Eettisen johtamisen vaikutukset organisaatioon, työyhteisöön ja organisaatiositoutumiseen

TIIVISTELMÄ: Lisääntyneen vastuullisuusajattelun ja henkilöstön kasvaneen tietoisuuden vuoksi organisaatioiden tulee panostaa eettisen johtamisen toteuttamiseen entistä enemmän. Eettisyyttä ei mielletä nykypäivänä enää kilpailueduksi vaan välttämättömyydeksi, koska kilpailluilla työntekijämarkkinoilla henkilöstön asiantuntemus ja kompetenssi on kyettävä pitämään organisaation sisäisenä pääomana. Eettinen johtaminen vaikuttaa moneen asiaan, kuten henkilöstön innovointiin ja luovuuteen, hyvinvoinnin, oikeudenmukaisuuden, yhteisöllisyyden ja tehokkuuden kasvuun sekä sitoutumisen syvenemiseen. Eettisellä johtamisella pystytään lisäksi vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin sekä kasvattamaan yksilöiden työn merkityksellisyyden kokemista. Tutkimuksen aiheena on eettisen johtamisen vaikutukset organisaatioon, työyhteisöön sekä organisaatiositoutumiseen. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella eettisen johtamisen vaikutuksia sitoutumiseen työntekijäkokemusten kautta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu eettisen johtamisen ja organisaatiositoutumisen teorioista. Teoriaosuuden lopussa käsitellään myös tarkemmin eettisen johtamisen ja organisaatiositoutumisen välistä yhteyttä. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulokset osoittavat eettisen johtamisen luovan syvempää sitoutumista, johon tulisi kiinnittää huomiota organisaation rekrytointivaiheesta aina työsuhteen loppuun asti. Sitoutumisen vahvistamiseksi henkilöstöä olisi kyettävä kohtelemaan aiempaa yksilöidymmin tunnistaen yksilöiden urapolut, elämäntilanteet sekä monimuotoisuuden osana työyhteisöä. Eettisen johtamisen tekijöistä tärkeimmiksi sitoutumisen kannalta havaittiin kehittävät työtehtävät, kehitysmahdollisuudet, arvostus ja kuulluksi tuleminen, toimiva organisaatiokulttuuri, työn ja vapaa-ajan tasapainottaminen, identifioituminen ja ylpeyden tunne, hyvä johtaminen ja eettinen esimiestyö sekä työn yhteiskunnallinen merkityksellisyys. Tutkimuksen johtopäätösten kohdalla tutkimustuloksia peilattiin aiempiin tutkimuksiin, mitkä vahvistavat tutkimustulosten paikkansapitävyyttä ja ymmärrystä eettisen johtamisen vaikutuksista sitoutumiseen. Eettisellä johtamisella pystytään syventämään henkilöstön sitoutumisen tasoa. Tutkimustulokset auttavat organisaatiota sitouttamaan henkilöstöään tehokkaammin eettisen johtamisen keinoin. Myös henkilöstön toiveiden ja näkemysten ymmärtäminen on olennaista sitouttamisen vahvistamiseksi, mihin johdon tulisi kiinnittää vieläkin tarkempaa huomiota

Social functioning and behaviour in Mucopolysaccharidosis IH [Hurlers Syndrome]

Background: Mucopolysaccharidosis type IH (MPS-IH) [Hurlers Syndrome] is a developmental genetic disorder characterised by severe physical symptoms and cognitive decline. This study aimed to investigate the behavioural phenotype of MPS-IH treated by haematopoietic cell transplantation, focusing on social functioning and sleep. Parental stress was also measured. Methods: Participants were 22 children with MPS-IH (mean age 9 years 1 month), of whom 10 were male (45%). Parents completed the Social Responsiveness Scale (SRS), Child Behaviour Checklist (CBCL), Children’s Sleep Habit Questionnaire and Parent Stress Index, Short Form (PSI-SF). Results: Twenty-three per cent of children with MPS-IH scored in the severe range of the SRS, suggesting significant difficulties in social functioning. Children with MPS-IH were more than 30 times more likely to receive scores in the severe range than typically developing children. Thirty-six per cent scored in the mild-to-moderate range, suggesting milder, but marked, difficulties in social interaction. Although children with MPS-IH did not show significantly higher rates of internalising, externalising or total behaviour problems than the normative sample, they received scores that were significantly higher on social, thought and attention problems and rule-breaking behaviour, and all the competence areas of the CBCL. Parents of children with MPS-IH did not score significantly higher on parental stress than parents in a normative sample. Conclusions: Parents of children with MPS-IH rate their children as having problems with social functioning and various areas of competence more frequently than previously thought, with implications for clinical support

“Loistavaa, kun opittavat asiat piti löytää omasta työstä”

Ammatillinen koulutus on kokenut suurimman uudistuksen vuosikymmeniin. Reformin myötä opettajan tehtävissä korostuvat entistä enemmän pedagogiikka, ohjauksellisuus ja suunnittelu. Tämä johtuu ennen kaikkea opiskelijalähtöisyyden, työelämäyhteistyön ja opintojen henkilökohtaistamisen korostumisesta. Uudistuva koulutuskenttä haastaa myös ammatillista opettajankoulutusta uudistumaan. Vastauksena tähän opettajankoulutusta kehitettiin valtakunnallisesti OPEKE – Ammatillisen opettajankoulutuksen uudistaminen -hankkeessa. Yhtenä osana hanketta tarkasteltiin opettajankoulutuksen ja opetusharjoittelun kehittämistä ja tämän tuloksena syntyi tämä artikkeli, jossa tarkastellaan opettajaopiskelijoiden kokemuksia osaamisen kehittymisestä ammatillisessa opettajankoulutuksessa

Maternal postnatal depression and anxiety and their association with child emotional negativity and behavior problems at two years

Postnatal maternal depression is associated with poorer child emotional and behavioral functioning, but it is unclear whether this occurs following brief episodes or only with persistent depression. Little research has examined the relation between postnatal anxiety and child outcomes. The present study examined the role of postnatal major depressive disorder (MDD) and generalized anxiety disorder (GAD) symptom chronicity on children’s emotional and behavioral functioning at 24 months. Following postnatal screening mothers (n = 296) were identified as having MDD, GAD, MDD and GAD, or no disorder at 3 months postnatal; the average age was 32.3 (SD = 5.0), 91.9% self-identified as Caucasian, and 62.2% were married. Maternal disorder symptom severity was assessed by questionnaires and structured interview at 3, 6, 10, 14, and 24 months postpartum. At 24 months, child emotional negativity and behavior were assessed using questionnaires and by direct observation. Latent trait-state-occasion modeling was used to represent maternal disorder symptom chronicity; both stable trait and time-specific occasion portions of maternal symptomatology were examined in relation to child outcomes. Only the stable trait portion of maternal MDD and GAD symptom severity were related to maternal report of child behavior problems and higher levels of emotional negativity. Persistent maternal MDD, but not GAD, symptom severity was related to higher levels of child emotional negativity as measured observationally. These data suggest that children’s behavior problems and emotional negativity are adversely affected by persistent maternal depression, and possibly anxiety. This has implications for interventions to prevent negative effects of postnatal psychopathology on children

Genetic predisposition to uterine leiomyoma is determined by loci for genitourinary development and genome stability

Uterine leiomyomas (ULs) are benign tumors that are a major burden to women's health. A genome-wide association study on 15,453 UL cases and 392,628 controls was performed, followed by replication of the genomic risk in six cohorts. Effects of the risk alleles were evaluated in view of molecular and clinical characteristics. 22 loci displayed a genome-wide significant association. The likely predisposition genes could be grouped to two biological processes. Genes involved in genome stability were represented by TERT, TERC, OBFC1 - highlighting the role of telomere maintenance - TP53 and ATM. Genes involved in genitourinary development, WNT4, WT1, SALL1, MED12, ESR1, GREB1, FOXO1, DMRT1 and uterine stem cell marker antigen CD44, formed another strong subgroup. The combined risk contributed by the 22 loci was associated with MED12 mutation-positive tumors. The findings link genes for uterine development and genetic stability to leiomyomagenesis, and in part explain the more frequent occurrence of UL in women of African origin.Peer reviewe

Deficient H2A.Z deposition is associated with genesis of uterine leiomyoma

One in four women suffers from uterine leiomyomas (ULs)-benign tumours of the uterine wall, also known as uterine fibroids-at some point in premenopausal life. ULs can cause excessive bleeding, pain and infertility(1), and are a common cause of hysterectomy(2). They emerge through at least three distinct genetic drivers: mutations in MED12 or FH, or genomic rearrangement of HMGA2(3). Here we created genome-wide datasets, using DNA, RNA, assay for transposase-accessible chromatin (ATAC), chromatin immunoprecipitation (ChIP) and HiC chromatin immunoprecipitation (HiChIP) sequencing of primary tissues to profoundly understand the genesis of UL. We identified somatic mutations in genes encoding six members of the SRCAP histone-loading complex(4), and found that germline mutations in the SRCAP members YEATS4 and ZNHIT1 predispose women to UL. Tumours bearing these mutations showed defective deposition of the histone variant H2A.Z. In ULs, H2A.Z occupancy correlated positively with chromatin accessibility and gene expression, and negatively with DNA methylation, but these correlations were weak in tumours bearing SRCAP complex mutations. In these tumours, open chromatin emerged at transcription start sites where H2A.Z was lost, which was associated with upregulation of genes. Furthermore, YEATS4 defects were associated with abnormal upregulation of bivalent embryonic stem cell genes, as previously shown in mice(5). Our work describes a potential mechanism of tumorigenesis-epigenetic instability caused by deficient H2A.Z deposition-and suggests that ULs arise through an aberrant differentiation program driven by deranged chromatin, emanating from a small number of mutually exclusive driver mutations.Peer reviewe

Lamin A/C mutation affecting primarily the right side of the heart

LMNA mutations are amongst the most important causes of familial dilated cardiomyopathy. The most important cause of arrhythmogenic right ventricular cardiomyopathy (ARVC) is desmosomal pathology. The aim of the study was to elucidate the role of LMNA mutations among Finnish cardiomyopathy patients. We screened 135 unrelated cardiomyopathy patients for LMNA mutations. Because of unusual phenotype, two patients were screened for the known Finnish ARVC-related mutations of desmosomal genes, and their Plakophilin-2b gene was sequenced. Myocardial samples from two patients were examined by immunohistochemical plakoglobin staining and in one case by electron microscopy. We found a new LMNA mutation Phe237Ser in a family of five affected members with a cardiomyopathy affecting primarily the right side of the heart. The phenotype resembles ARVC but does not fulfill the Task Force Criteria. The main clinical manifestations of the mutation were severe tricuspid insufficiency, right ventricular enlargement and failure. Three of the affected patients died of the heart disease, and the two living patients received heart transplants at ages 44 and 47. Electron microscopy showed nuclear blebbing compatible with laminopathy. Immunohisto - chemical analysis did not suggest desmosomal pathology. No desmosomal mutations were found. The Phe237Ser LMNA mutation causes a phenotype different from traditional cardiolaminopathy. Our findings suggest that cardiomyopathy affecting primarily the right side of the heart is not always caused by desmosomal pathology. Our observations highlight the challenges in classifying cardiomyopathies, as there often is significant overlap between the traditional categories.Peer reviewe

A Specific and Rapid Neural Signature for Parental Instinct

Darwin originally pointed out that there is something about infants which prompts adults to respond to and care for them, in order to increase individual fitness, i.e. reproductive success, via increased survivorship of one's own offspring. Lorenz proposed that it is the specific structure of the infant face that serves to elicit these parental responses, but the biological basis for this remains elusive. Here, we investigated whether adults show specific brain responses to unfamiliar infant faces compared to adult faces, where the infant and adult faces had been carefully matched across the two groups for emotional valence and arousal, as well as size and luminosity. The faces also matched closely in terms of attractiveness. Using magnetoencephalography (MEG) in adults, we found that highly specific brain activity occurred within a seventh of a second in response to unfamiliar infant faces but not to adult faces. This activity occurred in the medial orbitofrontal cortex (mOFC), an area implicated in reward behaviour, suggesting for the first time a neural basis for this vital evolutionary process. We found a peak in activity first in mOFC and then in the right fusiform face area (FFA). In mOFC the first significant peak (p<0.001) in differences in power between infant and adult faces was found at around 130 ms in the 10–15 Hz band. These early differences were not found in the FFA. In contrast, differences in power were found later, at around 165 ms, in a different band (20–25 Hz) in the right FFA, suggesting a feedback effect from mOFC. These findings provide evidence in humans of a potential brain basis for the “innate releasing mechanisms” described by Lorenz for affection and nurturing of young infants. This has potentially important clinical applications in relation to postnatal depression, and could provide opportunities for early identification of families at risk

Global metabolomic profiling of uterine leiomyomas

Background: Uterine leiomyomas can be classified into molecularly distinct subtypes according to their genetic triggers: MED12 mutations, HMGA2 upregulation, or inactivation of FH. The aim of this study was to identify metabolites and metabolic pathways that are dysregulated in different subtypes of leiomyomas. Methods: We performed global metabolomic profiling of 25 uterine leiomyomas and 17 corresponding myometrium specimens using liquid chromatography-tandem mass spectroscopy. Results: A total of 641 metabolites were detected. All leiomyomas displayed reduced homocarnosine and haeme metabolite levels. We identified a clearly distinct metabolomic profile for leiomyomas of the FH subtype, characterised by metabolic alterations in the tricarboxylic acid cycle and pentose phosphate pathways, and increased levels of multiple lipids and amino acids. Several metabolites were uniquely elevated in leiomyomas of the FH subtype, including N6-succinyladenosine and argininosuccinate, serving as potential biomarkers for FH deficiency. In contrast, leiomyomas of the MED12 subtype displayed reduced levels of vitamin A, multiple membrane lipids and amino acids, and dysregulation of vitamin C metabolism, a finding which was also compatible with gene expression data. Conclusions: The study reveals the metabolomic heterogeneity of leiomyomas and provides the requisite framework for strategies designed to target metabolic alterations promoting the growth of these prevalent tumours.Peer reviewe

Seurantakäsikirja Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaan vuosille 2020–2026

Tämä merenhoidon seurantakäsikirja käsittää merenhoitosuunnitelman seurantaohjelman kuvauksen kokonaisuudessaan. Se päivittää vuoden 2014–2020 seurantaohjelman ja sitä sovelletaan vuoden 2020 heinäkuusta vuoden 2026 heinäkuuhun. Seurantaohjelma on osa merenhoidon suunnittelua, jota tehdään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (272/2011) ja merenhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (980/2011) toteuttamiseksi. Tämä laki ja asetus on annettu meristrategiadirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista) kansallista toimeenpanoa varten. Suomessa meristrategiadirektiivin mukaista meristrategiaa kutsutaan merenhoitosuunnitelmaksi. Suomen seurantaohjelma koostuu 13:sta ohjelmasta, joiden alla on yhteensä 44 alaohjelmaa. Tähän päivitettyyn seurantaohjelmaan lisättiin kuusi uutta alaohjelmaa ja useita alaohjelmia muokattiin joko muuttuneiden vaatimusten, kehittyneempien menetelmien tai muuttuneen toimintaympäristön takia. Merenhoidon uusia vaatimuksia ovat meristrategiadirektiivin liitteen 3 päivitys (EU/2017/845), Euroopan komission päätös EU/2017/848 merivesien hyvän ekologisen tilan vertailuperusteista ja menetelmästandardeista sekä seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset standardoiduista menetelmistä. Seurantakäsikirja koostuu kolmesta osasta: seurantaohjelman tausta, varsinainen seurantaohjelma, ja kolmas osa, joka käsittelee seurannan kehitystarpeita, kustannuksia ja riittävyyttä. Seurantaohjelma kattaa ekosysteemilähestymistavan mukaisesti erilaisia muuttujia, jotka kuvaavat toisaalta veden ominaisuuksia ja laatua ja toisaalta ekosysteemin osia ja niiden tilaa sekä niihin kohdistuvia ihmisestä johtuvia paineita. Seurannan alaohjelmissa on kuvattu mitattavat meriympäristön ominaisuudet tai paineet, niiden seurantatiheys, indikaattorit, joihin seurantatietoa käytetään, seurannalla kootun tiedon hallinta ja yhteydet meristrategiadirektiivin hyvän tilan laadullisiin kuvaajiin ja kriteereihin