Ihmiskunta ei ole maailma

”Miksei kukaan tee mitään?” on tuttu kysymys maailman menosta. Yleensä kysyjä ei itse tee, ei aio tehdä eikä kuvittelekaan tekevänsä mitään muiden kuin itsensä eteen. Hyvä niin. On paljon niitäkin, jotka eivät huolehdi edes itsestään. Kysymys on myös perusteeton, sillä viimeaikaisia, tunnettujakin vastaesimerkkejä on useita

Hämmennyksen aika biolääketieteessä

Biolääketieteellinen tutkimus on vuosikymmenen aikana edennyt vauhdilla, jota tutkijat enempää kuin heitä tukeva yhteiskuntakaan eivät olisi voineet ennalta aavistaa. Tietoa ja taitoa on tuotettu suorastaan räjähdysmäisesti ja nyt on pysähdytty miettimään niiden sovelluksia ja uhkakuvia, niin todellisia kuin kuviteltujakin

Yliopistojen Venäjä-yhteistyön ja Venäjä-osaamisen kehittäminen

Opetusministeriö asetti 8.8.2006 selvitysmiehen selvittämään yliopistojen kansainvälistymiskehityksen edistymistä Venäjä-osaamisen ja Venäjä-yhteistyön osalta ja tekemään ehdotuksia alan kehittämisestä tulevaisuudessa. Selvityksen tuli kattaa myös venäjän kielen opetus ja sitä koskevat kehittämisehdotukset. Selvitystyön erityisenä näkökulmana opetusministeriö korosti korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen periaatteita. Selvitystyössä tuli arvioida yliopistojen Venäjä-yhteistyön lisääntymistä ja vaikuttavuutta yleisen kansainvälistymiskehityksen näkökulmasta. Kokonaisuuteen tuli sisällyttää arvio siitä, onko sirpaloitunut rakenne kehittynyt toimivammaksi ja onko verkostoitumalla saavutettu tehokasta yhteistyötä. Selvityksessä tuli erityisesti arvioida Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin toiminta ja tehdä ehdotuksia, miten sen toimintaa tulisi suunnata ja organisaatiota kehittää niin, että instituutti kykenisi osaltaan vastaamaan kansallisena Venäjä-keskuksena alan kehittämisestä ja yliopistojen yhteistyön koordinaatiosta. Selvityksessä tuli arvioida tarve ja vaihtoehdot suomalais-venäläisen Cross Border University -hankkeen maisteriohjelmien tukiyksikön perustamiseksi siten, että tukiyksikön tehtävänä olisi yhdessä CIMO:n kanssa Venäjä-yhteistyön kehittäminen ja syventäminen tukemaan yliopistojen kansainvälistä tutkinto-opiskelua ja opiskelija ja opettajavaihtoa. Selvityksen mukaan yleisinä periaatteina Venäjä-osaamista ja Venäjä-yhteistyön kehittämistä koskevissa ratkaisuissa tulee olla: - suomalaisen Venäjä-osaamisen monipuolistaminen ja tason kohottaminen, yhteistyön lisääminen erilaisten suomalaisten toimijoiden kesken ja yliopistojen rakenteellisen kehittämisen tukeminen siten, että ratkaisut palvelevat Suomen yliopistojen profiloitumista ja rakennemuutosta. Selvitystyössä on laajasti kartoitettu yliopistojen ja niihin vaikuttavien keskeisten muiden toimijoiden toimintaa Venäjä-asioissa, esitetty keskeiset ongelmat ja ratkaisuehdotukset sekä arvioitu ehdotusten taloudellisia vaikutuksia ja ehdotettu kolme vaihtoehtoista rahoitusmallia. Pääehdotukset ovat: 1. Venäjän kielen aseman parantamiseksi ehdotetaan yhtenä vaihtoehtona siirtymistä pakollisen ruotsin kielen opiskelusta valinnaisen naapurin kielen opiskeluun tai jos tällaista uudistusta ei haluta tehdä, laajan eri kouluasteita koskevan venäjän opetuksen tukipaketin toteuttamista 2. Yliopistojen Venäjän kielen ja kirjallisuuden/ kulttuurin sekä kääntämisen oppiaineiden organisoiminen osana yliopistojen rakenteellista kehittämistä viiteen laitokseen ja laitosten välisen yhteistyöverkoston perustaminen 3. Kahdeksantoista uuden professuurin tai yliopistonlehtorin perustaminen yhteiskunnallisesti relevanteille ja Venäjä-tutkimuksen ja opetuksen kannalta kiinnostaville aloille tukemaan yliopistojen rakenteellista kehittämistä ja Aleksanteri instituutin asemaa kansallisena Venäjä-keskuksena 4. Yhteistyön kehittäminen venäläisten partnereiden kanssa - yliopistojen huomio erityisesti laatuun ja käyttämättömiin yhteistyömahdollisuuksiin eri tieteenaloilla - Cross Border University-konseptin jatkaminen kv. vetovoimaisten maisteriohjelmien toteuttamiseksi - CIMOn hyväksi koettujen FIRST-ohjelman ja talvikoulutoiminnan laajentaminen - Akatemian vaihto-ohjelmien jatkaminen ja täydentäminen erillishauilla venäläisille jatko-opiskelijoille - Tekesin ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston yhteistyön tiivistäminen venäläisten kanssa tutkimuksen ja tuotekehittelyn alalla - Palvelusektorin mahdollisuuksista erillisselvitys, jossa otetaan huomioon laajasti elinkeinoelämä, yliopistot ja ammattikorkeakoulut - Suomessa asuvien venäläisten tutkijoiden hyödyntäminen sillanrakentajina Venäjälle 5. Kansalliskirjaston slaavilaisen kirjaston toiminnan tehostaminen ja Integrum-tietokannan käytön pysyvyyden varmistaminen 6. Aleksanteri Instituutin kehittäminen 7. Venäjä-tiedon hyödynnettävyyden parantaminen. Mahdollisia muotoja ovat esimerkiksi Venäjä-tiedon messut ja Venäjä nyt -vuosikirja

Arbetet : sanomalehti 1910-luvun Turussa ja ihmiset sen ympärillä

Anna Bondestam kirjoitti vuonna 1968 teoksensa Arbetet. En tidning i Åbo på 1910-talet och människorna kring den. Se käsitteli Turussa vuosina 1908-1918 ilmestynyttä sosialidemokraattisesta sanomalehteä. Tuolloin oli kulunut 50 vuotta Suomen sisällissodasta ja valkoisen voittajapuolen historiankuva oli alkanut vähitellen säröillä. Oli tullut tilaa myös hävinneiden punaisten näkemyksille, kokemuksille ja tiedoille. Anna Bondestam oli työväenliikkeen taustasta kasvanut maisteri ja jo kokenut kaunokirjailija kun hän tarttui Turun ruotsalaisen työväenyhdistyksen ja Suomen ruotsalaisen työväenliiton lehden historiahankkeeseen. Kysymys oli kaksinkertaisesti marginaalisesta ilmiöstä: ruotsinkielisten osuus Suomen väestöstä oli edelleen vähenemässä, ja toisaalta vasemmistolaisuus oli jäänyt Suomen ruotsinkielisen väestön porvarillisen ryhmäidentiteetin varjoon. Monille Turku oli ruotsalaisen kulttuurin linnake Suomessa. Tästä huolimatta Arbetet-lehden oppositioasenne vakuuttaa nykypäivän lukijankin ylpeästä aatteellisuudesta ja sananvapauden avaruudesta palstoillaan. Bondestamin kirjoittama sanomalehden elämäkerta – sellaiselta se tuntuu – on kohteensa, turkulaisen 1900-luvun alun radikaalivasemmiston näköinen. Teos julkaistaan nyt ensi kerran suomeksi. Anna Bondestam sai vuonna 1977 täysin ansaitusti Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvonimen. Kirjallisen uransa lopulla hän keskittyikin ansiokkaasti mm. Ahvenanmaan ja Pietarsaaren historiaan. Arbetet on kuitenkin hänen historiantutkimuksellinen pääteoksensa