Results of the Official Variety Trials 2009-2016

Tiedosto korjattu 2.2.2017. Julkaisuun on lisätty leivontalaatuanalyysien tulokset.Virallisia lajikekokeita tehdään uusien kasvilajikkeiden viljelyarvon arvioimiseksi. Tiedot kasvilajikkeiden satoisuudesta, viljelyominaisuuksista ja sadon laadusta auttavat viljelijöitä ja pellon tuotteiden jalostajia valitsemaan oikeat lajikkeet käyttöönsä. Myös kasvilajikeluetteloon otettavat lajikkeet päätetään virallisten lajikekokeiden tulosten perusteella. Lajikkeiden viljelyarvoa arvioidaan käytännön viljelyä vastaavissa kenttäkokeissa, joissa uusia lajikkeita verrataan tunnettuihin mittarilajikkeisiin. Kokeet toteutetaan valtakunnallisesti kattavasti, vuonna 2016 kahdellatoista koepaikalla. Lisäksi järjestetään erilliset kokeet viljojen taudinkestävyyden ja ohralajikkeiden happamuudenkestävyyden selvittämiseksi. Myllyvehnistä määritetään leivontalaatu. Uuden kasvilajikkeen viljelyarvo selvitetään kahden vuoden kokeilla. Monivuotisilla nurmikasveilla koejakso kestää kuitenkin perustamisvuoden jälkeen kolme satovuotta. Lajikeluetteloon hyväksytyistä lajikkeista voidaan peruskoejakson jälkeen tehdä täydentäviä neuvonnallisia kokeita. Lajikekokeiden tulokset esitetään kahdeksan vuoden yhdistelminä. Tulokset analysoidaan käyttäen lineaarisia sekamalleja.201

Surface runoff, subsurface drainflow and soil erosion as affected by tillage in a clayey Finnish soil

Conservation tillage practices were tested against autumn mouldboard ploughing for differences in physical properties of soil, surface runoff, subsurface drainflow and soil erosion. The study (1991 -2001) was performed on a gently (2%) sloping clayey soil of southern Finland, with two replicates of the tillage treatments on 0.5 ha plots. The annual shares of surface runoff of the total flow (surface runoff + subsurface drainflow) were 8–42% for ploughing (depth 20–23 cm), 36–66% for shallow autumn stubble cultivation (depth 5–8 cm) and 36–82% for soil left untilled over winter. Surface runoff increased with decrease in the tillage intensity, and in line with the values of depressional water storage, macroporosity and saturated hydraulic conductivity. Erodibility of this gently sloping soil was at highest after autumn and spring tillage operations and decreased with time. Shallow autumn tillage produced erosion as high as mouldboard ploughing (407–1700 kg ha–1yr–1), but 48% and 12% lower erosion levels were measured from plots left untilled in autumn, covered by grass or barley residues, respectively. Eroded soil particles moved relatively freely to the subsurface drains, which carried 37–94% of the annual soil losses from the field. The study shows that even on the relatively flat clayey soils typical for southern Finland, tillage has a great influence on soil losses. The frequency of tillage needs to be reduced rather than the depth of tillage on clayey soils with poor water conductivity and structural stability if soil loss is to be diminished by conservation tillage

Conversion of dissolved phosphorus in runoff by ferric sulfate to a form less available to algae: Field performance and cost assessment

201

Abdominal adipose tissue and liver fat imaging in very low birth weight adults born preterm : birth cohort with sibling-controls

Preterm birth at very low birth weight (VLBW, < 1500 g) is associated with an accumulation of cardiovascular and metabolic risk factors from childhood at least to middle age. Small-scale studies suggest that this could partly be explained by increased visceral or ectopic fat. We performed magnetic resonance imaging on 78 adults born preterm at VLBW in Finland between 1978 and 1990 and 72 term same-sex siblings as controls, with a mean age of 29 years. We collected T1-weighted images from the abdomen, and magnetic resonance spectra from the liver, subcutaneous abdominal adipose tissue, and tibia. The adipose tissue volumes of VLBW adults did not differ from their term siblings when adjusting for age, sex, and maternal and perinatal factors. The mean differences were as follows: subcutaneous - 0.48% (95% CI - 14.8%, 16.3%), visceral 7.96% (95% CI - 10.4%, 30.1%), and total abdominal fat quantity 1.05% (95% CI - 13.7%, 18.4%). Hepatic triglyceride content was also similar. VLBW individuals displayed less unsaturation in subcutaneous adipose tissue (- 4.74%, 95% CI - 9.2%, - 0.1%) but not in tibial bone marrow (1.68%, 95% CI - 1.86%, 5.35%). VLBW adults displayed similar adipose tissue volumes and hepatic triglyceride content as their term siblings. Previously reported differences could thus partly be due to genetic or environmental characteristics shared between siblings. The VLBW group displayed less unsaturation in subcutaneous abdominal adipose tissue, suggesting differences in its metabolic activity and energy storage.Peer reviewe

Terve satokasvi – parempi ravinteiden hyödyntäminen

Luonnonvarakeskuksen (Luke) Makera-rahoitteisessa TerveKasvi-hankkeessa selvitettiin, mitkä toimintatavat vahvistavat positiivisia kytkentöjä kasvinterveyden ja ravinteiden käytön tehokkuuden välillä viljoilla ja nurmikasveilla. Tavoitteena oli edistää tuotannon kannattavuutta ja vähentää ravinnehävikeistä aiheutuvia ympäristöriskejä. Aineistona käytettiin Luken pitkäaikaisten kasvinsuojelu- ja viljelymenetelmäkokeiden tuloksia sekä kasvihuone- ja kenttäkokeita. Hankkeen tulosten mukaan torjumatta jääneet rikkakasvit vähentävät suomalaisen ohran ja kevätvehnän satoa keskimäärin 200 ja kasvitaudit 500 kiloa hehtaarilta. Jos ohran ja vehnän tuotannossa ei tehtäisi mitään kasvinsuojelutoimenpiteitä, olisivat ravinnetappiot nykyisillä ohran ja vehnä kokonaisviljelyaloilla jopa 14 miljoonaa kiloa typpeä ja 2,8 miljoonaa kiloa fosforia vuodessa. Rikkakasvit ottavat painoonsa nähden viljelykasveja tehokkaammin hivenravinteita. Erityisesti pelloillamme yleiset juolavehnä, pelto-ohdake ja peltovalvatti voivat ottaa runsaina esiintyessään merkittävän osan viljelykasveille suunnatuista ravinteista. Stressiolosuhteissa (kuivuus, märkyys) kemiallisen rikkakasvien torjunnan ja lannoituksen hyödyt jäävät ohralla vehnää vähäisemmiksi. Rikkakasvien haitallisuuden arviointi nurmituotannossa poikkeaa muusta kasvituotannosta siinä, että rikkakasvit ovat osaltaan käyttökelpoista korjattavaa satoa. Siten ne eivät vähennä ravinteita muodostuvalta sadolta samalla tavalla kuin viljojen tai öljykasvien viljelyksessä. Hankkeen tulokset vahvistivat käsitystä viljelykierron ja kevennetyn muokkauksen myönteisistä vaikutuksista maaperän mikrobistoon ja viljelykasvien resilienssiin. Kasville annetuilla hivenravinteilla todettiin kasvinterveyttä edistäviä vaikutuksia kauralla ja nurmikasveilla. Tulokset osoittivat lämpötilan vaikutuksen olevan erilainen timotein ja nurminadan ravinteiden ottoon. Lämmin alkukesä suosii nadan kasvua ja nostaa sen Mg-pitoisuutta mikä teoriassa vähentää poikimahalvausriskiä. Kemiallisen kasvinsuojelun kannattavuus on monen osatekijän tulos, jossa viljelijän ammattitaito korostuu valitun toimenpiteen, käytetyn kasvinsuojeluaineen, käyttöajan ja -määrän valinnassa. Myös onnistumiset tuotantotarvikkeiden hintojen kilpailuttamisessa sekä tuotteiden myynnissä vaikuttavat kasvinsuojelutoimenpiteiden kannattavuuteen. Kasvintuhoojien tarpeenmukaisilla ja oikea-aikaisilla hallintatoimenpiteillä voidaan parantaa ravinteiden käyttöä ja vähentää ravinteiden huuhtoutumisriskiä. Monipuolinen viljelykierto, muokkauksen vähentäminen, lajikevalinta sekä viljelykasvin tasapainoinen pää- ja hivenravinteiden saanti vähentävät kemiallisen kasvinsuojelun tarvetta. Haasteena on kokonaisvaltaisen ymmärryksen lisääminen kasvinterveyden merkityksestä ja eri kasvinterveyttä edistävien toimenpiteiden kustannusvaikutusten kattava arviointi.201

Typpitaselaskurin käyttöohje

Typpitaselaskuri on tarkoitettu työkaluksi, jolla viljelijät ja neuvojat voivat laskea ja tulkita peltolohkojen typpitaseita sekä soveltaa tietoa viljelyn kehittämiseksi ympäristöä ja taloudellista tulosta silmällä pitäen. Peltolohkon typpitase eli lannoitteissa annetun ja sadon mukana poistuneen typen erotus vaihtelee riippuen mm. viljelykasvista, typpilannoituksen määrästä, maaperän laadusta ja kasvukauden säästä. Korkeaan ja ympäristön kannalta haitallisen suureen typpitaseeseen voidaan päätyä sekä liian suuren typpilannoituksen että heikoksi jääneen satotason vuoksi. Tämän vuoksi on tärkeää ymmärtää, mitä erisuuruiset typpitaseet merkitsevät erityyppisissä olosuhteissa ympäristön tai viljelyn onnistumisen kannalta. Typpitaselaskuri kehitettiin, jotta typpitaseita voitaisiin vertailla aiempaa paremmin ja taseisiin sisältyvää informaatiota päästäisiin hyödyntämään peltoviljelyssä. Typpitaselaskurilla saa laskettua peltolohkojen typpitaseet ja laskuri antaa niille tulkinnan. Laskuri toimii seuraavilla viljelykasveilla: kaura, ohra, kevätvehnä, syysvehnä, syysruis, tärkkelysperuna, sokerijuurikas, kevätrypsi ja säilörehunurmi. Typpitaseiden tulkintaan sisältyy 1) tieto siitä, miten suuri typpitase on suhteessa viiteryhmäänsä, ts. samanlaisissa oloissa samalla kasvilajilla toteutuneisiin taseisiin, 2) arvio taseen aiheuttamasta ympäristöriskistä ja 3) ehdotuksia typpitaseesta aiheutuvan ympäristöriskin pienentämiseksi. Toimenpide-ehdotukset on sovitettu kuhunkin tilanteeseen ja niissä on huomioitu sekä typpitaseesta aiheutuva ympäristöriski että vertailu viiteryhmään. Typpitaselaskurin avulla voi myös suunnitella kevätviljoille (kaura, kevätvehnä, ohra) taloudellisesti optimaalista typpilannoitusta kivennäismailla. Laskuri huomioi optimoinnissa peltolohkon satotason ilman typpilannoitusta ja antaa siitä tarvittaessa arvion viljelijän syöttämien tietojen avulla. Viljelijä voi myös antaa laskuriin edeltävän viljelyn (esikasvi, lannan käyttö, typpitase) tuoman typpilisän, joka vaikuttaa peltolohkon typpilannoitustarpeeseen. Optimoinnissa huomioidaan pellon aikaisempi satotaso ja käytetty lannoitus, lasketaan taloudellisesti optimaalinen typpilannoitus ja sitä vastaava typpitase sekä ilmoitetaan sadon valkuaispitoisuus. Taloudellisesti optimaalisella typpilannoituksella peltolohkolla viljeltävälle kasville saadaan suurin mahdollinen hehtaarituotto eli kasvin myyntituottojen ja lannoituskustannusten erotus. Laskurin toiminta ja sen tekemät tulkinnat perustuvat laajaan tietovarantoon suomalaisilla peltolohkoilla vuosina 1988–2018 toteutuneista typpitaseista, typpilannoituskokeissa havaittuihin typpilannoitusvasteisiin ja viljelijöiden pelloilta vuosina 2016−2019 mitattuihin lannoittamattomien alueiden satotasoihin. Laskuri on vapaasti käytettävissä Luonnonvarakeskuksen Maatalousinfo-verkkopalvelun kautta.202

Maatalouden valumavesien ferrisulfaattikäsittely : case Active Wetlands, Nautela pilot

Opinnäytetyön tarkoituksena oli arvioida rakeisen ferrisulfaatin ja sen annostelemiseksi kehitetyn menetelmän käyttökelpoisuutta maataloudesta aiheutuvan ravinnekuormituksen vähentämisessä. Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli selvittää menetelmällä saavutettava liukoisen fosforin saostustehokkuus. Tämän lisäksi pyrittiin arvioimaan ferrisulfaattiannostelijan käytöstä aiheutuvia ympäristövaikutuksia sekä selvittämään menetelmän käyttöpotentiaalia ja mahdollisia käyttörajoituksia. Opinnäyte liittyi Interreg IVA rahoitteiseen Active Wetlands -projektiin, jonka tarkoituksena oli selvittää vesiensuojelukosteikkojen ravinteiden pidätyskyvyn tehostamisen mahdollisuuksia. Turun ammattikorkeakoulu vastasi tässä hankkeessa yhden pilottikohteen rakentamisesta ja ylläpitämisestä. Liedon Nautelaan sijoittuneen pilottikohteen avulla kerättiin tietoa ferrisulfaattiannostelijalla saavutettavasta kuormituksen vähenemästä, kemikaalin kulutuksesta, menetelmän kustannustehokkuudesta sekä ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista. Ferrisulfaattikäsittelyllä saatiin saostettua ojaveden sisältämästä liukoisesta fosforista noin 50 – 85 prosenttia. Ferrisulfaatin annostelussa oli jonkin verran toimintahäiriöihin pienten virtaamien aikana, mutta suurten virtaamien aikana menetelmä toimi hyvin. Menetelmän käytöstä aiheutuva ojaveden pH-arvon lasku jäi yleensä alle 0,5 yksikköön, mutta vikatilanteissa pH saattoi laskea jopa 4 yksikköä. Menetelmän käytöstä ei aiheutunut havaittavia vaikutuksia alueen pohjaeläimiin tai kasvillisuuteen. Ferrisulfaattiannostelija vaikuttaisi soveltuvan ensisijaisesti pienikokoisiin ojiin, joissa on korkeat liukoisen fosforin pitoisuudet. Ferrisulfaattiannostelijan käyttöä ei tule nähdä muita maatalouden vesiensuojelutoimia korvaavana menetelmänä vaan erityisen kuormittavien ojavesien käsittelyyn soveltuvana kustannustehokkaana lisätoimenpiteenä.The aim of this study was to evaluate the feasibility of ferric sulphate treatment of agricultural runoff waters. The primary goal was to estimate dissolved phosphorus precipitation efficiency obtained by the use of the granular ferric sulphate doser. The secondary goal was to assess the environmental effects resulting from the use of the method. In addition, potential limitations of the use and the need for the method were assessed. This thesis was linked to Interreg IVA funded Active measures on Wetlands for decreasing nutrient load in the Baltic Sea (Active Wetlands) -project. In this project, Turku University of Applied Sciences was responsible for constructing and maintaining one pilot site. The site was located in Lieto municipality, SW Finland. This thesis is based on the research results obtained from the pilot site during the years 2011 and 2012. The estimated phosphorus removal by ferric sulphate dosing was 50 – 85 %, respectively. During the low flow, hygroscopic ferric sulphate occasionally blocked the doser. However, during the high flow, the doser functioned well. Ferric sulphate dosing results in decrease of pH-value in the ditch water. This pH drop was normally less than 0,5 in pH scale. Yet, as a result of single malfunction, a dramatic pH drop of over 4 units was recorded. Despite this, no detectable changes in flora or zoobenthos were observed at the site. The ferric sulphate doser seems to be most suitable for the treatment of small ditches with high concentrations of dissolved phosphorus. Despite the method being effective, and fairly cost-effective, it should not replace other water protective measures used in agricultural areas. Yet, the method should be taken into the consideration in the treatment of nutrient loading hotspots

Ravinnehaavi : vesiensuojelumenetelmän tutkimus- ja kehityshankkeen tuloksia

Turun ammattikorkeakoulun Ravinnehaavi-hankkeessa tutkittiin virtavesien ravinteiden pidätykseen suunniteltua uutta vesiensuojelumenetelmää. Menetelmän toimintaideana oli mekaanisesti pidättää virtavesien kiintoainekuormaa sekä mahdollistaa pidätettyjen ravinteiden palauttaminen hyötykäyttöön yksinkertaisella, helppokäyttöisellä ja kustannustehokkaalla tavalla. Vuosien 2012–2014 aikana selvitettiin menetelmän toimivuutta ja sitä kehitettiin laboratoriossa ja maastossa toteutetuin tutkimuksin ja käytännön kokein. Tutkimuksissa selvitettiin muun muassa käytettäviksi suunniteltujen materiaalien soveltuvuutta käyttötarkoitukseen, suoritettiin menetelmän mitoittamiseksi vaadittuja kokeita sekä kehitettiin käytännön pilotointilaitteistot. Julkaisuun on koottu hankkeen tärkeimmät tutkimustulokset sekä menetelmän käyttökelpoisuutta koskevat johtopäätökset

Current status of management of stormwater systems and solutions in four Baltic Sea countries

Stormwater filtering systems are considered as promising solutions, as they alleviate both stormwater quantity and quality problems. For that reason, many cities are going to invest in different stormwater filtration systems in the coming years. However, these structures can clean pollutants from stormwater only when correctly planned, constructed, and maintained. Many municipalities lack experience and knowledge on the life cycle management and practical realization of stormwater filtering systems; thus, there is a risk that a significant part of the newly constructed systems will not function as expected. In this report, the status of stormwater filtering structures’ lifecycle management in Estonia, Finland, Latvia, and Sweden was introduced based on a literature review and a questionnaire targeted to municipal officers and consultants. The literature review revealed significant differences between the ways countries manage stormwater-related issues. In some cases, the methods and best management practices for stormwater management are well established; however, for some, the regulations and guidance for overall stormwater management are still completely lacking. The questionnaire results indicate a need for better communication between the different actors and recognition of the multiple benefits provided by the stormwater filtering structures. The information gained from the literature review and the questionnaire was compiled as check lists concerning the common pitfalls as well as best practices in the different phases of a stormwater filtering structure lifecycle. These lists can be used in the different phases of the life cycle of stormwater filtering structures to guarantee well-functioning high-quality structures. This study was a part of the CleanStormWater project, funded by the Interreg Central Baltic Programme