Parhaat ympäristökäytännöt (BEP) viemäriverkostojen suunnittelussa, rakentamisessa ja ylläpidossa

Jätevesiviemärien suunnittelussa, rakentamisessa ja ylläpidossa on käytettävä parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Viemäriverkostot eivät kuulu teollisuuden päästöjä koskevan IE-direktiivin (75/2010/EU) määrittelemiin toimialoihin, eikä niille voida varsinaisesti esittää parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä päästötasoja. Siksi päätettiin laatia ympäristön kannalta parhaita käytäntöjä kuvaava raportti eli BEP. Selvitys laajentaa viemäriverkostojen ympäristökäytäntöjen tietopohjaa, mutta sen tarkoitus ei ole toimia sitovana ohjeena. Viemäri-BEP -raportin tarkoituksena on antaa laaja-alainen käsitys siitä, mitä seikkoja on otettava huomioon, kun suunnitellaan, rakennetaan ja ylläpidetään viemäriverkostoja. Tarkoituksena on luoda hyvät lähtökohdat toimintatapojen yhtenäistämiselle ja parhaiden käytäntöjen ottamiselle laajempaan käyttöön. Raportissa esitetään taustatietoa Suomen viemäriverkoston tilasta sekä niistä käytännöistä, jotka vaikuttavat viemärin kuntoon ja sen ylläpitämiseen. Lisäksi tarkastellaan verkostojen ympäristönäkökohtia ja tuotetaan selkeä kuvaus parhaista käyttökelpoisista tekniikoista. Ensisijaisena tavoitteena on vähentää viemäreiden ylivuotojen aiheuttamaa kuormitusta vesistöihin ja pohjavesiin. Selvitystä varten kerättiin tietoa kirjallisuudesta ja internetistä sekä alan asiantuntijoille suunnatulla kyselyllä ja asiantuntijahaastatteluin. Raportin kirjoittajina ovat toimineet Suomen ympäristökeskuksen tutkijat ja sitä on muokattu suunnittelijoiden, urakoitsijoiden sekä vesihuoltolaitosten edustajista koostuvan työryhmän toimesta. Hanketta on rahoittanut ympäristöministeriö

Typen ja fosforin poiston tehostaminen biologiskemiallisella suodatuksella

Suomenojan tutkimusasemalla (Suomen ympäristökeskus) tutkittiin tertiääristä biologiskemiallista suodatusta touko-lokakuussa 2000. Työn kokeellisen osan tavoitteena oli tutkia denitrifikaation, fosforin saostuksen ja kiintoaineen erotuksen onnistumista upflow-tyyppisessä anoksisessa suodattimessa. Työn kirjallisuusosassa käsiteltiin denitrifikaatiota, fosforin saostusta, biofilmejä, biologisia suodattimia ja mekaanista suodatusta. Suodatinpedin korkeus ja halkaisija olivat 2,5 m ja 0,32 m, ja materiaali oli halkaisijaltaan 3-6 mm:n Leca-sora. Alumiinisuolaa käytettiin fosforin saostukseen ja metanolia denitrifikaation hiilenlähteenä. Ortofosfaattiliuosta annosteltiin suodattimeen, kun suodattimeen tulevan veden liukoisen ortofosfaatin pitoisuus oli alhainen denitrifikaatioon. Suodattimen toimintaa tutkittiin kolmen koejakson ajan: biologiskemiallinen suodatus pintakuormalla 8 m/h, biologinen suodatus pintakuormalla 12 m/h ja biologiskemiallinen suodatus pintakuormalla 12 m/h. Suodatusta tutkittiin määrittämällä suodattimen taseet (massa, ortofosfaatti, fosfori), arvioimalla suodattimen pesujen onnistumista ja määrittämällä suodattimesta poistuvan veden ja saostetun suodattimeen menevän veden partikkelikokojakaumat. Myös suodattimen denitrifikaationopeudet sekä fosforin ja kiintoaineen poistokyky määritettiin. Saavutetut denitrifikaationopeudet vaihtelivat välillä 0,4-1,6 kg NO_(3)-N_(red)/m[3]*d (mediaani 0,9 kg NO_(3)-N_(red)/m[3]*d) lämpötilan ollessa 17-21 °C. Suodatetun veden typpipitoisuus oli 5-16 mg/l (mediaani 11 mg/l). Denitrifikaationopeudet kasvoivat tulevan veden nitraattipitoisuuden kasvaessa ja kun metanolin kulutus oli alhaisempi. Fosfori todennäköisesti rajoitti denitrifikaatiota erityisesti biologiskemiallisen suodatuksen aikana. Fosforia kului (eli poistui liukoisesta faasista kiinteään) mikrobien kasvuun ja/tai saostukseen riippuen suodatuksen tyypistä (biologinen tai biologiskemiallinen). Biomassaa muodostui keskimäärin 0,883 g/g NO_(3)-N_(red) biologisen suodatuksen aikana. Biologiskemiallisen suodatuksen aikana biomassaa muodostui vähemmän. Biomassaa ja saostettuja alumiiniflokkeja muodostui enemmän, kun suodattimeen tulevan veden ortofosfaattipitoisuus kasvoi. Fosforin saostuksessa muodostui kooltaan melko pieniä (60 % pienempiä kuin 12 µm) jopa kolloidisia flokkeja, jotka eivät suodattuneet tehokkaasti. Suodatetun veden fosforipitoisuus oli 0,1-2,7 mg/l (mediaani 0,3 mg/l). Suodattimen kiintoaineen poistokyky oli 40-80 %. Jonkin verran kiintoainetta karkasi suodattimesta erityisesti biologiskemiallisen suodatuksen koejaksoilla. Karannut kiintoaine koostui sekä biomassasta että saostetuista flokeista

Avfallsplaneringen i södra och västra Finland : Samhälls- och glesbygdsslam

Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 04/09Tähän jätesuunnitelman taustajulkaisuun on koottu yhdyskunta- ja haja-asutuslietteet -painopisteen taustatietoa sekä suunnittelun aikana muodostetut painopisteen vaihtoehdot ja niiden vaikutusten arviointi. Painopisteen parissa on työskennellyt asiantuntijaryhmä, jonka tehtävänä on ideoida, valmistella ja kommentoida jätesuunnittelun sisällöllisiä aiheita. Painopisteen valmistelusta on vastannut Länsi-Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristökeskus on tehnyt painopisteen vaihtoehtojen vaikutusten arvioinnin. Vaikutukset on arvioitu SOVA-lain mukaisesti. Yhdyskunta- ja haja-asutuslietteet -painopisteen sisällöksi on rajattu yhdyskuntien jätevedenpuhdistamolietteet ja haja-asutuksen sako- ja umpikaivolietteet. Painopisteen tavoitteita ja rajauksia käsitellään tarkemmin jätesuunnitelman ensimmäisessä osaraportissa. Asutuksen jätevesilietteiden hyödyntämis- ja käsittelymenetelmien vaikutuksista ja lopputuotteiden hyödyntämistavoista on ristiriitaisia käsityksiä ja eri tahojen tavoitteet ovat erisuuntaisia. Yhdyskuntien jätevesilietteet ovat suuren määrän ja vähäisen todellisen hyödynnettävyyden takia ongelmallisia koko maassa ja erityisesti tiheästi asutulla suunnittelualueella. Lietteet hyödynnetään nykyisin pääasiassa viherrakentamisessa, kaatopaikoilla ja maanviljelyssä. Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteena on, että vuonna 2016 yhdyskuntalietteistä 100 % hyödynnetään joko maanparannuskäytössä tai energiana. Tavoitteen saavuttamiseksi painopisteessä pyritään löytämään hyväksyttäviä ja toteuttamiskelpoisia lietteiden käsittelyn, hyödyntämisen ja synnyn ehkäisyn vaihtoehtoja ja selvittämään niiden ympäristövaikutuksia