Lapsen tilanteen arviointi lastensuojelun sosiaalityössä

Tämä tutkimus tarkastelee sosiaalityötekijöiden tapaa tehdä lapsen tilanteen arviointia lastensuojelun sosiaalityössä. Tutkimus tuottaa tietoa arvioinnin sisältötekijöistä, osaamisesta, arvioinnin orientaatiosta ja lähtökohdista. Tutkimuksessa arviointia tutkitaan ammatillisten ja organitoristen tekijöiden avulla. Ammatilliset tekijät kuvaavat sosiaalityöntekijän orientaatiota ja lähestymistapaa arvioinnissa sekä sosiaalityöntekijällä olevaa tietoa, taitoa ja osaamista arvioinnin tekemisessä. Organisaatiotekijät kuvaavat arvioinnin toimintaympäristön tekijöitä. Tutkimuksessa lapsen tilanteen arvioinnilla tarkoitetaan arviointia, jota sosiaalityöntekijä tekee läpi lastensuojelun prosessin. Arviointi on lastensuojeluprosessissa kriittinen työvaihe, joka vaatii sosiaalityötekijältä hyvää ammatillista tiedollista valmiutta ja taidollista osaamista lapsen ja perheen tilanteen jäsentämiseen. Tutkimus perustuu oletukseen arvoinnista yhtenä vaikuttavan lastensuojelun edellytyksistä. Tutkimuksen empiirinen osa perustuu sosiaalityöntekijöiltä kerättyyn kyselyaineistoon (N=506). Tutkimusaineiston avulla on etsitty vastausta neljään kysymykseen: Mitä tekijöitä sosiaalityöntekijä huomioi arvioinnissa lapsesta, vanhemmasta ja kasvuympäristöstä? Mitä ulottuvuuksia arvioinnin tekemisen tapaan ja osaamiseen liittyy? Minkälainen orientaatio suuntaa arviointia? ja Mitkä tekijät ennustavat lapsikeskeistä arvioinnin lähestymistapaa? Analyysimenetelminä on käytetty suoria jakaumia, ristiintaulukointia ja keskiarvoihin perustuvia analyysejä sekä pääkomponenttianalyysiä, varianssi- ja regressioanalyysia ja logistista regressioanalyysiä. Tulosten mukaan arvioinnissa huomioidaan ensisijaisesti lapsen arviointihetken tilannetta ja siinä vaikuttavia sosiaalisia tekijöitä. Arviointi kohdentuu erityisesti lapsen sosiaalisen kasvuympäristöön ja sen mahdollisuuksiin tukea lasta kasvussa ja kehityksessä. Arvioinnissa huomioidaan harvemmin lapsen kehityshistorian tekijöitä, vanhemman omaa taustaa ja perheen historiaa. Myös lapsen köyhyyden ja perheen taloudellisen tilanteen huomiointi arvioinnissa oli yksi harvemmin huomioiduista tekijöistä. Tutkimuksessa saatiin esiin systemaattisen, analyyttisen ja lapsen kehitystä koskevan tiedon ja osaamisen ulottuvuudet. Arvioinnin tekemisen tapa on verrattain usein systemattinen ja analyyttinen. Lapsen kehitystä koskevan tiedon osaamine oli yhteydessä lapsen lapsen tarpeiden, tunteiden, vuorovaikutus- ja kiintymissuhteiden ja kaltoinkohtelun tunnusmerkkien huomioimisen yleisyyteen arvioinnissa. Orientaation tutkimisella tavoiteltiin tietoa lähtökohdista, jotka ohjaavat ja suuntaavat arvioinnin tekemistä. Tulosten mukaan lapsen tarpeiden ja hyvinvoinnin tukemisen orientaatio on vahvin arviointia ohjaava lähtökohta. Arviointiin sisältyy myös suojelu- ja näyttöperusteinen orientaatio. Lapsen tarpeiden ja hyvinvoinnin orientaatio näytti ennustavan sosiaalityöntekijällä olevaa lapsikeskeistä arvioinnin lähestymistapaa. Lapsikeskeistä lähestymistapaa ennustavia muita tekijöitä olivat sosiaalityöntekijän ikä, kokemus lapsen kehitystiedon osaamisen riittävyydestä, lapsen osallisuuden huomioiminen ja organisaation tavoitelähtöisyys ja kannustus. Arviointiin käytettävän ajan riittävyys, työnantajaorganisaation tavoite- ja kannussuuntautuneisuus ja arviointia kehittävä työyhteisö  olivat organisaatiotason tekijöitä, joilla oli yhteys käsitykseen lastensuojelun onnistuneisuudesta. Ammatillisina tekijöinä tulivat esiin työviihtyvyys, kokemus oman osaamisen riittävyydestä ja analyyttinen ja systemaattinen arvioinnin tapa. Tutkimuksen tulokset lisäävät lastensuojelun tietoperustaa lapsen tilanteen arvioinnista, sen teoreettisista ja käytännöllisistä lähtökohdista. Tuloksilla on sovellusarvoa arviointiin vaadittavan osaamisen ja asiantuntijuuden edellytyksistä lastensuojelussa ammatillisesti ja organisatorisesti. </p

Lapsen tilanteen arvioinnin tekemisen tavat lastensuojelussa

publishedVersionNon peer reviewe

Lapsen tilanteen arvioiminen lastensuojelussa: analyysia asiakasturvallisuuden ja laadun näkökulmasta

publishedVersionPeer reviewe

Kriittisten tapahtumien menetelmä lastensuojelun sosiaalityötä koskevassa tutkimuksessa

Kriittisten tapahtumien menetelmä on laajalti tunnettu ja käytetty tutkimusmenetelmä useilla tieteenaloilla. Lastensuojelua koskevassa tutkimuksessa sen käytöstä on kuitenkin vielä vähän tietoa. Tässä artikkelissa esitellään menetelmän keskeinen tausta ja tutkimukselliset periaatteet, ja pohditaan sen tutkimuskäyttöä. Artikkeli vastaa kysymyksiin, miten ja kuinka paljon kriittisten tapahtumien menetelmää on käytetty lastensuojelututkimuksessa ja millaista menetelmällä tehty tutkimus on. Aineistona ovat viitetietokannoista kerätyt 11 kansainvälistä tutkimusartikkelia. Aineiston sisällönanalyysin tuloksena aineisto jakaantui kolmeen luokkaan. Menetelmää on käytetty 1) lastensuojelussa tapahtuneiden päätöksenteon virheiden raportoinnin ja selittämisen menetelmänä, 2) empiirisenä tutkimus- ja analyysimenetelmänä ja 3) lastensuojelun ennaltaehkäisevien menettelytapojen tarkastelemisen menetelmänä. Tulokset viittaavat siihen, että menetelmällä on monia käyttömahdollisuuksia, vaikka sen empiirinen käyttö tutkimusmenetelmänä on ollut verraten vähäistä lastensuojelun tutkimusaiheissa

Ensimmäinen vaihe lastensuojelun tilannearviointiin kehitetyn ARVOA© -menetelmän validoinnissa – laadullinen arvio menetelmän sisällöstä ja soveltuvuudesta

Lastensuojelun tilannearviointiin Suomessa käytettyjen välineiden ja menetelmien pätevyydestä ei ole tutkittua tietoa Strukturoituja arviointivälineitä eli lomakkeita, joissa lapsen tilannetta koskeviin kysymyksiin annetaan vastaus valmiista vastausvaihtoehdoista, on lastensuojelun tilannearviointiin kehitetty Suomessa tiettävästi yksi, ARVOA© -menetelmä Tutkimuksessa tarkasteltiin ARVOA© -menetelmän sisältövaliditeettia analysoimalla sen kattavuutta, kysymysten sanoitusta, vastausvaihtoehtoja, soveltuvuutta eri asiakasryhmille ja suhdetta lapsen edun määritelmään Tutkimus on ensimmäinen avaus tuottaa tutkittua tietoa Suomessa kehitetyistä lastensuojelun tilannearviointivälineistä ARVOA© -menetelmän lomakkeiden kysymyksissä, vastausvaihtoehdoissa ja rakenteessa havaittiin kehittämistarpeita Suomessa olisi hyvä muodostaa käytännön työtä ja arviointivälineiden arviointia hyödyntävä jäsennys niistä konkreettisista tekijöistä, jotka tutkimuksen ja arvojen perusteella ovat keskeisimpiä lastensuojelun tilannearvioinniss

Osaaminen lastensuojelun sosiaalityössä. Esitys asiantuntijuutta tukevasta urapolkumallista.

THL:n, yliopistojen, kuntien ja sosiaalialan osaamiskeskuksen sosiaalityön asiantuntijoista koostuva LASTO-työryhmä esittää lastensuojelun sosiaalityön asiantuntijuuden tueksi uutta tukirakennetta, Urapolkumallia. Urapolkumallissa sosiaalityön osaaminen ymmärretään yksilöllisen perehtymisen ohella kollektiivisena osaamispääomana, jossa on myös muita elementtejä, kuten ensivaiheen perehdyttäminen, mentoroinnin ja yhteisöllisen oppimisen keinot sekä samalla myös kertyvän kokemuksen ja asiantuntijuuden arvostuksen näkyminen palkkarakenteessa. Urapolkumallin ideana on tunnistaa, mistä elementeistä lastensuojelun sosiaalityön erityinen tehtäväkohtainen osaaminen koostuu ja millaista oppimista laajeneva ja syvenevä asiantuntijuus ja työhyvinvointi edellyttävät. Urapolkumallissa jäsennetään lastensuojelun osaamistarpeita. Mallissa myös esitetään, että lastensuojelun sosiaalityön asiantuntijuuden kehittymistä kuvattaisiin ja tuettaisiin vaiheittaisesti etenevän, yhteisöllisesti tuetun urapolkumallin avulla. Vastaavia sosiaalityön urapolkumalleja on käytössä hyvin tuloksin mm. Iso-Britanniassa ja Australiassa. Urapolun toteuttaminen edellyttää organisaatioilta reflektiivisiä rakenteita eli rakenteita, joissa työntekijöiden oppimista mahdollistetaan ja jotka vahvistavat psykologista turvallisuutta, mielekkyyden kokemuksia ja työssäjaksamista. Työryhmän esityksessä näiden rakenteiden luominen ja vakiinnuttaminen annettaisiin työnantajan tehtäväksi osana maakunnallisia TKIO-rakenteita, mutta rakenne tarvitsee kansallisen ohjauksen, urapolkuviitekehyksen ja tuen. Mallin jatkotyöstöä varten Lasto-ryhmä esittää laaja-alaista pyöreän pöydän keskustelua esitetyn urapolkumallin keskeisistä periaatteista, kriteereistä ja toteutuksesta SOSNETin, työelämän edustajien, ammatillisten edunvalvontajärjestöjen, sosiaalialan osaamiskeskusten, STM:n, OKM:n ja THL:n edustajien kesken.</p

Finnish adolescents’ time use: Time spent alone and time spent computing

This study examines adolescents’ alone time by utilising a Finnish time use survey from 2009-2010. In the public debate, it is feared that young people spend too much time alone in front of computers instead of being socially and physically active. This descriptive study provides answers to questions of how much time 10- to 19-year-old adolescents spend alone and how much time is devoted to computing and other activities. Finnish adolescents spend on average 4 hours and 33 minutes alone per day. Adolescents spending more time alone devote significantly more time to computing and less time to social interaction and sports. Girls spend more time alone, but boys spend more time in computing, which may have more adverse effects on their well-being. More research to better understand the relationship between computing and adolescents’ welfare is needed