Päiväkodin työntekijöiden kokemuksia toimintakulttuurista ja toimijuudesta muuttuvassa varhaiskasvatuksessa

Tiivistelmä. Suomalainen varhaiskasvatus on muutoksessa. Viimeaikaiset lakimuutokset ja säädökset ovat tuoneet muutostarpeita päiväkotityöhön. Yksittäisten päiväkotien olisikin pystyttävä vastaamaan kehitystarpeisiin, ja se edellyttää työntekijöiltä valmiutta muuttaa totuttuja toimintatapoja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisena työntekijät kuvaavat päiväkodin toimintakulttuuria ja miten he kokevat toimijuutensa varhaiskasvatuksen muuttuvassa tilanteessa. Työssämme hyödynnämme fenomenologista ja hermeneuttista tutkimusstrategiaa. Teemahaastattelulla ja avoimella kyselyllä pyrimme tuomaan näkyväksi ilmiöihin liittyviä merkityksiä ja toimijuuksien välisiä suhteita. Tutkimusjoukko koostui kahdesta päiväkodin johtajasta, neljästä lastentarhanopettajasta ja kolmesta lastenhoitajasta. Tutkittavista neljää haastateltiin ja viisi vastasi kyselyyn. Toimintakulttuurin analysoinnissa hyödynsimme Edgar Scheinin (1987) organisaatiokulttuuriteoriaa, ja toimijuutta tarkastelimme Jyrki Jyrkämän (2008) toimijuuden modaliteettimallin avulla. Tutkimuspäiväkotien toimintakulttuurit osoittautuivat pääosin muutosmyönteisiksi. Niitä leimasivat avoin keskustelukulttuuri, kollegiaalisuus ja innovatiivisuus sekä pyrkimys suunnata toimintaa varhaiskasvatuksen asiakirjojen mukaiseksi. Toimijuuden osalta tuloksissa korostuivat asiakirjojen ja säädösten velvoittavuus, yhteisöllisyys ja perinteisyys sekä työntekijöiden vaikuttamismahdollisuudet työssä. Päiväkodissa toimijat luovat verkoston, jossa kaikkien toiminta vaikuttaa kaikkiin. Muutosmyönteisyydestä huolimatta työntekijöiden toimijuuteen vaikuttivat kuitenkin perinteiset toimintatavat ja -mallit. Avoin keskustelukulttuuri loi työntekijöille vaikuttamismahdollisuuksia, jotka lisäsivät työviihtyvyyttä. Ajanpuute ja runsas työmäärä olivat suurimpia toimijuutta rajoittavia tekijöitä. Tutkimusjoukkomme oli pieni, joten sen perusteella ei voida tehdä yleistyksiä tutkimustuloksista. Varhaiskasvatusalan yhteiskunnalliset muutokset koskevat kuitenkin kaikkia päiväkoteja, joten tuloksilla voi olla sovellusarvoa päiväkotien kehittämistyössä

Toimintakulttuurin käsite varhaiskasvatuksessa

Tiivistelmä. Lapsi- ja perhepalvelut ovat Suomessa yksi keskeisimmistä yhteiskunnallisista kehittämisen kohteista. THL on toimeenpannut sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (2016–2018), jossa tarkoituksena on uudistaa palveluiden toimintakulttuuria lasten oikeuksia edistäväksi ja lapsi- ja perhelähtöiseksi. (STM, 2017.) Myös varhaiskasvatuksen toimintaa ohjaavissa asiakirjoissa toimintakulttuurin käsitettä painotetaan aiempaa enemmän. Viimeaikaiset lakimuutokset näkyvät myös varhaiskasvatustoiminnassa ja vaativat lastentarhanopettajilta aktiivisia toimia uusien tavoitteiden saavuttamiseksi. Varhaiskasvatus on keskeinen osa lapsipalveluja, ja jotta muutokset voidaan kohdistaa päiväkodeissa todelliseen toimintakulttuuriin, on ensin ymmärrettävä, mistä toimintakulttuuri koostuu. Tämän tutkimuksen tavoitteena on luoda katsaus ajankohtaiseen tutkimuskirjallisuuteen käsiteanalyysilla ja siten selvittää, mitkä tekijät määrittävät varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria päiväkodissa. Teemahaastattelulla pyrimme tuomaan näkyväksi sen, miten toimintakulttuurin käsite ymmärretään ja miten sitä määrittävät teemat ilmenevät käytännössä. Tulosten analysoinnissa hyödynnämme Edgar Scheinin organisaatiokulttuurin mallia. Yksittäisen tapauksen teemahaastattelusta ei voida tehdä yleistyksiä, mutta haastatteluaineiston analysointi yhdessä aiempien tutkimusten kanssa lisää työmme sovellusarvoa ja luotettavuutta. Käsitteen käyttö osoittautui tutkimuksessa moniulotteiseksi. Joissain tapauksissa käsitettä käytettiin kuvaamaan jotain toista konseptia määrittelemättä itse toimintakulttuuria. Joissain yhteyksissä toimintakulttuuri taas määrittyi toisen ilmiön kautta. Kirjallisessa aineistossa käsite ymmärrettiin useimmiten muuttuvaksi, yhteisölliseksi prosessiksi, joka ilmenee päiväkodin toimijoiden toimintatavoissa ja toimintatapoina. Tutkimuksessa paljastui, että toimintakulttuurin eri osa-alueita, kuten esimerkiksi johtajuutta tai kehittämistä, ei voida erottaa toisistaan, vaan rajanveto niiden välillä on aina joiltain osin keinotekoista. Käytännössä toimintakulttuuria ei siis voida jakaa yksittäisiin osiin, vaan se muotoutuu osa-alueiden vuoropuhelussa. Tutkimustuloksissa toimintakulttuuria määrittäviksi tärkeimmiksi teemoiksi osoittautuivat johtajuus, kehittäminen ja vuorovaikutus. Varhaiskasvatusyksiköissä on siis tärkeää tunnistaa oman toimintakulttuurin piirteet, koska toimintakulttuuri määrittää kaikkien toimintaa ja koskee kaikkia toiminnan osa-alueita. Jokainen yhteisön jäsen vaikuttaa yksilönä toimintakulttuurin muotoutumiseen ja kehittämiseen, ja toimintakulttuuri vaikuttaa puolestaan yksilöön ja hänen toimintamahdollisuuksiinsa

NEXAFS Sensitivity to Bond Lengths in Complex Molecular Materials: A Study of Crystalline Saccharides

Detailed analysis of the C K near-edge X-ray absorption fine structure (NEXAFS) spectra of a series of saccharides (fructose, xylose, glucose, galactose, maltose monohydrate, α-lactose monohydrate, anhydrous β-lactose, cellulose) indicates that the precise determination of IPs and σ* shape resonance energies is sensitive enough to distinguish different crystalline saccharides through the variations in their average C–OH bond lengths. Experimental data as well as FEFF8 calculations confirm that bond length variations in the organic solid state of 10–2 Å can be experimentally detected, opening up the possibility to use NEXAFS for obtaining incisive structural information for molecular materials, including noncrystalline systems without long-range order such as dissolved species in solutions, colloids, melts, and similar amorphous phases. The observed bond length sensitivity is as good as that originally reported for gas-phase and adsorbed molecular species. NEXAFS-derived molecular structure data for the condensed phase may therefore be used to guide molecular modeling as well as to validate computationally derived structure models for such systems. Some results indicate further analytical value in that the σ* shape resonance analysis may distinguish hemiketals from hemiacetals (i.e., derived from ketoses and aldoses) as well as α from β forms of otherwise identical saccharides

Biomass estimator for NIR image with a few additional spectral band images taken from light UAS

vokKV

Enhancement of silicon using micro-patterned surfaces of thin films

Micro-textured biomaterials might enhance cytocompatibility of silicon-based micro-electro-mechanical system (bio-MEMS) dummies. Photolithography-physical vapour deposition was used to produce diamond-like carbon (DLC) or Ti squares and circles on silicon, and also their inverse replicas; then DLC and Ti were compared for their guiding potential, using a SaOS-2 cell model. Scanning electron microscopy at 48 hours indicated cells were well-spread on large-sized patterns (several cells on one pattern) and assumed the geometrical architecture of underlying features. Medium-sized patterns (slightly smaller than solitary indicator cells) were inhabited by singular cells, which stretched from one island to another, assuming longitudinal or branching morphologies. On small-sized patterns (much smaller than individual cells) cells covered large micro-textured areas, but cellular filopodia bypassed the bare silicon. Immunofluorescence and confocal laser scanning microscopy indicated that the actin cytoskeleton and vinculin-containing adhesion junctions were present on the patterned areas, but not on the bare silicon. Cell density/coverage disclosed a 3.4-3.7-fold preference for the biomaterial patterns over silicon substrate (p < 0.001). Differences in the cellular response between materials were lost at 120 hours when cells were confluent. The working hypothesis was proven; enhancement by micro-patterning depends on the pattern size, shape and material and can be used to improve biocompatibility during the initial integration phase of the device

Spectroscopy in the analysis of bacterial and eukaryotic cell footprints on implant surfaces

We tested the suitability of two spectroscopic methods, x-ray photoelectron spectroscopy (XPS) and time of flight secondary ion mass spectrometry (ToF-SIMS), in the recognition of bacterial and eukaryotic cell footprints on implant surfaces. Human mesenchymal stem cells (MSCs) and Staphylococcus aureus were cultured on sample surfaces and detached using trypsin. Scanning electron microscopy confirmed that the processed surfaces did not contain any human or microbial cells. The footprints were then analysed using XPS and ToF-SIMS. XPS results showed no significant differences between the footprints, but principal component analysis of the ToF-SIMS data enabled clear separation of MSC-footprints from the S. aureus and co-culture footprints (p < 0.03). ToF-SIMS also demonstrated ‘race for the surface’ between proteins, which suggest surface charge (zeta-potential) dependent protein adsorption. ToF-SIMS differentiated eukaryotic and bacterial footprints and has potential for post-hoc detection of implant-related infections based on the typical ToF-SIMS spectra