Turvallinen lääkehoito : opas turvalliseen lääkehoitoon Lahden Diakonialaitoksen Mathilda-kodissa

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa Lahdessa sijaitsevalle Mathilda- kodille opas turvalliseen lääkehoitoon. Opinnäytetyön tavoitteena on luoda yksikössä työskenteleville vanhoille sekä uusille työntekijöille opas, joka lisää turval-lisen lääkehoidon toteutusta sekä yhtenäistää yksiköiden lääkehoidon toteutustapoja sekä auttaa varmistamaan potilasturvallisuuden toteutumista yksikössä. Ikääntyneiden määrän kasvaessa tullaan tulevaisuudessa hoitohenkilökunnalta vaatimaan erityisosaamista geriatrisessa hoitotyössä. Tulevaisuudessa terveydenhuollon ammattilaisina työskentelevien tulee lisätä tietoisuuttaan vanhusten lääkehoidosta sekä keinoista, joilla lääkehoitoa olisi mahdollista kehittää tuotetun hoidon laadukkuuden takaamiseksi. Medikalisaatio on yksi tämän ajan keskeisistä ajattelutavoista, joka luo uskomuksen siitä, että kaikki ihmisten vaivat ovat poistettavissa lääkkeillä. Ainakin joka kymmenes vanhus käyttää sopimattomia lääkkeitä, jotka aiheuttavat haittavaikutuksia. Lääkkeiden haittavaikutukset lisäävät esimerkiksi kaatumistapaturmilla hoitolaitosten kuormitusta. Vanhusten lääkehoito vaatii paljon erityisosaamista, jota peruskoulutus ei tarjoa. Vanhustyön sisältöä ja toimintaedellytyksiä on spekuloitu viime vuosina Suomessa vilkkaasti. Keskustelun punaisena lankana on useasti ollut vanhustyön todellisuuksien perusteltavuus. Vanhustyön resurssien rajoittaminen voi johtaa hoidon persoonattomuuteen ja välineellisyyteen. Opinnäytetyömme tuotoksena syntynyt Opas turvalliseen lääkehoitoon Mathilda-kodissa on tehty sähköiseen muotoon, jolla mahdollistetaan tulevaisuudessa sen helppo päivittäminen sekä paperiversioksi tulostaminen. Oppaassa käsitellään lääkehoidon toteutusta luonnollista tietä sekä annetaan päivitettyä tietoa injektioiden antamisesta. Se on kohdennettu koskemaan vanhusten lääkehoitoprosessia sekä kuvaamaan vanhusten lääkehoidon erityispiirteitä. Opas otetaan yksikössä käyttöön tammikuun 2011 alussa.The purpose of this thesis is to serve as a guidebook of medical treatment. It is designed to be used in the Mathilda-home, which is situated in Lahti. It aims to standardize medical treatments in the units, help to ensure the safety of the patients and also make the medical treatment safer. Geriatric nursing will be more demanding in the future as the number of old people keeps growing. In the future, nursing staff will have to have more specific knowledge about geriatric medication in order to make the care first rate. Today medicalization is a fundamental way of thinking, which is based on the belief, that all human symptoms are curable with medicines. At least every tenth senior takes improper medication, which causes side-effects. Injurious effects of medicines such as fallings, increases stress in nursing homes. Geriatric medication needs specific know-how, which basic education does not give. The content of geriatric nursing has received some attention in Finland over the past few years. The essential content of this discussion has been justification which geriatric nursing has today. Restriction of resources may lead to impersonal nursing. This guide is available on the net, for easy upgrading and printing. It contains updated information on injections and medication through natural way. Its focus is on the geriatric medication process and it aims to describe the special features of geriatric nursing

Porojen laitumet, ruokinta ja tuottavuus poronhoitoalueen pohjoisosassa

Tutkimuksessa selvitettiin, miten porot valikoivat laitumia ja mitä talviravintoa ne käyttävät laiduntaessaan poronhoitoalueen pohjoisosan luonnonlaitumilla. Samalla selvitettiin, miten porokarjojen tuottavuus vaihtelee ja mitkä tekijät selittävät havaittuja tuottavuuden eroja paliskuntien välillä. Kuudessa tutkimuspaliskunnassa kerättiin vuosina 2007–2010 tutkimusaineistoja porojen laidunten ja ravinnon käytöstä, lumiolosuhteista sekä vaadinten ja vasojen ruhomitoista, painoista ja kunnosta. Myös kaikista poronhoitoalueen pohjoisosan 20 paliskunnasta kerättiin Paliskuntain yhdistyksen tilastoista tiedot poronhoidon tuottavuudesta poronhoitovuosilta 2006/07–2009/10. Tutkimuspaliskunnissa toteutetun porojen GPS-seurannan perusteella porovaatimet käyttivät havumetsäalueella koko talvikauden jäkälä- ja luppolaitumia merkitsevästi enemmän kuin muita laiduntyyppejä, kun taas tunturialueella jäkälälaitumet ja avoimet paljakka-alueet olivat eniten käytettyjä laiduntyyppejä. Keväällä ja kesällä metsäpaliskuntien porot laidunsivat eniten soilla sekä varpu- ja heinävaltaisilla laitumilla, kun taas tunturialueen porot käyttivät keväästä syksyyn jäkälälaitumia, paljakka-alueita ja soita niiden saatavuuden mukaan. Porojen liikkuvuus nousi huomattavasti kesäaikana kaikissa tutkimuspaliskunnissa verrattuna talviaikaan. Lumiolosuhteet olivat vaikeimmat porojen käyttämillä laidunalueilla kevättalvella, mutta niissä oli myös paliskuntien välillä merkittäviä eroja. Tunturialueen porot laidunsivat erityisesti kevättalvella avoimilla paljakka-alueilla, joilla lumipeite oli selvästi ohuempaa ja kovempaa kuin metsäpaliskuntien porojen laidunalueilla. Kerätyissä papananäytteistä jäkälien (maajäkälät ja lupot) osuus oli noin kolmannes ja varpujen hieman tätä enemmän, mutta jäkälät olivat ravintokasvien saatavuuden perusteella selvästi halutuin ravintokohde. Vaadinten ja vasojen koossa, painoissa, kunnossa ja sarvimitoissa oli samansuuntaisia systemaattisia eroja paliskuntien ja vuosien välillä. Vaatimilla ja erityisesti vasoilla koko, paino, kunto ja sarvimitat korreloivat kaikki merkitsevästi keskenään. Vasaprosentti oli korkein niissä pohjoisissa paliskunnissa, joissa porojen maastoruokinta oli systemaattisinta ja samalla se nousi jäkälälaidunten ja tunturipaljakoiden osuuden kasvaessa maa-alasta ja kesäravinnon biomassa runsastuessa laitumilla. Eloporotiheyden noustessa vasojen teuraspainot putosivat, kun taas varpu- ja heinävaltaisten laidunten sekä luppolaidunten osuuden kasvaessa paliskunnan maa-alasta vasojen teuraspainot nousivat. Toisaalta vasojen teuraspainot olivat pienimmät niissä paliskunnissa, joissa poroja ruokittiin talvella pääosin tarhoissa. Vasaprosentin kasvaessa myös teurasprosentti kasvoi merkitsevästi. Eloporoa kohti laskettu lihantuotanto oli korkein niissä paliskunnissa, joissa porojen ruokinta maastoon oli systemaattisinta ja vasprosentti korkein, mutta paliskunnan eloporotiheyden kasvaessa lihantuotanto eloporoa kohti laski. Tutkimus osoitti, että sekä talvi- ja kesälaidunten määrä ja laatu että porotiheydet vaikuttavat merkittävästi poronhoidon tuottavuuteen poronhoitoalueen pohjoisosan paliskunnissa. Systemaattinen maastoruokinta nostaa kuitenkin poronhoidon tuottavuutta merkittävästi, mutta hyvää tuottavuutta ei saavuteta ilman riittäviä ja tarpeeksi monipuolisia laidunresursseja. Poronhoidon tuottavuus on paljolti riippuvainen myös vaikeasti ennakoitavista sää- ja lumiolosuhteista, joihin kuitenkin voidaan talvella varautua porojen ruokinnan avulla. Riittävät talvi- ja kesälaitumet muodostavat kuitenkin edelleen kestävän perustan tuottavalle ja kannattavalle poroelinkeinolle. Tämä tulisi huomioida entistä paremmin niin poronhoidossa kuin myös metsätaloudessa ja maankäytössä, sillä niiden kaikkien toiminta vaikuttaa porolaidunten tilaan ja määrään.201

Petoeläinten vaikutukset porotalouden tuottavuuteen, tuloihin ja taloudelliseen kestävyyteen : Makera-hankkeen loppuraportti

Tutkimuksessa selvitettiin petoeläinten aiheuttamien suorien ja välillisten tappioiden vaikutuksista poronhoidon tuottavuuteen, tuloihin ja taloudelliseen kestävyyteen. Poronhoitoalueen paliskunnasta kerättiin aineistoja poronhoidon tuottavuudesta ja petoeläinten aiheuttamista eläintappioista sekä vuotuisista sää- ja lumiolosuhteista vuosilta 2003–2015. Kolmesta paliskunnista kerättiin luuydin- ja hammasnäytteitä petojen tappamien porojen (102 poroa) iän ja kunnon määrittämiseksi. Petoeläinten, sää- ja lumiolosuhteiden ja porotiheyksien vaikutusta vasatuottoon, teurasmäärin ja teurasprosenttiin analysoitiin regressio- ja sekamalleilla. Petoeläinten aiheuttamia suoria ja välillisiä vaikutuksia poronhoidon nettotuloihin ja taloudellisen kestävyyteen analysoitiin poronhoidon bioekonomisen systeemimallin avulla käyttämällä analyyseissä poronhoidon menoja ja tuloja poronhoitovuodelta 2010–2011. Petoeläinten aiheuttamiksi todettuja tappioita esiintyi merkittävästi (1–6 tapettua po-roa/100 eloporoa) 19:sta tai hyvin merkittävästi (yli 6 tapettua poroa/100 eloporoa) 8 paliskunnassa. Eri petoeläinlajien merkitys poronhoidon eläintappioihin ja tuottavuuteen vaihteli alueittain ja vuosittain. Ahma ja maakotka aiheuttivat eniten tappioita pohjoisissa paliskunnissa, muulla poronhoitoalueella kaikki suurpedot vaihtelevasti. Myös vuosittaiset lumiolo-suhteet vaikuttivat merkittävästi vasatuottoon ja teurasmääriin. Kerättyjen luuydin- ja hammasnäytteiden perusteella porojen kunto tai ikä ei selittänyt petoeläinten aiheuttamia porovahinkoja. Tehdyt analyysit osoittivat, että sekä paliskunnan vasatuotto että teuras- ja eloporomäärät putosivat merkitsevästi löydettyjen suurpetojen tappamien porojen määrän kasvaessa. Myös maakotkareviireiden määrän lisääntyminen paliskunnissa pudotti merkitsevästi vasatuottoa. Analyysit viittasivat myös siihen, että huomattava osa eläintappioista jää toteamatta. Siitosporojen menettäminen aiheuttaa suorien menetysten lisäksi myös välillisiä tappioita erityisesti silloin, kun tuottavimpien vaadinten määrä karjassa putoaa. Petojen tappamien porojen etsintä aiheuttaa paliskuntien keräämien tietojen perusteella myös paljon ylimääräistä työtä (2,1–7,8 työpäivää/löytynyt tapettu poro). Bioekonomisten analyysien perusteella poronhoidon nettotulot ovat optimitilanteessa ovat 62–90€/eloporo, mutta tapettujen porojen etsinnästä voi aiheutua mittavia nettotulojen menetyksiä poronhoidolle (17–41 €/eloporo). Petoeläinten aiheuttama porokannan tuot-tavuuden merkittävä putoaminen yhdessä muiden kustannusten kanssa voikin romahduttaa poronhoidon nettotulot (menetykset 21–82 €/eloporo) ja siten myös elinkeinon taloudellisen kestävyyden. Kyseiset mallitarkastelut osoittivat myös että, selvästi suurimmat nettotu-lojen menetykset poronhoidolle voi aiheutua vuosittain yksittäisestä sudesta (32 160 €) ja ahmasta (16 996 €) sekä niiden jälkeen ilveksestä (11 736 €) ja karhusta (3 575 €). Nettotulojen vuotuinen menetys asututtua maakotkareviiriä kohti oli 2 742 €. Tutkimus toi monipuolista tietoa petoeläinten vaikutuksista poronhoidon tuottavuuteen, tuloihin ja taloudelliseen kestävyyteen. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä petoeläinten aiheuttamien tappioiden kompensaatiojärjestelmiä tai kun eri petoeläimille laaditaan kannanhoitosuunnitelmia poronhoitoalueelle. In this study, direct and indirect losses caused by different predators on the productivity, income and economic sustainability of reindeer husbandry were investigated. Data on the productivity and number of animal losses caused by predators as well as on annual snow and weather conditions were collected from the reindeer herding co-operatives in Finland during 2003–2015. Bone marrow and teeth samples were collected from cadaver reindeer (102 reindeer) in three co-operatives in order to evaluate body condition and age class of killed reindeer. Effects of predators, snow and weather conditions and reindeer densities on calf production, numbers of slaughtered reindeer and slaughtering percent were analysed by regression and mixed models. Direct and indirect effects of predators on the net incomes and economic sustainability of reindeer herding were analysed by using the bioeconomic system model and the income and cost data from the herding year 2010–2011. Reindeer losses determined to be caused by predators appeared to be remarkable (1–6 reindeer/100 reindeer left alive) in 19 co-operatives or very remarkable (over 6 reindeer/100 reindeer left alive) in 8 co-operatives. Impacts of different predators on the losses and productivity varied between years and areas. Wolverine and golden eagle caused most of losses in the northern co-operatives; in other part of the herding area all large carnivores had variable effects. Also annual snow conditions affected considerably calf percent and number of salughtered reindeer. Based on the bone marrow and teeth samples, body condition or age of reindeer did not explain reindeer losses caused by predators. According to the analyses calf production and the numbers of reindeer slaughtered and left alive decreased significantly as the number of reindeer killed by large carnivores increased. The increase of the number of golden eagle nestings within a co-operative decreased also signicficantly calf production. Analyses also indicated that considerable part of reindeer losses remains unnoted. In addition to direct losses, deprivation of breeding animals (especially loss of best aged females) in herd causes indirect losses. Based on the bookkeeping by herders, searching of killed reindeer also increases markedly the amount of extra work (2.1–7.8 working days/found reindeer). According to the bioeconomic analyses the net incomes of reindeer herding in the optimal situation are 62–90€/reindeer left alive, but the searching costs may drop considerably these incomes (fall 17–41 €/reindeer left alive). Together with the decrease of herd productivity and extra costs, the net incomes of reindeer herding may collapse (fall 21–82 €/reindeer left alive), which can also collapses the economic sustainability of reindeer herding. Bioeconomic analyses also showed that the gratest annual losses in net incomes are caused by one wolf (32 160 €) and one wolverine (16 996 €), then one lynx (11 736 €) and one bear (3 575 €). The loss of net incomes per one nested golden eagle territory was 2 742 €, respectively. The study produced versatile knowledge on the effects of predators on the productivity, incomes and economic sustainability of reindeer herding. The results can be applied when developing the compensation systems for the losses caused by predators or when the management plans for different predators are made in the reindeer herding area.201

Unfavorable Reduction in the Ratio of Endothelin B to A Receptors in Experimental 5/6 Nephrectomy and Adenine Models of Chronic Renal Insufficiency

Chronic renal insufficiency (CRI) is characterized by increased endothelin 1 (ET-1) synthesis. We studied rat kidney endothelin receptor A (ETA) and receptor B (ETB) expressions after 12 and 27 weeks of 5/6 nephrectomy, and after 12 weeks of 0.3% adenine diet, representing proteinuric and interstitial inflammation models of CRI, respectively. Uric acid and calcium-phosphate metabolism were modulated after 5/6 nephrectomy, while ETA blocker and calcimimetic were given with adenine. Endothelin receptor mRNA levels were measured using RT-qPCR and protein levels using autoradiography (5/6 nephrectomy) or ELISA (adenine model). Both 12 and 27 weeks after 5/6 nephrectomy, kidney cortex ETA protein was increased by similar to 60% without changes in ETB protein, and the ETB:ETA ratio was reduced. However, the ETB:ETA mRNA ratio did not change. In the adenine model, kidney ETA protein was reduced by similar to 70%, while ETB protein was suppressed by similar to 95%, and the ETB:ETA ratio was reduced by similar to 85%, both at the protein and mRNA levels. The additional interventions did not influence the observed reductions in the ETB:ETAratio. To conclude, unfavorable reduction in the ETB:ETA protein ratio was observed in two different models of CRI. Therefore, ETA blockade may be beneficial in a range of diseases that cause impaired kidney function.Peer reviewe

Digitaaliseen asiakaspalveluun siirtymisen haasteet asiakaspalveluhenkilöstön näkökulmasta – case Tampereen kaupunki

Teknologian kehittyessä perinteinen asiakaspalvelutyö siirtyy koko ajan enemmän uusiin digitaalisiin asiointikanaviin ja palvelumalleihin. Yksityisten yritysten vanavedessä myös julkiset organisaatiot ovat kuluvan vuosikymmenen aikana alkaneet kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota siihen, että asiakaspalvelu on monikanavaista ja sitä on saatavilla niissä kanavissa, joita kuntalaiset haluavat käyttää. Tässä tutkielmassa selvitettiin Tampereen kaupungin asiakaspalveluhenkilöstön näkemyksiä digitaaliseen asiakaspalveluun siirtymisen haasteista. Tutkielma kytkeytyy osaltaan kaupungin vuonna 2017 käynnistämään Digiohjelma-hankekokonaisuuteen, jonka yhtenä osa-alueena on digiasiakaspalvelun kehittäminen. Tutkielmassa keskitytään eritoten chat- ja videoyhteyden hyödyntämiseen osana digitaalista asiakaspalvelua. Kirjallisuusosuudessa on ensin käyty läpi tutkimuskysymyksen kannalta olennainen teoria-aineisto lähtien liikkeelle digitalisaatiosta ja päätyen julkishallinnon asiakaslähtöisyysvaatimusten kautta työntekijöiden digitaalisiin kyvykkyyksiin ja digiasiakaspalvelun vaatimiin osaamistarpeisiin. Tutkielman empiirinen osio koostui kyselylomakeselvityksestä sekä kuudesta teemahaastattelusta, jotka kohdistuivat kolmeen Tampereen kaupungin asiakaspalvelua antavaan yksikköön. Haastattelut on perattu läpi teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin. Kyselylomake toimi tässä tutkielmassa lähinnä suuntaa-antavana esiselvityksenä, jonka avulla haettiin alustavia tietoja teemahaastattelujen kohdistamista ja kysymyssisältöä varten. Haastatteluissa esiin nousseet digiasiakaspalveluun siirtymisen haasteet on tulososiossa käyty läpi kolmen näkökulman kautta. Uusien digikanavien soveltuvuuteen liittyvät haasteet koskivat muun muassa chatin nopeaa viestintää vaativaa luonnetta sekä tietoturva- ja tunnistautumiskysymyksiä, joiden takia chat sopii vain rajattuun osaan asiakaspalvelutilanteita. Toimintaympäristöön liittyvistä haasteista esiin nousivat eritoten kiire, työntekijämäärään liittyvä resurssipula sekä uusien asiakaspalvelukanavien aukioloaikojen epäsäännöllisyys, jotka kaikki saattavat hankaloittaa uusien digikanavien kokeiluja. Digiosaamiseen ja sen kehittämiseen liittyviä haasteita ei sen sijaan koettu kovinkaan merkittäviksi, mutta yksittäisinä asioina esiin nousivat muun muassa osaamisen mittaamisen haasteellisuus sekä ajoittainen kiire, jonka vuoksi laajemmille koulutuksille on vaikea löytää aikaa. Esimerkiksi ohjelmistojen käyttöä tai teknologiaan liittyviä kysymyksiä pidettiin kuitenkin verrattain helppoina asioina asiakaspalvelun digitalisoitumisessa. Niin kyselylomakkeen vastaajat kuin haastatellut asiakaspalvelutyöntekijät myös arvioivat oman osaamisensa hyväksi niin digiasiakaspalveluun liittyvän teknisen osaamisen kuin myös vuorovaikutustaitojen saralla

Digitaaliseen asiakaspalveluun siirtymisen haasteet asiakaspalveluhenkilöstön näkökulmasta – case Tampereen kaupunki

Teknologian kehittyessä perinteinen asiakaspalvelutyö siirtyy koko ajan enemmän uusiin digitaalisiin asiointikanaviin ja palvelumalleihin. Yksityisten yritysten vanavedessä myös julkiset organisaatiot ovat kuluvan vuosikymmenen aikana alkaneet kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota siihen, että asiakaspalvelu on monikanavaista ja sitä on saatavilla niissä kanavissa, joita kuntalaiset haluavat käyttää. Tässä tutkielmassa selvitettiin Tampereen kaupungin asiakaspalveluhenkilöstön näkemyksiä digitaaliseen asiakaspalveluun siirtymisen haasteista. Tutkielma kytkeytyy osaltaan kaupungin vuonna 2017 käynnistämään Digiohjelma-hankekokonaisuuteen, jonka yhtenä osa-alueena on digiasiakaspalvelun kehittäminen. Tutkielmassa keskitytään eritoten chat- ja videoyhteyden hyödyntämiseen osana digitaalista asiakaspalvelua. Kirjallisuusosuudessa on ensin käyty läpi tutkimuskysymyksen kannalta olennainen teoria-aineisto lähtien liikkeelle digitalisaatiosta ja päätyen julkishallinnon asiakaslähtöisyysvaatimusten kautta työntekijöiden digitaalisiin kyvykkyyksiin ja digiasiakaspalvelun vaatimiin osaamistarpeisiin. Tutkielman empiirinen osio koostui kyselylomakeselvityksestä sekä kuudesta teemahaastattelusta, jotka kohdistuivat kolmeen Tampereen kaupungin asiakaspalvelua antavaan yksikköön. Haastattelut on perattu läpi teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin. Kyselylomake toimi tässä tutkielmassa lähinnä suuntaa-antavana esiselvityksenä, jonka avulla haettiin alustavia tietoja teemahaastattelujen kohdistamista ja kysymyssisältöä varten. Haastatteluissa esiin nousseet digiasiakaspalveluun siirtymisen haasteet on tulososiossa käyty läpi kolmen näkökulman kautta. Uusien digikanavien soveltuvuuteen liittyvät haasteet koskivat muun muassa chatin nopeaa viestintää vaativaa luonnetta sekä tietoturva- ja tunnistautumiskysymyksiä, joiden takia chat sopii vain rajattuun osaan asiakaspalvelutilanteita. Toimintaympäristöön liittyvistä haasteista esiin nousivat eritoten kiire, työntekijämäärään liittyvä resurssipula sekä uusien asiakaspalvelukanavien aukioloaikojen epäsäännöllisyys, jotka kaikki saattavat hankaloittaa uusien digikanavien kokeiluja. Digiosaamiseen ja sen kehittämiseen liittyviä haasteita ei sen sijaan koettu kovinkaan merkittäviksi, mutta yksittäisinä asioina esiin nousivat muun muassa osaamisen mittaamisen haasteellisuus sekä ajoittainen kiire, jonka vuoksi laajemmille koulutuksille on vaikea löytää aikaa. Esimerkiksi ohjelmistojen käyttöä tai teknologiaan liittyviä kysymyksiä pidettiin kuitenkin verrattain helppoina asioina asiakaspalvelun digitalisoitumisessa. Niin kyselylomakkeen vastaajat kuin haastatellut asiakaspalvelutyöntekijät myös arvioivat oman osaamisensa hyväksi niin digiasiakaspalveluun liittyvän teknisen osaamisen kuin myös vuorovaikutustaitojen saralla

Endothelin A receptor blocker and calcimimetic in the adenine rat model of chronic renal insufficiency

Background: We studied whether endothelin receptor antagonist and calcimimetic treatments influence renal damage and kidney renin-angiotensin (RA) components in adenine-induced chronic renal insufficiency (CRI). Methods: Male Wistar rats (n = 80) were divided into 5 groups for 12 weeks: control (n = 12), 0.3% adenine (Ade; n = 20), Ade + 50 mg/kg/day sitaxentan (n = 16), Ade + 20 mg/kg/day cinacalcet (n = 16), and Ade + sitaxentan + cinacalcet (n = 16). Blood pressure (BP) was measured using tail-cuff, kidney histology was examined, and RA components measured using RT-qPCR. Results: Adenine caused tubulointerstitial damage with severe CRI, anemia, hyperphosphatemia, 1.8-fold increase in urinary calcium excretion, and 3.5-fold and 18-fold increases in plasma creatinine and PTH, respectively. Sitaxentan alleviated tubular atrophy, while sitaxentan + cinacalcet combination reduced interstitial inflammation, tubular dilatation and atrophy in adenine-rats. Adenine diet did not influence kidney angiotensin converting enzyme (ACE) and AT(4) receptor mRNA, but reduced mRNA of renin, AT(1a), AT(2), (pro) renin receptor and Mas to 40-60%, and suppressed ACE2 to 6% of that in controls. Sitaxentan reduced BP by 8 mmHg, creatinine, urea, and phosphate concentrations by 16-24%, and PTH by 42%. Cinacalcet did not influence BP or creatinine, but reduced PTH by 84%, and increased hemoglobin by 28% in adenine-rats. The treatments further reduced renin mRNA by 40%, while combined treatment normalized plasma PTH, urinary calcium, and increased ACE2 mRNA 2.5-fold versus the Ade group (p <0.001). Conclusions: In adenine-induced interstitial nephritis, sitaxentan improved renal function and tubular atrophy. Sitaxentan and cinacalcet reduced kidney renin mRNA by 40%, while their combination alleviated tubulointerstitial damage and urinary calcium loss, and increased kidney tissue ACE2 mRNA.Peer reviewe