovative entrepreneurship, employment, work welfare, culture, animal welfare and length of productionconsumption chains. In the second phase the framework was tested for ecological sustainability of local food chains from three different regions in Finland, from the southern coast to the southern inland region, reaching the central inland region. The basis of sustainable use of resources and sensitivity to environmental impacts in the three regions were evaluated according to geography and the context of consumption-production. Life Cycle Assessment (LCA) based product-specific indicators for ecological sustainability were tested for 14 local food chains (included 38 companies) in the three regions. In each region, typical local products of high commercial interest were tested and chain-specific data were collected directly from stakeholders. Impacts of climate change, and eutrophication and ecotoxicity impacts were included. All chains covered phases “from field to grocery”, i.e. primary production, processing, packaging and transport phases, including the grocery store, commercial kitchen or local food establishment. In addition, factors that affected farm biodiversity were evaluated using a questionnaire provided to farmers. That focused on environmental activities carried out on-farm. An argument bank was constructed in the third phase. The arguments were based on identification of actual tasks that should be undertaken to enhance ecological and socio-economic sustainability of a local product. The LCA based indicators were included for quantitative measures to be used to monitor the level of sustainability. For those tasks, where quantitative indicators were missing, a qualitative description was used to document activities. The aim of this phase was to support ecological sustainability of local food enterprises in terms of communication and marketing. In addition to the production side, consumer-focused versions of arguments were used for local food consumers in order to help them specify their demands for food sustainability. The nutritional value of food represented the basis for assessment of ecological sustainability, in accordance with the national nutrition guidelines. Sustainability of local resource use was directly linked to land use, efficiency of resource use and side flows, accuracy of nutrient recycling and utilization of local energy sources. Bringing seasonal food into play provides unique opportunities for local food production. An overview of the LCA based results showed that some of the local products induced higher, and other lower, impacts than similar products in an average Finnish production chain. Eutrophication and biodiversity impacts of local food are particularly dependent on sensitivity of the local environment. The results need to be carefully assessed in the context of local circumstances. Local food production represents many opportunities to support biodiversity. A simple survey in this study indicated that local food producers could become more interested in environmental matters. In general terms, local food has good potential to support ecosystem services through biodiversity and recycling of resources. Chemical use and impact on sustainability of local food production ranged from insignificant to highly hazardous. Chemical control will be used only if preventative measures do not adequately suffice for plant health and crop according to IPM. Product-specific impacts of climate change on local food were chain specific; typically animal based products had higher impact than plant based ones. However, locally based game products such as moose had a very low climate change impact. The overall problem with local food is that its logistics have developed in line with mainstream production. Transportation created relatively high climate impact for some products. Specific logistics should be applied to meet the specific demands of local food better. Concerning socio-economic sustainability, which is in many ways linked to ecological sustainability, there are missed opportunities in local food production. Communication and collaboration among stakeholders should be enhanced. It is important to produce knowledge and communicate it within and among local consumer groups. A summary of the findings was included in the argument bank and published as a separate booklet available on the web2

Progressiivinen multifokaalinen leukoenkefalopatia natalitsumabihoidon komplikaationa

Natalitsumabia käytetään yksinään taudinkulkua muuttavana lääkityksenä erittäin aktiivisen aaltomaisen MS-taudin hoitoon. Natalitsumabihoitoon liittyy riski sairastua progressiiviseen multifokaaliseen leukoenkefalopatiaan (PML). Nykyisin PML-taudin riski natalitsumabihoidon yhteydessä MS-potilailla on 2,77/1 000. Varmistettuja PML-tapauksia natalitsumabihoidon yhteydessä on todettu joulukuuhun 2012 mennessä 312, ja natalitsumabihoitoa on saanut 108 300 MS-potilasta. Suomessa on 350, Ruotsissa 1 871, Norjassa 700 ja Tanskassa 750 natalitsumabihoitoa saavaa MS-potilasta. PML-tapauksia on todettu Suomessa kaksi, Ruotsissa seitsemän, Norjassa yksi ja Tanskassa kolme. Kuvaamme ensimmäisen suomalaisen natalitsumabihoidon komplikaationa PML-tautiin sairastuneen MS-potilaan

MS-taudin diagnoosi, lääkehoito ja kuntoutus

Mitä uutta päivityksessä? MS-taudin lääkehoito aloitetaan heti McDonaldin diagnostisten kriteereiden täytyttyä. Henkilöitä, joilla todetaan kliinisesti eriytynyt oireyhtymä (KEO) ja suurentunut riski saada MS-tauti (MS-tautiin sopivia muutoksia magneettikuvauksissa (MK) ja selkäydinnesteessä), seurataan MK:lla 3-6 kuukauden välein vuoden ajan ensimmäisestä kuvauksesta. Akuutti pahenemisvaihe hoidetaan suonensisäisellä tai suun kautta otettavalla jättiannoksisella kortikosteroidilla. Ensisijainen lääkehoito on beetainterferoni tai glatirameeriasetaatti. Beetainterferonihoidossa olevilta mitataan 12 ja 24 kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta MxA-vaste. Jos vaste puuttuu toistetuissa määrityksissä, hoitoa on vaihdettava, ja mikäli vaste on vähäinen, mittaus toistetaan. Beetainterferoni- tai glatirameeriasetaattihoidosta huolimatta aktiivisen MS-taudin toissijainen lääkehoito on natalitsumabi. Immunomoduloiva hoito lopetetaan, mikäli tauti muuttuu toissijaisesti eteneväksi eikä ole enää immunologisesti aktiivinen. English summary: Update on Current Care guidelines: Diagnostics, treatment and rehabilitation of multiple sclerosis Treatment is initiated when the McDonald criteria for relapsing-remitting multiple sclerosis (RRMS) are fulfilled. High-risk patients with clinically isolated syndrome are followed using magnetic resonance imaging for one year after the first imaging. Interferon-β or glatiramer acetate are the first-line immunomodulating drugs (IMD) for RRMS. MxA protein is measured 12 and 24 months after initiation of Interferon-β to evaluate possible development of neutralizing antibodies. If MxA protein may not be detected repeatedly interferon-β treatment is discontinued. If the disease is active in spite of treatment with first-line IMD, natalizumab may be considered as a second-line therapy. IMD is stopped when the transition to secondary progressive phase has occurred (or upon transition to secondary progressive phase)

Post-intervention Status in Patients With Refractory Myasthenia Gravis Treated With Eculizumab During REGAIN and Its Open-Label Extension

OBJECTIVE: To evaluate whether eculizumab helps patients with anti-acetylcholine receptor-positive (AChR+) refractory generalized myasthenia gravis (gMG) achieve the Myasthenia Gravis Foundation of America (MGFA) post-intervention status of minimal manifestations (MM), we assessed patients' status throughout REGAIN (Safety and Efficacy of Eculizumab in AChR+ Refractory Generalized Myasthenia Gravis) and its open-label extension. METHODS: Patients who completed the REGAIN randomized controlled trial and continued into the open-label extension were included in this tertiary endpoint analysis. Patients were assessed for the MGFA post-intervention status of improved, unchanged, worse, MM, and pharmacologic remission at defined time points during REGAIN and through week 130 of the open-label study. RESULTS: A total of 117 patients completed REGAIN and continued into the open-label study (eculizumab/eculizumab: 56; placebo/eculizumab: 61). At week 26 of REGAIN, more eculizumab-treated patients than placebo-treated patients achieved a status of improved (60.7% vs 41.7%) or MM (25.0% vs 13.3%; common OR: 2.3; 95% CI: 1.1-4.5). After 130 weeks of eculizumab treatment, 88.0% of patients achieved improved status and 57.3% of patients achieved MM status. The safety profile of eculizumab was consistent with its known profile and no new safety signals were detected. CONCLUSION: Eculizumab led to rapid and sustained achievement of MM in patients with AChR+ refractory gMG. These findings support the use of eculizumab in this previously difficult-to-treat patient population. CLINICALTRIALSGOV IDENTIFIER: REGAIN, NCT01997229; REGAIN open-label extension, NCT02301624. CLASSIFICATION OF EVIDENCE: This study provides Class II evidence that, after 26 weeks of eculizumab treatment, 25.0% of adults with AChR+ refractory gMG achieved MM, compared with 13.3% who received placebo

Minimal Symptom Expression' in Patients With Acetylcholine Receptor Antibody-Positive Refractory Generalized Myasthenia Gravis Treated With Eculizumab

The efficacy and tolerability of eculizumab were assessed in REGAIN, a 26-week, phase 3, randomized, double-blind, placebo-controlled study in anti-acetylcholine receptor antibody-positive (AChR+) refractory generalized myasthenia gravis (gMG), and its open-label extension

Kauran typpilannoituksen taloudellinen optimi

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä tuotantofunktiomuodolla saadaan kuvattua parhaiten kauran satovastetta typpilannoituksen suhteen. Tutkimuksessa arvioidaan, millainen vaikutus typpilannoitteen ja kauran hintasuhteella on taloudellisesti optimaaliseen typpilannoitukseen kauralla. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sadannan ja lämpösummankertymän vaikutusta typpilannoitteen tuottamaan satovasteeseen. Teoriaosuudessa tarkastellaan yleisesti kauran viljelyä Suomessa, mitä mahdollisuuksia kauran viljelyssä on sekä perehdytään kauran typpilannoitukseen. Lisäksi teoriaosuudessa käydään läpi, mitkä tekijät vaikuttavat kauran sadonmuodostukseen ja millaisia laatuvaatimuksia elintarvike- ja rehukauran käyttötarkoituksille on. Teoriaosiossa käydään myös läpi klassinen tuotantofunktion määritelmä ja sen teoriaa. Lisäksi tarkastellaan tuotantofunktiota yhden panoksen näkökulmasta ja miten voittofunktio määritetään. Teoriaosassa vertaillaan eri tutkimuksissa käytettyjä tuotantofunktioita. Tutkimuksen aineistona käytetään Yara Suomi Oy:n Kotkaniemen tutkimusaseman suorittamien typpiporraskokeiden tuloksista. Typpiporraskokeita on vuosilta 2009–2020. Kokeita oli suoritettu koeruuduilla Vihdin Ojakkalassa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin regressioanalyysiä ja funktiomuotoina: kvadraatti-, neliöjuuri- ja Mitcherlich-funktiota, lineaarinen funktio tasanteella, eli LRP-mallia ja kvadraattinen funktio tasanteella eli QRP-mallia. BIC-testisuureen perusteella parhaiten kauran typpilannoituksen satotuottoa kuvasi Mitcherlich-funktio vuosidummy-muuttujalla. Toiseksi ja kolmanneksi parhaimmat tuotantofunktiot, QRP-malli ja kvadraattifunktio eivät kuitenkaan olleet kaukana Mitcherlich-funktiosta, kun BIC-testisuureita vertailtiin. Sademäärän ja lämpösummankertymän vaikutus typpilannoituksen tuottamaan satovasteeseen oli merkitsevyydeltään niin alhainen, että niiden käytöstä päätettiin luopua tässä tutkimuksessa. Syyksi arvioitiin, että kokeiden ja säädatan keräämiseen käytetty mittausjakso oli liian lyhyt tuottamaan merkitseviä tuloksia. Sään vuotuisen vaihtelun vaikutus satotasoon otettiin huomioon dummy-muuttujilla. Taloudellisesti optimaalista lannoitustasoa vertailtiin vuosien 2013, 2017, 2018 ja 2022 vuosien typpilannoitteen ja kauran hintasuhteella. 2018 vuoden hintasuhteella tuotantofunktioiden välinen ero lannoitusoptimeissa oli selvästi suurin. Typpilannoitus suositukset eri tuotantofunktioiden ja hintasuhteiden välillä oli 123–282 kg/ha. Neliöjuurifunktion antamat typpilannoitussuositukset olivat epärealistisen korkeat alemmilla hintasuhteilla. Tarkasteltujen vuosien perusteella lannoitus oli kuitenkin jokaisena vuotena taloudellisesti kannattavaa. Korkeimpia typen ja kauran hintasuhteita lukuun ottamatta optimaaliset lannoitetasot ylittivät ympäristökorvauksen lannoiterajat LRP-funktiota lukuun ottamatta

The Legacies of Professor Ilmar Talve

Esityksessäni tulen kertomaan suomalaisen maatalouden muutoskehityksestä viimeisten vuosikymmenten aikana ja miten kuluttajien käyttäytymien yhä enenevässä määrin vaikuttaa suomalaisen maatalouden tuotantoon ja sen kehittymiseen. Suomalainen maatalous on kokenut melkoisen muutoksen viimeisten vuosikymmenten aikana. Elintarvikkeiden tuontisuojat purettiin ja siirryttiin suljetulta markkinoilta 90 - luvun puolessa välissä vapaaseen tuontiin. Liittyminen Euroopan unioniin muutti kotimaisesta maataloustuotantoa ja elintarvikemarkkinoita, joissa pyritään kilpailemaan yhtäältä hinnalla ja määrällä, toisaalta erikoistumalla. Tällä hetkellä meillä on segmentoitunut ja pirstaleinen kuluttajakysyntä, kannattavuuskriisissä painiva maataloustuotanto ja keskittynyt vähittäiskauppasektori. Vaikka vähittäiskauppa ja elintarviketeollisuus pitkälti määrittelevät mitä meille tarjotaan, ovat globaalit markkinat synnyttäneet vastailmiön. Kuluttajat ovat yhä kiinnostuneimpia ruokansa alkuperästä ja sen tuotannosta. Megatrendit vaikuttavat myös kuluttajien näkemyksiin ja kysyntään. Kulutuskäyttäytymisen kautta ihmiset luovat myös minäkuvaa. Kuluttajien kysyntä muuttaa ja ohjaa yhä voimakkaammin ruokaketjun toimintaa. Perinteisen lineaarisen ruokatuotantoketjun rinnalle on syntynyt myös vaihtoehtoisia tapoja toimia, uusimpana erilaiset jakamistalousmallit. </p