Turkkilaiset lainasanat Irakin arabiassa

TIIVISTELMÄ Rimmi, Stephanie; Uraz, Suheyla. Turkkilaiset lainasanat Irakin arabiassa. Helsinki, syksy 2016 36s. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Asioimistulkkauksen koulutus, (AMK). Opinnäytetyömme tavoitteena on selostaa lingvististä kontaktia, joka sai jalansijaa ottomaanien valtakunnan aikana turkin ja Irakin arabian välillä. Kohdekielien välisen lingvistisen kontaktin kuvaus heijastuu lingvistisissä vaikutteissa, mikä ilmenee turkin kielestä lainatuissa lingvistisissä komponenteissa, jotka ovat nykyäänkin käytössä Irakin arabiassa. Tämä opinnäytetyö tarjoaa oivalluksen erilaisista adaptaatio-rakenteista, jotka tulevat esille kohdekielten välisessä kontaktissa tuotetuissa lingvistisissä komponenteissa. Opinnäytetyössämme tutkittavien lingvististen komponenttejen sisältö on jaettu kolmeen kategoriaan: fonologinen korvautuminen, suffiksit ja lainautunut sanasto, joka on käytössä puhekielen ilmaisuissa. Tässä opinnäytetyössä on kuvattu kaksi leksikaalista kategoriaa liittyen lainatun sanaston kontekstuaaliseen adaptaatioon. Ensinnäkin kategoria, joka sisältää suoraan lainautuneet sanat ilmaisten foneettista ja semanttista vastaavuutta. Toisekseen kategoria, joka sisällyttää esimerkkejä fonologisista korvauksista lainasanoissa. Opinnäytetyössä käsitellyistä leksikaalisista kategorioista tehdyt johtopäätökset pitävät sisällään seuraavia lopputuloksia: vastaanottavalle kielelle vieraat fonologiset lainavaikutukset ovat havaittavissa suoraan lainautuneissa lainasanoissa. Esimerkiksi پ (p) چ (chi) ja گ (g) ovat esimerkkejä vastaanottavalle kielelle vieraista fonologisista lainavaikutuksista turkin kielestä Irakin arabiaan. Toisaalta jotkut fonologiset piirteet näyttävät korvautuvan piirteillä, jotka vastaavat vastaanottavan kielen fonologista rakennetta ja ovat siten havaittavissa fonologisina korvautumisina, kuten ط (T) ص (S) غ (gr) خ (kh) ق (q) jotka ovat esimerkkejä korvatuista fonologisista elementeistä turkinkielisissä lainasanoissa Irakin arabiassa. Lekseemin lisäksi myös suffiksit ovat osallisia lingvistisisessä lainautumisessa sanamuodostuksessa. Opinnäytetyömme kuvaa seuraavia lainautuneita suffikseja: -chi, joka viittaa agenttiin eli tekijään ja on siten havaittavissa monissa ammattinimikkeissä, -li, joka kuvaa tietyn objektin ominaisuutta, -siz, joka ilmaisee negaatiota. Avainsanat: lingvistinen kontakti, lainasanat, fonologinen korvautuminen, fonologiset lainavaikutukset, suffiksit.ABSTRACT Rimmi, Stephanie; Uraz, Suheyla. Turkish Loanwords in Iraqi Arabic. Helsinki, Autumn 2016 36p. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Community Interpreting, Degree: Master of Humanities. The aim of the thesis is to give an account of the linguistic contact which took place in the Ottoman Empire between Turkish and Iraqi Arabic. The description of the linguistic contact of these languages is reflected in the linguistic influence revealed in the bor-rowed linguistic components from Turkish that are nevertheless in active usage in Iraqi Arabic. The present thesis provides insight in various adaptation structures concerning the lin-guistic components produced in the linguistic contact of the observed language con-texts. The content of the linguistic components observed in the thesis is distinguished into three categories: phonological substitution, suffixes and borrowed lexicon used in the colloquial expressions. There are two lexical categories illustrated in this thesis concerning the contextual adap-tation of the borrowed lexicon: Firstly the category that includes directly borrowed lexicon which indicates the phonetic and semantic correspondence. Secondly the category that on the contrary includes the examples of the phonological import in the borrowed lexicon. The conclusions drawn from these demonstrated lexical categories contain following outcomes: imported foreign phonological features are found in the occurrence of direct lexical borrowing. For instanceپ (p) چ (chi) and گ (g) are foreign phonological features in Iraqi Arabic imported from Turkish. On the other hand some phonological features seem to be replaced by the features that correspond to the phonological structure in the recipient language and thus there are observed phonological replacements such as ط (T) ص (S) غ (gr) خ (kh) ق (q) which represent an example of the replaced phonological elements of Turkish loanwords in Iraqi Arabic. In addition to lexemes, also the suffixes take part in linguistic borrowing in word for-mation. The thesis describes the borrowed suffixes like the following examples: -chi which indicates the agent of the certain function and is thus observed in the occupation-al titles. -siz which expresses the negation of a particular attribute and -li which indicates a possession of the particular attribute. Key words: linguistic contact, borrowed lexicon, phonological replacements, phonolog-ical imports, suffixes.ريمي ،استفاني؛ وراز، سوهلا. المفردات التركية المستعارة في اللهجة العراقية. هلسنكي، خريف ٢٠١٦ ٣٦ صفحة. جامعة دياكونيا للعلوم التطبيقية. ترجمة. البحث يناقش التبادل اللغوي الذي حدث في العهد العثماني بين اللغة التركية واللهجة العراقية من خلال توصيف التأثيرات اللغوية من اللغة التركية على اللهجة العراقية خلال شرح المكونات اللغوية المستعارة من اللغة تركية التي لا زال استخدامها في اللهجة العراقية الى يومنا هذا. البحث يناقش وصف انواع المناهج في تكيف المكونات اللغوية المستعارة في التبادل بين اللغتين. المقصود بالمكونات اللغوية المتناولة في هذا البحث هو الألفاظ ،اللواحق ،المفردات التي تثبت وجودها بالعبارات العامية. الفئتان المتناولة في هذا البحث بخصوص تكيف المفردات المستعارة هي اولاً الفئة التي تضم المفردات المستعارة بطريقة مباشرة بمعنى ان نلاحظ المرادفات الصوتية والمعنوية بين الكلمة الأصلية والكلمة المستعارة. أما الفئة الثانية فتضم الأمثلة عن الاستيراد اللفظي في المفردات المستعارة. نستنتج من هذه الفئتان الملاحظات التالية: عندما تستعار الكلمة بطريقة مباشرة ستستورد معها الفاظ جديدة اثناء الاستعارة اللغوية. على سبيل المثال "پ" "چ" و"گ" الحروف الصوتية المستعارة في اللهجة العراقية. في المقابل يستبدل بعض الألفاظ وفقاً للمنهج الصوتي في اللغة المستقبلة ولذلك نلاحظ فروق صوتية بين الكلمة الأصلية والكلمة المستعارة. على سبيل المثال "ط" "ص" "غ" "خ" "ق" الحروف المستبدلة في بعض المفردات العراقية مستعارة من اللغة التركية. كذلك اللواحق ،التي تشكل عنصر حاسم في تكون الكلمة، ايضاً قابلة للاستعارة اللغوية. اللواحق المستعارة من اللغة التركية الى اللهجة العراقية هي التاليه: اللاحقة -چي التي تعبر عن عامل ولذلك نلاحظ لاحقاً إستخدامها في عدد مسميات مهنية. اللاحقة -سيز التي تعبر عن نفي بمعنى النقص بالصفة المقصودة. اللاحقة -لي التي تدل على تملك صفة معينة. كلمات الدلالية: التبادل اللغوي، المفردات المستعارة، اللواحق، الاستيراد اللفظي، الاستبدال اللفظي

Venäläisperäiset sanat ja niiden merkityksen kehitys Pohjois-Karjalan murteessa

Über die Lehnwörter russischer Herkunft und ihre Bedeutungsentwicklung im nordkarelischen Dialekt (saksa)Kielenainekset(s)taarosta, (s)taarasta, stuarosti (kieli: suomi, sivulla: 113)aprakka (kieli: suomi, sivulla: 114)atamaani (kieli: suomi, sivulla: 113)briha (kieli: suomi, sivulla: 116)Eno (kieli: suomi, sivulla: 109)gostinitsa (kieli: suomi, sivulla: 116)hirnua (kieli: suomi, sivulla: 115)hojakka (kieli: suomi, sivulla: 117)holakka, holjakka (kieli: suomi, sivulla: 117)japlakka, japrakka (kieli: suomi, sivulla: 117)jarmahka (kieli: suomi, sivulla: 116)jarmahka (kieli: suomi, sivulla: 117)jarmakka (kieli: suomi, sivulla: 117)jaurakka (kieli: suomi, sivulla: 117)jolakka (kieli: suomi, sivulla: 117)Jouhki, Jouhkoi (kieli: suomi, sivulla: 110)Jouhkola (kieli: suomi, sivulla: 110)Jängänsaari, Jänkä (kieli: suomi, sivulla: 109)kaazna, koasna (kieli: suomi, sivulla: 114)kasna, kassa (kieli: suomi, sivulla: 114)kasnautua (kieli: suomi, sivulla: 114)kassa (kieli: suomi, sivulla: 115)kelja, ke\l\la (kieli: suomi, sivulla: 111)Keljavaara (kieli: suomi, sivulla: 111)Kellovaara (kieli: suomi, sivulla: 111)Kopia (kieli: suomi, sivulla: 109)Kopio (kieli: suomi, sivulla: 110)Kopo(i) (kieli: suomi, sivulla: 110)Kopokka, Kopola, Koponen, Kopponen (kieli: suomi, sivulla: 110)Kopomäki (kieli: suomi, sivulla: 110)Koponitsa (kieli: suomi, sivulla: 110)kossa (kieli: suomi, sivulla: 117)kuontalo (kieli: suomi, sivulla: 116)Kuopio (kieli: suomi, sivulla: 110)Kuuksen|lahti, -suo,-vaara (kieli: suomi, sivulla: 109)Kuuksonniemi (kieli: suomi, sivulla: 109)kyly (kieli: suomi, sivulla: 115)Kätkä, -joki, -järvi, -suvanto, -tunturi, -vaara (kieli: suomi, sivulla: 109)leima (kieli: suomi, sivulla: 117)Lieksa (kieli: suomi, sivulla: 109)lusikka (kieli: suomi, sivulla: 117)läsiä (kieli: suomi, sivulla: 115)maanvoivotta, muavvoivotta (kieli: suomi, sivulla: 113)mankara (kieli: suomi, sivulla: 111)Miinoo(nsalmi) (kieli: suomi, sivulla: 110)Misola (kieli: suomi, sivulla: 110)Moisseenaho, Moisseela (kieli: suomi, sivulla: 110)monaste\r, monasteri (kieli: suomi, sivulla: 111)Mujehoulu (kieli: suomi, sivulla: 109)mutso (kieli: suomi, sivulla: 115)määrä (kieli: suomi, sivulla: 116)Nuuksunlampi (kieli: suomi, sivulla: 109)Nälmän|joki, -lahti, -niemi, -saari (kieli: suomi, sivulla: 109)Nälmönjärvi (kieli: suomi, sivulla: 109)Ontrei (kieli: suomi, sivulla: 110)Ontronlahti (kieli: suomi, sivulla: 110)otvota (kieli: suomi, sivulla: 117)pa(a)sta (kieli: suomi, sivulla: 114)pakana (kieli: suomi, sivulla: 110)pakana (kieli: suomi, sivulla: 116)pakra (kieli: suomi, sivulla: 117)pappi (kieli: suomi, sivulla: 110, 116)Parissavaara (kieli: suomi, sivulla: 110)piessa|h(a)inen, -lainen, -tti (kieli: suomi, sivulla: 110)piirakka, piirkka (kieli: suomi, sivulla: 117)pokko (kieli: suomi, sivulla: 112)pokkoinniekka (kieli: suomi, sivulla: 112)pokoinniekka, pokoinniekku (kieli: suomi, sivulla: 113)pokoniekka, pokonniekku, pokonniikka (kieli: suomi, sivulla: 112)pokosta (kieli: suomi, sivulla: 113)pokosta (kieli: suomi, sivulla: 117)possakka (kieli: suomi, sivulla: 114)Prokofij, Prokopij (kieli: suomi, sivulla: 110)Prokopios (kieli: suomi, sivulla: 110)risti (kieli: suomi, sivulla: 110)rutnikka (kieli: suomi, sivulla: 117)räähkä, reaähkä, riähky (kieli: suomi, sivulla: 113)saakkuna, suakkuna (kieli: suomi, sivulla: 114)sapiska (kieli: suomi, sivulla: 115)sermakka, sirmantka (kieli: suomi, sivulla: 116)siisteys (siistiys) (kieli: suomi, sivulla: 117)sirmakka, sirmantka (kieli: suomi, sivulla: 116)sirni|hta, -tsa (kieli: suomi, sivulla: 111)sirni|hta, -tsa (kieli: suomi, sivulla: 112)sirnikka (kieli: suomi, sivulla: 112)Siässynän apaja, kallio, niemi (kieli: suomi, sivulla: 111)Sonka|ja, -joki-, -järvi, -salo (kieli: suomi, sivulla: 109)sottailla (kieli: suomi, sivulla: 117)sultsina (kieli: suomi, sivulla: 117)sunti|a, -o (kieli: suomi, sivulla: 114)tavara (kieli: suomi, sivulla: 117)ter(r)eona, ter(r)euna (kieli: suomi, sivulla: 113)toarosta (kieli: suomi, sivulla: 113)tsardakka (kieli: suomi, sivulla: 116)ukaasi (kieli: suomi, sivulla: 115)vapaa (kieli: suomi, sivulla: 117)vatiera (kieli: suomi, sivulla: 112)Vladimir (kieli: suomi, sivulla: 110)voivodi (kieli: suomi, sivulla: 113)voivotta (kieli: suomi, sivulla: 113)Vola, voloti (kieli: suomi, sivulla: 110)Volodja (kieli: suomi, sivulla: 110)Volotinen, Volotti (kieli: suomi, sivulla: 110)Vuokko(järvi) (kieli: suomi, sivulla: 109)Vuots|anlampi, -ansalo, -enjoki, -ijärvi, -o (kieli: suomi, sivulla: 109)väkivoivotta (kieli: suomi, sivulla: 113

Slaavilaiset lainasanat suomen ja unkarin kielissä

Tämän tutkielman aiheena ovat slaavilaiset lainasanat suomen ja unkarin kielissä. Analysoin suomalais– ja unkarilais–slaavilaisia kontakteja ja vertailen niiden kautta tulleita lainoja. Tavoitteenani on katsoa, miten lainaaminen on tapahtunut, esittää lainasanojen eroja ja yhtäläisyyksiä, minkälaisiin semanttisiin kenttiin ne liittyvät sekä vertailla niiden foneettista mukautumista. Vaikka slaavilaislainoja on tutkittu paljon sekä unkarissa että suomessa, työni tarkoitus on esittää vertailevaa analyysia, jota on vähän. Aineistona käytän etymologisia sanakirjoja (Suomen sanojen alkuperä 1–3, Suomen kielen etymologinen sanakirja 1–7, Etimológiai szótár: Magyar szavak és toldalékok eredete) ja tutkimuksista poimittuja esimerkkejä. Unkarin slaavilaisten lainasanojen kohdalla vaikeinta on määritellä lähdekieli ja tarkka lainaamisaika. Tutkimuksessani kuvaan, miten voidaan määritellä sanojen lähdekieli ja lainaamisaika. Työssäni käsittelen myös lainojen äänteiden korvaamista. Unkarin äännejärjestelmässä on tapahtunut monia muutoksia, kun taas suomen vokalismi on varsin konservatiivinen. Konsonanttijärjestelmä unkarissa on laajentunut, erityisesti soinnillisuuskorrelaatio on isompi. Esittelen, miten kantaslaavilaiset vokaalit ja konsonantit mukautuvat molemmissa kielissä. Vertailen lainoja myös semanttisesta näkökulmasta. Sekä unkariin että suomeen on lainattu rakennuksiin ja perheeseen sekä taloudelliseen terminologiaan eli ammatteihin, työkaluihin tai mittayksiköihin liittyviä sanoja. Unkarissa on myös enemmän vaatetus- ja ruokalainasanastoa kuin suomessa. Katson myös viimeistä slaavilaislainojen aaltoa, joka tuli molempiin kieliin Neuvostoliiton aikana. Tutkimukseni lopputuloksena voidaan nähdä, että unkariin tuli paljon enemmän lainoja slaavilaisista kielistä kuin suomeen. Vaikka kielelliset kontaktit alkoivat suunnilleen samaan aikaan, unkarin lainoilla oli paljon enemmän lähdekieliä. Tähän ovat vaikuttaneet maantieteelliset syyt, sillä suomi sai suurimman osan sanoista vain idästä, kun unkarilaisilla on slaavilaisia naapureita joka ilmansuunnassa

MM Examina: Two Thousand Theses from the Department of English, University of Turku 1950–2020

MM Examina: Two Thousand Theses from the Department of English, University of Turku 1950–2020, edited by Joel Kuortti, is published to mark the 75th anniversary of the Department of English. It follows the former M Examina (edited by Janne Skaffari in 1995) by listing a thousand more theses and dissertations from the Department that have been completed after the 50th anniversary in 1995

Danielin kirjan ajoitus Qumranin tekstilöytöjen sekä kielellisten havaintojen valossa

Perinteinen juutalainen ja kristillinen käsitys on, että kirjassa kuvattu Daniel oli historiallinen henkilö. Perinteisen juutalaisen ja kristillisen käsityksen mukaan Daniel myös kirjoitti Danielin kirjan 500-luvulla eKr. Danielin kirjan ajoitus on kuitenkin aiheuttanut kiistaa Raamatun tutkijoiden keskuudessa jo ensimmäisiltä kristillisiltä vuosisadoilta alkaen. Danielin kirjan perinteinen ajoitus asetettiin kyseenalaiseksi 200-luvulla jKr. kristinuskon vastustajan Porfyrioksen toimesta. Perinteinen näkemys Danielin kirjan ajoituksesta kuitenkin säilyi, kunnes valistuksen aikoihin (1700-luku) Porfyrioksen argumentit nostettiin uudestaan esille. Tänä päivänä historialliskriittisen Raamatun tutkimuksen piirissä valtaosa tutkijoista ajoittaa Danielin kirjan Antiokus Epifaneen aikaan toiselle vuosisadalle eKr. Vähemmistö tutkijoista puolustaa Danielin kirjan perinteistä ajoitusta. Tutkielman tarkoitus on perehtyä osaan siitä lähdeaineistosta, jonka perusteella Danielin kirja on ajoitettu joko varhaiseksi tai myöhäiseksi. Aineistoksi tutkielmassa on valittu Qumranin tekstilöydöt ja Danielin kirjan kielet, eli heprea ja aramea. Tutkielmassa analysoidaan ja vertaillaan kyseistä aineistoa sekä tutkijoiden argumentteja tämän aineiston pohjalta. Tutkimusmetodina käytetään siis pääosin vertailevaa ja analysoivaa metodia. Tutkielman päämäärä on tehdä loogisia, johdonmukaisia ja tieteellisesti kestäviä johtopäätöksiä Danielin kirjan ajoituksen suhteen. Tutkielman tutkimuskysymys on: ”milloin Danielin kirja on kirjoitettu Qumranin tekstilöytöjen sekä Danielin kirjan kielellisten havaintojen valossa?” Tutkielmassa käsitellään ensin Danielin kirjan sisältö ja sen historiallinen tausta, minkä jälkeen käydään läpi Danielin kirjan tutkimushistoriaa. Danielin kirjan sisältö, historiallinen tausta sekä tutkimushistoria auttavat ymmärtämään niitä jännitteitä, joita Danielin kirjan ajoitus pitää sisällään. Tutkimushistorian jälkeen käsitellään edellä mainittua lähdeaineistoa ja sen pohjalta esitettyjä argumentteja erillisinä kokonaisuuksina. Ensin käsitellään Qumranin tekstilöytöjä ja niiden pohjalta esitettyjä argumentteja. Seuraavaksi siirrytään Danielin kirjan arameaan, joka pitää sisällään persian ja kreikan lainasanat ja niiden tarkastelun. Tutkielman loppuluvuissa siirrytään Raamatun hepreaan. Loppuluvut sisältävät Danielin kirjan heprean sekä sitä koskevat havainnot ja argumentit. Tutkielman lopussa tehdään tiivistetyt johtopäätökset tutkimushistoriasta nousevista havainnoista, Qumranin aineistosta sekä aramean ja heprean kielellisistä havainnoista. Tutkimushistoriasta käy ilmi, että Danielin kirjan ajoitukseen on vaikuttanut Porfyrioksen ajoista ainakin 1900-luvulle saakka myös tutkijoiden omat ennakko-oletukset. Qumranin aineistosta saadaan selville, että kyseinen aineisto tukee varhaisempaa ajoitusta kuin Antiokus Epifaneen aika (168–164 eKr.). Danielin aramean kielellisistä havainnoista käy ilmi, että Danielin aramea tukee ajoitusta aikavälille noin 550–330 eKr. Tätä johtopäätöstä tukevat myös persian ja kreikan lainasanat. Danielin hepreasta puolestaan selviää, että se voidaan ajoittaa ainakin 500-luvulta eKr. aina noin 200 eKr. asti

Crack vai kräkki? : Tietotekniikan sanaston anglismien kirjoitusasu nettislangissa

Pro gradu -tutkielmani käsittelee tietotekniikan sanaston englanninkielisten lainasanojen kirjoitusasua nettislangissa. Lainasanoilla on taipumus muuttua lainaajakieleen sopivaksi, mikä on hypoteesini mukaan muita kielimuotoja harvinaisempaa nettislangissa ja erityisesti tietotekniikan sanastossa. Tavoitteenani on selvittää, millä tavalla lainasanat muuttuvat saapuessaan suomen kieleen nettislangissa ja kuinka yleistä on alkuperäisen sanan muodon säilyminen muuttumattomana. Käytän tutkimukseni aineistona Suomi24-keskustelufoorumilta kerättyä verkkokeskusteluaineistoa tutkiakseni aitoa kielenkäyttöä internetissä. Laadin aineiston pohjalta sanalistan tutkittavista lainasanoista ja suoritin korpuksessa hakuja, joiden perusteella ilmeni, kuinka paljon sanoja ja niiden eri variantteja käytetään. Vertailen tuloksia kvantitatiivisella menetelmällä selvittääkseni, kuinka paljon lainasanasto muuttuu kokonaisuutena. Tutkimuksen tulokset vastasivat osittain odotuksiani. Lainasanojen muuttuminen on yleiskieltä harvinaisempaa nettislangin tietotekniikan sanastossa, mutta muuttuminen oli aineiston lainasanoissa yleisempää kuin odotin. Muuttumisen asteen ero nettislangin ja muiden kielimuotojen välillä osoittautui suhteelliseksi eikä vastakohtaiseksi kuten odotin

Suomen kielen kivikautisista lainasanakerrostumista

Stone age loanword strata in Finnish (englanti)1995 (99)Petri Kallio (address: Purpuripolku 35 H 152, 00420 Helsinki)Stone Age loanword strata in Finnish The oldest Indo-European loanword stratum in Finnish was borrowed into the Uralic proto-language, as evidenced both by the distribution of the loanwords and above all by their phonetic structure, which requires a Proto-Uralic source form. Yet the phonetic structure of the Indo-European originals also corresponds exactly to the Proto-Indo-European reconstructed forms. For this reason, the proto languages must still have been relatively uniform language forms during the period of the oldest loan contacts. The lexical evidence suggests, however, that Proto-Indo-European cannot be dated earlier than 4000 BC, which agrees well with the traditional datings of Proto-Uralic. Moreover, there is no conflict here with the established hypotheses concerning geographical origins (i.e. the Indo-Europeans in Southern Russia and the Uralians in Central Russia).Although occasional groups of Uralian hunters may have come as far as Finland, it is likely that most Finno-Ugrians did not arrive in the Baltic area until about 33002800 BC, at the time of the typical comb pottery. The oldest Indo-European loanword stratum affecting only western Finno-Ugric languages dates from about 25002000 BC, when the so-called battle-axe culture was prevalent in Finland and the Baltic area. The language of the Battle-axe people was still a highly archaic Indo-European dialect, which did not develop into Proto-Baltic until it spread into the Baltic Sea region. The Baltic loans in Baltic Finnic thus represent much later strata in most cases from the Bronze or even Iron Age. Also, loan contacts between the Balts and the Baltic Finns definitely seem to have taken place on both sides of the Gulf of Finland, which suggests that the cultural independence which prevailed in the coastal areas of Finland after the battle-axe culture was also at least partly linguistic

Puolipidätteestä piruettiin Kouluratsastustermistöä Dressyr med Kyra -kirjassa ja sen suomennoksessa

Avsikten med avhandlingen är att kontrastera termer och termbildning på finska och svenska inom området dressyrridning utgående från termer i boken Dressyr med Kyra och dess översättning till finska. Materialet består av 131 termer som betecknar hjälper och rörelser inom dressyrridning. Avhandlingen baserar sig teoretiskt på grundläggande teorier inom terminologi, ordbildning. Terminologiskt sett är avhandlingen deskriptiv och den kan även betecknas som historisk-kontrastiv. Alla termer presenteras i tabellform med den finska och den svenska termen jämsides. En del av termerna presenteras dessutom i enkla begreppssystem, där relationerna mellan termerna framgår. Genom kortfattade etymologiska beskrivningar har jag försökt ge en bild av hur termerna uppkommit. I den kontrastiva analysen har jag jämfört de finska och de svenska termerna för att få reda på hur stor del av dem som direkt motsvarar varandra, hur stor del av dem som skiljer sig från varandra, och i sådana fall hur och på vilket sätt de avviker från varandra. Analysen visade att både det finska och det svenska materialet bestod av en ungefär lika stor andel egna ord och lånord. Termerna består av ett enskilt ord, sammansatta ord och ordfogningar. Andelen ordfogningar var störst i båda språken, men i det svenska materialet var den andelen större. Knappt hälften av de finska termerna var översättningslån, och de motsvarade de svenska termerna till nästan hundra procent. Termerna inom dressyrridningen har uppstått under en lång tid, eftersom dressyrridning förekommit i århundraden. De moderna finska termer som är lånord har lånats in från svenska eller tyska, medan de svenska lånorden härstammar från tyska och franska. De moderna, internationella termer som används i båda språken innehåller franska och engelska ord. Om och när nya termer bildas, tenderar de att vara lånord eller översättningslån från engelska.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Lainasanat suomen ja sen sukukielten historian tutkimuksen apuvälineinä

Loanword studies as an aid to research into the history of Finnish and related languages (englanti)Kielenaineksetkihla (kieli: suomi, sivulla: 299)mehi, -läinen (kieli: suomi, sivulla: 294)porsas (kieli: suomi, sivulla: 290, 291)porsas (kieli: suomi, sivulla: 294)ruotsi (kieli: suomi, sivulla: 297)sarvi (kieli: suomi, sivulla: 291)sata (kieli: suomi, sivulla: 290, 291, 294)tosi (kieli: suomi, sivulla: 290, 291)vasara (kieli: suomi, sivulla: 294

Roomalaista oikeutta kreikaksi 500-luvun Palestiinassa : Eräitä lakitermejä papyruksessa P. Petra inv. 83

Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida eräitä lakitermejä, jotka esiintyvät papyruksessa P. Petra inv. 83. Kyseinen dokumentti, joka sisältää sopimuksen kahden naapuruksen välisen kiistan lopettamiseksi, ajoittuu todennäköisesti vuodelle 574 jKr. ja se kuuluu Jordanian Petrasta vuonna 1993 löydettyyn hiiltyneeseen papyrusarkistoon. Papyrus on tällä hetkellä vielä julkaisematon, ja tämä työ on osa siihen liittyvää perustutkimusta, jonka tarkoituksena on toisaalta selittää tekstin itsensä sisältö, toisaalta arvioida sen antaman informaation merkitystä laajemmassa historiallisessa kontekstissa. Papyrus on kirjoitettu kreikaksi, Bysantin eli Itä-Rooman valtakunnan virallisella kielellä, mutta itse lakitermeistä suurin osa liittyy alun perin latinan kielellä luotuun roomalaiseen oikeuteen. Paikallinen väestö puolestaan oli seemiläistä alkuperää, jolla ei ainoastaan ollut oma kieli, vaan jolla oli ollut ennen valtakuntaan liittämistä omat oikeustraditionsakin. Niinpä papyruksessa esiintyvien termien tutkimuksen kautta nousevat esille monenlaiset laajemmatkin kysymyksenasettelut. Lakitermejä analysoidaan pääasiassa kolmesta näkökulmasta. Ensisijaisena pyrkimyksenä on selvittää niiden tarkka merkitys asiayhteydessään, joka papyruksen fragmentaarisuuden vuoksi ei ole etukäteen selvä, ja siten edistää tekstissä puheena olevien asianhaarojen ymmärtämistä. Toiseksi termien käyttöä koskevat tulokset suhteutetaan yleiseen oikeushistoriaan ja pyritään arvioimaan niiden merkitystä Petrassa käytössä olleen oikeusjärjestelmän kannalta. Kolmas näkökulma on kielitieteellinen, sillä termien käyttö papyruksessa on nähtävä osana laajempaa kehitystä, jossa roomalaisen oikeuden vähittäinen muuttuminen bysanttilaiseksi johti kielten vaihtumiseen ja koko juridisen käsitteistön siirtymiseen latinasta kreikkaan. Siksi tässä työssä käytetään itse papyruksen analyysin lisäksi laajaa vertailumateriaalia, joka koostuu ennen kaikkea roomalaisesta ja bysanttilaisesta lakikirjallisuudesta sekä dokumentaarisesta lähdeaineistosta, etenkin egyptiläisistä papyruksista. Niin tässä papyruksessa kuin muissakin kreikankielisissä lähteissä esiintyvät roomalaiseen oikeuteen liittyvät termit voidaan jaotella suoriin lainoihin, käännöslainoihin sekä komparaatiolainoihin. Jälkimmäisillä tarkoitetaan kreikan kielessä jo aiemmin käytössä olleita termejä, jotka eivät sananmukaiselta merkitykseltään vastaa latinalaisia, mutta joita alettiin käyttää jonkin latinalaisen termin vastineina. Tutkimus tekee selväksi, että olipa kyse mistä lainakategoriasta tahansa, lakitermien siirtyessä kielestä toiseen tapahtui yleensä semanttisia muutoksia eikä termejä aina käytetty samalla tavalla kuin alkukielessä. Merkityskenttä saattoi esimerkiksi supistua taikka laajentua tai sanalle saattoi kehittyä lainautumisen jälkeen täysin uusiakin merkityksiä. Oikeushistorian suhteen on huomioitava ero virallisten säännösten ja provinsseissa noudatettujen käytäntöjen välillä. Kaiken kaikkaan Petra näyttää kuitenkin olleen kiinteä osa Bysantin valtakuntaa, jonka lakeja ainakin pääpiirteissään noudatettiin. Kaikkien termien käytötavat eivät tosin ole johdettavissa suoraan virallisiin lakikorpuksiin, mutta ne eivät myöskään sodi niitä vastaan. Roomalaisen oikeuden tuntemus näyttää olleen Petrassa jopa parempaa kuin esimerkiksi Egyptissä. Mitä tulee papyruksessa puheena oleviin konkreettisiin asianhaaroihin, termien merkityksen ymmärtäminen selventää joidenkin aspektien pääpiirteitä, kun taas yksityskohdat jäävät tekstin fragmentaarisuuden takia useimmiten epäselviksi