Oulun yliopistollisessa sairaalassa hoidettujen akuuttien subduraalihematoomien kuolleisuus ja ennuste vuosina 2007–2017

Tiivistelmä. Akuutit subduraalihematoomat (ASDH) ovat kovakalvonalaisia verenkertymiä, jotka ovat seurausta aivokuoren laskimo- tai valtimovuodosta. ASDH on tyypillinen löydös vaikeissa aivovammoissa ja sen yhteydessä esiintyy yleensä muita kallonsisäisiä vammoja. ASDH vie tilaa kallon sisältä aiheuttaen keskiviivasiirtymää sekä kallonsisäisen paineen (ICP) kohoamista, jotka edelleen voivat johtaa aivojen herniaatioon ja aivokudoksen iskemiaan. ASDH:n kuolleisuus on ollut vielä 1900-luvun lopussa 55–66%, mutta kuolleisuus on kääntynyt laskuun ja 2000-luvun alkupuolella kuolleisuus on eri tutkimuksissa ollut 14–27%. Kuolleisuuden laskua on selitetty hoidon parantumisella sekä lisääntyneen TT-kuvantamisen seurauksena parantuneella lievien tapausten diagnostiikalla. Lievissä tapauksissa hoito on konservatiivinen, mutta suuren massavaikutuksen aiheuttavien hematoomien hoidossa tarvitaan kirurgiaa. ASDH:n hoidossa kirurgisia menetelmiä ovat kraniotomia ja dekompressiivinen kraniektomia. Menetelmien välisestä paremmuudesta ei ole selvyyttä, mutta dekompressiisen kraniektomian ajatellaan soveltuvan paremmin potilaille, joilla on odotettavissa aivoödeemaa. Tässä retrospektiivisessä tutkimuksessa aineisto kerättiin Oulun Yliopistollisen sairaalan teho-osaston tietojärjestelmästä ja tulosyydiagnooseista retrospektiivisesti. Tutkimusajalta 2007–2017 saatiin tutkimuspopulaatioksi 931 potilasta, joilla oli diagnosoitu ASDH. Kuolleisuus 12 kk aikana ASDH:n jälkeen oli 21,8% ja sairaalakuolleisuus oli 11,7%. Kuolleisuudessa ei havaittu tilastollisesti merkittävää vuosittaista vaihtelua. Suurempaan kuolleisuuteen liittyviä tekijöitä olivat korkeampi ikä, sepelvaltimotauti, eteisvärinä, syöpäsairaus, antikoagulanttilääkitys, matalampi tulovaiheen GCS sekä matalampi tulovaiheen systolinen verenpaine. Akuutin subduraalihematooman evakuaatio tehtiin 43,4% potilaista. Leikkattujen potilaiden tulovaiheen GCS oli keskimäärin matalampi ja ennuste huonompi kuin ei leikattujen. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat aikaisempaa tutkimustietoa ASDH:n kuolleisuudesta ja kuolleisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin uutena ennustetekijänä eteisvärinän ja korkeamman kuolleisuuden välinen yhteys

Paikallisista malleista yhtenäiseen käytäntöön toimintakyvyn arviointimenetelmien valinnassa ja kuntoutuksen suunnittelussa : Esimerkkinä CP-oireisto

Kuntoutuminen on yksilöllistä toimintaa, mikä edellyttää tarpeiden tunnistamista, yksilöllisten tavoitteiden asettamista ja kuntoutumista tukevien toimenpiteiden suunnittelua yhdessä kuntoutujan ja hänen läheistensä kanssa sekä oikea-aikaista toteutusta. CP (Cerebral Palsy) on yleisin pitkäaikaista ja vaativaa moniammatillista kuntoutusta vaativa diagnoosiryhmä. Tässä raportissa kuvataan hankekokonaisuus, jonka tavoitteeksi asetettiin kansallisesti yhdenmukainen arviointimenetelmien käyttö CP-oireiston hoidossa ja kuntoutuksessa. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa todettiin kansallisesti epäyhtenäinen käytäntö toimintakyvyn arvioinnissa sekä lääkinnällisen hoidon ja kuntoutuksen toteutuksessa lapsilla ja nuorilla, joilla on CP-oireisto. Toisessa hankevaiheessa tunnistettiin ja pilotoitiin moniammatillisen työryhmän yhteistyössä kliiniseen käyttöön soveltuvat arviointimenetelmät. Hankkeen kolmannessa vaiheessa keskityttiin valittujen arviointimenetelmien implementointiin laajempaan kansalliseen käyttöön ja lopuksi arvioitiin, miten toimintakäytäntö todellisuudessa muuttui. Lopullisiin arviointimenetelmiin päätyminen ja niiden implementoiminen käytäntöön on edellyttänyt eri menetelmien käytettävyyden testaamista, niiden lisäarvon tunnistamista, toistuvaa valintojen kyseenalaistamista, laajaa yhteistyötä ja jatkuvaa koulutusta sekä koulutusmateriaalin kehittämistä. Keskeistä muutosprosessin onnistumisessa on ollut kunkin paikkakunnan ja ammattiryhmän muutoksen toteutumisesta vastuullisten työntekijöiden (ns. knowledge broker) sitoutunut työ yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Hankekokonaisuus on osoittanut, että muutosprosessissa tarvitaan valmiutta ja rohkeutta oman toiminnan kriittiseen tarkasteluun. Arkitoiminnan tekeminen näkyväksi videoimalla kuntoutussuunnitelmapalavereja ja analysoimalla tarkemmin asiakirjojen kuten kuntoutussuunnitelmien sisältöjä auttoi tunnistamaan, että ohjeet ja puheet eivät yksinään riitä muuttamaan toimintakäytäntöjä. Muutokseen vaaditaan paitsi kunkin työntekijän myös organisaation osaamisen ja asenteiden muutosta sekä aikaresursseja. Kansallisesti yhtenäisistä arviointimenetelmistä sopiminen on ajankohtainen asia, sillä soteuudistuksessa toimenpiteiden oikein kohdistaminen ja vaikutusten vertaisarviointi tulevat olemaan keskeisiä periaatteita. Tämä hankekokonaisuus keskittyi CP-oireistoon, mutta samaa toimintamallia voidaan käyttää myös muiden sairauksien, oireyhtymien sekä vammojen arviointikäytäntöjen yhdenmukaistamiseen. Yhtenäiseen arviointikäytäntöön on mahdollista päästä, mutta muutoksen toteutus on pitkällinen prosessi, jossa on jatkuvasti huomioitava niin muutosta fasilitoivat kuin estävätkin tekijät. Hankekokonaisuus osoitti myös, että toimintakyvyn arviointimenetelmiä ei tule valita käytännön toimijoita kuulematta ja ilman että menetelmien kliininen käytettävyys ja merkitys varmistetaan

Topological Alterations of the Structural Brain Connectivity Network in Children with Juvenile Neuronal Ceroid Lipofuscinosis

BACKGROUND AND PURPOSE: We used diffusion MR imaging to investigate the structural brain connectivity networks in juvenile neuronal ceroid lipofuscinosis, a neurodegenerative lysosomal storage disease of childhood. Although changes in conventional MR imaging are typically not visually apparent in children agedPeer reviewe

Kelan ASLAK- ja Tyk-kuntoutusta vuonna 2007 hakeneet : Myöntökriteerit ja tilanne hylkäävän päätöksen jälkeen

Tässä rekisteritutkimuksessa kuvataan ASLAK- tai Tyk-kuntoutusta vuonna 2007 hakeneiden demografisia ja terveyteen liittyviä tietoja sekä myönteisen että hylkäävän kuntoutuspäätöksen saaneitten osalta. Tutkimusaineiston tiedot on saatu Kelan, Eläketurvakeskuksen ja Finanssivalvonnan etuudensaajarekistereistä. Näiden tietojen avulla selvitettiin hylkäävään kuntoutuspalvelupäätökseen yhteydessä olevia tekijöitä ja myöntämiskriteereitä. Lisäksi tarkasteltiin kuntoutusta hakeneiden tilannetta vuoden 2010 lopussa ja hylkäävän päätöksen saaneiden mahdollisia uusia kuntoutushakemuksia Kelaan. Tutkimusaineisto käsittää hylkäävän kuntoutuspäätöksen saaneet ja ne myönteisen päätöksen saaneet, joilla kuntoutus oli toteutunut, yhteensä 10 397 henkilöä. ASLAK-kuntoutushakemukseen naiset saivat miehiä useammin hylkäävän päätöksen. Sukupuolten välillä oli tausta- ja terveystiedoissa jonkin verran eroja, mutta hylkäävään päätökseen yhteydessä olevat tekijät olivat lähes samoja molemmilla sukupuolilla. Riskitekijät hylkääviin ASLAK- ja Tyk-kuntoutuspäätöksiin olivat vain osittain samoja, mikä selitty y osin kuntoutusmuotojen erilaisella kohderyhmällä ja sisällöllä. Hylkäävän ASLAK-päätöksen saaneista 1 % ja Tyk-päätöksen saaneista 4 % oli siirtynyt työkyvyttömyyseläkkeelle vuoteen 2011 mennessä. Myönteisen ASLAK-päätöksen saaneista vajaa 1 % ja Tyk-päätöksen saaneista 9 % oli työkyvyttömyyseläkkeellä. Yli kolmasosalla pääsairausryhmä oli työkyvyttömyyseläkepäätöksessä jokin muu kuin kuntoutushakemuksessa. Kuntoutuksen avulla ei kyetä ennalta ehkäisemään kaikkia tulevia sairauksia. Myönteisen ASLAK-päätöksen saaneista 1 % ja Tyk-päätöksen saaneista 5 % oli vanhuuseläkkeellä vuoden 2010 lopussa, mikä kuvastaa sitä, että vaikka kuntoutuspäätös olisi ollut oikea, kuntoutus on toteutunut työelämässä jatkamisen näkökulmasta liian myöhään. Hylkäävän päätöksen jälkeen kuntoutukseen hakeuduttiin uudelleen vasta yli vuoden kuluttua. Tarkoituksenmukaisen kuntoutusmuodon tunnistaminen vaatii aikaa

Pitkään kestävät vaikeavammaisen yksilöterapiat

Vuoden 2016 alusta Kelan järjestämä vaikeavammaisen lääkinnällinen kuntoutus muuttuu vaativaksi lääkinnälliseksi kuntoutukseksi, jossa kuntoutusoikeuteen ei enää kytketä vammaistukea (L 145/2015). Kelan tehtävänä on järjestää vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena terapioita ja moniammatillisia kuntoutuspalveluja. Tässä selvityksessä tarkasteltiin rekisteriaineistolla Kelan järjestämää vaikeavammaisten henkilöiden yksilöterapiakuntoutusta, joka on kestänyt vähintään 7 vuotta, ja kuntoutuksen toteutumisessa mahdollisesti tapahtuneita muutoksia. Vähintään 7 vuoden ajan kaikkina vuosina 2004–2010 yhtäjaksoisesti samaa yksilökuntoutuksen muotoa saaneita vaikeavammaisia oli 8 085 henkilöä, joista miesten osuus oli puolet. Yksittäisistä terapiamuodoista eniten oli myönnetty fysioterapiaa. Pitkäkestoiset fysioterapiat keskittyivät CP-oireyhtymään ja MS-tautiin. Molemmat ovat tiloja, joissa fyysinen suorituskyky iän myötä usein heikkenee. Toiseksi yleisin yksilökuntoutus oli puheterapia. Lapsuusiän joissakin tilanteissa vuosia kestävä yksilöpuheterapia voi olla tarpeen, mutta käyntimäärien pysyminen samana tai lisääminen 7 vuoden aikana on harvoin perusteltua. Muut yleisimmät terapiamuodot olivat toimintaterapia ja musiikkiterapia. Toimintaterapian merkitys korostuu opeteltaessa uusia taitoja lapsena ja nuorena sekä elämän muutosvaiheissa kuten omaan asuntoon muutettaessa. Musiikkiterapialla voidaan tukea erityisesti kommunikatiivisia taitoja, mutta onko vähintään 7 vuotta kestävä musiikkiterapia lääkinnällisenä kuntoutuksena tarkoituksenmukainen, jää vaille vastausta. Tämän tutkimuksen tulokset herättävätkin epäilyn siitä, että subjektiivinen oikeus vaikeavammaisen kuntoutukseen voi johtaa siihen, että kuntoutujan ajankohtaiset tarpeet ja tavoitteet jäävät huomiotta. Sen vuoksi sama kuntoutusmuoto voi jatkua vuosia. Tämän toteaminen edellyttäisi kuitenkin Kelaan toimitettujen kuntoutushakemuksen asiakirjoihin tutustumista ja arviointia valitun kuntoutusmuodon tarpeellisuudesta. Uusi vuonna 2016 alkava vaativa lääkinnällinen kuntoutus korostaa toiminnan ja osallistumisen mahdollisuuksien lisäämistä. Ammattitaitoisella ja monialaisella työryhmällä on vastuu realistisen ja tavoitteellisen kuntoutuksen suunnittelusta, joka tulee tehdä yhdessä kuntoutujan kanssa. Koska kuntoutujan tavoitteet ovat ajassa muuttuvia ja elämäntilanteeseen liittyviä, tulee suunnitelmien vastata kuntoutujan ajankohtaista kuntoutustarvetta ja tavoitetta

Ravitsemuskuntoutuksen toteutuminen Kelan järjestämillä kuntoutuskursseilla

Ravitsemuskuntoutuksella (ravitsemusneuvonta ja ruokatarjonta) on erityisen tärkeä merkitys ravitsemukseen liittyvien sairauksien hoidossa ja ehkäisyssä. Sillä voidaan vaikuttaa myönteisesti myös kuntoutujien toiminta- ja työkykyyn sekä elämänlaatuun. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, miten ravitsemuskuntoutus toteutetaan eri kuntoutuslaitoksissa. Tutkimuksen erityiskohteiksi valittiin seitsemän erityyppistä kuntoutuskurssia. Tiedot kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Se lähettiin 55 kuntoutuslaitokseen, joissa toteutetaan Kelan järjestämiä kuntoutuskursseja. Vastaukset saatiin 50 (91 %) laitoksesta. Ravitsemusneuvontaa annettiin 45 laitoksessa. Neuvontaa antoi yleisimmin laillistettu ravitsemusterapeutti (80 %), mutta myös muiden ammattiryhmien edustajat, kuten terveyden- ja sairaanhoitajat sekä lääkärit. Neuvonnan tärkeimmiksi aihepiireiksi vastaajat arvioivat seuraavat: terveellinen ravitsemus yleensä, painonhallinta, säännöllinen ateriarytmi, kuidun riittävä saanti sekä rasvojen laatu ja määrä. Ateriatarjonta vastasi hyvin tai melko hyvin annettua ravitsemusneuvontaa lähes kaikissa laitoksissa. Terveellisen aterian koostaminen havainnollistettiin lautasmallin avulla joka neljännessä laitoksessa. Ravitsemuskuntoutuksen kehittämisehdotuksissa painotettiin ravitsemusneuvonnan ja ruokatarjonnan laadun varmistamista sekä joustavuuden ja asiakaslähtöisyyden lisäämistä. Tulosten perusteella voidaan esittää seuraavaa: Jokaisessa kuntoutuslaitoksessa tulisi olla laillistettu ravitsemusterapeutti, joka vastaa siitä, että ravitsemusneuvonta ja ruokatarjonta ovat ravitsemussuositusten mukaisia. Ruokatarjontaa tulisi kohentaa erityisesti parantamalla rasvojen laatua ja vähentämällä suolan käyttöä ruokien valmistuksessa. Lautasmalli tulisi olla esillä kaikissa laitoksissa esimerkkinä terveellisestä ateriasta. Ravitsemuskuntoutusta koskevia standardeja tulisi tarkentaa ja ravitsemuskuntoutus tulisi ottaa Kelan auditoinnin piiriin.20,00 euro

Nonlinear two-level dynamics of quantum time crystals

A time crystal is a macroscopic quantum system in periodic motion in its ground state. In our experiments, two coupled time crystals consisting of spin-wave quasiparticles (magnons) form a macroscopic two-level system. The two levels evolve in time as determined intrinsically by a nonlinear feedback, allowing us to construct spontaneous two-level dynamics. In the course of a level crossing, magnons move from the ground level to the excited level driven by the Landau-Zener effect, combined with Rabi population oscillations. We demonstrate that magnon time crystals allow access to every aspect and detail of quantum-coherent interactions in a single run of the experiment. Our work opens an outlook for the detection of surface-bound Majorana fermions in the underlying superfluid system, and invites technological exploitation of coherent magnon phenomena – potentially even at room temperature

Kelan kuntoutuksen vuonna 2003 päättäneet : Kuntoutujien rekisteriseuranta vuosina 2003–2006

Tämän rekisteriselvityksen tavoitteena oli kuvata Kelan kuntoutuksen vuonna 2003 päättäneiden (n = 43 436) työtilannetta ja terveysturvaetuuksia vuosien 2003–2006 lopussa. Kuntoutujien enemmistö oli naisia. Kuntoutukseen hakeutuessaan kuntoutujien keski-ikä oli 45 vuotta. Miehet olivat keskimäärin neljä vuotta nuorempia kuin naiset; miehistä 11 % oli alle 16-vuotiaita ja naisista 4 %. Vaikeavammaisten lääkinnällisessä kuntoutuksessa olleet olivat muita nuorempia. Kuntoutukseen hakeutuessaan kuntoutujista 60 % kuului työvoimaan joko työllisenä (54 %) – naiset useammin kuin miehet – tai työttömänä (6 %). Eläkkeellä oli 17 % ja sairauspäivärahalla 9 %. Päädiagnoosina kuntoutujilla oli yleisimmin tuki- ja liikuntaelinten sairaus (46 %), naisilla useammin kuin miehillä ja vanhemmilla useammin kuin nuorilla. Joka viidennellä (21 %) diagnoosi oli mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriö, alle 16-vuotiailla niiden osuus oli 61 %. Työvoimaan kuuluvien osuus kokonaisuutena väheni seuranta-aikana neljä prosenttiyksikköä ja eläkkeellä olevien osuus kasvoi vastaavasti. Ikäluokassa 55–64-vuotiaat työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeellä olevien osuus kasvoi seuranta-aikana 16 prosenttiyksikköä. Työvoimaan kuuluvien osuus kasvoi ikäluokassa 16–44-vuotiaat. Tätä selittää mm. se, että osa niistä, jotka kuntoutukseen hakeutuessa olivat alle 16-vuotiaita, siirtyi seuranta-aikana työelämään. Lähes viidesosa (17 %) kuntoutukseen hakeutumisen ajankohtana työmarkkinoiden ulkopuolella olleesta ei-aktiivista oli työmarkkinoilla tai työmarkkinoiden käytettävissä vuonna 2006. Ennen kuntoutusta ilmennyt sairauspäivärahakausien kasvu kääntyi kuntoutuksen jälkeen laskuun ja oli vuoden 2006 lopulla samalla tasolla kuin kuntoutusta edeltävinä vuosina. Kaikista kuntoutujista 3 % kuoli seuranta-aikana. Kuntoutujien työtilanteen muotoutumiseen vaikuttavat kuntoutuksen lähtökohdan ja toteutuksen ohella myös monet muut yksilölliset elämäntilanteeseen liittyvät tekijät, kuten iän mukainen eläkkeelle siirtyminen.8,00 euro