Healthy eaters beat unhealthy eaters in prototype evaluation among men, but abstinence may pose a risk for social standing

Peer reviewe

A peer-support lifestyle intervention for preventing type 2 diabetes in India: A cluster-randomized controlled trial of the Kerala Diabetes Prevention Program.

BACKGROUND: The major efficacy trials on diabetes prevention have used resource-intensive approaches to identify high-risk individuals and deliver lifestyle interventions. Such strategies are not feasible for wider implementation in low- and middle-income countries (LMICs). We aimed to evaluate the effectiveness of a peer-support lifestyle intervention in preventing type 2 diabetes among high-risk individuals identified on the basis of a simple diabetes risk score. METHODS AND FINDINGS: The Kerala Diabetes Prevention Program was a cluster-randomized controlled trial conducted in 60 polling areas (clusters) of Neyyattinkara taluk (subdistrict) in Trivandrum district, Kerala state, India. Participants (age 30-60 years) were those with an Indian Diabetes Risk Score (IDRS) ≥60 and were free of diabetes on an oral glucose tolerance test (OGTT). A total of 1,007 participants (47.2% female) were enrolled (507 in the control group and 500 in the intervention group). Participants from intervention clusters participated in a 12-month community-based peer-support program comprising 15 group sessions (12 of which were led by trained lay peer leaders) and a range of community activities to support lifestyle change. Participants from control clusters received an education booklet with lifestyle change advice. The primary outcome was the incidence of diabetes at 24 months, diagnosed by an annual OGTT. Secondary outcomes were behavioral, clinical, and biochemical characteristics and health-related quality of life (HRQoL). A total of 964 (95.7%) participants were followed up at 24 months. Baseline characteristics of clusters and participants were similar between the study groups. After a median follow-up of 24 months, diabetes developed in 17.1% (79/463) of control participants and 14.9% (68/456) of intervention participants (relative risk [RR] 0.88, 95% CI 0.66-1.16, p = 0.36). At 24 months, compared with the control group, intervention participants had a greater reduction in IDRS score (mean difference: -1.50 points, p = 0.022) and alcohol use (RR 0.77, p = 0.018) and a greater increase in fruit and vegetable intake (≥5 servings/day) (RR 1.83, p = 0.008) and physical functioning score of the HRQoL scale (mean difference: 3.9 score, p = 0.016). The cost of delivering the peer-support intervention was US$22.5 per participant. There were no adverse events related to the intervention. We did not adjust for multiple comparisons, which may have increased the overall type I error rate. CONCLUSIONS: A low-cost community-based peer-support lifestyle intervention resulted in a nonsignificant reduction in diabetes incidence in this high-risk population at 24 months. However, there were significant improvements in some cardiovascular risk factors and physical functioning score of the HRQoL scale. TRIAL REGISTRATION: Australia and New Zealand Clinical Trials Registry ACTRN12611000262909

Cluster randomised controlled trial of a peer-led lifestyle intervention program: study protocol for the Kerala diabetes prevention program.

BACKGROUND: India currently has more than 60 million people with Type 2 Diabetes Mellitus (T2DM) and this is predicted to increase by nearly two-thirds by 2030. While management of those with T2DM is important, preventing or delaying the onset of the disease, especially in those individuals at 'high risk' of developing T2DM, is urgently needed, particularly in resource-constrained settings. This paper describes the protocol for a cluster randomised controlled trial of a peer-led lifestyle intervention program to prevent diabetes in Kerala, India. METHODS/DESIGN: A total of 60 polling booths are randomised to the intervention arm or control arm in rural Kerala, India. Data collection is conducted in two steps. Step 1 (Home screening): Participants aged 30-60 years are administered a screening questionnaire. Those having no history of T2DM and other chronic illnesses with an Indian Diabetes Risk Score value of ≥60 are invited to attend a mobile clinic (Step 2). At the mobile clinic, participants complete questionnaires, undergo physical measurements, and provide blood samples for biochemical analysis. Participants identified with T2DM at Step 2 are excluded from further study participation. Participants in the control arm are provided with a health education booklet containing information on symptoms, complications, and risk factors of T2DM with the recommended levels for primary prevention. Participants in the intervention arm receive: (1) eleven peer-led small group sessions to motivate, guide and support in planning, initiation and maintenance of lifestyle changes; (2) two diabetes prevention education sessions led by experts to raise awareness on T2DM risk factors, prevention and management; (3) a participant handbook containing information primarily on peer support and its role in assisting with lifestyle modification; (4) a participant workbook to guide self-monitoring of lifestyle behaviours, goal setting and goal review; (5) the health education booklet that is given to the control arm. Follow-up assessments are conducted at 12 and 24 months. The primary outcome is incidence of T2DM. Secondary outcomes include behavioural, psychosocial, clinical, and biochemical measures. An economic evaluation is planned. DISCUSSION: Results from this trial will contribute to improved policy and practice regarding lifestyle intervention programs to prevent diabetes in India and other resource-constrained settings. TRIAL REGISTRATION: Australia and New Zealand Clinical Trials Registry: ACTRN12611000262909

Suuri mullistus vai tyhjä unelma? : Diskurssianalyysi HS Vision kryptovaluuttauutisoinnista

Tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa ja analysoida kryptovaluuttadiskursseja HS Visio -mediabrändin uutisartikkeleissa ja kolumneissa. Aineistoni koostui yhteensä 21 uutisartikkelista ja kolumnista. Artikkelit ja kolumnit keräsin vuoden ajalta, alkaen HS Vision lanseerauksesta maaliskuussa 2021. Tutkimuksen viitekehyksenä toimi diskurssianalyysin lisäksi narratiivisen taloustieteen teoria. Narratiivinen taloustiede katsoo kielellisten jäsennystapojen vaikuttavan ihmisten taloudellisiin päätöksiin. Koska narratiivinen taloustiede pohjaa diskurssianalyysin tavoin ajatukseen kielen sosiaalista todellisuutta rakentavasta luonteesta, teoriakehysten yhdistäminen mahdollistaa havaittujen diskurssien taloudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten tarkastelun yhdessä. Tarkoituksena oli teoriakehyksiä yhdistelemällä tämän laadullisen tutkimuksen analyysin syventämisen lisäksi herätellä kiinnostavia jatkokysymyksiä tuleville tutkimuksille alitutkitusta aiheesta. Käytin tutkimusmenetelmänäni diskurssianalyysiä ja hyödynsin analyysini pohjana aiempaa kryptovaluuttoja käsittelevää kansainvälistä mediatutkimusta, johon peilasin omia tuloksiani. Aiempaa tutkimusta kryptovaluuttadiskursseista suomalaisessa mediassa ei ole käsittääkseni tehty, jonka lisäksi kryptovaluuttoja on ylipäätään suomeksi ja Suomen kontekstissa tutkittu vasta melko vähän. Kryptovaluuttojen yhteiskunnallinen ja institutionaalinen rooli on teknologian tuoreuden vuoksi vielä muotoutumassa, jonka vuoksi pidin tutkimukseni aihetta ja kysymyksenasettelua ajankohtaisena ja yhteiskunnallisesti relevanttina. Analyysin perusteella voi todeta HS Visiossa esiintyneiden diskurssien olevan hyvinkin samankaltaisia aiempien kansainvälisten tutkimusten havaintojen kanssa. Aiempiin tutkimuksiin verrattuna keskeisimpänä uutena diskurssina aineistossa nousi esiin ympäristödiskurssi. Ympäristödiskurssissa korostuu kryptovaluuttojen, erityisesti bitcoinin, suuri energiankulutus, resurssi-intensiivisyys ja negatiivinen vaikutus ilmastonmuutoksen torjuntaan. Diskurssissa ei kuitenkaan esitetä suoraan tarvetta muutoksille tai laajemmalle kryptovaluuttojen kritiikille ja se esiintyykin lähinnä sivuhuomiona. Toinen ero aiempaan tutkimukseen nähden oli rikollisuusdiskurssissa huomion kiinnittyminen aiemmin korostuneen huumekaupan sijaan esimerkiksi petoksiin, rahanpesuun ja talouspakotteiden välttämiseen. Vaikka tämän tutkimuksen perusteella ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä kryptovaluuttadiskurssien yhteiskunnallisista ja taloudellisista vaikutuksista, voi aiemman tutkimuksen perusteella olettaa myös HS Visiossa esiintyvien diskurssien osaltaan vaikuttavan myös ihmisten taloudelliseen käyttäytymiseen. Jatkotutkimuksen kannalta hedelmällistä olisi pyrkiä tarkastelemaan uutisoinnin ja ihmisten taloudellisen toimijuuden tai kryptovaluutta-asenteiden välisiä suhteita

Changing activity behaviours in vocational school students : the stepwise development and optimised content of the 'let's move it' intervention

Background:School-based interventions that increase physical activity (PA) in a sustainable way are lacking. Systematic and participatory, theory and evidence-based intervention development may enhance the effectiveness of complex behavioural interventions in the long term. However, detailed descriptions of the intervention development process are rarely openly published, hindering transparency and progress in the field. Aims:To illustrate a stepwise process to develop intervention targeting PA and sedentary behaviour (SB) among older adolescents, and to describe the final, optimised version of the intervention, detailing content of sessions by theoretical determinants and techniques. Methods:Two established intervention development frameworks (Intervention Mapping and Behaviour Change Wheel) were integrated, leading to a comprehensive evidence and theory-based process. It was informed by empirical studies, literature reviews, expert and stakeholder consultation, including scenario evaluation and component pre-testing. In all steps, contextual fit and potential for sustainability were ensured by stakeholder engagement. Results:As a large majority of youth opposed decreasing screen time, increasing PA and decreasing SB were defined as target behaviours, with peers and the school context including classroom practices as key social environments in influencing youth PA (problem specification, step 1). Behavioural diagnosis (step 2) identified a variety of determinants in the domains of capability (e.g. self-regulation skills), motivation (e.g. outcome expectations) and environmental opportunities. These were organised into an intervention theory integrating several formal theories, including Self-Determination Theory. Theory-aligned principles guided material design (Step 3). Feasibility RCT allowed optimisation into a final intervention protocol (step 4). Conclusions:Intervention elements target students directly, and indirectly by changing teacher behaviour and the school and wider environment. A systematic development and optimisation led to a high potential for sustainability. The detailed intervention content, with specification of the hypothesised mechanisms, allows for other researchers to replicate, adapt or refine parts or the whole intervention, considering specific target groups and (sub-)cultures.Peer reviewe

Ansaitsevat ja enemmän ansaitsevat työttömät : Vuoden 1984 työttömyysturvalain synty ja oikeudenmukaisuus valtaeliitin näkökulmasta

Käsittelen valtaeliitin oikeudenmukaisuuskäsityksiä vuoden 1984 työttömyysturvalaista. Sosiaaliturvan eriarvoistavia vaikutuksia ennen 1990-luvun lamaa käsitteleviä tutkimuksia on tehty vain vähän, joten tämä tutkimus lisää tietoa jo 1980-luvulla tapahtuneesta sosiaaliturvasta johtuneesta eriarvoistumisesta. Tarkastelen ajanjakson valtaeliitin osapuolten välisiä suhteita ja vallan jakautumista. Lisäksi analysoin ja arvoin valtaeliitin osapuolien perusteluja oikeudenmukaiseen työttömyysturvaan. Arvioin työttömien oikeuksien ja velvollisuuksien muutoksia verrattuna edelliseen vuonna 1971 laadittuun työttömiä koskevaan lainsäädäntöön. Perustelen kuinka vuoden 1984 työttömyysturvauudistuksella oli työttömien oikeuksia heikentäviä vaikutuksia. Valtaeliitti tutkimuksessani tarkoittaa työmarkkinoiden keskusjärjestöjä (Suomen Työnantajien Keskusliitto, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö) sekä parlamentaarisen lainsäädäntöprosessin virallisia osapuolia eli hallitusta ja eduskuntaa. Aineistona käytän aiheeni kannalta oleellisia lainsäädäntöprosessissa laadittuja asiakirjoja: päälähteinäni ovat työttömyysturvakomiteanmietinnöt, vuoden 1984 hallituksen esitys työttömyysturvalaiksi ja vuoden 1984 valtiopäivämietintöjä. Lisäksi täydennän aineistoani Helsingin Sanomien uutisoinnin ja työmarkkinajärjestöjen pöytäkirjojen avulla. Analysoin tutkimuskirjallisuutta ja alkuperäislähteitä lähdekritiikin, triangulaation ja hermeneutiikan keinoin. Aineiston perusteella voidaan osoittaa, että työmarkkinajärjestöt vaikuttivat lainsäädäntöprosessiin. Työmarkkinajärjestöjen ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen tukema työttömyysturvauudistus vahvisti työttömyysturvan ansiosidonnaisuutta ja lisäsi työttömyysturvan tasoeroja työttömien välillä. Ansiosidonnaisuutta voimistettiin, vaikka hallituksen enemmistö ja osa oppositiosta olisi halunnut luopua ansioturvajärjestelmästä ja siirtyä kaikille kuuluvaan perusturvaan. Kaikkien työttömien työttömyysturvan tasoa nostettiin, mutta ammattiliittojen työttömyyskassojen hallinnoiman ansioturvaan oikeutettujen lyhyen aikaa työttömänä olleiden perheellisten työttömien työttömyysturvaa nostettiin kaikista eniten. Työttömien väliset tuloerot kasvoivat sekä perusturvan ja ansioturvan välillä että ansioturvan sisällä, mutta työttömien ja palkansaajien välinen taloudellinen kuilu kapeni. Uusien työttömien ryhmien (yrittäjät, osa-aikatyöntekijät) oikeudet olivat muita ryhmiä heikompia. Tarveharkinnasta ei luovuttu, vaikka käytäntöä pidettiin epäoikeudenmukaisena. Työttömyysturvauudistus perustui yhä oletukseen kokoaikatyöstä, jossa työttömyysjaksot selitettiin katkoksina työurassa. Työttömyyden syiden selittämisessä keskityttiin työttömän vaikutukseen omaan työttömyyteensä ennemmin kuin työttömyyden rakenteellisiin syihin. Työttömien oikeuksia kavennettiin suhteessa vanhaan lainsäädäntöön. Työttömyysturvassa siirryttiin aiempaa velvoittavampaan tulkintaan alueellisesta liikkuvuudesta, ammattisuojan kesto yhtenäistettiin lyhyemmän keston mukaisesti ja uusia karensseja laadittiin työttömien aktiivisen työn vastaanottamisen varmistamiseksi. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että sosiaaliturvaa kiristettiin jo talouden nousukaudella, vaikka leikkaukset työttömyysturvaan tehtiin vasta 1990-luvulla. Sosiaaliturvan kiristävää vaikutusta voisi tutkia vielä monipuolisemmin kuin vain työttömyysturvan osalta. Vuoden 1984 työttömyysturvauudistuksesta olisi perusteltua myös tutkia lainsäätäjien taloususkomuksia. Jatkotutkimuksessa tulisi selvittää Suomen asema verrattuna 1980- luvun kansainvälisen sosiaaliturvan ja talouskasvun keskinäiseen suhteeseen