Terveydelle vaarallisten kemikaalien korvaaminen

Kemikaalien aiheuttamia terveysvaaroja voidaan ehkäistä monin eri keinoin. Eräs keskeisimmistä toimenpiteistä on korvata kaikkein haitallisimmat kemikaalit vähemmän haitallisilla. Tämän tutkimus- ja kehityshankkeen tavoitteena oli edistää terveydelle haitallisten kemikaalien korvaamista lisäämällä tietoa korvaamisesta ja tarjoamalla ratkaisumalleja sekä selvittämällä ja analysoimalla niitä haasteita, jotka ovat esteenä työpaikkojen vaarallisten aineiden käytöstä luopumisessa ja vaihtoehtoisten aineiden ja menetelmien käyttöönotossa

Hormonitoimintaa häiritseville kemikaaleille altistuminen työpaikoilla : Esiselvitysprojekti

Tutkimuksessa selvitettiin työperäistä altistumista hormonitoimintaa mahdollisesti häiritseville aineille Suomessa. Tarkoitus oli selvittää missä määrin altistumista tapahtuu, missä työtehtävissä, mikä on viimevuosien altistumistrendi, ja onko altistumiseen ja sen hallintaan syytä kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Työperäiset altisteet jaettiin pääasiassa kolmeen eri ryhmään. I Kemikaalit, joille altistuminen on vähäistä tai loppumassa (esim. monet kielletyt POP-yhdisteet). II Kemikaalit, joille altistumisesta on hyvin (esim. raskasmetallit, liuottimet) tai vähintään kohtalaisesti tietoa (esim. bisfenoli A). III Kemikaalit, joille altistumisesta on puutteellisesti tietoa (esim. eräät ftalaatit, tietyt biosidit, fenoliset yhdisteet sekä kauneudenhoitoalan kemikaalit). Ryhmä III:n kemikaaleja on rajallinen määrä ja monien niiden kohdalla hormonitoimintaa häiritsevät vaikutukset ihmisillä ovat epäselviä tai jopa kyseenalaisia. Tarve selkeille kriteereille koskien hormonitoimintaa häiritseviä vaikutuksia ihmisillä on ilmeinen

Kemikaaliriskien hallinta kuntoon : Rekisteritietoon perustuva selvitys kemikaaleille altistavista riskitöistä ja -ammateista

Kemikaalien hallinta kuntoon -hankkeessa selvitettiin altistumista kemiallisille tekijöille työpaikoilla rekisteritietoon perustuvan kyselyn perusteella. Hankkeessa tunnistettiin erityisiä riskitöitä tai riskiammatteja 2000-luvun alun tietojen mukaan. Näille riskitöille tai riskiammateille laskettiin niiden aiheuttamaa tautitaakkaa ja työntekijään kohdistuvaa sairastumisriskiä. Hankkeessa kuvataan myös kemikaalien hallintamallia ja koostetaan olemassa olevat riskinarviointimenetelmät ja malliratkaisut. Kymmenen merkittävintä riskityötä tai riskiammattia olivat: lujitemuovityö ja veneiden laminointi; rakennusten purkutyö; metallimalmien kaivos- ja louhostoiminnan pölyiset työt; lattioiden päällystystyö; betonituotteiden valmistustyö; automaalarin työ; formaldehydiliimojen käyttö puuteollisuudessa; hitsaustyö ja polttoleikkaus; alumiinin hitsaus ja polttoleikkaus sekä leipomotyö

Evaluation of existing control measures in reducing health and safety risks of engineered nanomaterials

While the risk management of engineered nanomaterials (ENMs) receives significant attention, there is still a limited understanding of how to select optimal risk management measures (RMMs) for controlling and mitigating the risks associated with exposure to ENMs. Clearly, there exists a need to expand current risk management practices to ensure safe production, handling and use of ENMs. Moreover, the performance of the existing RMMs should be re-evaluated for ENMs since control options that are proven to be effective for preventing or limiting risks associated with traditional particles might give unsatisfactory results in the case of nano-scale particles. This paper has brought together the evidence on the adequacy of traditional controls to minimize potential health and environmental risks resulting from exposure to ENMs. The aim here is to advance our understanding of the risk management approaches relevant for ENMs, and ultimately to support the selection of the most suitable RMMs when handling ENMs. To that end, evaluative evidence collected from the review of relevant literature and survey of nanotechnology institutions are combined and summarised to understand the level of protection offered by each control measure, as well as the relative costs of their implementation. The findings suggest that most relevant risk control options are based on isolating people from hazard through engineering measures (e.g. ventilation and chemical fume hoods) or personal protective equipment (PPE), rather than eliminating hazard at source (e.g. substitution). Although control measures related to the modification of ENMs have high efficiency in the occupational risk control hierarchy, they are not widely employed since there is currently a high degree of uncertainty regarding the impact of manipulating nano-characteristics on the performance of final product. Lastly, despite its low cost, PPE is the least effective category in the occupational risk control hierarchy and should not be used on its own when significant risk reduction is required. Clearly, further quantitative data is needed to fully assess the feasibility and cost-effectiveness of risk control options to prevent risks from exposure to ENMs. When there is little information on the efficiency of control measures specific to ENMs, the default efficiencies can be used for initial assessment purposes although it should not be considered exhaustive