Syväaivostimulaatio masennuksen hoidossa

Kirjallisuuskatsauksen avulla selvitettiin syväaivostimulaatiohoidon käyttökelpoisuutta hoitoresistenttiä masennusta sairastavilla potilailla. Katsaukseen valikoitui systemaattisen haun avulla 15 tutkimusta, joissa oli seurattu DBS-hoitoa saaneita masennuspotilaita. Tutkimusten laatu ja tulokset olivat vaihtelevia. Tulosten vertailua vaikeutti erityisesti vaihtelu tutkimusasetelmissa. Esimerkiksi seuranta-ajat, stimulaatioparametrien säätöohjelmat, elektrodin asennuskohteet ja sham-asetelmat vaihtelivat huomattavasti. Osittain myös raportointi oli puutteellista. Valikoituneiden tutkimusten perusteella syväaivostimulaatio vaikuttaa kuitenkin lupaavalta hoitomuodolta vaikeahoitoisille masennuspotilaille. DBS-hoidosta aiheutui vain vähän haittavaikutuksia, ja responssi- ja remissioasteet olivat parhaimmillaan 86 % ja 57 %. Muutaman tutkimuksen tulokset olivat negatiivisia, mutta niiden tutkimusasetelmat olivat ongelmallisia. Syväaivostimulaatiohoidon ja masennuksen neurologisten mekanismien saralla on edelleen paljon tutkittavaa, jonka avulla hoitomuotoa voidaan kehittää edelleen. Toisaalta masennuksen DBS-hoidon tutkimus antaa meille uuden, toimivan hoitomuodon lisäksi mahdollisuuden ymmärtää masennuksen neurologiaa uudella tavalla

Deep brain stimulation:hoito ja hoidon tarkkuuteen vaikuttavat tekijät

Tiivistelmä. Syväaivostimulaatio on jo pitkään ollut tehokas tapa lukuisten neurologisten sairauksien pysyvään hoitoon mahdollistaen esimerkiksi Parkinsonin taudissa parhaimmillaan potilaan täyden itsenäisyyden palauttamisen ja lääkityksestä luopumisen. Syväaivostimulaatiota voidaan pitääkin eräänlaisena ”aivojen sydämentahdistimena”. Stimulaatiossa johdetaan elektrodien välityksellä korkeataajuista virtaa potilaan aivoihin halutulle kohdealueelle, joka saa aikaan toivotun vasteen. Vaste esimerkiksi Parkinsonin taudin kohdalla on vapinan merkittävä väheneminen tai loppuminen. DBS-hoidolla pyritään usein säätelemään tai hillitsemään hyperaktiivista, synkronoitua tai liian vähäistä neurosignalointia. Yleisimpiä syväaivostimulaation hoitokohteita ovat Parkinsonin tauti, epilepsia sekä Dystonia. DBS-hoidon tehokkuutta on kuitenkin tutkittu myös masennuksen, syömishäiriön, Touretten syndrooman sekä esimerkiksi pakko-oireisen häiriön (OCD) hoidossa. Yhteistä kaikille hoitomuodoille on pyrkimys säädellä välittäjäaineen, esimerkiksi dopamiinin määrää, siitä johtuvaa neuronien välistä signalointia ja sen aktiivisuutta potilaalla

Dystonian patofysiologia ja hoito

Dystonia on krooninen neurologinen liikehäiriösairaus, johon liittyy lisääntyneen lihasten aktiivisuuden aiheuttamia tahdosta riippumattomia, vääntäviä tai nykiviä liikkeitä ja pysyviä virheasentoja. Oireet voivat alkaa lapsuudessa tai aikuisiässä ja painottua paikallisesti yksittäiselle kehon alueelle (fokaalinen ja segmentaalinen dystonia) tai esiintyä laaja-alaisesti kehon eri lihaksissa (hemidystonia, multifokaalinen ja yleistynyt dystonia). Aikuisiässä alkanut dystonia on useimmiten etiologialtaan idiopaattinen, mutta dystonia voi kehittyä myös esimerkiksi keskushermostovaurion seurauksena. Dystonian neurobiologista mekanismia ei toistaiseksi tunneta, mutta sen ajatellaan olevan aivojen laaja-alainen sensoristen ja motoristen hermoverkostojen toimintahäiriö. Aikuisiän dystonian diagnoosi on kliininen ja kuuluu neurologian erikoisalalle. Dystonian hoito on oireenmukaista ja hoitovaihtoehtoja ovat botuliiniruiskeet, lääkehoito ja syväaivostimulaatio.</p

Syväaivostimulaatio ja toiminnanohjaus

Syväaivostimulaatio (deep brain stimulation, DBS) on jatkuvasti kehittyvä neurokirurginen hoitomuoto, joka on osoittautunut tehokkaaksi ainakin liikehäiriöiden, epilepsian, masennuksen ja pakko-oireisen häiriön hoidossa. Korkeataajuinen sähkövirta aiheuttaa stimuloitavalle aivoalueelle palautuvan toimintahäiriön. Tutkimuksen tarkoituksena oli valottaa talamuksen etumaisten tumakkeiden (anterior nuclei of thalamus, ANT) DBS-hoidon vaikutusta toiminnanohjaukseen ja tunteiden ja tarkkaavaisuuden vuorovaikutukseen. Koehenkilöinä oli 12 epilepsiapotilasta, joilla on syväaivostimulaattori talamuksen etumaisten tumakkeiden alueelle. Tutkimusasetelmana käytettiin tietokonepohjaista Go-NoGo tyyppistä reaktioaikatestiä, johon oli liitettynä tehtävään liittymättömiä tunnepitoisia häiriöärsykkeitä. Koeasetelmassa mitattiin koehenkilöiden keskimääräinen reaktioaika ja erityyppisten virheiden määrät eri tilanteissa (stimulaatio päällä tai pois, tunnepitoinen tai neutraali ärsyke, stimulaatio ANT:ssa tai kontrollisijainnissa). Sekä DBS-stimulaatio että tunnepitoinen ärsyke hidastivat koehenkilöiden reaktioaikoja. Tunnepitoinen ärsyke hidasti reaktioaikoja vain silloin, kun stimulaattori oli päällä. ANT:n stimulaatio lisäsi vasteenestovirheiden määrää. ANT-DBS aiheuttaa lisääntynyttä tunnereaktiivisuutta mahdollisesti haittaamalla etuotsalohkojen top-down kontrollia, jolloin tunnepitoisen ärsykkeen aiheuttaman bottom-up signaalin merkitys lisääntyy. ANT:sta on ratayhteyksiä etumaiseen pihtipoimuun, joka taas on mukana vasteenestotoiminnoissa. Tämä saattaa selittää ANT-DBS:n vasteenestotoimintoja häiritsevän vaikutuksen

Syväaivostimulaatio vaikean epilepsian hoidossa

Tiivistelmä. Syväaivostimulaatio eli DBS (engl. deep brain stimulation) on hoito, jossa epilepsiaa sairastavan potilaan aivoihin asennetaan leikkauksessa elektrodit bilateraalisesti ja ne kytketään potilaan solisluun alapuolelle asennettavaan pulssigeneraattoriin. Sen avulla aivoihin voidaan johtaa sähköimpulsseja valitulla taajuudella. DBS-hoitoa voidaan käyttää vaikeaa epilepsiaa sairastaville potilaille, jotka eivät sovellu resektiiviseen kirurgiaan, eivätkä saa riittävää hoitovastetta lääkehoidolle. Tällä hetkellä talamuksen anteriorinen tumake on käytetyin stimulaatiokohde, mutta myös muut kohteet voivat olla mahdollisia. Syventävien opintojen tutkielman tavoitteena oli selvittää eri stimulaatiokohteiden käyttökelpoisuutta. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena käyttäen lääketieteellisiä tutkimuksia Medline ja Cochrane -tietokannoista. Kirjallisuuden perusteella voidaan todeta, että mahdollisia stimulaatiokohteita on useita ja niiden tehokkuus vaihtelee eri taudinkuvissa. Talamuksen anteriorinen tumake eli ANT (eng. anterior nucleus of the thalamus) on kirjallisuuden mukaan stimulaatiokohteena tehokas varsinkin paikallisalkuisiin temporaalilohkosta lähtöisin oleviin kohtauksiin. Hippokampus on myös mahdollinen stimulaatiokohde, ja sen suurimmat hyödyt kohdistuvat mediaalitemporaali-alueelta lähtöisiin oleviin kohtauksiin. Talamuksen sentromediaanisen tumakkeen stimuloinnilla onnistuttiin vähentämään erityisesti toonis-kloonisia kohtauksia. Stimulaatiomuuttujien säätö voi parantaa niiden potilaiden vastetta, joilla ei aluksi saavuteta toivottua kohtausten vähenemistä. DBS-hoidon mahdolliset riskit voidaan jakaa leikkaukseen liittyviin, laitteistoon liittyviin ja stimulaatioon liittyviin. Kokonaisuutena DBS on hyötyihin nähden turvallinen vaikean epilepsian hoitomuoto, joka soveltuu laajalle potilasjoukolle, mutta eri kohteita vertailevia tutkimuksia tarvittaisiin lisää

Kajoavan hoidon mahdollisuudet edenneessä Parkinsonin taudissa

VertaisarvioituParkinsonin taudin edenneessä vaiheessa optimaalinenkaan lääkehoito ei kontrolloi riittävästi motorisia tilanvaihteluja. Hoitoon ovat käytettävissä syväaivostimulaatio-, levodopainfuusio- jaapomorfiini-infuusiohoito. Ne eivät paranna eivätkä estä taudin etenemistä, vaan tavoitteena on elämänlaadun parantaminen. Oikea potilasvalinta ja asianmukainen seuranta varmistavat parhaan tuloksen.Peer reviewe

Vapinan hoito - syväaivostimulaatiosta apua vaikeisiin tapauksiin

English summaryPeer reviewe