Raskaustesti +, tiedon tarve heti nyt 24/7

Viv

Hoitotyön opettajien pedagogisen asiantuntijuuden transformaatio kokonaisvaltaisessa opetussuunnitelmauudistuksessa : 10 vuoden seurantatutkimus

Syksyllä 2002 Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa pantiin täytäntöön erääseen Problem Based Learning (PBL, suom. ongelmaperustainen oppiminen) sovellukseen pohjautuva kokonaisvaltainen opetussuunnitelman uudistus. PBL opetusta ohjaavana menetelmänä on levinnyt 1960-luvulta maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Menetelmästä on satoja versioita, joille yhteistä on aktiivisen oppimisen idea. PBL-viitekehyksessä on julkaistu tuhansia tutkimuksia 50–60 vuoden aikana, mutta harvoin opettajien näkökulmasta tai pitkittäistutkimuksena. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan tutkittu PBL-menetelmää sinänsä, vaan se toimi tapahtumien taustoittajana. Tutkimustehtävänä oli kuvata hoitotyön opettajien pedagogisen asiantuntijuuden transformaatiota heidän kertomanaan kokonaisvaltaisessa opetussuunnitelman uudistusprosessissa 10 vuoden seurantajaksolla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on edistää hoitotyön opettajien asiantuntijuuden, erityisesti pedagogisen asiantuntijuuden tutkimusta. Tutkimusasetelmaa voidaan pitää eräänlaisena ”akvaariona” tai laboratoriona. Kaikkien opettajien oli alussa pakko käyttää samaa ongelmaperustaisen oppimisen sovellusta samalla tavalla, samassa ”tahdissa”, jopa opiskelijoiden tuottamien ”ratkaisujen” malli oli ennalta annettu. Vain opiskelijat vaihtuivat. Tutkimuksen tiedonantajina olivat 19 hoitotyön opettajaa. Aineisto kerättiin kahdessa eri haastattelukohortissa. Pienryhmähaastatteluja oli kolme 10 vuoden aikana molemmille kohortille. Kahden ensimmäisen haastattelun tarkoitus liittyi opettajien työhyvinvointiin. Kerätty aineisto luettiin tätä tutkimusta varten uudesta näkökulmasta ja siihen lisättiin kolmas haastattelu. Aineiston analyysia ohjasi narratiivinen lukutapa. Aineisto analysoitiin kolmessa tasossa, joista ensimmäinen oli narratiivien analyysi, ja kaksi seuraavaa tasoa narratiivista analyysia; Greimasin aktanttianalyysi ja analyysi positiointikehikon avulla. Tutkimuksen metodologisia valintoja ohjasi kriittisen realismin ontologian ja sosiaalisen epistemologian yhdistäminen. Tulosten mukaan keskeinen havainto oli, että opettajien pedagogisessa asiantuntijuudessa tapahtui perustavaa laatua oleva transformaatio, joka syntyi aktiivisen oppimisen konkreettisesta ymmärryksestä. Paluuta entiseen ei ollut. Toinen havainto oli, että opetussuunnitelman uudistusta ohjannut ongelmaperustaisen oppimisen sovellus koettiin kahlitsevana ja opettajan pedagogisen asiantuntijuuden hylkäämisenä. Opettajat kapinoivat sovellusta vastaan, mutta sitä jatkettiin hallinnollisena valintana. Keskeisenä vaikuttajana nousi esille opettajankoulutus ja sen merkitys. Voidaan sanoa, että pedagogisen koulutuksen herättämä tietoisuus nosti esille ongelmia, joita ehkä ilman sitä ei olisi huomioitu tai ehkä ne olisivat eskaloituneet ajan kanssa hallitsemattomiksi, mutta saavutettu pedagoginen asiantuntijuus avitti ongelmien ratkaisuissa. Opettajien jatkuva opiskelu/oppiminen ja yhteinen reflektointi pienissä ryhmissä kehitti vuosien kuluessa jokaisen tiedonantajan omaa opettaja-asiantuntijuutta. 10 vuodessa yhden tiukan mallin sisältä hahmottui erilaisia hoitotyön opetus-/oppimismuotoja kunkin opettajan oman hoitotyön erikoisalan ja persoonan mukaan. Tulosten mukaan korkeakoulutuksessa opettajankoulutuksella on opettajien kertoman mukaan opiskelijoiden oppimisen ja myös opettajien työn mielekkyyden ja hallinnan kannalta merkitystä. Tutkimustulokset vahvistivat suomalaista hoitotyön koulutuksen käytäntöä, jossa opettajilta vaaditaan pitkä opettajankoulutus. Suomalainen hoitotyön korkeakoulutus poikkeaa muusta suomalaisesta ja kansain- välisestä korkeakoulutuksesta siten, että muualla ei vaadita opettavilta henkilöiltä pedagogista asiantuntijuutta. Yhtenä jatkotutkimusaiheena olisi tutkia, mahdollistaisiko pedagoginen asiantuntijuus korkeakoulussa opetustointa harjoittaville henkilöille parempia resursseja kehittää opetustaan, oppimisen ohjaamista ja oman toimintaansa mallintamista suhteessa opiskelijoihin. Tähän liittyen toisena jatkotutkimusaiheena olisi tutkia, riittääkö korkeakouluopiskelijoille opetushenkilöstön sisällön asiantuntijuus ja olisiko opettajien pedagogisesta asiantuntijuudesta helpottamaan oppimista.In the Autumn of 2002, Pirkanmaa University of Applied Sciences implemented a comprehensive reform of the curriculum based on a Problem Based Learning (PBL) model. PBL as a teaching and learning method has spread since the 1960s as a global phenomenon. There are hundreds of versions of the method, which share the idea of active learning. Thousands of studies have been published all based on the principle of the PBL framework over a period of 50–60 years, but rarely from the perspective of teachers or as longitudinal studies. However, this study did not investigate the PBL method per se but served as a background for the events. The research task was to describe the transformation of nursing teachers' pedagogical expertise in the comprehensive curriculum reform process during a 10-year follow- up period. The aim of this study is to promote the research of nursing teachers' expertise, especially pedagogical expertise. The research setting can be considered as a kind of "aquarium" or laboratory. In the beginning, all teachers were forced to use the same problem-based learning application in the same way, at the same "pace", even the model of the "solutions" produced by the students was given in advance. Only the students changed. The informants of the study were 19 nursing teachers. The data was collected in two different interview cohorts. There were three small group interviews over 10 years for both cohorts. The purpose of the first two interviews was related to teachers' well-being at work. The collected material was read for this study from a new perspective and a third interview was added to it. The analysis of the data was guided by a narrative reading method. The data was analysed in three levels, the first of which was the analysis of narratives, and the next two levels were narrative analysis: Greimas' actant analysis and analysis using the positioning framework. The methodological choices of the research were guided by the combination of the ontology of critical realism and social epistemology. According to the results, the key finding was that a fundamental transformation took place in the teachers' pedagogical expertise, which arose from a concrete understanding of active learning. Teachers argued that there were no possibilities to return. Another observation was that the application of PBL, which guided the reform of the curriculum, was perceived as shackles and as a rejection of the teacher's pedagogical expertise. Teachers rebelled against the model, but it was continued as an administrative choice. Teacher training and its importance emerged as a key factor. It can be said that the awareness awakened by the pedagogical training brought up problems that perhaps would not have been considered without it or perhaps the problems would have escalated as time passes to become unmanageable, but the achieved pedagogical expertise led to solutions to the problems. The teachers' continuous learning and joint reflection in small groups developed each informant's own teacher expertise over the years. In 10 years, different nursing teaching/learning models emerged from within one strict model, according to each teacher's nursing specialty and personality. According to the teachers, teacher training in higher education is important in terms of students' learning and the meaningfulness and control of the teachers' work. The research results confirmed the Finnish practice of nursing education, where long teacher training is required from teachers. Finnish higher education in nursing differs from other Finnish and international higher education. Teaching staff is not required to have pedagogical expertise elsewhere. One of the topics for further research would be to investigate whether pedagogical expertise would enable teaching staff in higher education institutions to have better resources to develop their teaching, guide learning and model their own activities in relation to students. Related to this, another topic for further research would be to investigate whether the content expertise of the teaching staff is sufficient for university students and whether the pedagogical expertise of the teachers would facilitate learning

Tekes projekti SuperMachines loppuraportti

Tutkimuksessa kerättiin best practice aineistoa ja kehitettiin internet alusta kerätyn aineiston tutkimiseen ja hakujen suorittamiseen. Aineisto löytyy internet osoitteesta: http://www.amcase.info/. Rekisteröitymällä kuka vain voi syöttää alustalle lisää aineistoa. Kappaleiden suunnitteluohjeet on julkaistu Suomen pikavalmistusyhdistyksen sivuilla: http://firpa.fi/html/am-tietoa.html. Ohjeesta löytyy mm. suositeltu minimi seinämänvahvuus, suositellun pienimmän yksityiskohdan koko, tyypillinen markkinoilta löytyvä rakennuskammin koko, sekä tyypilliset materiaalit. Valmiiden kokoonpanojen ja mekanismien suunnitteluun muodostettiin Objet 30 ja UPrint SE+ laitteelle ohjeistus josta löytyy pienin radiaalinen välys, aksiaalinen välys, sekä pienin rako riippuen rakennussuunnasta. Tutkimusprojektin aikana seurattiin alan teknologian kehitystä. Kahden vuoden aikana markkinoille ilmaantui noin. 50 uutta laitevalmistajaa, sekä noin 300 erilaista laitetta, sekä lukuisia materiaaleja. Merkittävimmät uudistukset listattiin ja pohdittiin mahdollisia kehityssuuntia. Kaikki uudet toimijat ja laitteet päivitettiin Firpan ylläpitämään tietokantaan: http://firpa.fi/html/am-tietoa.html. Markkinoilla on selvä suuntaus tuotantokomponenttien valmistamiseen, kotitulostimien hintojen laskemiseen, sekä isompien kappaleiden valmistamiseen. Muovilevy komponenttien muovaamista tutkittiin laserin ja alipaineen avulla DDShape laitteella. Laitteella onnistuttiin tekemään testikappaleita ja laitetta saatiin kehitettyä eteenpäin. Laitteiston kehittämiseksi ja kaupallistamisen tueksi Tekes on myöntänyt "Tutkimusideoista uutta tietoa ja liiketoimintaa" (TUTLI) rahoituksen. ISF mini projektissa onnistuttiin kehittämään edullinen pienten kappaleiden painomuovauskone. Samalla kartoitettiin laitteelle soveltuvat parametrit ja rajoitukset. Laseravusteisella muovaamisella päästään kuparilla isompaan seinämän kaltevuuteen ja pinnalaatu pysyy hyvänä. Teräksellä laserista ei ollut juuri hyötyä ja alumiinilla muovattavuus kyllä parani, mutta pinnalaatu huononi. AM kappaleiden viimeistelykoneistuksessa tutkittiin muovisten kappaleiden viimeistely jyrsimällä, sekä metallikappaleiden automaattista hiontaa. Jyrsinnässä vertailtiin eri menetelmillä tehtyjä kappaleita, sekä mitattiin kappaleiden mittatarkkuutta ja geometrisia toleransseja. Huonosta kotitulostimella tehdystä kappaleesta on vaikea saada hyvää kappaletta vaikka se viimeisteltäisiin koneistamalla. Suurimmat ongelmat liittyvät kappaleiden vääntymiseen johtuen lämpöjännityksistä valmistusprosessin aikana. Kappaleiden automaattisessa hionnassa parhaat tulokset saatiin DMLS kappaleille käyttämällä hionta-aineena teräshauleja ja pyörittämällä niitä hiottavat kappaleen kanssa rummussa. Ra arvo parani tällöin noin seitsemästä mikrometristä kolmeen mikrometriin

Digital Spare Parts

Published by Aalto University and VTT Technical Research Centre of Finland.Digital spare parts is a concept where the spare parts and the related manufacturing data are stored and transferred in digital form. The spare parts are manufactured using 3D printing according to need, usually close to the end user’s premises. The digitalisation of spare parts aims for a better, more flexible and quicker availability of spare parts, and lower storage, manufacturing and transport costs. The quicker delivery of spare parts can also reduce downtime, which can mean significant cost savings. It is essential in the digitalisation of the companies' spare parts to find the parts in the spare part libraries that bring the greatest benefit when they are stored in digital form and manufactured by 3D printing. Such parts include, in particular, parts of old equipment and machines and slowly circulating parts with complex geometries. Today, 3D printing can be used to manufacture high-performance pieces, and the method is excellently suited to the manufacturing of individual pieces or short-run batches; it also allows the improvement of the spare parts, with updated and intelligent spare parts as examples. Information on a company's spare parts is scattered between multiple systems, and manufacturing data in particular may be difficult to find. At the initial stage, it is important to identify the 3D printable parts in the spare part libraries and digitalise them, not only with regard to 3D models but all other manufacturing data from materials and tolerances to the required post-processing data. The digitalisation of spare parts requires 3D design competence, knowledge of the 3D printing processes, and familiarisation with the printable materials. Spare parts are rarely designed to be manufactured by 3D printing; on the other hand, the selection of 3D printable materials remains reasonably limited, due to which situations where a part is manufactured from a replacement material will likely occur. 3D printing processes produce their own kind of a structure and surface finish, due to which the post-processing of 3D printable parts, such as heat treatments and finishing, must be carefully chosen. The goal is that the properties of parts manufactured by 3D printing are at least as good as those of conventionally manufactured parts. The vision of the roadmap for digital spare parts presented in the report is that after ten years or so, 10% of spare parts are digital, and the manufacturing technology is reliable and is of a high quality. In other words, quality verification, the extension of the related material selection and the automation of processes are required of the 3D printing technologies. 3D printing creates new possibilities for the development of the operation of parts, equipment or entire processes. IDs and sensors can be embedded into 3D printed parts, allowing the tracking of their movement in the supply network and anticipatory condition monitoring. A spare part of the future will be able to automatically order a new part from a digital spare part library so that it can be replaced by the new part just at the right time before the machine breaks down or the process stops