The Advantages of Lateral Tarsal Strip Procedure

No Abstract: Commentar

A Method: Fornix Depth Measurement in Ophthalmic Socket

Several methods have been publicized to measure the fornix depth but the error in the measurement makes them inconvenient for the correct diagnosis of fornix depth in the eye. In view of the cruelty of disease the precise method is needed to correctly evaluate the fornix depth measurement. In this report, a novel approach is being addressed, to solve the depth measuring issue with the logical experimental design. The explanation with the proposed hypothesis is described here with the relevant scientific approach, the emphasis of certain advantages of the present invention over the conventional measurement approaches. In this case the diagnosis and the process of diagnosis should be accurate, but in the field of ophthalmology an accurate measurement of fornix depth without committing any error was a challenging task. So far in the development of the measurement of fornix depth is concern. Currently, we discussed a novel method for the measurements of fornix depth in ophthalmic eye, which will be beneficial to get the accurate value, however it was not possible in the previously reported methods. It will have many advantages over the existing methods

Oriental oculopalpebral dimensions: Quantitative comparison between Orientals from Japan and Brazil

Rodrigo U Takahagi1, Silvana A Schellini1, Carlos R Padovani1, Shinji Ideta2, Nobutada Katori2, Yasuhisa Nakamura21Department of Ophthalmology, Faculdade de Medicina de Botucatu, Botucatu, Sao Paulo State, Brazil; 2Department of Oculoplastic and Orbital Surgery, Hamamatsu Seirei General Hospital, Hamamatsu, Shizuoka-ken, JapanObjectives: Quantitative evaluation of palpebral dimensions of Japanese residents in Japan and Japanese descendant (Nikkeis) who live in Brazil, in order to define if environmental factors may influence these parameters.Methods: A prospective study evaluating 107 Nikkeis from Brazil and 114 Japanese residents in Japan, aged 20 years or older. Exclusion criteria were those with palpebral position alterations, prior palpebral surgery, and crossbreeding. Images were obtained with a digital camera, 30 cm from the frontal plane at pupil height, with the individual in a primary position and the eye trained on the camera lens. Images were transferred to computer and processed by the Scion Image program. Measurements were made of distance between medial canthi, distance between pupils (IPD), superior eyelid crease position, distance between the superior lid margin and corneal reflexes (MRD), horizontal width, height, area, and obliquity of the palpebral fissure. Data were analyzed using analysis of variance for a three factor model and respective multiple comparison tests.Results: Japanese residents and Nikkeis living in Brazil have similar measurements. Statistical differences were found for some age groups concerning distance between pupils, horizontal, and vertical fissures, palpebral fissure area, and obliquity with native Japanese presenting discretely higher measurements than Nikkeis.Conclusion: Environmental factors do not affect palpebral dimensions of Nikkeis living in Brazil.Keywords: eyelid dimensions, Japanese, Nikkeis, digital imag

Three-Dimensional Photogrammetric Study on Age-Related Facial Characteristics in Korean Females

Background: Understanding the age-related morphological changes of facial soft tissue is fundamental in achieving improved outcomes of rejuvenating procedures. Three-dimensional (3D) photogrammetry is a reliable and convenient anthropometric tool to assess facial soft tissue. Objective: The aim of this study was to establish age-related facial soft tissue morphology in Korean adult females using non-invasive 3D photogrammetry. Methods: One hundred and ninety-two female participants were divided into three groups based on age: the younger group (aged 20~39 years), middle group (40~59 years), and older group (60~79 years). Thirty-six landmarks were identified via 3D photogrammetric scanning (Morpheus 3D, Morpheus Co., Ltd., Seongnam, Korea). Forty-one facial dimensions were analyzed using the imaging software to find significance between the age groups. Results: Smaller upper-facial volume (p=0.019) and shorter upper-facial height (p=0.034) were observed in the older group than in the younger group. In the mid-face, narrowed palpebral fissure (p<0.001) with elongated upper eyelid height (p<0.001) and widened nose (p<0.001) were observed in the older group compared with the younger group. Longer lower-facial height (p<0.001) with longer and wider philtrum (p<0.001, p=0.004, respectively), shorter lower vermilion height (p<0.001), wider mouth width (p<0.001), and smaller lower vermilion angle (p<0.001) were seen in the older group when compared with the younger group. Moreover, greater angles of nasofrontal, nasomental, and labiomental angle (p=0.015, p=0.015, p=0.080, respectively), and smaller nasofacial angle (p=0.034) were observed in the older group than in the younger group. Conclusion: Our results provide clues of aging-related facial morphological characteristics in Korean female population.ope

Evaluation des operativen Ergebnisses oberer und unterer Blepharoplastiken mit ästhetischer Indikation anhand klinischer und anthropometrischer Parameter

Blepharoplastiken mit ästhetischer Indikation gehören weltweit zu den am häufigsten durchgeführten ästhetischen Operationen. Bisher war in der Literatur keine adäquate Methode einer nachhaltigen und objektivierbaren Evaluation des operativen Ergebnisses ästhetischer Blepharoplastiken beschrieben worden. Die verwendeten anthropometrischen Parameter basierten auf den Untersuchungen von Leslie G. Farkas und waren Eye Fissure Index, Upper Lid Sulcus Height, Upper Iris Coverage und Canthal tilt. Daneben wurden noch das Zeichen der sichtbaren Sklera sowie die Position des Unterlides zum Unterrand der Cornea erhoben. Desweiteren wurde die Faltenarchitektur der Oberlider des Patientenkollektivs untersucht. EFI und UIC zeigten keine signifikanten Veränderungen. nur geringgradige Veränderungen. ULSH, scleral show, die Position des Unterlides zum Limbus corneae und die intercanthale Neigung zeigten signifikante Veränderungen zu normativen Werten hin. Das neu etablierte System der Bemessung der Reduktion der Lidlaxität der Oberlider in einem Felderraster ergab eine signifikante Reduktion der Lidfalten. In Bezug auf den standardisierten Fragebogen korrelierte das Ausmaß der Zufriedenheit der Patienten mit ihren präoperativen Erwartungen. Die Patientenzufriedenheit an sich scheint in erheblichem Maße von der präoperativen Erwartungshaltung abhängig zu sein. Die Ergebnisse der Studie weisen daraufhin, dass eine nachhaltige und objektivierbare Evaluation des operativen Ergebnisses ästhetischer Blepharoplastiken möglich ist

Afectación visual del astigmatismo residual tras la implantación de lentes intraoculares trifocales

El objetivo principal de este estudio es determinar el astigmatismo residual y la afectación visual que este provoca sobre el paciente a través del análisis de los componentes cilíndricos, tanto topográficos como refractivos, antes y después de la cirugía de cataratas, cuando se implanta una lente intraocular trifocal de última generación. Para la realización de este estudio fueron medidos los astigmatismos refractivos y queratométricos antes y después de la cirugía, en pacientes con astigmatismos topográficos previos≤ 1.00D. La toma de medidas postoperatorias se realizó al mes de la intervención del segundo ojo. La muestra de este estudio fue de 47 ojos de 28 pacientes a los que se les implantó la lente trifocal PanOptix™. El valor medio de astigmatismo residual postoperatorio fue-0.42±0.28D y el valor medio de la esfera de +0.14±0.28D.Tras la intervención la agudeza visual (AV) de lejos sin corrección fue 0.05±0.06 logMAR y con corrección 0.00±0.03 logMAR. El error refractivo tras la intervención fue el esperado, no se produjeron cambios significativos en el astigmatismo residual refractivo, indicando incisiones anastigmáticas durante la cirugía y buen emplazamiento capsular de la lente. Las AV postoperatorias sin corrección confirmaron una leve afectación de los errores refractivos residuales esférico y astigmático sobre la capacidad visual de los pacientes, siendo los cambios no clínicamente significativo

A modular and adjustable ptosis crutch as a non-surgical solution to elevating the upper eyelid of myasthenia gravis patients

Myasthenia Gravis (MG) is a treatable autoimmune disorder that affects the neuromuscular junction. MG is characterised by fatigable muscle weakness of voluntary skeletal muscles with the most commonly affected muscles being the eye and facial muscles. Patients of African genetic ancestry, particularly juveniles, are more likely to develop ocular muscle complications of MG compared to their European counterparts. MG ophthalmoplegic complications include persistent difficulty with moving the eyes and blepharoptosis, despite treatment. Blepharoptosis, or ptosis, describes the condition of a lowered upper eyelid(s), beyond its normal anatomic position. Surgical correction of ptosis is often contraindicated in MG patients with severe weakness of the muscles involved in eye closure and in patients with active disease. In these cases, a non-surgical solution to elevating the ptotic eyelid above the visual axis is required. Objective: To design a patient specific, modular and low cost ptosis crutch to elevate the eyelid(s) of myasthenia gravis patients. The ptosis crutch should be low cost, modular and adjustable in nature. Method: 16 MG patients (42 ± 23 years) volunteered to participate in the pre-design phase of the project. Initial eye measurements of each participant were taken using photographic measurement. A bottomup approach was followed for the design of the ptosis crutch. 3D CAD models of the modular ptosis crutch were created in SolidWorks, according to the measured dimensions and the predefined design parameters. The ptosis crutch was prototyped using 3D printing. Eightyseven design failures were observed before the final design was realised. A design feedback loop lead to the discovery of a device that satisfied the specified requirements. The final ptosis crutch was tested, in the clinical setting, on 12 MG patients (43 ± 24 years). Results: The ptosis crutch was designed to fit onto the superior border of the spectacle frame. The ptosis crutch is adjustable along the x- axis to cater for the inter-individual variability of globe protrusion. The crutch bar is adjusted along the z-axis and elevated the ptotic eyelid by 1.96mm (±1.11mm). All of the participants indicated that they would be interested in using the ptosis crutch on a long-term basis. Conclusion: The immediate feedback on the ptosis crutch from the MG patients has shown a positive outcome for the device. Future work will include obtaining long term feedback on the ptosis crutch from all of the users as well as investigating manufacturing methods using materials with increased durability

Iin vanhan Haminan hautausmaan naisvainaja CH36 ja hänen kasvorekonstruktionsa

Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmani otsikko on ”Iin vanhan Haminan naisvainaja CH36 ja hänen kasvorekonstruktionsa”. Tutkielmassani tarkastelen Iin vanhan Haminan vuoden 2009 arkeologisissa kaivauksissa löydettyä naisvainajaa CH36 ja toteutan työssäni myös hänen kasvorekonstruktionsa. Alueen ihmisistä ei ole aikaisemmin tehty kasvorekonstruktioita ja tekemäni rekonstruktio on kolmas, joka on tehty suomalaisesta aineistosta. Ensimmäisen kasvorekonstruktion suomalaisesta aineistosta on tehnyt pro gradu ohjaajani Sirpa Niinimäki. Hän toteutti rekonstruktion osana oma pro gradu -työtään vuonna 2004. Toinen suomalaisesta aineistosta tehty kasvorekonstruktio on Heidi Kuivaniemi-Smithin tietokoneella toteuttama kasvorekonstruktio vuodelta 2018. Pro gradussani tutkimuskysymyksiä ovat muun muassa seuraavat: Miten rekonstruktion eri vaiheissa tehdyt valinnat vaikuttavat lopputulokseen? Tämä kysymys jakautuu alakysymyksiin: Miten vainajan CH36 kasvorekonstruktio voidaan toteuttaa? Miten kasvorekonstruktion teko onnistui? Tutkimusongelmani käsittelee eniten kasvorekonstruktion tekoon liittyviä seikkoja, kuten menetelmien valintaa. Työssäni kerron myös jonkin verran kasvorekonstruktioiden historiasta, Iin vanhan Haminan kaivauksista ja vainajan CH36 tutkimushistoriasta. Vainaja CH36 on todennäköisesti tunnetuin ja tutkituin kaivauksilta löytynyt vainaja, koska hänet oli haudattu harvinaisen pronssisen ristin kanssa. Vainajan CH36 luut ovat erittäin huonossa kunnossa ja niiden kunto huononee koko ajan, siksi olikin tärkeää tehdä kasvorekonstruktio juuri nyt. Kasvorekonstruktioiden historia alkoi tuhansia vuosia sitten. Modernien kasvorekonstruktioiden historia alkoi kuitenkin vain parisataa vuotta sitten. Kasvorekonstruktioista on olemassa kolme koulukuntaa, joista nykyisin eniten käytetään Manchesterin metodia, joka yhdistelee kahden muun koulukunnan käyttämiä menetelmiä. Toteutin vainaja CH36:n rekonstruktion kuitenkin hyödyntäen amerikkalaisen koulukunnan metodia. Siinä keskitytään kudosten paksuuksiin ja jätetään lihasten yksittäinen rekonstruointi tekemättä. Valitsin amerikkalaisen metodin, koska toteutin rekonstruktion piirtämällä ja yksittäisiä lihaksia on piirroksessa vaikea lisätä rekonstruktioon. Kasvorekonstruktioiden tekoon liittyen on olemassa kolme eri metodia. Näistä metodeista yleisin nykyään on kasvorekonstruktion teko tietokoneella. Itse kuitenkin toteutin rekonstruktion piirtämällä, suurimmaksi osaksi budjettisyistä. Osasyy oli kuitenkin myös luiden erittäin huono kunto. Kasvorekonstruktion tekoon liittyy monta eri vaihetta. Tärkeä vaihe ennen itse rekonstruktion aloitusta on luiden osteologinen analyysi. Vainajan CH36 osteologinen analyysi oli kuitenkin jo tehty, joten en tehnyt sitä osana omaa työtäni. Rekonstruktion aloitin kuvaamalla kallon. Tämän jälkeen muokkasin ottamani kuvat oikeaan kokoon ja tulostin ne. Näiden kuvien perusteella pystyin piirtämään vainajan CH36 kallon piirtopaperille. Tämän jälkeen lisäsin 13 eri kudospaksuuspistettä kallon piirroksen päälle, käyttäen apuna Niinimäen ja Karttusen mittaamia kudosten paksuuksia suomalaisille naisille. Seuraava vaihe oli kasvojen tärkeimpien piirteiden viimeistely, näihin kuuluu silmät, nenä ja suu. Kasvorekonstruktion viimeistelyyn kuuluu muun muassa hiusten, ripsien, kulmakarvojen ja ihon pinnan piirtäminen. Rekonstruktioni on kaksiulotteinen, joka hieman vaikeutti ihon kudospisteiden merkitsemistä ja ihon viimeistelemistä. Lopuksi piirsin henkilön kaulaan hänen kanssaan haudatun pronssiristin. Tekemäni kasvorekonstruktio on arkeologinen kasvorekonstruktio, eli aineistona on arkeologisilla kaivauksilla löydetty, noin 600 vuotta vanha aineisto. Tämän takia on lähes mahdotonta päätellä, onko piirrokseni vainajan CH36 näköinen vai ei. Käytin kuitenkin avuksi minulle saataville olevat tiedot kasvorekonstruktion teosta, joten uskon, että suoriuduin työstä hyvin. Yksi kasvorekonstruktioiden ongelma on myös se, että jokainen tekijä toteuttaa rekonstruktion hieman eri tavalla. Kasvorekonstruktiot ovatkin oikeastaan popularisoinnin keino, jonka tarkoitukseni on mielestäni saada tavalliset ihmiset kiinnostumaan historiasta. Tavalliset ihmiset ehkä kuvittelevat pääsevänsä kurkistamaan 600 vuotta sitten eläneen ihmisen elämään kasvorekonstruktioni avulla

Einfluss von Wangenrotationslappenplastiken nach Esser auf die periorbitale Weichgewebsarchitektur

In der vorgelegten Studie wurden die im Rahmen von Wangenrotationslappenplastiken nach Esser auftretenden prä- zu postoperativen Veränderungen der Regio periorbitalis von 31 Patienten evaluiert, die sich im Zeitraum von Januar 2005 bis Dezember 2012 einer solchen Operation unterzogen. Zudem wurde untersucht, ob eine Beteiligung des Lidapparates einen Einfluss auf das morphologische Ergebnis hat. Für das untersuchte Patientenkollektiv zeigte sich eine signifikante prä- zu postoperative Zunahme der Rate an Ektropia, die im Kontext der Literatur als typisch zu bezeichnen ist. Das Risiko einer Lidretraktion im Sinne einer verringerten Lower Iris Coverage sowie gesteigerten Rate an Scleral Show zeigte sich insbesondere dann als signifikant erhöht, wenn Lidhaut in den zu deckenden Defekt eingeschlossen war. Daher erscheint im Falle einer Beteiligung der Augenlider besondere Sorgfalt in der Anwendung retraktionspräventiver operativer Techniken geboten