Draama kokemuksellisen oppimisen muotona yhteiskuntatieteellisessä yliopistokoulutuksessa

Kokemuksellisen oppimisen muodot, kuten draamalähtöinen oppiminen, tarjoavat lähtökohtia yleisten työelämätaitojen kehittämiseen yliopistoissa. Draama voi myös avata opiskelijoille uusia näkökulmia teoreettiseen tietoon ja jopa omaan minuuteen

Työunien sosiaaliset funktiot työyhteisössä

Unet muodostavat merkittävän osan ihmisen kokemusmaailmaa, mutta niiden merkitystä osana työyhteisöjen sosiaalista vuorovaikutusta on tutkittu hyvin vähän. Työn kontekstia on jonkin verran sivuttu unitutkimuksessa, mutta näkökulmana on yleensä ollut yhteisön sijaan yksilö ja hänen kehittymisensä. Artikkelin tavoitteena on laajentaa näkökulmaa ja tarkastella, millaisia sosiaalisia funktioita eli tehtäviä työhön liittyvillä unilla on työyhteisössä. Tutkimus pureutuu aiheeseen tulkitsevaa fenomenologista analyysimenetelmää hyödyntäen, jolloin näkökulmana on unennäkijöiden (11 haastateltua) omat kokemukset. Tutkimustuloksina esitetään työunien viisi työyhteisöllistä funktiota: (1) viihdyttäminen, (2) vertaisuuden ja yhteisöllisyyden luominen, (3) ymmärryksen rakentaminen työyhteisöstä ja työpaikan tilanteesta, (4) työn kehittäminen itsensä kehittämisen ja ongelmanratkaisun kautta sekä (5) sosiaalisen vuorovaikutuksen tunnelman virittyminen

Käsittämätöntä! : mielekkyyden luomisen keinot ja funktiot työyhteisön kertomuksissa

Tutkimukseni näkökulmasta työyhteisöt ovat monimutkaisia ihmissuhteiden verkostoja, joihin liittyy ihmettelyä ja epäselvyyden kokemuksia. Tavoitteeni oli selvittää, mitä nämä käsittämättömäksi nimeämäni kokemukset työyhteisössä ovat sekä miten käsittämättömän kerronta rakentaa työyhteisöä ja johtajuutta sen osana. Oletukseni mukaan käsittämättömän kokemus voi sisältää ihmettelyn lisäksi pyrkimystä selittää ja ymmärtää ihmettelyn kohdetta. Siksi tarkastelin käsittämättömyyden kokemuksia paitsi mielettömyyden rakentamisena myös mielekkyyden luomisena. Tutkimuksen näkökulma organisaatioon on symbolis-tulkinnallinen ja narratiivinen. Organisaatio tarkoittaa silloin työn tekemiseen liittyvää sosiaalista toimintaa ja tämän toiminnan kertomuksellisuutta. Empiirisenä aineistona ovat julkisen alan työyhteisön jäseniltä kerätyt narratiiviset haastattelut. Analyysimenetelmänä käytin luomaani tarina-fragmentti-analyysia, jonka avulla konstruoin haastatteluista yhteisön jäsenille yhteisiä jaettuja tarinoita, yksilöiden kertomia uniikkeja tarinoita ja pirstaleista kerrontaa eli fragmentteja. Analyysin perusteella tiivistin käsittämättömän kokemukset kuudeksi laajaksi kysymykseksi, jotka nimesin organisaation käsittämätöntä koskeviksi avainkysymyksiksi: (1) Kohdellaanko meitä oikeudenmukaisesti? (2) Kenen on velvollisuus ja vastuu? (3) Miten yhteisössä tulee käyttäytyä? (4) Mitä on asioiden takana? (5) Miksi olemme hiljaa? (6) Keneen voi luottaa? Käsittämätöntä konstruoitiin usein käyttämällä vastinpareja, joista tärkeimpiä olivat järkevyys–järjettömyys, osallistuminen–eristäytyminen, suora viestintä – epäsuora viestintä, erilaisuuden sallivuus – kontrollointi ja feminiinisyys–maskuliinisuus. Käsittämättömästä kerronnan työyhteisöllisenä funktiona oli työyhteisön kertomuksellisen maailman muotoutuminen narratiiviseksi kehäksi, jossa samat avainkysymykset toistuivat yhä uudestaan. Lisäksi kerronnalla käsittämättömästä rakennettiin kertojapositioita, joissa henkilöhahmot jakautuivat sen mukaan, keitä ja mitä he ihmettelivät. Koostin käsittämättömästä kerronnan funktiot organisaation henkilöhahmoksi, jonka ominaisuuksia ovat monitulkintaisuus ja ambivalenssi sekä työyhteisön muodostuminen eksplisiittisestä ja implisiittisestä aspektista. Tutkimukseni tarkasteli organisaatiota ihmisten kokemuksina, mikä on tärkeydestään huolimatta melko vähän hyödynnetty näkökulma organisaatioiden tutkimuksessa. Tutkimus tuotti uutta tietoa siitä, miten organisaatio rakentuu kokemuksellisuudessa ja erilaisten kokemusmaailmojen yhteensovittamisessa eli sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tämä rakentuminen tuottaa monitulkintaisuutta ja kompleksisuutta, joiden ymmärtäminen on mielekkäiden ja menestyvien organisaatioiden edellytys.This study views organizations as complicated networks of human interaction whose members experience disbelief and ambiguity, i.e. experiences of the incomprehensible. The purpose was to explore what these experiences are in an organization, and how narrating the incomprehensible constructs the organization and its leadership. The study hypothesized that experiencing the incomprehensible often prompts one to seek an explanation. On this basis, I examined the experiences of the incomprehensible as constructing both something that does not make sense to the experiencer and something that does. This connects my study with the research of sensemaking. The study views organizations from symbolic-interpretive and narrative standpoints from which communication is seen in terms of social and narrative acts related to work. The empirical data consist of 23 narrative interviews that were gathered from members of a public organization. By executing a storyfragment analysis, which I created for the purpose, I constructed shared stories, unique stories, and fragments. On the basis of the analysis, I summed up the experiences of the incomprehensible in six extensive questions, which I identify as the key questions of the incomprehensible in the organization: (1) Are we treated fairly? (2) Who has the responsibility? (3) How must one behave in the working community? (4) What are the underlying reasons for situations? (5) Why do we keep quiet? (6) Who is to be trusted? The incomprehensible was often constructed by utilizing polarities. The most important polarities were rationality – irrationality, participation – isolation, direct – indirect communication, tolerance of difference – control, and femininity – masculinity. The narratives of the incomprehensible formed a narrative cycle in which the same key questions were repeated over and over again. Furthermore, the narratives constructed narrator positions that divided the characters according to whom and what the members were uncertain about. In conclusion, I represent the functions of the narratives as an organizational character distinguished by ambiguity and ambivalence as well as by explicit and implicit aspects of the organization. The study examines an organization as experienced by its members, and yields information about how organizations are constructed in experiences and in the social interaction through which experiences are reconciled. Since it is essential for meaningful and flourishing organizations to recognize the ambiguity and complexity that attend this construction of the organization, in-depth research into experiences in organizations is needed