Feeling Blue - Get Green

Human bodies and minds evolved together—simultaneously and interdependently. Therefore, if nature provides for our physical health and well-being, it follows that nature also provides for our mental health and well-being. Psychologists have begun to recognize the impact that exposure to nature has on many aspects of our mental health and well-being; and a substantial body of supporting research and empirical data has accumulated. Nature’s beneficial effects on individuals’ mental health have been shown to extend beyond a mere restoration to baseline after negative periods of stress, anxiety, or depression. Nature’s beneficial effects extend to positively increasing true mental health and well-being, to elevating individuals beyond a neutral “just getting by” level and into an additive state of thriving and flourishing. This paper discusses highlights from the ever-increasing body of research findings and empirical data evidencing the positive and additive effects that nature has on our mental health and well-being. Included in this discussion are findings from a recent series of studies conducted at Grant MacEwan University that this author was involved in. The research summarized in this paper demonstrates that our relationship with nature is vital to our mental health and well-being

Sensitivity, specificity, and sex differences in symptoms reported on the 13-item acute coronary syndrome checklist.

BackgroundClinical symptoms are part of the risk stratification approaches used in the emergency department (ED) to evaluate patients with suspected acute coronary syndromes (ACS). The objective of this study was to determine the sensitivity, specificity, and predictive value of 13 symptoms for a discharge diagnosis of ACS in women and men.Methods and resultsThe sample included 736 patients admitted to 4 EDs with symptoms suggestive of ACS. Symptoms were assessed with the 13-item validated ACS Symptom Checklist. Mixed-effects logistic regression models were used to estimate sensitivity, specificity, and predictive value of each symptom for a diagnosis of ACS, adjusting for age, obesity, diabetes, and functional status. Patients were predominantly male (63%) and Caucasian (70.5%), with a mean age of 59.7±14.2 years. Chest pressure, chest discomfort, and chest pain demonstrated the highest sensitivity for ACS in both women (66%, 66%, and 67%) and men (63%, 69%, and 72%). Six symptoms were specific for a non-ACS diagnosis in both women and men. The predictive value of shoulder (odds ratio [OR]=2.53; 95% CI=1.29 to 4.96) and arm pain (OR 2.15; 95% CI=1.10 to 4.20) in women was nearly twice that of men (OR=1.11; 95% CI=0.67 to 1.85 and OR=1.21; 95% CI=0.74 to 1.99). Shortness of breath (OR=0.49; 95% CI=0.30 to 0.79) predicted a non-ACS diagnosis in men.ConclusionsThere were more similarities than differences in symptom predictors of ACS for women and men

Selvityshenkilöt uudella vuosituhannella: Tutkimus selvityshenkilöinstituution piirteistä ja muutostrendeistä 1990-luvulta nykypäivään

Artikkelissa tarkastellaan selvityshenkilöidenkäytön piirteitä ja siinä tapahtuneita muutoksiajulkishallinnossa. Selvityshenkilöiden käyttäminen laajapohjaisen komiteavalmistelun tilallaja ohessa yleistyi Suomessa vasta 1990-luvulla. Tutkimus perustuu määrälliseen aineistoonvuosina 2000–14 toimineista selvityshenkilöistä. Sen perusteella todetaan, että 2000-luvullaselvityshenkilöiden käyttö on ”normalisoitunut”ja vakiintunut miltei kaikissa ministeriöissä mitä moninaisimpien tehtävien suorittamiseksi.Instituutiona selvityshenkilöys on myös muuntunut uusien käyttötapojen myötä: sen sisälle onsyntynyt uusia alalajeja, hankkeet ovat ajallisestipidentyneet ja selvityshenkilöiden tehtäväkenttä on ”mataloitunut” 1990-lukuun verrattuna.Uusinstitutionalistisesta näkökulmasta katsottuna selvityshenkilöinstituution muutosta voikuvata ennen kaikkea konversion käsitteellä,missä vanhaa instituutiota aktiivisesti sovelletaan uusiin tarkoitusperiin. Sääntelemätön ja täten joustava selvityshenkilöys on tässä oiva työkalu, joka on vaikeuksitta sopeutettavissa hallinnon ja päätöksentekijöiden uusiin ja vaihtuviintarpeisiin. Ongelmaksi tulee, millaisia pulmiatämä voi tuottaa demokratianäkökulmasta silloin, kun on hallinnon ydintehtäviä ”ulkoistetaan” selvityshenkilöille

Tasa-arvosta ja Troijan hevosista : feministinen käsitekritiikki ja suomalaisen tasa-arvopolitiikan käytännöt

Aineisto on Opiskelijakirjaston digitoimaa ja Opiskelijakirjasto vastaa aineiston käyttöluvist

Discourse and Politics for Gender Equality in Late Twentieth Century Finland

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.The article dissertation analysed Finnish discourse and politics for gender equality from the late 1960s to the late 1990s. Three questions were investigated: How was the discourse on gender equality organised and how did it change over time? What were the strategies and impact of women's policy offices and women's movements? What are the possibilities for women to pursue change via gender equality, public policies and the state in more general terms? The study outlined a more post-structuralist inspired version of the feminist-discursive approach to gender equality, which analyses gender equality as part of social discourse and pays attention to its political consequences and implications. The data consisted of statements by women's policy offices and women's movements, policy documents, press materials and interviews. The study applied various text analysis methods to the data. The study described changes in the Finnish concept and discourse of gender equality from 1970s to 1990s. The masculine normativity of gender equality was in the 1980s replaced by a more radical conceptualisation, partly thanks to the activity of the Council for Gender Equality between Men and Women. The new version could be utilised by women for change without them giving up their sexual difference. Simultaneously, support of gender equality as a norm expanded in Finnish society. In the 1990s, the tide turned: the potential for change diminished as gender equality was conceptualised as an already 'present' characteristic in Finnish society, which also legitimised the idea that there was nothing left to do. The analysis also shows that, comparatively speaking, the policy success of Finnish women's movements in gendering public policies has been above average. In the context of moderately closed policy sub-systems and left-wing governmental power, women's movements tended to be successful, if they only managed to mobilise to a sufficient degree on an issue. However, in the Finnish context, the characteristics of the political environment also seem to affect the possibility of movement mobilisation. Women's policy agencies were very effective linkages between the women's movements and the state. The prominent role played by these agencies can be understood by their participation in the 'strategic partnerships' typical to Finnish women's activity. However, the analysis of the actual policy change modified to some degree the results concerning women's policy success and the responsiveness of the state. Women's demands met an invisible barrier in both job training and prostitution policy. However, in job training women's substantive impact was more limited, due to the closed sub-system and the strong vested interests that excluded women. On the basis of the empirical analyses, the study also aimed at providing partial and situated answers to the questions concerning the nature of the concept of gender equality and the relation between women and the state, which have been prominent in feminist theory. The results can be condensed into the notion that feminist studies should avoid too simplistic viewpoints and start paying more attention to the multifaceted and contextualised character of both gender equality and the state.Artikkeliväitöskirjassa analysoitiin suomalaisia tasa-arvodiskursseja ja -politiikkaa 1960-luvun lopulta 2000-luvun taitteeseen. Siinä tarkasteltiin kolmea kysymystä: Miten sukupuolten tasa-arvosta on puhuttu ja miten nämä tavat ovat muuttuneet? Miten tasa-arvoelimet ja naisliikkeet ovat toimineet tavoitteidensa puolesta ja millaisia vaikutuksia niillä on ollut? Millaisia mahdollisuuksia naisilla on ylipäätään toimia tasa-arvon käsitteen, julkisen politiikan ja valtion kautta? Tutkimuksessa luonnosteltiin poststrukturalis-vaikutteisempaa versiota feministis-diskursiivisesta tasa-arvoanalyysistä, jossa sukupuolten tasa-arvoa tarkastellaan osana yhteiskunnallisia puhumoita ja huomiota kiinnitetään sen poliittisiin vaikutuksiin ja seurauksiin. Aineistoina käytettiin tasa-arvoelinten ja naisliikkeiden kannanottoja, parlamentaariseen lainvalmisteluun liittyviä asiakirjoja, lehdistömateriaalia ja haastatteluja. Metodisesti työssä sovellettiin erilaisia tekstianalyysin menetelmiä. Tutkimus kuvasi suomalaisen tasa-arvokäsityksen ja -keskustelun muutoksia 1970-luvulta 1990-luvulle. 1970-luvun miehiseen normiin kiinnittynyt tasa-arvo muuntui 1980-luvulla - osin Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan ansiosta - radikaalimmaksi käsitteeksi, jota naiset saattoivat käyttää muutoksen argumenttina sukupuolierostaan luopumatta. Samalla tasa-arvo alkoi laajeta yleisemmin hyväksytyksi yhteiskunnalliseksi normiksi. 1990-luku käänsi suunnan: käsitteen muutospotentiaali kaventui, kun tasa-arvo alettiin mieltää suomalaisen yhteiskunnan jo-läsnäolevaksi piirteeksi. Tämä legitimoi myös käsitystä, että tasa-arvon eteen ei ollut enää tarpeen tehdä mitään. Tulokset osoittivat myös, että kansainvälisesti katsoen suomalaiset naisliikkeet ovat olleet keskimääräistä menestyksekkäämpiä saamaan vaateitaan läpi politiikassa. Naisliikkeet pääsääntöisesti onnistuivat politiikan sisältöjen sukupuolittamisessa silloin, kun ne ylipäätään mobilisoituivat jonkin asian puolesta tilanteessa, jossa päätöksenteon alajärjestelmä on vain suhteellisen suljettu ja vasemmisto hallitusvallassa. Analyysi viittasi kuitenkin siihen, että Suomessa poliittisen ympäristön piirteet vaikuttivat myös naisliikkeiden kykyyn mobilisoitua. Tasa-arvoelimet osoittautuivat erittäin tehokkaiksi naisliikkeiden vaateiden välittäjiksi valtioon päin, arvion mukaan siksi, että ne olivat usein osa suomalaisten naisten toiminnalle tyypillisiä 'strategisia kumppanuuksia'. Analysoitaessa naisliikkeiden toiminnan tosiasiallisia vaikutuksia politiikan muuttumiseen käsitys sekä toiminnan tuloksekkuudesta että valtion responsiivisuudesta suhteellistui hieman: sekä prostituutiopolitiikassa että työllisyyskoulutuspolitiikassa naisten muutospyrkimykset törmäsivät eräänlaiseen näkymättömään muuriin. Naisliikkeiden tosiasiallinen vaikutus oli kuitenkin suurempi prostituutiopolitiikassa, kun taas työllisyyskoulutuksen suljettu päätöksenteko ja vahvat etujärjestöintressit sulkivat naiset ulos. Empiiristen analyysien avulla tutkimuksessa pyrittiin antamaan myös osittaisia, paikannettuja vastauksia feminististä tutkimusta puhuttaneisiin kysymyksiin tasa-arvon käsitteen ja naisten ja valtion suhteen luonteesta. Tulokset voi tiivistää huomioon, että tutkimuksen tulisi välttää yksioikoisia näkemyksiä ja kiinnittää enemmän huomiota sekä tasa-arvon käsitteen että valtion monimuotoiseen ja kontekstisidonnaiseen luonteeseen

Flourishing in nature: A review of the benefits of connecting with nature and its application as a wellbeing intervention

From the increasing number of people living in urban areas to the continued degradation of the natural environment, many of us appear to be physically and psychologically disconnected from nature. We consider the theoretical explanations and present evidence for why this state of affairs might result in suboptimal levels of hedonic and eudaimonic wellbeing by reviewing the large body of research on the mental health benefits of connecting with nature. The advantages of contact with nature as a potential wellbeing intervention are discussed, and examples of how this research is being applied to reconnect individuals to nature and improve wellbeing are given. We conclude by considering the limitations of, and proposing future directions for, research in this area. Overall, evidence suggests that connecting with nature is one path to flourishing in life

Salivary melatonin onset in youth at familial risk for bipolar disorder

Melatonin secretion and polysomnography (PSG) were compared among a group of healthy adolescents who were at high familial risk for bipolar disorder (HR) and a second group at low familial risk (LR). Adolescent participants (n = 12) were a mean age 14 ± 2.3 years and included 8 females and 4 males. Saliva samples were collected under standardized condition light (red light) and following a 200 lux light exposure over two consecutive nights in a sleep laboratory. Red Light Melatonin onset (RLMO) was defined as saliva melatonin level exceeding the mean of the first 3 readings plus 2 standard deviations. Polysomnography was also completed during each night. HR youth, relative to LR, experienced a significantly earlier melatonin onset following 200 lux light exposure. Polysomnography revealed that LR youth, relative to HR, spent significantly more time in combined stages 3 and 4 (deep sleep) following red light exposure. Additionally, regardless of the group status (HR or LR), there was no significant difference in Red Light Melatonin Onset recorded at home or in the laboratory, implying its feasibility and reliability

Moments, not minutes: The nature-wellbeing relationship

A wealth of literature has evidenced the important role that the greater-than-human natural environment plays in our mental health and wellbeing (reviews by Bratman et al., 2019; Capaldi et al., 2014, 2015; Pritchard et al., 2019). Spending time in nature, engaging with nature directly and indirectly, and a strong sense of nature connectedness (a psychological/emotional connection with nature) have each been shown to positively impact wellbeing. Few studies, however, have examined the importance that various nature-related factors have on our wellbeing when examined in concert with each other, with none including factors of nature connection and engagement. In the current study, using a national United Kingdom sample of 2,096 adults, we provide new insights into this gap in the literature. Our primary focus was on examining, when considered simultaneously, the patterns and relative predictive importance to hedonic wellbeing (i.e., happiness), eudaimonic wellbeing (i.e., worthwhile life), illbeing (i.e., depression and anxiety), and general physical health of five nature-related factors: (1) nature connectedness, (2) time in nature, (3) engagement with nature through simple everyday activities, (4) indirect engagement with nature, and (5) knowledge and study of nature. A consistent pattern of results emerged across multiple analytical approaches (i.e., correlations, linear regression, dominance analyses, commonality analysis), wherein time in nature was not the main (or significant) predictive nature-related factor for wellbeing. Rather, nature connectedness and engaging with nature through simple activities (e.g., smelling flowers) consistently emerged as being the significant and prominent factors in predicting and explaining variance in mental health and wellbeing. Implications for practical application and policy/programme planning are discussed.N/