"Kansallinen elokuva pelastettava" : Elokuvapoliittinen keskustelu kotimaisen elokuvan tukemisesta itsenäisyyden ajalla

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimuksen kohteena on Suomessa itsenäisyyden aikana käydyt keskustelut kotimaisen elokuvan edistämisestä. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, millaisia argumentteja elokuva-ala on eri aikoina esittänyt kotimaisen elokuvan tukemisesta, miten nämä argumentit on perusteltu elokuvaan kytkettyjen arvojen avulla ja millä konkreettisilla, tuen organisointiin liittyvillä seurauksilla. Elokuvapolitiikka on tutkimuksessa määritelty tavoitteelliseksi toiminnaksi, jolla yksilöt, intressiryhmät ja instituutiot pyrkivät vaikuttamaan elokuvan asemaan yhteiskunnassa. Tämä käsitys poikkeaa elokuvapolitiikan ahtaasta määritelmästä, jossa elokuvapolitiikalla viitataan elokuvaan kohdistuviin hallinnollisiin toimenpiteisiin. Tavoitteenani on antaa aikaisemmin akateemisessa tutkimuksessa sivuutettu näkökulma suomalaiseen elokuvakulttuuriin. Elokuvapoliittisten keskusteluiden historiaa jäsennetään jaottelemalla elokuvapoliittisten toimijoiden joukko kolmeen kenttään: säätelevään (valtiolliseen), puolustavaan (yksityiseen) ja neuvoa-antavaan (välittävään) kenttään. Säätelevä kenttä viittaa niihin instituutioihin ja viranomaisiin, joilla on hallinnollinen valta säädellä elokuvaa ja jotka voivat esittää elokuvapoliittiset kannanottonsa lakien tai erilaisten hallinnollisten päätösten muodossa. Puolustava kenttä viittaa elokuva-alan toimijoihin, jotka säätelyn kohteena joutuvat puolustamaan omia näkemyksiään elokuvasta (elokuvateollisuus, elokuvan liikeala- ja kulttuurijärjestöt, elokuvajournalismi). Neuvoa-antavaan kenttään luetaan sellaiset säätelevän kentän asettamat elimet ja instituutiot, jotka ovat pääosin elokuva-alan edustajien miehittämiä ja jotka esittävät näkemyksensä virallisissa asiakirjoissa (esim. valtion elokuvataidetoimikunta). Tutkimuksen teoreettis-metodologisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi ja aineiston analyysissa nojataan väljästi retoriseen diskurssianalyysiin. Elokuvapolitiikan toimijoiden katsotaan kieltä käyttäessään olevan uusintamassa tai muuttamassa todellisuutta. Retoriseen diskurssianalyysiin liittyy myös oletus merkityksiä tuottavan toiminnan kontekstisidonnaisuudesta. Kontekstiksi on valittu valtiollinen kulttuuripolitiikka ja sen kehitys, koska kulttuuripolitiikan taidetta koskevien määritelmien nähdään viime kädessä määräävän elokuvan puitteet suomalaisessa yhteiskunnassa. Kulttuuripolitiikan ja elokuvapolitiikan kehitys pyritään sitomaan myös laajempaan yhteiskuntahistoriaan, ennen muuta hyvinvointivaltion ajatuksen läpimurtoon ja kehitykseen. Elokuvapoliittista keskustelua käydään eduskunnassa ja valtioneuvostossa, elokuvan kulttuurijärjestöjen ja liikealan piirissä sekä erilaisissa komiteoissa ja toimikunnissa. Käytetty lähdeaineisto on tämän mukaisesti laaja: siihen kuuluu yhdistysten pöytäkirjoja, valtion virallisjulkaisuja (lakeja, asetuksia, komiteamietintöjä) sekä päivälehtien ja elokuvalehtien artikkeleita. Tutkimuksen tuloksena paikannetaan kolme elokuvapoliittista periodia (1917-1960; 1961-1976; 1977-) sekä suomalaisen elokuvapolitiikan pitkä linja: elokuvan kansalliseen merkitykseen vetoaminen. Puolustava kenttä on elokuvan olemassa olevien puitteiden parantamiseksi pyrkinyt säätelevän kentän kanssa yhteisen kansallisen edun ajatukseen nojaavaan liittoon. Ensimmäisen kauden kuluessa liitto rakentui, toisessa sen valtiojohtoinen muoto kriisiytyi ja kolmannen kuluessa on syntymässä uudenlainen kolmikantainen liitto puolustavan kentän, säätelevän kentän ja markkinoiden välillä

Kilpailu lahjoituksista. Rahankeräysmarkkinoiden muutos Suomessa 2000-luvun alussa

Suomessa lahjoitetaan vuosittain yli 100 miljoonaa euroa hyväntekeväisyyteen. Keräyksiä on tilastoitu systemaattisesti vasta vuodesta 2002, jolloin voimaan tullut rahankeräyslakimuutos mahdollisti tilastoinnin ja seurannan. Vaikka tarkasteluaika on suhteellisen lyhyt (2002–2011), on rahankeräysmarkkinoilla havaittavissa merkkejä muutoksesta. Kilpailu lahjoitetusta rahasta pakottaa keräysorganisaatioita kehittämään keräystapoja sekä hakemaan yhteistyökumppanuuksia toisistaan sekä elinkeinoelämän puolelta, jolloin kansalaisiin vetoamisesta syntyviä kustannuksia saadaan hillittyä. Rahankeräystoiminnan markkinoistuminen ja mediavälitteistyminen sekä uusien keräysmuotojen yleistyminen ovat luoneet uusia haasteita kansalaisjärjestökentälle ja muokanneet sen rakennetta vaatien yhä ammatillisempaa toimintaa. Kymmenessä vuodessa keräysten määrä on puolittunut, mutta tuotot ovat nousseet. Tehokkuuden kasvusta ja markkinoiden keskittymisestä kertoo sekin että 20 suurinta keräystä saa jo yli 80 % rahasta

Kainuun kyläteemaohjelma 2015-2020

Kainuun kyläteemaohjelma 2015 – 2020 on Kainuun 145 kylän ja kylien kanssa toimivien tahojen yhteinen ohjelma. Ohjelmaan on koottu seitsemän eri painopisteen alle toimenpiteitä, joita toteuttamalla kainuulaisten kylien uskotaan kehittyvän. Visiona on, että maaseudulla/kylillä asumisen, yrittämisen ja työskentelemisen edellytykset ovat taloudellisessa, sosiaalisessa, kulttuurisessa ja ekologisessa mielessä kunnossa. Ohjelman painopisteitä ovat (1) toimiva infrastruktuuri ja sen hyödyntäminen, (2) (Perus)palvelut, (3) Kylien yritystoiminta ja sen toimintaedellytykset, (4) Yhteisöllisyys, (5) Toiminnallinen, sujuva, turvallinen arki, (6) Ympäristö ja (7) Kulttuuri kylien voimavarana. Ohjelma on rakennettu tiiviissä yhteistyössä kylien, kuntien ja eri kehittäjä- ja rahoittajatahojen kanssa. Materiaalina on käytetty kunnissa toteutettujen työpajojen materiaaleja, kyläsuunnitelmia, eri tilaisuuksien ja seminaarien materiaaleja, teemapohjaisten työpajojen materiaaleja jne. Erityisen paljon Kainuun kyläteemaohjelman rakentamiseen ovat osallistuneet Kainuun Nuotta ry, ProAgria Kainuu/Maa- ja kotitalousnaiset ja Kainuun Kyläteemahankkeen ohjausryhmä. Yhteistyö ja verkostoituminen ovat avainsanoja Kyläteemaohjelman toteuttamisessa. Tavoite on kaikille toimijoille yhteinen eli elävät kainuulaiset kylät. Huolehditaan kaikki siitä, että ohjelma toteutuu sekä toimenpiteiden että rahoituksen osalta

Kansalaisyhteiskunnan autonomia rahoitusmallin murroksessa: Pirkanmaalaisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen näkemyksiä

Kansalaisyhteiskunnalla eli järjestöillä ja yhdistyksillä on ollut suuri rooli suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan luomisessa. Kansalaisyhteiskunnan rahoitus on perustunut suurimmilta osin korvamerkittyihin rahapelituottoihin. Yhteiskunnallisten muutosten seurauksena rahapelituottoihin perustuva rahoitusmalli ei ole enää soveltuva nykyhetkeen, joten rahapelituottoja suunnitellaan siirrettäväksi osaksi valtion budjettia, mikä tarkoittaa kansalaisyhteiskunnan rahoituksen altistumista poliittisille päätöksille tulevaisuudessa. Tämän seurauksena on virinnyt huolestunut keskustelu kansalaisyhteiskunnan autonomian tilasta, joka on elintärkeää kansalaisyhteiskunnan toimijoille. Kansalaisyhteiskunnan autonomiaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu aiemminkin, mutta ei uuden suunnitteilla olevan rahoitusmallin näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään tulevaisuusorientoituneesti, mitkä tekijät vaikuttavat kansalaisyhteiskunnan sosiaali- ja terveysjärjestöjen tulevaisuuden autonomiaan, kun oletetaan uuden rahoitusmallin astuvan voimaan. Tutkimuksen sivutuotteena selvitettiin autonomian merkitystä kansalaisyhteiskunnalle ja nykymallissa autonomiaan vaikuttavia tekijöitä. Ennen teoreettista viitekehystä tutkimuksessa tarkastellaan nykyistä rahapelituottoihin perustuvaa rahoitusmallia ja sen suhdetta kansalaisyhteiskuntaan sekä kuvataan kehitystä kohti uutta valmistelussa olevaa rahoitusmallia. Teoreettisessa viitekehyksessä määritellään kansalaisyhteiskunnan käsitettä ja tarkemmin sosiaali- ja terveysjärjestöjä ja niiden toimintakenttää osana kansalaisyhteiskuntaa. Tämän jälkeen määritellään autonomian käsitettä kansalaisyhteiskunnan kontekstissa sekä tarkastellaan autonomian nykytilaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusotteena on kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastettuluin haastattelemalla kolmea Pirkanmaan alueella vaikuttavaa sosiaali- ja terveysjärjestön johtohenkilöä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimustulosten mukaan riittävä autonomia on kansalaisyhteiskunnalle elintärkeää ja se merkitsee kansalaisyhteiskunnalle ennen kaikkea rahoituksellista turvaa ja kaikki autonomiaan vaikuttavat tekijät kulminoituvat loppu viimein aina rahoitukseen ja sen riittävyyteen. Nykyisessä mallissa autonomiaan vaikuttavat kytkös rahapelituottoihin ja STEA:n avustusprosessit. Tutkimustulokset päätutkimuskysymykseen vastattaessa on jaoteltavissa kolmeen pääluokkaan, jotka vaikuttavat autonomiaan. Tulevaisuuden autonomiaan vaikuttavat tekijät ovat poliittisen päätöksenteon tuomat uhat ja mahdollisuudet, rakenteelliset muutokset järjestelmässä sekä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden oma rooli muutoksessa. Mielenkiintoista tutkimustuloksissa rahoituksellisen näkökulman dominoinnin lisäksi on autonomiaan vaikuttavien tekijöiden ristiriitaisuus. Sama tekijä voi olla samanaikaisesti sekä autonomiaa edistävä että rajoittava tekijä. Yhteiskunnan kehityksen näkökulmasta tutkimustulokset osoittavat, että autonomia on tärkeää ja uudistusta valmistellessa tulee ottaa huomioon autonomiaan vaikuttavat tekijät useasta eri näkökulmasta

Suomalainen rahapelijärjestelmä muutoksessa : Tulevaisuuden vaihtoehtoja

Rahapelihaitat nähdään yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta suuriksi, minkä johdosta asiaan on katsottu välttämättömäksi puuttua lainsäädännöllisin keinoin ja lisäämällä rahapelaamisen vastuullisuustoimia. Tämän lisäksi rahapeliautomaatteja on pidetty suljettuina koronavirusepidemian vuoksi. Veikkaus Oy arvioi, että toimenpiteiden seurauksena valtiolle tuloutetut vuosittaiset rahapelituotot vähenevät noin 300 miljoonalla eurolla. Samalla kun rahapelihaitat vähenevät, tämä merkitsee rahapelituotoilla rahoitettujen edunsaajien rahoituksen alenemista. Selvityksessä tarkastellaan neljää eri vaihtoehtoa suomalaisen rahapelijärjestelmän kehittämistyölle. Työryhmä asettaa ensisijaiseksi vaihtoehdoksi kokonaisuudistuksen, jossa rahapelituotot ohjataan valtion yleiskatteellisiksi tuloiksi ja nykyiset edunsaajat siirretään budjetin kehysmenettelyn piiriin. Edunsaajien ja kansalaisjärjestötoiminnan rahoituksen mitoittaminen, tehostaminen ja vaikuttavuuden arviointi tarvitsee huolellisen valmistelun ja suunnitelman. Rahoituksen vakautta voitaisiin lisätä, mikäli rahoituksen mittaluokka voitaisiin määrittää yhtä vaalikautta pidemmäksi ajaksi. Työryhmä arvioi, että uudistus voitaisiin toteuttaa vuoden 2024 alusta alkaen