The Epistemic Significance of Valid Inference – A Model-Theoretic Approach

The problem analysed in this paper is whether we can gain knowledge by using valid inferences, and how we can explain this process from a model-theoretic perspective. According to the paradox of inference (Cohen & Nagel 1936/1998, 173), it is logically impossible for an inference to be both valid and its conclusion to possess novelty with respect to the premises. I argue in this paper that valid inference has an epistemic significance, i.e., it can be used by an agent to enlarge his knowledge, and this significance can be accounted in model-theoretic terms. I will argue first that the paradox is based on an equivocation, namely, it arises because logical containment, i.e., logical implication, is identified with epistemological containment, i.e., the knowledge of the premises entails the knowledge of the conclusion. Second, I will argue that a truth-conditional theory of meaning has the necessary resources to explain the epistemic significance of valid inferences. I will explain this epistemic significance starting from Carnap’s semantic theory of meaning and Tarski’s notion of satisfaction. In this way I will counter (Prawitz 2012b)’s claim that a truth-conditional theory of meaning is not able to account the legitimacy of valid inferences, i.e., their epistemic significance

Totuus, todistettavuus ja gödeliläiset argumentit : Tarskilaisen totuuden puolustus matematiikassa

Eräs tärkeimmistä kysymyksistä matematiikanfilosofiassa on totuuden ja formaalin todistettavuuden välinen suhde. Kantaa, jonka mukaan nämä kaksi käsitettä ovat yksi ja sama, kutsutaan deflationismiksi, ja vastakkaista näkökulmaa substantialismiksi. Ensimmäisessä epätäydellisyyslauseessaan Kurt Gödel todisti, että kaikki ristiriidattomat ja aritmetiikan sisältävät formaalit systeemit sisältävät lauseita, joita ei voida sen enempää todistaa kuin osoittaa epätosiksi kyseisen systeemin sisällä. Tällaiset Gödel-lauseet voidaan kuitenkin osoittaa tosiksi, jos laajennamme formaalia systeemiä Alfred Tarskin semanttisella totuusteorialla, kuten Stewart Shapiro ja Jeffrey Ketland ovat näyttäneet semanttisissa argumenteissaan substantialismin puolesta. Heidän mukaansa Gödel-lauseet ovat eksplisiittinen tapaus todesta lauseesta, jota ei voida todistaa, ja siten deflationismi on kumottu. Tätä vastaan Neil Tennant on näyttänyt, että tarskilaisen totuuden sijaan voimme laajentaa formaalia systeemiä ns. pätevyysperiaatteella, jonka mukaan kaikki todistettavat lauseet ovat ”väitettävissä”, ja josta seuraa myös Gödel-lauseiden väitettävyys. Relevantti kysymys ei siis ole se pystytäänkö Gödel-lauseiden totuus osoittamaan, vaan se onko tarskilainen totuus hyväksyttävämpi laajennus kuin pätevyysperiaate. Tässä työssä väitän, että tätä ongelmaa on paras lähestyä ajattelemalla matematiikkaa ilmiönä, joka on laajempi kuin pelkästään formaalit systeemit. Kun otamme huomioon esiformaalin matemaattisen ajattelun, huomaamme että tarskilainen totuus ei itse asiassa ole laajennus lainkaan. Väitän, että totuus on esiformaalissa matematiikassa sitä mitä todistettavuus on formaalissa, ja tarskilainen semanttinen totuuskäsitys kuvaa tätä suhdetta tarkasti. Deflationisti voi kuitenkin argumentoida, että vaikka esiformaali matematiikka on olemassa, voi se silti olla filosofisesti merkityksetöntä mikäli se ei viittaa mihinkään objektiiviseen. Tätä vastaan väitän, että kaikki todella deflationistiset teoriat johtavat matematiikan mielivaltaisuuteen. Kaikissa muissa matematiikanfilosofisissa teorioissa on tilaa objektiiviselle viittaukselle, ja laajennus tarskilaiseen totuuteen voidaan tehdä luonnollisesti. Väitän siis, että mikäli matematiikan mielivaltaisuus hylätään, täytyy hyväksyä totuuden substantiaalisuus. Muita tähän liittyviä aiheita, kuten uusfregeläisyyttä, käsitellään myös tässä työssä, eikä niiden todeta poistavan tarvetta tarskilaiselle totuudelle. Ainoa jäljelle jäävä mahdollisuus deflationistille on vaihtaa logiikkaa niin, että formaalit kielet voivat sisältää omat totuuspredikaattinsa. Tarski osoitti tämän mahdottomaksi klassisille ensimmäisen kertaluvun kielille, mutta muilla logiikoilla ei välttämättä olisi lainkaan tarvetta laajentaa formaaleja systeemejä, ja yllä esitetty argumentti ei pätisi. Vaihtoehtoisista tavoista keskityn tässä työssä eniten Jaakko Hintikan ja Gabriel Sandun ”riippumattomuusystävälliseen” IF-logiikkaan. Hintikka on väittänyt, että IF-kieli voi sisältää oman adekvaatin totuuspredikaattinsa. Väitän kuitenkin, että vaikka tämä onkin totta, tätä predikaattia ei voida tunnistaa totuuspredikaatiksi saman IF-kielen sisäisesti, ja siten tarve tarskilaiselle totuudelle säilyy. IF-logiikan lisäksi myös toisen kertaluvun klassinen logiikka ja Saul Kripken käyttämä Kleenen logiikka epäonnistuvat samalla tavalla

What Do We Mean by Logical Consequence?

In the beginning of the 20th century, many prominent logicians and mathematicians, such as Frege, Russell, Hilbert, and many others, felt that mathematics needed a very rigorous foundation in logic. Many results of the time were motivated by questions about logical truth and logical consequence. The standard approach in the early part of the 20th century was to use a syntactic or proof-theoretic definition of logical consequence. This says that for one sentence to be a logical consequence of [a set of premises] is simply for that sentence to be derivable from [them] by means of some standard system of deduction (Etchemendy 1988). However, many famous results of the time, especially Gödel\u27s incompleteness theorems led to logicians such as Tarski to define logical consequence with what was eventually developed into the standard ``model-theoretic definition. This way of defining logical consequence says that a argument of a certain form is a logically valid argument if it is impossible for the premises to be true and the conclusion false (Mates 1972, Cannon 2016). Many philosophers have written about the effectiveness of this definition, but in 1990 John Etchemendy offered a fundamental criticism of Tarski\u27s definition both as to whether it is conceptually correct, and whether it captures the right set of arguments, or interpretations. This paper explores Etchemendy\u27s argument and various responses from prominent philosophers

Larry Wos - Visions of automated reasoning

This paper celebrates the scientific discoveries and the service to the automated reasoning community of Lawrence (Larry) T. Wos, who passed away in August 2020. The narrative covers Larry's most long-lasting ideas about inference rules and search strategies for theorem proving, his work on applications of theorem proving, and a collection of personal memories and anecdotes that let readers appreciate Larry's personality and enthusiasm for automated reasoning

First-Order Logic Foundation of Relativity Theories

Motivation and perspective for an exciting new research direction interconnecting logic, spacetime theory, relativity--including such revolutionary areas as black hole physics, relativistic computers, new cosmology--are presented in this paper. We would like to invite the logician reader to take part in this grand enterprise of the new century. Besides general perspective and motivation, we present initial results in this direction.Comment: 25 pages, 4 figure