Walking with : Theoretical and pedagogical contributions of multispecies education

The decline of biodiversity, endangered animals and climate change have brought animals into studies of different scientific fields and discussions in the media in a new way. The ongoing eco-crisis also requires a critical examination of the idea of education, which is traditionally limited to interaction between humans. In many places, anthropocentric or human-centered thinking still pervades curricula at different school levels and Finnish educational practices in general. In my theoretical-methodological dissertation research, I argue that, at the latest, it is now time to start thinking critically about what kinds of ways of knowing, being and doing guide our relationships with animals in the context of education and learning, and what means could be used to achieve broader understanding and acceptance of the multispecies world relationship. In this research, I present the theoretical, methodological, and pedagogical contributions of multispecies education. Broadly speaking, the question is about the relationships between humans and other animals and their place in society, education, and learning. In this research are interwoven less traditional ways of knowing, theories of affect and perspectives of human–animal studies. The perspectives are examined through a posthumanist perception of humans and the world and are delivered through storytelling about relations and relativity with other animals. The dissertation is divided into three parts and each part answers the following research questions, respectively. Research question 1. What kind of turns and developmental phases in different fields of science and research have begun to make the necessity of multispecies education visible? In the first part of the research, I will present the twists and turns in science that serve as justification for the necessity of multispecies education. The justifications can be found in the framework of posthumanist thinking, the changes in knowledge and attitudes related to other animals, and the recognition of affects in our human–animal relationships. Research question 2. How can forms of multispecies education be studied? In the second part of the research, I position my research in a post-qualitative research orientation and present a methodological approach to support the implementation of multispecies pedagogy. I am introducing a method of storytelling that I have termed rag-rug storytelling. It can be used to critically examine multispecies relationships and find action-oriented and invisible worlds of phenomena. Research question 3. What kind of conceptual framework and pedagogy does multispecies education require? In the third part of the research, I build a conceptual and pedagogical framework for multispecies education. A conceptual change is needed as a premise for multispecies education. This study, instead of influencing the turn interaction, is seen as intra-action, where relativity, agency and situationality between humans and other animals are interwoven. Knowing is seen as diffraction rather than reflection, and embodied knowing / not-knowing is taken alongside factual knowing when examining human–animal relationships. What if-knowledge invites you to the edges of fuzzy gaps where you can never be sure of anything. I present three dimensions as pedagogical premises for multispecies education: These include the affective dimension, the ethological dimension and the ethical–political dimension. The affective dimension emphasizes the examination of the emotions of human individuals and from the perspective of action, suggesting that in multispecies education the handling of awkward and sticky emotions also play a central role. The ethological dimension emphasizes the understanding of animal feelings and consciousness and suggests that schools implement more real encounters with other animals. The ethical and political dimension emphasizes everyday activism related to animal relations, which can be implemented by participating in the activities of, for example, animal welfare associations. All three pedagogical dimensions are interwoven here and are mutually supporting elements in the pedagogical practices of multispecies education. Keywords: affect, animal turn, companion species, multispecies education, posthumanism, post-qualitative research, walking withLuonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, uhanalaiset eläimet ja ilmastonmuutos ovat tuoneet eläimet uudella tavalla eri tieteenalojen tutkimuksiin ja mediassa käytäviin keskusteluihin. Ekokriisin aika edellyttää tarkastelemaan kriittisesti myös ihmisten väliseen vuorovaikutukseen rajoittuvaa kasvatuksen ajatusta. Antroposentrinen eli ihmiskeskeinen ajattelu läpäisee vielä monin paikoin opetussuunnitelmia eri kouluasteilla ja yleisesti suomalaisia kasvatuksen käytäntöjä. Esitän teoreettismetodologisessa väitöstutkimuksessani, että viimeistään nyt on aika alkaa pohtia kriittisesti millaiset tietämisen, olemisen ja tekemisen tavat ohjaavat eläinsuhteitamme kasvatuksen ja oppimisen kontekstissa ja millaisin keinoin voitaisiin päästä kohti monilajisen maailmasuhteen laajempaa ymmärtämistä ja hyväksymistä.  Esittelen tutkimuksessa monilajisen kasvatuksen teoreettisia, metodologisia ja pedagogisia lähtökohtia. Laajasti katsottuna kysymys on ihmisten suhteista toisiin eläimiin ja niiden paikasta yhteiskunnassa, kasvatuksessa ja oppimisessa. Tutkimuksessa kutoutuvat yhteen vähemmän perinteiset tietämisen tavat, affektiteoriat ja ihmistieteellisen eläintutkimuksen näkökulmat. Näkökulmia tarkastellaan jälkihumanistisen ihmis- ja maailmankäsityksen kautta ja tarjoillaan tarinoina suhteista ja suhteisuuksista toisten eläinten kanssa. Väitöskirja jakautuu kolmeen osaan ja jokainen osa vastaa asettamaani tutkimuskysymykseen. Tutkimuskysymys 1. Minkälaiset käänteet ja kehitysvaiheet eri tieteen ja tutkimuksen aloilla ovat alkaneet tehdä monilajisen kasvatuksen tarpeellisuuden näkyväksi? Tutkimuksen ensimmäisessä osassa esittelen sellaisia tieteessä tapahtuneita käänteitä ja kehitysvaiheita, jotka toimivat perusteluna monilajisen kasvatuksen tarpeellisuudelle. Perustelut löytyvät jälkihumanistisen ajattelun viitekehyksestä, toisiin eläimiin liittyvän tiedon ja asenteiden muutoksista sekä affektien tunnistamisesta eläinsuhteissamme. Tutkimuskysymys 2. Miten monilajisen kasvatuksen muotoja voidaan tutkia? Tutkimuksen toisessa osassa asemoin tutkimukseni jälkilaadulliseen tutkimusorientaatioon ja esittelen metodista lähestymistapaa monilajisen pedagogiikan toteuttamisen tueksi. Esittelen tarinankerronnan menetelmän, jonka olen nimennyt räsymattotarinoinniksi. Sen avulla voidaan tutkia monilajisia suhteita kriittisesti ja löytää toimintaan suuntaavia sekä näkymättömissä olleita ilmiömaailmoja. Tutkimuskysymys 3. Millaista käsitteellistä kehystä ja pedagogiikkaa monilajinen kasvatus edellyttää? Tutkimuksen kolmannessa osassa rakennan käsitteellistä sekä pedagogista kehystä monilajiselle kasvatukselle. Monilajisen kasvatuksen lähtökohdiksi tarvitaan käsitteellistä muutosta. Tässä tutkimuksessa vuorovaikutus nähdään vuoroon vaikuttamisen (interaktio) sijaan yhteismuotoutuvana (intra-aktio), jossa suhteisuus, toimijuus ja tilanteisuus ihmisten ja toisten eläinten välillä kutoutuvat yhteen. Tietäminen nähdään mieluummin taipuvana (diffraktio) kuin peilaavana (reflektio), ja ruumiillinen tietäminen ja ei-tietäminen otetaan faktatiedon rinnalle eläinsuhteita tarkasteltaessa. Entä-jos-tietäminen kutsuu sumeiden aukkojen reunoille, joissa ei voida koskaan olla varmoja mistään. Monilajisen kasvatuksen pedagogisiksi lähtökohdiksi esitän kolmea ulottuvuutta: Näitä ovat affektiivinen ulottuvuus, etologinen ulottuvuus ja eettispoliittinen ulottuvuus.  Affektiivinen ulottuvuus korostaa ihmisyksilöiden tunteiden tarkastelua ja toiminnan näkökulmasta ehdottaa, että monilajisessa kasvatuksessa myös hankalien ja tahmaisten tunteiden käsittely on keskeisessä roolissa. Etologinen ulottuvuus korostaa ymmärrystä eläinten tunteista ja tietoisuudesta ja ehdottaa, että kouluissa toteutetaan entistä enemmän todellisia kohtaamisia toisten eläinten kanssa. Eettispoliittinen ulottuvuus korostaa eläinsuhteisiin liittyvää arjen aktivismia, jota voidaan toteuttaa osallistumalla esimerkiksi eläinsuojeluyhdistysten toimintaan. Kaikki kolme pedagogista ulottuvuutta kutoutuvat toisiinsa ja ovat monilajisen kasvatuksen pedagogisissa käytännöissä toisiaan tukevia elementtejä. Avainsanat: affekti, eläinkäänne, eläinpedagogiikka, jälkihumanismi, jälkilaadullinen tutkimus, kanssakuljeskelu, kumppanuuslaji, monilajinen kasvatu

Ekososiaalinen kysymys : Ekososiaalisen kasvatusajattelun teoreettisia lähtökohtia

Ekososiaalinen sivistys on tullut keskeiseksi käsitteeksi suomalaisessa kasvatuskeskustelussa, mutta ekososiaalisen aatteen sisältöä ei vielä tunneta kovin hyvin. Filosofinen artikkelimme tarkastelee ekososiaalisen kasvatuksen teoreettisia lähtökohtia. Pohdimme ekososiaalista kysymystä, jolla tarkoitamme toisiinsa kietoutuneita ekologisia ja sosiaalisia ongelmia: ihmisen sosiaalinen toiminta aiheuttaa maapallon elämää ylläpitäville järjestelmille uhkia, jotka lankeavat meidän ja tulevien sukupolvien ratkaistavaksi. Esitämme yhdenlaisen tulkinnan ekososiaaliseen ajatteluun liittyvistä aatevirtauksista analysoiden myös näiden vahvuuksia ja heikkouksia ekososiaalisen kasvatusajattelun kannalta. Artikkelimme pyrkii ymmärtämään ekososiaalisen ajattelun luonnetta kahdeksan ajattelutradition kautta: ekososiaalinen sivistys, sosiaalinen ekologia, systeemiteoria, monilajisuus, enemmän-kuin-ihmisen maailma, ekofeminismi, ekologinen oikeudenmukaisuus sekä teknologia-analyysi. Emme tarjoa yhtä, tarkkarajaista ekososiaalisen kasvatuksen määritelmää, mutta uskomme tarkastelumme syventävän ekososiaalista ymmärrystä ja mahdollistavan ekososiaalisen kasvatuksen entistä parempaa ajattelua sekä sen suunnittelua.publishedVersionPeer reviewe

Taiteesta kirjoittamista hankaluuksien ja ei-inhimillisen tuntumassa

PäääkirjoitusEditorialLedar

Antroposeenin ruokaympyrä ja kriittinen monilajinen kasvatustiede

”Liha- vai kasvisruoka” on kysymys, josta on hyvä lähteä liikkeelle. Mutta kriittisen monilajisen kasvatustieteen ja pedagogiikan tulokulmasta pitäisi lisäksi kysyä: mikä liha, mikä kasvis, keiden kustannuksella, keiden hyödyksi, millaisia historioita vaalien

Paradigma

The theme and title of the 100th Yearbook of the Kalevala Society is ”Paradigm”. Paradigm is a framework of prevalent principles, beliefs, values, and norms, and incorporates ideas about what is correct in terms of theory and methodology. Accordingly, paradigm always leads to struggles of authority in relation to other trends and ways of thinking. This book grapples with the historical, contemporary, and ever-shifting paradigms and methods of cultural research. What was being researched in the early 20th century and how was the research conducted? What happened in the 1960s–1980s in this field of research? What methods do our peers use? What kinds of affiliations and antagonisms emerge with the changing paradigms? And how do the different ’turns’ direct research

Tunteet käytäntöinä ja affektiivisina suhteina karjalaisissa itkuvirsissä.

Non peer reviewe

Eläinruumiit materiaalina Route Couture -taideprojektissa

Tutkielmassa käsittelen vuodesta 2009 toimineen suomalaisen taidekollektiivi Route Couturen valmistamia turkisvaatteita eläinkysymyksen kannalta. Route Couturen muodostavat taiteilijat Leena Pukki, Lari Lätti, Karoliina Paappa ja Stina Riikonen. Tuotanto koostuu turkismallistoista, jotka on valmistettu teiden varsilta löytyneistä eläinten raadoista. Näitä ”raatoturkiksia” voi ajatella perinteisen turkismuodin haastavana vaihtoehtomuotina, tai seläinoikeuskysymyksiin viittaavana taiteena. Tutkimuskysymykseni on, millaista eläinsuhdetta Route Couturen vaihtoehtoturkikset loppujen lopuksi ilmentävät,ja millaisia merkityksiä teokseen syntyy, kun sen materiaalina käytetään eläinruumista. Keskeinen väitteeni on, ettähyödyntämällä eläinruumiita teostensa raaka-aineena taiteilija nojaa ihmisten ja muiden eläinlajien välillä vallitsevaan kaksijakoiseen hierarkiaan ja näin myös osallistuu sen ylläpitämiseen, vaikka teos väittäisikintemaattisesti päinvastaista. Pääasiallisena aineistonani ovat kaksi Route Couturen kuvasarjaa, joissa turkisvaatteita esitelläänmainoskuvamaisesti: Studiokuvia (2011), HAIR (2014) sekä ROAD KILLS (2012). Näitä tutkin lähiluennalla. Vertauskohtana analysoin Mario Testinon Guccille ottamia mainoskuvia vuodelta 1996. Lisäksi käytän kollektiivin laatimaa manifestinomaista ”Route Couture Statementia”, jota vasten olen lähtenyt kysymään omia kysymyksiäni. Tutkimuskirjallisuuteni käsittää sekä posthumanistista että sukupuolen- ja muodintutkimuksen piiriin kuuluvaa kirjallisuutta. Ekofeministinen teoria nousee keskeiseen asemaan tutkielmassa. Olen jäsentänyt tutkielman rakenteen neljään osioon. Ensin kartoitan laajemmin ihmisen eläinsuhteesta tehtyä tutkimusta etenkin posthumanistisessa diskurssissa, ja sivuan myös suomalaista eläinoikeuskeskustelua, jonka jatkumoksi Route Couture asettuu. Seuraavaksi avaan turkisten kulttuurihistoriaa, ja niiden muuttumista vallan ja seksuaalisen voiman symboleiksi. Tätä taustaa vasten analysoin Route Couturen kuvasarjoja turkisasuista. Lopuksi pohdin eläinruumiin käyttämistä ja sen tuomia merkityksiä teoksissa yleisemmällä tasolla. Route Couture kommentoi tämän hetken eläinoikeuskeskustelua ja posthumanistisen tutkimuksen piirissä vallalla olevaa eläinkysymystä ristiriitaisesti. Toisaalta eläinruumiiden käyttö toistaa sellaista ihmiskeskeistä, dualistista maailmankuvaa, joka mahdollistaa eläinten ja ympäristön laajan hyväksikäytön ja tuhoamisen. Voi myös ajatella, että etäännyttämisen sijaan eläinruumiin käyttäminen näkyvänä elementtinä pakottaa meidät huomioimaan sen yksilöllisyyden

Monilajinen kaupunkiyhteisö : koiria, kissoja ja ihmisiä 1800- ja 1900-luvun vaihteen Uudessakaupungissa

Artikkeli on osa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusprojektia ”Eläinten toimijuus yhteiskunnassa: näkökulmia Suomesta 1890–2040”

Monilajinen kaupunkiyhteisö - Koiria, kissoja ja ihmisiä 1800- ja 1900-luvun vaihteen Uudessakaupungissa

Artikkelissa tutkitaan monilajista kaupunkiyhteisöä keskittymällä lemmikkien ja ihmisten yhdessä elämiseen. Artikkeli yhdistää kaupunkihistorian tutkimusta ja yhteiskunnallista ja kulttuurista eläintutkimusta. Teoreettisena lähtökohtana on eläinten toimijuuden käsite. Empiirisesti artikkeli keskittyy Uuteenkaupunkiin 1800-luvun ja 1900-luvun taitteessa. Artikkeli osoittaa, miten eläintutkimuksen näkökulma mahdollistaa antroposentristen historiallisten aineistojen uudelleen lukemisen siten, että monilajiset käytännöt ja yhteisö tulevat esiin. Tarkastelu jakautuu kahteen osateemaan: monilajiseen perheeseen ja liikkumiseen kaupunkitilassa. Aineisto koostuu perhemuotokuvista, joita on otettu valokuvaamossa, sekä paikallisen sanomalehden ilmoituksista ja jutuista. Lisäksi on käytetty koiraveron maksutietoja. Suomalaiseen pikkukaupunkiin keskittyvä artikkeli osoittaa modernin lemmikkikulttuurin ylirajaisia piirteitä kuten tavan esittää kissoja ja koiria perheenjäseninä. Toisaalta se osoittaa myös eroja pikkukaupungin ja aiemmassa tutkimuksessa korostuneiden suurkaupunkien välillä erityisesti kuluttamisen ja eläinjalostuksen osalta. This article explores multispecies urban society by focusing on co-living of pets and humans. The article combines urban history and human-animal studies and adopts as its theoretical basis the concept of animal agency. The empirical case focuses on Uusikaupunki, a small coastal town in Finland, at the turn of the 19th and 20th centuries. The article shows how the human-animal studies perspective enables re-reading of anthropocentric historical sources, thus making visible multispecies practices and community. The examination is divided into two subsections: one deals with multispecies families and the other one with practices in moving in the urban space. The source material consists of family portraits, taken by a professional photographer, and announcements and news published in the local newspaper. Furthermore the municipal register of dog tax has been used. The case of Uusikaupunki shows transnational features of modern petness in the ways how cats and dogs were incorporated and represented as family members. Yet, it also shows how multispecies co-living in a small Finnish town differed from the consumption and breeding oriented trends of major metropolises.</p