Suomalaiset kuolemankulttuurit

Kirja-arvio teoksesta Hakola, Outi & Kivistö, Sari & Mäkinen, Virpi. 2014. Kuoleman kulttuurit Suomessa. Gaudeamus Oy, Tallinna. 270 sivua

Koulusurmat lisäsivät sekä yhteisöllisyyttä että ristiriitoja

Turun yliopiston tiedote 25.9.2014 Valtiotieteen maisteri Johanna Nurmen sosiologian väitöskirja Let Go and Remember. How Finnish Communities Experienced and Memorialized School Shootings tarkastettiin 3. lokakuuta 2014 Turun yliopistossa

Vanhempien ammattihenkilöstöltä saama ja toivoma tuki lapsen saattohoidossa

Lapsen saattohoito on lähestyvää kuolemaa edeltävää kokonaisvaltaista hoitoa, jossa tulee huomioida lapsen ja hänen perheensä fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja hengelliset tarpeet. Perheellä on oltava mahdollisuus tuen saamiseen ammattihenkilöstöltä vuorokauden ympäri. Ulkopuolelta saatava tuki koetaan kuitenkin harvoin riittäväksi. Suomessa saattohoitoa koskevat suositukset eivät nykyisellään huomioi lasten saattohoidon erityiskysymyksiä. Lasten saattohoidossa tulee kiinnittää erityistä huomiota vanhempien osallisuuteen lapsen hoidossa sekä heidän tukemiseensa hoidon aikana ja lapsen kuoleman jälkeen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata vanhempien saamaa ja toivomaa tukea lapsensa saattohoidossa. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä vanhempien tuen tarpeesta lasten saattohoidon kehittämiseksi. Tutkimuskysymyksenä oli: Millaista tukea vanhemmat saivat ja toivoivat ammattihenkilöstöltä lapsensa saattohoidossa? Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi taustamuuttujia liittyen vanhempiin ja lapseen. Lisäksi lomake sisälsi avoimia kysymyksiä liittyen lapsen saattohoidossa saatuun ja toivottuun tukeen, myönteisiin ja kielteisiin kokemuksiin sekä kehitysehdotuksiin. Tutkimukseen osallistui vanhempia (N=19), joilla oli kokemusta lapsensa saattohoidosta. Osallistujat rekrytoitiin kolmannen sektorin vertaistukiyhdistyksen kautta. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Vanhempien ammattihenkilöstöltä saama tuki oli asiantuntemusta, henkistä tukea, perheen rinnalla kulkemista, perheen kokonaisvaltaista huomioimista sekä perheen yksilöllistä kohtaamista. Vanhemmat toivoivat ammattihenkilöstöltä enemmän kokonaisvaltaista ammatillista osaamista, tiedon tarpeeseen vastaamista, tuen antamista avun vastaanottamiseen, inhimillistä suhtautumista sekä perhekeskeistä hoitamista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikka vanhemmat saavat ammattihenkilöstöltä tukea lapsensa saattohoidossa, vanhemmat tarvitsevat kuitenkin kokonaisvaltaisempaa ja laaja-alaisempaa tukea. Lasten saattohoitoa kehitettäessä tulee kiinnittää erityistä huomiota vanhempien tukemiseen ja toimintamallien yhtenäistämiseen. Lasten saattohoitoon osallistuvan ammattihenkilöstön koulutuksessa tulee kiinnittää enemmän huomiota vanhempien ja perheen tukemiseen

Kartoittava kirjallisuuskatsaus ikääntyneiden arkikuntoutuksen ominaispiirteistä

Arkikuntoutus on yksi kotikuntoutuksen muodoista. Kartoittavan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on määritellä arkikuntoutuksen ominaispiirteet. Järjestelmällisesti toteutetun kirjallisuushaun aineisto kerättiin kuudesta tietokannasta vuosilta 2007–2018. Mukaan otettiin eri menetelmin toteutettuja tutkimuksia. Katsaukseen valitut artikkelit (n=13) kartoitettiin kuvailevan synteesin avulla. Arkikuntoutuksen tavoitteet liittyivät asiakkaan toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseen, asiakkaan terveyttä edistävien ja sairauksia ehkäisevien taitojen kehittymiseen sekä asiakkaan osallisuuden ja aktiivisuuden tukemiseen. Arkikuntoutuksen keinoina hyödynnettiin yksilöllistä arkikuntoutusjakson toteutusta, asiakkaan voimaantumisen tukemista, asiakkaan toiminnan mahdollistamista sekä käytettäviä harjoitteita. Käytännössä arkikuntoutuksessa hyödynnetään COPM- tai TARGET-arviointimenetelmiä, fyysistä toimintakykyä tukevia harjoitteita, päivittäisten toimien toistamista, toiminnan ja ympäristön muokkaamista sekä asiakkaan voimaannuttamista. Arkikuntoutuksen organisoinnissa ilmeni työnjakoon, johtamiseen ja kestoon liittyviä ominaispiirteitä, ja arkikuntoutuksen kohderyhmä määriteltiin iän, diagnoosin, toimintakyvyn sekä palvelujen käytön perusteella. Arkikuntoutuksen ominaispiirteiden määrittely sujuvoittaa viestintää ja tukee yhteisen ymmärryksen saavuttamista Suomessa kotikuntoutusmenetelmistä puhuttaessa.Peer reviewe

Dialogical Family Guidance (dfg)-Development and implementation of an intervention for families with a child with neurodevelopmental disorders

Aim: To describe the development and implementation of a Dialogical Family Guidance (DFG) intervention, aimed at families with a child with neurodevelopmental disorders (NDD). Design: The DFG components are presented and the content of a DFG training course. Professionals' experiences after the DFG training were evaluated. Methods: Dialogical Family Guidance development phases and implementation process are examined. The Revised Standards for Quality Improvement Reporting Excellence checklist (SQUIRE 2.0) was used to provide a framework for reporting new knowledge. Results: The DFG training course seemed to increase possibilities of a more independent role as a nurse to deliver the DFG family intervention. The project showed that the use of dialogue can be difficult for some professionals. Analysis of the questionnaire completed after DFG training reported a high level of satisfaction. DFG training offered a new approach to deliver knowledge and understanding to families using dialogue, including tailored psychoeducation and emotional and practical guidance.Peer reviewe

Äitien kokemuksia sikiöpoikkeavasta raskaudenkeskeytyksestä

Vertaisarvioit

Means to relieve fear of childbirth from the point of view of mothers during pregnancy – a systematic literature review

Aim: The purpose of this systematic literature review was to describe means to relieve fear of childbirth from the point of view of mothers during pregnancy. Data and methods: The material was searched from CINAHL, MEDLINE, PsycINFO, Medic, Melinda and Cochrane databases and by manual search from years 2008–2018. The material was limited to predetermined inclusion and exclusion criteria. Data consists of 22 studies, which were analyzed with inductive content analysis. Results: Fear of childbirth was relieved by birthing classes, that were based on different philosophies, which were traditional, mindfulness, natural birthing philosophy and pilates-based classes. Fear was also relieved by getting acquainted with the birthing facility in advance, cognitive-behavioral therapy, haptotherapy, psycho- education and prenatal care provided by a midwife. Also support given by close relatives and the mother’s own activity in preparing for childbirth helped with fear of childbirth. Conclusions: There are many kinds of means that are proven effective to relieve fear of childbirth, that should be offered to mothers according to their individual needs. Prenatal classes in the birthing facilities held by midwives play a central role in treating fearful mothers. Previous studies focus on interventions. Hence qualitative studies of mothers’ own means to relieve childbirth fear should be conducted.publishedVersionPeer reviewe

Raskaana olevien uudelleensynnyttäjien toiveita ammattilaisilta synnytyspelon lieventämiseksi

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata raskaana olevien uudelleensynnyttäjien toiveita ammattilaisilta synnytyspelon lieventämiseksi. Tutkimuspyyntö esitettiin raskaus- ja synnytysaiheisissa suljetuissa Facebookin ryhmissä ja keskustelufoorumeilla. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä lomakkeella, joka sisälsi taustamuuttujakysymyksiä ja avokysymyksen synnytyspelon lieventämiseen toivotusta tuesta ja keinoista. Tutkimukseen osallistui 98 uudelleensynnyttäjää. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.  Uudelleensynnyttäjät toivoivat ammattilaisilta kunnioittavaa kohtaamista, ohjausta eri aiheista omien tarpeiden mukaisesti, neuvolasta asiantuntevaa raskauden hoitoa, perusteellista hoitoa erikoissairaanhoidossa aiemman huonon kokemuksen vuoksi ja päätösvaltaa omaan synnytykseen liittyvästä hoidosta.  Uudelleensynnyttäjien esittämien toiveiden perusteella voidaan todeta, että synnytyspelon hoidossa on kehittämisen varaa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ammattilaisten on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota pelkopotilaiden kohtaamiseen ja hoidon yksilöllisyyteen. Hoitamattomalla pelolla voi olla vakavia seurauksia, joten on perusteltua kehittää synnytyspelon hoitoa ja järjestää raskaana olevia hoitaville ammattilaisille synnytyspelon täydennyskoulutusta osaamisen varmistamiseksi. &nbsp

Vanhempien parisuhteeseensa toivoma tuki lapsen kuoleman jälkeen

Lapsen kuoleman tiedetään vaikuttavan vanhempien parisuhteeseen. Kuitenkaan vanhempien toiveita parisuhteen tukemiseen liittyen lapsen kuoleman jälkeen ei ole tutkittu. Tämä tutkimus on osa laajempaa tutkimusta, jossa selvitettiin lapsen kuoleman vaikutuksia esimerkiksi vanhempien parisuhteeseen. Tämän osatutkimuksen tarkoituksena oli kuvata vanhempien parisuhteeseensa toivomaa tukea lapsen kuoleman jälkeisessä elämäntilanteessa. Vastaajina tässä tutkimuksessa olivat vanhemmat (n=236), joilla oli omakohtainen kokemus lapsen kuolemasta. Tutkimusaineisto kerättiin surujärjestöjen verkkosivujen kautta sähköisellä lomakkeella ja analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysia. Lapsen kuoleman kokeneet vanhemmat toivoivat parisuhteeseensa tukea pariskuntana elämässä eteenpäin menemiseen. Tuki pariskuntana elämässä eteenpäin menemiseen muodostui toiveesta saada huomioivaan kanssakäymiseen perustuvaa tukea, kokemuksen jakamiseen perustuvaa tukea, pariskunnan arkea helpottavaa tukea, ammattilaisten antamaa tukea ja parisuhdetta lujittavaa tukea. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lapsen kuoleman jälkeen tukea parisuhteeseen saadaan vähemmän, kuin toivotaan. Vanhempien toivoma tuki sisältää aineettoman, mutta myös hyvin konkreettisen tuen saamisen sekä läheisiltä, että ammattilaisilta