Maantie- ja rautatiealueen toissijainen käyttö. Rakennelmien sijoittamisen menettelyiden oikeudellinen tarkastelu

Tavoitteena on ollut selvittää ja arvioida johtojen, mainoslaitteiden, puuvarastojen ja muiden rakennelmien ja rakennusten sijoittamisen ohjaamiseen liittyviä menettelyjä maantie- ja rautatiealueilla sekä niiden vierialueilla. Selvitystyössä on kuultu asiantuntijoita ja johtojen ja mainosten sijoittajia. Lisäksi selvitys sisältää katsaukset Ruotsin, Tanskan ja Norjan lainsäädäntöön ja Suomen kuntien rakennusjärjestyksiin. Arvioitaessa eri vaihtoehtoja (sopimusmenettely, lupamenettely, ilmoitusmenettely ja rekisteröintimenettely) huomioidaan eri osapuolten erilaiset intressit, esimerkiksi liikenneturvallisuus, tienpidon haitat ja asioinnin sujuvuus ja asiakkaan oikeusturva. Lisäksi on pyritty huomioimaan lainsäädännön koherenssi. Selvityksen lopuksi esitetään lainsäädännön kehittämismahdollisuuksia. Näissä on tavoiteltu joustavuutta ja pyritty ottamaan huomioon maakuntauudistuksen ja liikenne- javiestintäministeriön hallinnonalan virastouudistuksen kaltaiset hallinnolliset reformit. Keskeisiä esitettäviä muutoksia ovat muun muassa johtojen ja mainosten ilmoitusmenettelyiden yhtenäistäminen, yksityisoikeudellisen kiinteistön käyttöoikeussopimuksen tuominen tiealueen käytön ohjauskeinoksi ja hallinnollisen rikkomusmaksun käyttöönotto eräissä asiaryhmissä. Jos myös jälkivalvontaan turvattaisiin kohtuulliset resurssit, hallinnollinen rikkomusmaksu voisi toimia riittävänä pelotteena ja kehittää sekä maanrakennusalan että mainosalan kulttuuria säntillisempään suuntaan. Lisäksi puutavaran varastointiin ehdotetaan Ruotsin yleislupamenettelyä muistuttavaa puitelupajärjestelmää. Sääntelyä myös ryhmiteltäisiin uudelleen ja selkeytettäisiin. Lupavelvollisuuden alaa ei tässä yhteydessä esitetä tarkistettavaksi. Sen sijaan ehdotetaan menettelyjen sujuvoittamista sähköistä asiointia kehittämällä. Sähköisen asioinnin kehitystyö edellyttää kuitenkin väylätiedon nykyistä tarkempaa mallintamista, mihin tulisi panostaa. Laadukkaammasta väylätiedosta olisi hyötyä myös tienpitäjälle. Onnistuneessa sähköisessä järjestelmässä mainoslaitetta, johtoa tai puutavaravarastopinoa sijoittava taho näkisi useissa tapauksissa heti, minne luvan voisi saada ja millaisin kustannuksin. Kohteen voisi myös Tanskan virk.de-palvelun tapaan piirtää itse kartalle ja mainoslaitteen voisi kenties esikatsella Googlen katunäkymää vastaavassa palveluss

Climate-smart forestry case study: Finland

Non peer reviewe

The way forward: Management and policy actions

Non peer reviewe

Latvusmassan kosteus palstalla : Kosteusennustemallit ja energiapuun mittauslaskuri

Latvusmassan mittauksessa käytetään yleisesti kuormainvaakoja, joilla mittaus voidaan toteuttaa metsäkuljetuksen yhteydessä. Kuormainvaaoilla punnitun latvusmassan painon muuntamiseen kiintotilavuudeksi käytetään muuntolukuja, niin sanottuja tuoretiheyslukuja. Nykyiset tuoretiheysluvut perustuvat energiapuutavaralajien keskimääräisiin laskennallisiin kuivatuoretiheyksiin, kosteuden ennustemalleihin ja suuralueiden pitkän ajan keskimääräisiin säähavaintoihin eri vuodenaikoina, jolloin ne eivät ota huomioon paikallista ja vuosien välistä olosuhteiden vaihtelua. Käytännön mittaustoiminnassa saatujen havaintojen perusteella ongelmat korostuvat erityisesti uudistushakkuualoilta korjattavan latvusmassan mittauksessa. Tämän projektin tavoitteena oli arvioida kosteusennustemallien sopivuutta toteutuneeseen säähän perustuvassa latvusmassan kosteusennustamisessa osana käytännön mittaustoimintaa. Lisäksi tavoitteena oli kehittää säähavaintoaineistoa hyödyntävä energiapuun mittauslaskuri. Kosteusmallien toimivuutta ja soveltuvuutta arvioitiin määrittämällä vertailukosteudet todellisten korjuukohteiden (49 kpl) latvusmassalle ja laskemalla näille kohteille kosteusennusteet kosteusmalleilla. Kosteusmallien tuottamien kosteusarvojen todenmukaisuus (systemaattinen epävarmuus) oli verraten hyvällä tasolla koko vertailuaineistossa, mutta puutteellinen tietyissä olosuhteissa. On todennäköistä, että kosteusmallit tuottavat systemaattista virhettä esimerkiksi loppukesän ja syksyn korjuukohteilla. Kosteusennustemallien täsmällisyys (satunnainen epävarmuus) on heikko kaikissa olosuhteissa, mutta erityisesti loppukesän ja syksyn korjuukohteilla. Eri malleilla määritetyt kosteudet olivat ±5 prosenttiyksikön virherajan sisällä vertailuarvostaan 37–47 prosentissa korjuukohteista. Nykyisin käytössä olevalla menetelmällä tuoretiheyslukujen määrityksessä päästiin jokseenkin vastaavaan tarkkuuteen kuin kosteusennustemalleja käyttämällä. Kosteusennustemallien tarkasteluiden perusteella niiden soveltuvuus on puutteellinen hyödynnettäväksi latvusmassan tuoretiheyslukujen määrityksessä. On kuitenkin mahdollista, että kosteusmallien käytöllä saavutettaisiin parannusta nykyiseen menetelmään verrattuna muun muassa vuosien välisistä sääolosuhde-eroista johtuvien virheiden pienentämisen kautta.201

Viljojen kehityksen ja kasvun ABC

Tämä perusteos valottaa monipuolisesti viljakasvin kehitys- ja kasvutapahtumia koko elinkaaren ajalta, itämisestä uuden siemensadon tuottamiseen asti. Teos perehdyttää käsitteisiin sekä kuvailee niin perimän, kasvuolojen kuin viljelymenetelmienkin roolia kehitys- ja kasvutapahtumissa. Samalla kerrotaan, mitä tapahtumia viljelijä tai kasvinjalostaja voi hallita ja mistä määrää "luontoäiti". Viljakasvin rakennetta, erilaistumista ja kasvua havainnollistavat lukuisat piirrokset ja yksityiskohtia paljastavat valokuvat. Myös kehitys- ja kasvutapahtumien etenemistä esitellään, samoin niiden pohjalta rakennettuja kasvu- ja kehitysasteikoita. Ne nivovat yhteen moninaiset tapahtumasarjat, mutta myös yksinkertaistavat totuutta. Kehitys- ja kasvutapahtumien vuorovaikutusta havainnollistetaan ja näin paljastetaan viljojen menestymisen ja sadontuoton osittain kätkettyjäkin piirteitä kasvuoloissamme. Tarkastelussa otetaan vahvasti huomioon Suomen kasvuolot. Missään muualla viljat eivät kasva vastaavissa olosuhteissa. Siksi muualla tuotettua, sinällään arvokasta, tietoa ei voida suoraan soveltaa oloissamme. Lopuksi annetaan käytännön ohjeita kehitysvaiheiden määritystä varten. Apuna ovat niin piirrokset kuin valokuvatkin kaikkien kevätviljojemme, eli kauran, ohran ja vehnän, kehitysvaiheista. Lisäksi mukana on luettelo alan termeistä englanniksi ja ruotsiksi.ABC of cereal development and growth is a basic text that provides comprehensive information on development and growth of cereals. The book places particular emphasis on spring barley, oat and wheat. Development and growth processes are covered from germination and seedling emergence to ripening and maturity. This book familiarizes the reader with basic concepts and describes the role of the genome, growth conditions and crop management practices used in controlling cereal development and growth. The aim is to increase understanding of the processes that are especially responsive to management, those which can be altered by plant breeding and others that are solely under natural control. Furthermore, the book describes the structure of a cereal plant and details how different organs are differentiated prior to their growth. Numerous development and growth stages have been illustrated with drawings and photographs. In addition, formation of plant stands and yield are characterized. Different development and growth scales are described and compared. Individual growth stages are described in terms of a complete process. Interactions and interrelationships between different development and growth phases are discussed with emphasis on northern growing conditions, which are exceptional in many ways. Finally we provide practical instructions to assist in identification of particular cereal developmental stages. Numerous drawings and photographs make this easier. This book is written in Finnish, but the terminology used is also given in Swedish and English in an appendix.vokMTT, Kasvinviljely, 31600 Jokioinen. Yksikön huom.: KVA, MPYMPYABC of cereal development and growt

Kertakäyttömuovituotteita koskevan direktiivin toimeenpanon vaihtoehtojen tarkastelu

Raportissa analysoidaan eräitä kertakäyttömuovituotteita koskevan EU:n direktiivin (2019/904/EU, ns. SUP-direktiivi) vaatimukset ja tehdään ehdotus kansalliseksi sääntelykokonaisuudeksi, jolla direktiivi voitaisiin panna toimeen Suomessa. Selvityksessä on tunnistettu muita lainsäädäntöhankkeita ja toimenpideohjelmia, joiden kanssa SUP-direktiivin toimeenpano pitää sovittaa yhteen. Selvityksessä on esitetty lyhyt katsaus eräissä muissa maissa käytettyihin ohjauskeinoihin SUP-tuotteiden sääntelemiseksi. Selvityksessä on esitetty yhteenveto merenrantojen roskaantumisen seurantatuloksista ja yleisimmistä roskalajeista, niiden lähteistä ja roskaantumisen vaikutuksista. Selvityksessä on esitetty karkeita arvioita direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden valmistuksesta, tuonnista ja kulutuksesta Suomessa. Direktiivi ei anna kovin paljon kansallista liikkumavaraa käytettävien ohjauskeinojen suhteen, vaan nämä on pääosin annettu direktiivin vaatimuksissa. Eniten liikkumavaraa on tuotteiden kulutuksen vähentämistä koskevassa artiklassa. Selvityksessä on käyty artiklakohtaisesti läpi direktiivin vaatimukset, tarkasteltu kunkin vaatimuksen osalta sääntelyn nykytilaa ja vireillä olevia lakimuutoksia sekä analysoitu toimeenpanon edellyttämiä lakimuutoksia, haasteita ja vaihtoehtoisia ohjauskeinoja ja sääntelystrategioita. Kunkin teeman osalta on esitetty konsultin keskeiset johtopäätökset. Direktiivin toimeenpanon lisäksi on esitetty mahdollisia kansallisia lisätoimia, joilla voitaisiin vaikuttaa vesialueiden roskaantumista vähentävästi Suomen kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen

Ecological Sufficiency in Climate Policy : Towards Policies for Recomposing Consumption

According to the Paris Agreement, global warming is to be limited to well below 2 degrees. The largely prevailing emission reduction approach has been to improve ecological efficiency in production. Despite remarkable improvements, total emissions have not decreased but resulted in a multitude of rebound effects. Ecological sufficiency has been brought up as a necessary complementary approach to reach the climate targets. This article clarifies the role of ecological sufficiency in consumption-based climate policy and discusses it in relation Gough’s stages of decarbonisation: 1) ramping up eco-efficiency; 2) an intermediate stage of recomposing consumption; and 3) reducing consumption. A theoretical conceptualisation of the second stage, considered as a type of sufficiency, is described. Following previous studies, recomposing consumption entails systematically steering consumption away from identified carbon hotspots towards low-carbon options. The article identifies a number of policy measures to recompose consumption.peerReviewe

On the applicability of discrete dipole approximation for plasmonic particles

It has been recognized that the commonly used discrete dipole approximation (DDA) for calculating the optical properties of plasmonic materials may exhibit slow convergence for a certain region of the complex refractive index. In this work we investigate the quantitative accuracy of DDA for particles of different shapes, with silver as the plasmonic material. As expected, the accuracy and convergence of the method as a function of the number of dipoles is relatively good for solid spheres and rounded cubes whose size is of the same order as the wavelength of the localized surface plasmon resonance in silver. However, we find that for solid particles much smaller than the resonance wavelength, and for silver-silica core-shell particles in particular, DDA does not converge to the correct limit even for 10(6) dipoles. We also find that the slow convergence tends to be accompanied by strong, discretization dependent oscillations in the particle's internal electric field. We demonstrate that the main factor behind the slow convergence of the DDA is due to inaccuracies in the plasmonic resonances of the dipoles at the surface of the particles. (C) 2015 Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe