Tieteelliset seurat ja vastuullinen tiede: Raportti TSV:n jäsenseurakyselyn tuloksista

publishedVersio

Kuka kuuluu tieteelliseen seuraan? Raportti tieteellisten seurojen jäsenistökyselyn tuloksista

publishedVersio

Tieteen talkoolaiset

Non peer reviewe

Tiedekustantajat ovat osa tiedeyhteisöä

Tiedon hinta puhuttaa niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Uusi tiede rakentuu aina aiemman tietämyksen päälle, joten vertaisarvioitujen tiedejulkaisujen saatavuus on välttämätöntä tieteen edistymiselle. Vuonna 2015 Suomen tieteelliset kirjastot maksoivat suurten tiedekustantajien sähköisten julkaisuarkistojen käyttölisensseistä noin 27 miljoonaa euroa. Tästä lähes kolmasosan sai Elsevier-kustantamo. Vuosina 2010–15 Suomen maksamat tiedejulkaisujen lisenssit kallistuivat keskimäärin kymmenen prosenttia vuodessa. Kanadassa tieteellisten kirjastojen maksut kasvoivat 167 miljoonasta 260 miljoonaan Kanadan dollariin vuosina 2011–16. Samaan aikaan suurten kansainvälisten tiedekustantajien liiketoiminnan voittoprosentit ovat kasvaneet yli kolmenkymmenen. Kärkkäimmissä mielipiteissä tutkijat ja kirjastotyöntekijät pitävät tiedekustantajia turhina rahastajina, joista olisi paras päästä kokonaan eroon. Tiedekustantajien roolia tieteen tulosten julkaisemisessa ja jakamisessa ei kuitenkaan ole helppo korvata

Suomalaisten tieteellisten kirjastojen integroituminen kansainväliseen kirjastoyhteistyöhön 1920-1950-luvuilla Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajan Lauri O. Th. Tudeerin yksityisarkiston kautta

Tässä tutkimuksessa tutkin Suomen tieteellisten kirjastojen kansainvälisen yhteistyön kehittymistä 1920–1950-luvuilla tällä ajalla toimineen Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajan Lauri O. Th. Tudeerin avulla. Hänen asemansa merkittävänä kirjastokulttuurivaikuttajana sekä edellä mainitun ylikirjastonhoitajan viran ansiosta, hän toimii erinomaisena tarkastelukohteena siitä, miten suomalaiset tieteelliset kirjastot alkoivat kehittyä ja muodostaa suhteita toisiinsa. Suomalaisten tieteellisten kirjastojen historiaa on tutkittu suhteellisen vähän ja yksi tämän tutkimuksen tavoitteista on valoittaa sitä, miten Suomen tieteelliset kirjastot alkoivat suunnitella toimintaansa ja minkälainen asema tässä oli niin kansainvälisellä vaikutuksella kuin L. Tudeerilla. Tätä tarkastelen pääasiassa Helsingin yliopiston kirjaston kautta hyödyntäen Tudeerin yksityisarkiston asiakirjoja, kuten hänen puheitaan, muistiinpanojaan ja eri kirjastosuunnitteluelinten jälkeen jättämiä dokumentteja. Tutkimuksen aikana kävi selväksi, että kansainvälinen yhteistyö oli yksi tieteellisten kirjastojen toiminnan kannattava voima. Ilman esimerkiksi kirjastojen kansainvälisen kattojärjestön IFLA:n (International Federation of Library Associations and Institutions) syntyä, suomalaiset tieteelliset kirjastot eivät olisi järjestäytyneet virallisen organisaation eli Suomen tieteellisten kirjastojen seuran muotoon ja niiden keskinäinen yhteistyö kotimaassakin olisi varmasti jäänyt vähemmälle. Vaikka kansainvälistä yhteistyötä haittasivat niin taloudelliset ongelmat, kuin toinen maailmansotakin, lopulta nämä kannustivat kirjastoyhteistyön uudistamiseen, kehittämiseen ja vahvistamiseen. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeiset avustukset sodan tuhoamille kirjastoille vahvistivat kirjastojen kansainvälisiä suhteita entisestään. Näin Suomen integroituminen niin IFLA:n toimintaan kuin muuhunkin kansainväliseen kirjastoyhteistyöhön antoi sille paljon uusia mahdollisuuksia niin vierailla muiden maiden kirjastoissa, kuin keskustella laajemmista kirjasto-ongelmista kentillä, joissa ratkaisun aikaansaaminen oli helpompaa. Vaikka tämä tutkimus tapahtuu vain L. Tudeerin ja Helsingin yliopiston kirjaston näkökulmasta, ja näin ei tarjoa laajempia katsontakantoja tieteellisten kirjastojen yhteistyön kehitykseen 1900-luvun alkupuolella, antaa se silti joitakin näkökulmia siihen, kuinka merkittävää tieteellisten kirjastojen kansainvälinen yhteistyö oli ja on ja millainen asema Suomen johtavalla kirjastolla ja sen johtajalla tässä oli

Avoimen julkaisemisen jättiaskel

Viime aikoina tiedepoliittisessa keskustelussa on avoin julkaiseminen ollut vahvasti esillä. Avoimen julkaisemisen tarpeellisuutta voidaan perustella tieteellisen tiedon saavutettavuuden tärkeydellä: ”Avoin tiede on ihmisoikeuskysymys” (OKM 2014). Käytännössä tärkein peruste taitaa kuitenkin löytyä tiedejulkaisemisessa tapahtuneesta muutoksesta